Onko luonto armollinen vai julma?

[YksinäinenSusi]

Kun on Jt maailmasta päässyt pois niin huomaa toisinaan selvästi , että kaikki ei ole niin on/off tyyliä tai mustavalkoista.

Juttelin erään naisen kanssa hetken kursseilla, kun kävelimme pyörätietä.

sanoin hänelle että tuolla metsän laidassa oli eilen lintu , joka oli loukannut siipensä. Se loikki minua pakoon ja ei antanut millään kiinni ottaa itseään.

Sanoin , että olisin halunnut katsoa miten siipi oli vaurioitunut ja että josko sitä olis voinut auttaa tuota lintua jollain tapaa.

No lintua ei saanut millään kiinni ja sanoin naiselle että sen kyllä kettu tai jokin muu eläin pyydystää jo tänä yönä tuolla metsässä ja syö suihinsa. Mutta että ainakin se saa kuolla vapaana, eikä tarvi olla vankeudessa. Onhan silläkin oikeus kuolla vapaana , eikö niin?

Nainen sanoi, että onneksi luonto on hyvin armollinen ja ottaa hengiltä tuommoiset hyvin nopsasti, niin niiden ei tarvi kitua liian kauan aikaa.

Tämä oli jännä ajatus sikäli , että olin aina ajatellut luonnon olevan julma.

[Vieraas]

Tämä oli jännä ajatus sikäli , että olin aina ajatellut luonnon olevan julma.

Kai luonnossa ilmenee pääsääntöisesti omaan selviytymiseen ja lajin lisääntymiseen tähtäävää toimintaa, mutta ainakin kädellisten ja delfiinien (ehkä muidenkin eläinten) tekemisissä on havaittu pyyteettömyyttä ja empatiakykyäkin.

EDIT: Kirjoitusvihre

[Lothar II]

Luonto on erittäin julma, vaikka VT-seura esittää julkaisuissaan vain kauniita kukkia, perhosia ja eläinten pentuja ym.
Luonnonvaraisista eläimistä suurinosa kokee väkivaltaisen lopun. Aina suurempi raatelee ja syö pienempänsä. Monet eläimet, esim. leijonauros tappaa oman lajinsa pentuja päästäkseen parittelemaan, siksi kai eräs toimittaja sanoi TV:n luonto-ohjelmista, että ne ovat seksi -ja väkivaltaohjelmia.
Myös kasvikunnassa käydään jatkuvaa taistelua olemassaolosta, aina heikompi kituu ja kuolee pois.

[Jaakko Ahvenainen]

Mielestäni luonto sinänsä, sikäli kuin tarkoitetaan eläin tai kasvikuntaa, ei ole julma. Jonkun nyt vain tarvitsee olla ravintoketjussa jonkun toisen ruokaa. Kasvit kilpailevat elintilastaan ja vähäinenkin muutos biodiversiteetissä saattaa aiheutta suunnattomia muutoksia. Eri lajeja kuolee sukupuuttoon, toisia löydetään uusina tilalle.

Julmuus kuuluu lähinnä ihmisen käsitteistöön. Ihminen tappa toisia ihmisiä ilman erityistä syytä, on aina tappanut, niin pitkälle kuin tietoa ihmisestä riittää, lisäksi nykyisin raiskaa luontoa ja sahaa oksaa, millä istuu, piittaamatta sen enempää kanssaihmisistään kuin tulevista sukupolvista.

Entä, mikäli kaikesta lähiavaruuden tarkkailusta huolimatta niskaamme tipahtaa puolentoista kilometrin kokonen asteoridi, joka tuhoaa paitsi ihmisen, suurimman osan maapallon nykyisestä elämästä, onko sekin julmaa? Tokihan ihminen osaa tämän tehdä ihan itse, koska tahansa, omin käsin, mikäli sille päälle sattuu. Toivottavasti ei satu tällaisesta sattumuksesta voisi käyttää käsitettä julma ja näitä Hitlereitä, Stalineita, Dulceja kyllä riittää sekä kannattajiaan.

[Vieraas]

Julmuus kuuluu lähinnä ihmisen käsitteistöön. Ihminen tappa toisia ihmisiä ilman erityistä syytä, on aina tappanut,

Samaa mieltä, eläin ei tappaessaan ole ihmisen tarkoittamassa mielessä "julma", vaan toimii kuten oman lajinsa kannalta on hyvä. Tästä päästään taas Ludwig Wittgensteinin ajatukseen siitä, miten sanat määrittelevät maailmaa.

[Lothar II]

Jonkun nyt vain tarvitsee olla ravintoketjussa jonkun toisen ruokaa.

Leijonanpennut eivät mielestäni ole leijonaurosten ruokaa. Tappavat vain julmasti, ei armollisesti.

[Vieraas]

Jonkun nyt vain tarvitsee olla ravintoketjussa jonkun toisen ruokaa.

Leijonanpennut eivät mielestäni ole leijonaurosten ruokaa. Tappavat vain julmasti, ei armollisesti.

Leijona ilmeisesti syö tappamansa kilpailevan uroksen pennut. Sen geeneissä on sekä halu seksiin että halu jatkaa omaa sukuaan, joka on evoluution kannalta olennaista. Leijona ei tappaessaan koe olevansa julma, siltä puuttuu siihen tarvittava ajattelun taso.

http://www.brighthub.com/environment/sc ... 60010.aspx

[VanhaVintiö]

-

[Raimo Mylly]

Luonnossa ei esiinnyt julmuutta, joka on inhimmillinen ja voimakkaasti myös uskonnollinen käsitys. Luonnossa jokainen eläin ajaa omaa ja sen jälkeen lajinsa etua. Tämä on evoluutiota. Mikä tai mitkä eläimet kuolevat tuon selvitytymistavoitteen vuoksi on merkityksetöntä jokaiselle eläimelle. Joskus ne tappavat jopa tarpeettomasti, voisi kai sanoa myös huvikseen, toisia eläimiä. Niinhän ihminenkin tekee.

Myöskään ihmisen toiminta omaa etuaan vastaan ei ole mitenkään erikoista. Sama asia ilmenee myös muussa eläinkunnassa ja kyse on pelkästään siitä, että lajilta on kadonnut varsinaiset viholliset. Jos Afrikasta katoaisivat saalistajat, nuo jäljelle jääneet typerät nautaeläimet eivät ymmärtäisi säännöstellä syntyvyyttään ja ravintoaan vaan söisivät Afrikan autiomaaksi ja tuhoutuisivat lajina. Ihminen on nyt hieman samassa tilanteessa. Saa nähdä löytyykö ihmisestäkään riittävästi älyä ja kykyä sopeutua tilanteeseen vai tuhoutuuko tulevaisuudessa suuri osa ihmiskuntaa elintarvikepulan synnyttämään konfliktiin.

[Jaakko Ahvenainen]

Rami:
"...nuo jäljelle jääneet typerät nautaeläimet eivät ymmärtäisi säännöstellä syntyvyyttään ja ravintoaan..."
vs. 7 000 milj. ihmistä. "Ihminen on nyt hieman samassa tilanteessa." Jess.

[ajoulupukisti]

Luonnossa ei esiinnyt julmuutta, joka on inhimmillinen ja voimakkaasti myös uskonnollinen käsitys. Luonnossa jokainen eläin ajaa omaa ja sen jälkeen lajinsa etua. Tämä on evoluutiota. Mikä tai mitkä eläimet kuolevat tuon selvitytymistavoitteen vuoksi on merkityksetöntä jokaiselle eläimelle. Joskus ne tappavat jopa tarpeettomasti, voisi kai sanoa myös huvikseen, toisia eläimiä. Niinhän ihminenkin tekee.

Myöskään ihmisen toiminta omaa etuaan vastaan ei ole mitenkään erikoista. Sama asia ilmenee myös muussa eläinkunnassa ja kyse on pelkästään siitä, että lajilta on kadonnut varsinaiset viholliset. Jos Afrikasta katoaisivat saalistajat, nuo jäljelle jääneet typerät nautaeläimet eivät ymmärtäisi säännöstellä syntyvyyttään ja ravintoaan vaan söisivät Afrikan autiomaaksi ja tuhoutuisivat lajina. Ihminen on nyt hieman samassa tilanteessa. Saa nähdä löytyykö ihmisestäkään riittävästi älyä ja kykyä sopeutua tilanteeseen vai tuhoutuuko tulevaisuudessa suuri osa ihmiskuntaa elintarvikepulan synnyttämään konfliktiin.

Monet uskonnot saavat ihmisen uskomaan olevansa eläinkunnan yläpuolella, jumalien synnyttämiä ja kuolemattomia. Tämä mielestäni saa ihmisen unohtamaan, että samat luonnon lait pätevät myös meihin ihmisiin. Se että tunnustaa olevansa osa luontoa, saa ehkä ottamaan huomioon myös sen että olemme alttiita tekemään tyhmän eläimen tyhmiä pitkän linjan virheitä ja saa toivottavasti toimimaan järkevästi ottaen tämän huomioon.

Vertaan asiaa taisteluun lähtevään ukkeliin:
1. virhe: luulee liikoja itsestään ja oikeutuksistaan ja lähtee torvet soitellen tappeluun.
2. virhe: luulee, että kylän kovin jätkä tulee auttamaan hädän hetkellä, kun homma ei mene niin kuin alunperin ajatteli, ilman mitään sopimusta tai näyttöä että hän tulee hätiin.
3. virhe: ei varasuunnitelmaa, ei pakosuunnitelmaa; jähmettyy ja ottaa turpaan.

Vrt.
1. luulee olevansa luomakunnan kruunu ja uskoo voivansa peitota mennen tullen kaikki ongelmat.
2. Jeesus tulee ja pelastaa, kun meno muuttuu rankaksi. Tämä maapallo tarkoitettiin meidän hyödynnettäväksi ja tämä maa tuhoutuu joka tapauksessa, kun Jeesus tulee takaisin ottamaan omansa.
3. kun Jeesusta ei sitten näy, rukoilee herkeämättä, pitäen mielessä, että ei pidä olla huolissaan siitä mitä huomenna syö, juo ja miten itsensä vaatettaa.

[Vieraas]

Kai luonnossa ilmenee pääsääntöisesti omaan selviytymiseen ja lajin lisääntymiseen tähtäävää toimintaa, mutta ainakin kädellisten ja delfiinien (ehkä muidenkin eläinten) tekemisissä on havaittu pyyteettömyyttä ja empatiakykyäkin.

Oli pakko lisätä tähän vanhaan ketjuun itse itseään lainaten kuva joka tuli vastaan: http://i.imgur.com/LBDxq.jpg

[Kultakala]

Todella hieno ja hellyttävä kuva

[p0ter0]

Luonto ei ole sen enempää armollinen kuin julmakaan, vaan täydellisen väliinpitämätön; mikäli luontoa nyt ylipäätään täytyy kuvata jollakin inhimillisellä piirteellä.

[Markku Meilo]

Luonto ei ole sen enempää armollinen kuin julmakaan, vaan täydellisen väliinpitämätön; mikäli luontoa nyt ylipäätään täytyy kuvata jollakin inhimillisellä piirteellä.

Eikös luonto ole silloin lähinnä luontevan luonnollinen?