Tuhatkertainen epäonnistumisen tunne

[Punainen]

Nyt kun on "onnellisesti" erillään järjestöstä, ollut jo pitkään, on onnistumisen tarve minulle ollut valtava. Olen tehnyt kaiken eri tavalla kuin mitä vanhempani haluaisivat: naimisiin ei-JT:n kanssa, opiskellut pitkälle ja kauan, poltan tupakkaa, käytän alkoholia ja vietän normaalia seuraelämää kaikenlaisten ystävien kanssa. Mitä minusta tuli, eronnut, työtön alkoholisti. Hoidan alkoholismiani, menin kuitenkin naimisiin vanhempiani miellyttääkseni ja olen ollut työtön vasta hetken. Epäonnistuminen tuntuu kuitenkin ihan valtavalta. Masennukseni on pahentunut. En yritä tässä sitä sanoa, että olisin ollut onnelisempi järjestöön jäädessä, en todellakaan. Sieltä mielenterveys- ja päihdeongelmat alkoivat. Tuntuu vain, että en haluaisi olla missään tekemisissä vanhempieni kanssa, koska ajattelen heidän vain säälivän minua ja ajattelevan, että olisipa vain se jäänyt järjestöön... Jossain vaiheessa, kun kerroin, etten ikinä palaa, niin uskonto on ollut ei-keskusteltu aihe eivätkä hekään ole minulle siitä enää mitään puhuneet. Nyt tekisi mieli kuitenkin nostaa kissa pöydälle, tosin tämä epäonnistumisen tunne on vain omassa päässäni. Sen takiakin on varmaan tärkeää kysyä sitä vanhemmiltani, että ajattelevatko he minua epäonnistuneena ihmisenä. Argh, piti tulla tänne taas pitkästä aikaa vuodataamaan, kun vaikka muuta vertaistukea saankin jo muihin ongelmiini, niin vain täällä ymmärretään yhteys uskonnolliseen kasvatukseen.

Muoks. Vielä lisäys, että jos täällä on joku toinen päihderiippuvainen JT-taustalla, niin keskusteluseura olisi mukavaa. Laita vaikka yksäriä.

[Vieras]

Tästä sivustosta on ollut monelle apua.
-hyviä "työkaluja" stressin ja ongelmien käsittelyyn...
Tsemppiä !
http://helpguide.org/topics/emotional_health.htm

[Aaron Hannu]

Tiedän tunteen. Yritän lohduttaa sinua oman kokemukseni myötä. Tuntuu kenties kuin olisit yksin maailmassa. Se on se jokin, joka sotii mielessä, kun yrittää olla itselleen rehellinen. Jehovan todistajat tuntuvat haluavan, että me kaikki olisimme samanlaisia. Olemmehan me siinä, että kaipaamme jokainen hyväksyntää. Tosiasia kohdallani oli, että vasta kun aloin hyväksyä itsestäni kaikki puolet, aloin hyväksyä itseäni ja sitä kautta toiset. Oman maailmankatsomukseni olen joutunut mukauttamaan siihen, mitä pidetään yleisesti hyväksyttynä tieteenä. Se vaatii todellista nöyryyttä, koska alitajuntaiset uskomuksemme ovat voimakkaita ja niillä on ohjelmoitu meitä kauan. Niitä kutsutaan uskomusjärjestelmiksi. Tosiasiassa jos ajattelemme rakkauttakin, niin mielestäni rakkaus ei koskaan moralisoi vaan ymmärtää, miksi valitsemme asioita, kuten valitsemme. Saatamme heikkoudessamme paeta alkoholismiin kokeaksemme ahdistukseen hetkellistä helpotusta, mutta seuraavana päivänä saattaa olla ikävä morkkis.

Niinpä olen itse kokenut, että omat uskomukset ja pelot kannattaa kohdata. Se voi olla suurta rohkeutta vaativaa, mutta myöhemmin palkitsevaa, kun pääsee demonipeloistaan yms. Kokemukseni mukaan kKannattaa lukea tämän tyylisiä artikkeleita tai kirjoja, ehkä mennä jopa psykologille tai terapeutille: http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/a ... sen-voima/

[Kaarmis]

Olet ennenkaikkea ihminen, ja sellaisena todella arvokas. Olet ehkä epäonnistunut parisuhteessa, sellaisen voi saada uuden onnistuneen tilalle. Sinulla on mielestäsi alkoholiongelma, olet siis jo matkalla ylöspäin kun tiedät oman epätäydellisyytesi ja sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteesi.

Hetkellinen herpaantuminen epäonnistumisten tielle on vain inhimillistä! Päätä nousta uuteen kukoistukseen, se on mahdollista!