Alkukristityillä avo- vai avioliitto?

[Ariadna]

Onkohan tuosta alkukristittyjen avo-tai avioliitosta tehty tutkimusta?

Käsitykseni on, että he avioituivat VT-säädösten mukaisesti, sillä UT:ssahan ei anneta mitään uusia ohjeita.

VT- säädökset eivät paljon poikkea Rooman lainmukaisesta käytännöstä, jossa avioliitto/matrimoniumia edelsi kihlaus ja huomenlahja sekä hääjuhla todistajien läsnäollessa.

Poikkeuksena juutalaisesta tavasta Roomassa hyväksyttiin myös avoliitto niille, jotka olivat erisäätyisiä, eivätkä näin ollen saaneet laillista oikeutta avioitua. Tuota kutsuttiin conbubinaatiksi, joka tarkoittaa myös vuoteen jakamista, seksuaalisella vivahteella.

conbubionaatio aihettaa varmaan sekaannusta tutkittaessa Roomassa ollutta käytäntöä, sillä sanaa käytetään latinalaisessa Vulgatassa merkitsemään avioliittoa.

Heb.13:4 Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat.
4- honorabile conubium in omnibus et torus inmaculatus fornicatores enim et adulteros iudicabit Deus
Kreikaksi taas samassa kohtaa- τιμιος ο γαμος εν πασιν και η κοιτη αμιαντος πορνους δε και μοιχους κρινει ο θεος
- kreikaksi puhutaan selvästi avioliitosta. jossa jo häät on vietetty, γαμος=avioliitto/ tarkoittaa myös seremoniaa, vihitään avioliittoon.
Vt:sta tuttu kohta puoltaa myös apostolisen ajan käytäntöä, joka on sopusoinnussa Roomalaisen lain kanssa: Moos.22:16 Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan (huomenlahja) ja ottakoon hänet vaimokseen.
Korjattu: Heb.13:4

[Vieras]

Tuo avioliiton merkitys valkenee myös jos tietää mitä elämä oli ilman avioiiittoa. Oliko esim. sukupuolinen kanssakäyminen sallittu.

Miehille se kai oli aina sallittu, olihan porttola roomalaisen kaupungin yksi tunnusmerkki. Merkitsikö avioliitto naiselle mitään muutosta ? Merkitsikö se vain isän vallasta aviomiehen valtaan joutumista

[Jaakko Ahvenainen]

http://blogs.helsinki.fi/hyel-geso/2009 ... isuudessa/

Tuosta löytyy jotakin, ehkä enemmänkin, en ehdi nyt plarata.

[Ariadna]

Tuo avioliiton merkitys valkenee myös jos tietää mitä elämä oli ilman avioiiittoa. Oliko esim. sukupuolinen kanssakäyminen sallittu.

Löytyi gradu jossa Vieraan esittämään hyvään kysymykseen löytyy vastaus.

http://www.teologia.fi/index.php?option ... &Itemid=59

"Tyttöjen odotettiin pysyvän koskemattomina avioliiton solmimiseen asti. Tytöt elivät isiensä vastuulla. Antiikin kulttuureissa häpeä- ja kunniakäsitteet olivat vahvasti läsnä. Tyttöjen ja naisten seksuaalisuus koettiin usein uhkana. Tyttären arvostetuin ominaisuus oli itsehillintä. Juutalaisuudessa tunnettiin kunniamurha-käsite rangaistuksena tytöille, jotka olivat suostuneet sukupuoliyhteyteen ennen avioliittoa. Säilyttääkseen tyttäriensä puhtauden, isät naittivat tyttärensä mahdollisimman nuorina. He luovuttivat tyttärensä tulevan puolison vastuulle."

[Jaakko Ahvenainen]

Juutalaisuudessa tytön naimaikä oli noin 12,5 v ja miestä, joka ei vielä 20 täytettyään ollut avioitunut pidettiin vähintäänkin omituisena. Normaalisti pojan naimaikä oli noin 18-19 v. Naimakaupat ssovittiin miehen vanhempien (isä) toimesta. Rabbien tulkinnat naimaiästä vaihtelivat miesten osalta. Avioliittorituaaleja kuvataan melko hyvin Raamatussa Joh. 2:1-11.

Jeesus ei sinänsä tuominnut polygamiaa, mutta asetti avioliitolle varsin ankarat ehdot. Juutalaisuudessa polygamia oli mahdollista, esim. vaimon lapsettomuuden johdosta, jolloin myös sivuvaimo tai orjatar oli mahdollinen. Edelleen tämä saattoi taata suvun tai heimon säilyvyyden. Kuninkaiden aikaan oli lähinnä valtaisalla haaremilla tarkoitus osoittaa mahtia ja valtaa (esim. Daavid, Salomo).

Jeesuksen aikoihin hellenistis-roomalainen käsitys sai valtaa juutalaisuudessa, jolloin naimattomuuteen suhtauduttin suopeammin. Pavalin kristillinen näkökulma avioliittoon oli varsin kielteinen, mutta ei ehdoton. Kenties tämä johtui juuri Jeesuksen pikaisesti odotettavissa olevasta paluusta. Joka tapauksessa avioliitto käsitettiin tuolloin monogamiseksi.

Edellä esitetty on siinä määrin yleistä tietoa, etten liitä lähdeviittauksia mukaan.

[Ariadna]

Minua on lähinnä kiusannut tuo Vulgatan sanamuoto joka antaa käsityksen avoliitosta.
Älysin katsoa La Biblia Catolicasta ja siellähän se on oikeassa muodossa eli aiemmin lainaamani

Heb.13:4.Il matrimonio sia tenuto in onore, in tutte le cose. E il talamo sia incontaminato. Dio infatti punirà sia i fornicatori sia gli adùlteri.

Tuossa kreikkalaisten gamos on käännetty oikein matrimonioksi/avioliitoksi kun se taas Vulgatassa on conubium/avoliitto.

[Jaakko Ahvenainen]

Tämä on sikälikin outoa, että Hieronymos käänsi tekstin Vulgataan ensin LXX:sta ja sittemmin hepreasta (mitä po. teksti ei koske). Käännös valmistui 405 ja virallistettiin Trenton konsiilissa 1546, mihin vaikutti mm. Lutherin aloittama Raamatun saksannos.

En näiltä osin tunne tekstikriittistä näkökulmaa, mutta termi conubium, vaikuttaa hyvin oudolta valinnalta, koska Hieronymos taisi klassisen latinan erinomaisen hyvin. Alkuperäinen kreikkalainen teksti sanoo yksiselitteisesti gamos.

Lisäys: Siteerattu kohta liene Heb. 13:4, ei 13:44, kuten edellä on vahingossa mainittu

[Vieras]

Avioliiton osalta on ollut joskus esilläkin täällä että seksi ennen avioliittoa oli rikoslaissa salavuoteus, josta mainitaan täytäntöönpantu kuolemantuomio uusitun teon jälkeen 1600 -luvulta. Toisaalta joku väitti että juuri 30 -vuotisen sodan miesvaje Suomessakin sai päättäjät tajuamaan, että laki ei niinkään vaikuttanut kuin miesmark...kumppanimarkkinat.

Liekö alkukristityillä ollut seksihakuisia liittoja, jostainhan on tullut ne seksuaalisen pidättyväisyyden ihanteetkin uskonnolliseksi ihanteeksi, kun niin on ollut käydäkseen.

[Ariadna]

En näiltä osin tunne tekstikriittistä näkökulmaa, mutta termi conubium, vaikuttaa hyvin oudolta valinnalta, koska Hieronymos taisi klassisen latinan erinomaisen hyvin. Alkuperäinen kreikkalainen teksti sanoo yksiselitteisesti gamos.

Todellakin, kun tuo conubiumin mukaan suhteesta syntyneet lapset ovat aviottomia, vailla avioliitosta syntyneiden oikeuksia.
Käytännössä se on merkinnut tavatonta eroa kreikankielisten seurakuntien ja latinalaisten välillä. Voiko tuo olla totta?
Kerrotaan esim.toisella vuosisadalla eläneiden ja leskiksi jääneiden keisareiden Antoninus Piuksen että Markus Aureliuksen ottaneen itselleen conkubiniinin, koska eivät halunneet lapsilleen äitipuolta.
Conkubinaatti solmittiin lähinnä silloin, kun naisen yhteiskunnallinen asema oli alempi tai silloin kun naisen myötäjäisistä ei voitu huolehtia.

Katsoiko Hieronymos tavallisen kirkkokansan, jossa tuota tekstiä luettiin kuuluvan alempaan ja köyhempään kastiin koska valitsi tuon alempi arvoisen muodon?

Wikin mukaan Vulgatan teksti on: Tyyliltään Vulgata ei ole taideproosaa, vaan oppimattomalle kansalle tarkoitettua tekstiä

[Markku Meilo]

Nykyään käytössä oleva julkisoikeudellinen vihkiminen on kirkon (= Vt-seuran SB) omaksuma tapa reilun vuosituhannen takaa. Vt-seura on pakon sanelemana joutunut punnitsemaan tuon SB:n kehittämän mallin pienemmäksi pahaksi kuin Raamatun kauppaaman mallin, jossa perheiden sopimuksesta muutettiin kimppaan ja pidettiin bileet.

Samoin Vt-seura on, Raamatusta poiketen, pakon sanelemana joutunut hyväksymään naisen lähes täysivaltaiseksi ihmiseksi tässä sopimusasiassa. Ainoat pääasialliset erot Raamatun ajan liiton solmimisessa lienee naisen nykyinen vapaus valita kumppaninsa ja vihkiäisbileiden poisjäänti.

[Jaakko Ahvenainen]

Katsoiko Hieronymos tavallisen kirkkokansan, jossa tuota tekstiä luettiin kuuluvan alempaan ja köyhempään kastiin koska valitsi tuon alempi arvoisen muodon?

Wikin mukaan Vulgatan teksti on: Tyyliltään Vulgata ei ole taideproosaa, vaan oppimattomalle kansalle tarkoitettua tekstiä

Muistelisin Jukka Thurénin tehneen väitöksensä Hepr. kirjeen viimeisen luvun terminologiasta. En löytänyt väitöskirjaa netistä. Kirjastossa on varmaan Thur'enin Heprealaiskirjeen selitys. Ratkeaisikohan tämä ongelma tuota kautta.

[Jaakko Ahvenainen]

Koska en tavoittanut prof. Lars Aejmelaeausta, käännyin asiassa prof. Lauri Thurénin puoleen. Tässä hänen vastauksensa.

"Äkkiseltään vastaisin seuraavaa: Mainitsemiesi sanojen semanttiset kentät eivät mene tasan päällekkäin vastaavien suomalaisten sanojen kanssa. Eli sanatarkkaa käännöstä on mahdoton luoda kreikan, latinan ja suomen kielten välille näittenkään termien kohdalla.

Sanan γάμος perusmerkitys on ”häät”, mistä voitaisiin päätellä, että kyseessä on liiton julkinen vahvistaminen. Nykyajan kielitiede ei kuitenkaan luota etymologiaan sanan semanttista merkitystä ja etenkään pragmaattista funktiota määrittäessään.

Antiikin roomalaiset voivat solmia liittonsa monella tapaa, osin tähän vaikutti yhteiskuntaluokkakin. Vulgata on suunnattu kansalle, joten sen käännös on ollut aikanaan erinomainen, mutta ei ehkä sovi myöhemmälle latinalle ja sivistyneemmälle lukijakunnalle.

Tietyssä mielessä jopa moderni suomalainen avoliitto vastaa tietynlaista roomalaista (avio)liittoa. Sanojen tarkka määrittäminen ja se, miten ne on ymmärretty kulloisenakin aikana ja missäkin päin valtakuntaa, on kuitenkin perin hankalaa.

yst terv

Lauri" (Thurén)

[Markku Meilo]

Sanan γάμος perusmerkitys on ”häät”, mistä voitaisiin päätellä, että kyseessä on liiton julkinen vahvistaminen.

Toistaiseksi mulla on käsitys, että Raamattuun liitettynä tuo Thurenin mainitsema julkinen vahvistaminen oli käytännössä samaa kuin naapureille ilmoittaminen ja bileiden samanaikainen järjestäminen, naimakauppasopimusta koskeva ulkoinen säädöstö oli yleistä tietoa.

Tuntemamme varsinainen ulkopuolisen ja toimeen oikeutetun henkilön suorittama julkisoikeudellinen vihkiminen alkoi vasta noin 1000 vuotta sitten kirkon toimesta. Tuolloinhan kirkko hoiti julkisoikeudellisia asioita muutenkin laajemmin kuin nykyään. Suomessakin kirkon sakotus- ja rankaisuoikeus poistui vasta siinä 1800-luvun puolivälissä.

[Ariadna]

Toistaiseksi mulla on käsitys, että Raamattuun liitettynä tuo Thurenin mainitsema julkinen vahvistaminen oli käytännössä samaa kuin naapureille ilmoittaminen ja bileiden samanaikainen järjestäminen,

Ei se ihan noin pikaista ollut mutta sinne päin kuitenkin.

Kihlaus oli ensin ja saattoi kestää kaunkin, sillä tyttölapsi saatettiin kihlata jo ennen kymmentä vuottaan, nähtävästi kilpakosijat pysyivät poissa ja kauppasummat/myötäjäiset ja sen sellaiset, eivät muuttuneet.
Kun sitten tytöllä alkoivat kuukautiset niin sulho odotteli morsius-saattoa kotiinsa tulevaksi, hunnutettu tyttö viettiin sulhon luo, ja naama paljastui sitten yksityisesti.

Eli sen ajan julkista toimintaa olosuhteiden puitteissa.

Tuli tuosta mieleen, että se meni vähän samaan tyyliin, niin kuin aikoinaan Jaakobin kohdalla, yhdynnän jälkeen, hunnun poistettuaan huomasikin, että taas häntä oli petetty, morsian oli edelleen väärä.

[Markku Meilo]

Ei se ihan noin pikaista ollut mutta sinne päin kuitenkin.

Mä hetken ajattelin sisällyttää kihlauksenkin jotenkin mukaan, mutta jätin maininnan pois kun keskityin ainoastaan nimenomaan tuohon kirkon kehittämän vihkimiskäytännön myöhäissyntyisyyteen.

Tuli tuosta mieleen, että se meni vähän samaan tyyliin, niin kuin aikoinaan Jaakobin kohdalla, yhdynnän jälkeen, hunnun poistettuaan huomasikin, että taas häntä oli petetty, morsian oli edelleen väärä.

Tässä tulee kuvaan se hallintoelimen narullataiteilu, tuollaisen raamatunaikaisen vanhan menettelyn vaatiminen ja vaaliminen ei nykyajassa onnistu ilman uskottavuuden menetystä.

Myöskään raamatunajan jälkeistä ja vääräksi katsotusta uskonnosta koktoisin olevaa vihkimisseremoniaa ei (parin vuosikymmen kokeilun jälkeen) voida hylätä, vaikka muuten ollaan niin pakanakauhuisia, että.