tarvitseeko tosi jumalan tappaa

[Pehmoluopio]

Jt-uskonnon värittää kauttaaltaan se , että Jehova aina tappaa kaikki, jotka eivät tottele.

Mutta miksi ihmiset eivät sitten tottele?

Arvelisin suurimman syyn olevan juuri tuossa että, Jehova tappaa jos et tottele.

Olen ihan samaa mieltä.
Kuinka voi rakastaa jumalaa, joka tappaa? Ja tappaa varsin äkkipikaisesti vielä, niin kuin esimerkiksi liiton arkkiin koskemisesta, liiton arkin näkemisestä tai omien lahjoitustensa liioittelusta.
Kuinka voi rakastaa ja pelätä yhtä aikaa? Onko se tervettä?
Lopulta ihmiset päätyvät pelkäämään, sillä aineistoa pelon tukemiselle Raamatusta löytyy kyllä yllin kyllin. Todisteita Jumalan rakkaudesta on vaikeampi löytää ja ne kuulostavat teennäisiltä. Jumala tietää jokaisen kuolevan varpusenkin. Entä sitten? Niin ihminenkin tietää, että varpuset vähenevät, muttei tee asialle mitään.

[Vieras]

Jos jehovantodistaja sanoo jollekin maailmalliselle, että ainostaan jehovantodistajat selviytyvät elossa harmagedonista...

Vt-seuran julkaisuja lukemalla asia ei välttämättä avaudu maailmalliselle. "Hän on luvannut hävittää ne, jotka itsepäisesti tekevät pahaa. Silloin 'sävyisät' voivat nauttia ikuisesta elämästä maan päällä..."
- Vartiotorni 1. lokakuuta 2011 s. 6

Saa siis sen käsityksen, että riittää, ettei ole paha. Jos on maailmallinen, mutta hyvä sellainen, saa ikuisen elämän. Tällaisen kuvanhan tuosta edellä mainitusta saa. Toki kun asiaa kaivelee tajuaa, että jumalattomat eivät pelastu. Eli vain uskomalla Jehovaan saa tiketin Paratiisiin:

10 Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole,
ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole.
11 Mutta sävyisät saavat omistaa maan,
ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.
29 Vanhurskaat saavat omistaa maan,
ja he asuvat siinä ikuisesti.
(Psalmit 37:10, 11, 29, UM käännös)

JK

[Vieras]

"Eli vain uskomalla Jehovaan saa tiketin Paratiisiin"

Itse asiassa mahdollisuuden paratiisiin avaa jehovantodistajain jäsenyys. Paratiisia ei tuolloin ole suljettu pois sellaiseltakaan, joka ei pysty ovityöhön, vaikka hän on srk:ssa ei-suotavaa seuraa.

Mahdollisuuksia voi enentää kartuttamalla lahjalaatikkoa ja tekemällä enimmiten kenttätyötä, vartiotornien kaupustelua.

Esimerkilliseksi pääsi vuoden 1975 paratiisin alkajaisiin myymällä asuntonsa ja käyttämällä rahat lahkon tarkoittamiin tarkoituksiin.

Sitten kun pettymys iski kun se v. 1975 loppu tulikin näkymättömänä, niin lääkkeenä oli tarjolla tehdä enemmän kenttää, kaupitella vartiotorneja.

Tässä tullaankin tuohon jehovan tappamisvimmaan. Nimittäin pettymys oli varmasti ankara, ja sen voittamiselle saattoi olla välttämätön tuo pelko joutua jehovan tappamaksi

[Markku Meilo]

Eli vain uskomalla Jehovaan saa tiketin Paratiisiin:

Vielä hieman tarkemmin katsellen kyseinen teoreettinen paratiisilippu on tarjolla ainoastaan niille, jotka ovat asettaneet täyden luottamuksensa Vt-seuraan.

[Vieras]

...kyseinen teoreettinen paratiisilippu on tarjolla ainoastaan niille, jotka ovat asettaneet täyden luottamuksensa Vt-seuraan.

Kiitos tarkennuksista.

JK

[Markku Meilo]

Kiitos tarkennuksista.

Tuskin asia oli sinulle epäselvä, mutta kun saan aika ajoin henkistä hilseilyä aiheesta. Harvempi jehovantodistaja kun on tietoinen millaisia opillisia heittopusseja he todellisuudessa ovat Vt-historian sivu olleet.

Pienen lauman koko oli alkuun ainoastaan Jehovan tiedossa ja 144000 oli Palestiinaan kirjaimellisesti palaavia luonnollisia juutalaisia. Pientä laumaa on temmottu ylös lukuisia kertoja ja hiljan se palautettiin taas odottamaan uutta tempomista ja päästettiin kasvamaan.

Alkuun suuri joukko oli menossa taivaaseen, mutta heille ei taattu ikuista elämää taivaassa (kuten pienelle laumalle), koska heidät luokiteltiin heikkouskoisemmiksi. Vuoden 1917 kirjassa suuren joukon tehtävä oli toimia taivaallisena ajatuspoliisina ja halvaannuttaa kritiikkiä esittävän kieli. Tuo kritiikkiä mahdollisesti esittävä maan päällä asuvahan oli juutalainen (tai sitten kuului Russelin omituiseen muuten mukava -joukkoon, joka on mulle edelleen epäselvä). Vt-seurahan oli lähinnä siionistinen tuonne 1930-luvulle, jolloin takki kääntyi ja liikkeestä tuli antisemististinen.

Sitten 1930-luvulla tämä heikkouskoinen suuri joukko uudelleensijoitettiin maan päälle ja heille luvattiin paratiisi heidän omana elinaikanaan. Suuri joukko oli niin pitkään hyvän tahdon ihmisiä, ei jehovantodistajia, että minäkin ehdin olla tällainen kakkosluokan nk. hyvän tahdon ihminen.

Pelkästään nuo muutamat oppiveivaukset osoittavat, että Raamattu ja jehovantodistajuus edustavat kovin erityyppisiä näkökantoja.