kirjallisuusveli kirjoitti:Vartiotorniseura on pitäkään opettanut, että Suuri Babylon kukistui vuoteen 1919 mennessä ja sen merkkinä vangitut kansainvälisten Raamatuntutkijoiden johtokunnan 8. jäsentä vapautuivat 'Baabelin vankeudestaan'. johon heidät oli ensimmäisen maailmansodan kuhuntojen keskelleä tuomittu. Nyt Suuri Babylon - oletetusti enää odottaa tuhoamistaan. Onko siis Suuri Babylon todella Raamatun profetioiden huipentumaksi jo kukistunut?
Mikko Ainasoja tervehtii kaikkia Jumalan tiestä kiinnostuneta. Pyhä Totuus julki!
Minä kerron sinulle totuuden sanoin suuresta Babylonista ja tuon mukaan Sakarjan näyn: nainen eefa-mitassa. Luku 5. Tuo viljaruukku, tuo eefa-mitta se kuvaa Rooman kirkkoa. Se kuvaa myös niitä kirkkoja, jotka kuuluvat sen piiriin ja hyväksyvät sen Jumalan huoneeksi. Tuo naina, se on Babylon, Portto ja jumalattomuus, joka vallitsee Rooman kirkon sisällä ja myös niissä kirkoissa, jotka hyväksyvät sen. Babylon on toki kirkkoa suurempi ja ulottuu kaikkialle niissä maissa, kielissä ja kansoissa, joissa Rooman kirkko edustaa hengellistä elämää. Se on niiden maiden sydän, joka pumppaa iljettävää viiniää, vertaan eli elinvoimaa kaikkialle. Sen viiniä on jumalattomuus. Tuo Sinerian maa on siis myös Babylon, eli Rooma. Babylon siis on edelleen, mutta tuli sitä varten on jo sytytetty.
Mikko Ainasoja.
Edit: Rippeli poisti viestistä sananjulistukseen kuuluvat osat ja linkit. Foorumin säännöissä kielletään uskon julistaminen.
Mikko Ainasoja kirjoitti:Tuo naina, se on Babylon, Portto ja jumalattomuus, joka vallitsee Rooman kirkon sisällä ja myös niissä kirkoissa, jotka hyväksyvät sen.
No kun Raamattu on aivan eri linjoilla kanssasi. Mikäli sinua kiinnostaa Raamatun kertoma, niin ota ja lue Ilmestyskirjan 17:18, sitten selvität itsellesi tuon jakeen sisällön aikamuodon, seuraavaksi päättelet milloin Ilmestyskirja on kirjoitettu. Vastaus tulee kun kysyt itseltäsi milloin Rooman kirkko perustettiin.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Olen henkilökohtaisesti todennut Ariadnalle, koskien Ilmestyksen kommentaarejani, niiden pysyttelevän pieniä korjauksia lukuunottamatta siinä tiedossa, mikä 1950-luvulla vallitsi, ainakin Nikolaisen osalta ja jopa niin, että jotkin tällä vuosisadalla julkaistut niteet noudatelevat samaa linjaa. Näin ollen Ariadna on ollut oikeassa kritisoidessani minua tietojeni vanhentumisesta.
Soisin Ariadnan mielelläni paljastavan nämä uudet, tieteellisesti pätevät lähteensä. Näitä ei ole toistaiseksi näkynyt.
Toisaalta mitään uudempaakaan en ole saanut käsiini ainakaan toistaisksi, joten tukeudun olemassaoleviin. Vanhempikin tieteellinen tutkimus edustaa verrattomasti enemmän, kuin tyystin omintakeinen arvailu.
Ilmestyksestä on olemassa lukuisa joukko mitä ihmeellisimpiä selityksiä, kuten edellä Mikko Ainasojan toimesta varmana totuutena esitettiin. Tällaisille en näe mitään arvoa.
Soisin Ariadnan mielelläni paljastavan nämä uudet, tieteellisesti pätevät lähteensä. Näitä ei ole toistaiseksi näkynyt
En enää ymmärrä, mitä Herra Ahvenainen ajaa takaa. Luulin olevani entisten JT: jien palstalla keskustelemassa Raamatusta, enkä kopiomassa jonkun Ilmestyskirjan tutkijan näkemystä tai tutkimusta.
Ilmestyskirjasta käydyssä keskutelussa olen muistaakseni esittänyt lähteeksi Raamatun, koska koko Raamattu on sen ensisijainen lähde ja lisäksi mainitsin joitakin Raamatun ulkopuolisia juutalaisia kirjoituksia.
Varhaiset Ilmestyksen selittäjätkin muistaakseni mainitsin, Terullianus, Origenes. Epifanus ja historian puolelta Josefus ja Tacitus.
Ilmestys ajoitetaan joko 68-70 väliseen aikaan keisari Neron aloittamiin vainoihin tai 81-96 jolloin otaksuttiin vainojen johtuvan keisari Domitianusksesta.
Historia on kuitenkin muuttanut näkemystään keisari Domitianuksesta. Jokainen tätä epäilevä voi hankkia tietojaan itse. Myös suomeksi tietoa löytyy, ruotsia ja englantia hallitseva löytää sitä runsaammin.
Sehän on se filmattu versiokin, Ilmestyskirja nyt, esittää Vietnamilaista sotaa, mutta ohjaaja on sanonut että kyseessä olisi Joseph Conradin kirja Pimeyden sydän, joka tarina olisi sijoitettu Vietnamiin, tässä vaiheessa tulee tyjäkäyntiä kun ihmettelee yhteyttä raamatulliseen nimeen. Conradhan kävi siellä Belgian Kongossa, Kongojoella, ja sieltä on kirja saanut innoituksensa.
Eikös se Raamatun ilmestyskirja kerro paljon semmoista, jolle ei näe kiinnekohtia todellisuudess ja siten se jää arvoitukseksi. Onko sillä sen lukeneiden mielestä yhtä paljon viihdearvoa kuin tuolla filmiversiolla tai sen innoittaja-kirjalla ?
Ariadna kirjoitti:En enää ymmärrä, mitä Herra Ahvenainen ajaa takaa.
En ainakaan Rouva Ariadnaa, mutta ellei hänen ymmärryksensä riitä, voisinko jotenkin auttaa. Muussa tapauksessa annamme asian olla.
Lisäys: Olen silti hyvin kiitollinen vähäisistäkin tiedonmuruista, jotka sain: suohan se omnipotentille ylimääräistä iloa, mitä näin syksyn synkkyydesä tarvitaan. Olen joka tapauksessa esittänyt Rouva Ariadnalle sovinnollisuudenhaluni ja ellei se kelpaa, jättäköön hän sen siihen. Korjaan joskus paluumatkallani tällaiset roskat pois.
Viimeksi muokannut Jaakko Ahvenainen, 18.11.2011 19:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vieras kirjoitti:Eikös se Raamatun ilmestyskirja kerro paljon semmoista, jolle ei näe kiinnekohtia todellisuudess ja siten se jää arvoitukseksi. Onko sillä sen lukeneiden mielestä yhtä paljon viihdearvoa kuin tuolla filmiversiolla tai sen innoittaja-kirjalla ?
Kuta kuinkin näin hyvin karkeasti ottaen, mutta tiettyjä totuusarvoja sieltä kyllä löytyy. Viihdearvosta en osaa sanoa. Jääköön tämä itse kunkin harkintaan.
Mikko Ainasoja kirjoitti:Mikko Ainasoja tervehtii kaikkia Jumalan tiestä kiinnostuneta. Pyhä Totuus julki!
OUJEEE....
Minäkin tervehdin Sinua Mikko Ainasoja. AVE! Minä olen hyvin kiinnostunut Pyhästä Totuudesta ja keskustelisin siitä mielelläni kanssasi lisää. Se kun ei ole minulle oikein auennut vielä.
M U U T E N...
Ariadna ja Jaska. Miten te oikein voitte riidellä ilmestyksellisten satujen oikeasta tulkinnasta? Näin sivusta katsoen tuntuu omituiselta.
Raimo Mylly kirjoitti:M U U T E N...
Ariadna ja Jaska. Miten te oikein voitte riidellä ilmestyksellisten satujen oikeasta tulkinnasta? Näin sivusta katsoen tuntuu omituiselta.
Riidellä ,miten niin riidellä! minähän ainoastaan vastailen Rouva Ariadnan ystävällisiin viesteihin. Olipa aihe mikä tahansa Rouva Ariadna suo minulle kunnian lähestyä persoonaani aina yhtä ystävällisesti. Mitä ihmettä tässä on, Rami? Vastailen ainoastaan aina silloin tällöin hänen suunnattomaan ystävällisyyteensä. Kaiketi tätä tulisi sanoa kohteliaisuudeksi minun puoleltani.
Raimo Mylly kirjoitti:Saas nähdä opastaako Mikko tietämätöntä kulkijaa oikeaan suuntaan.
Totta, en ajatellut, että tietämättömän olisi varmuuden vuoksi kuleksittava Damaskoksentietä myös molempiin suuntiin ja ehkä useampaan vuorokaudenaikaankin.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Jo aiemmin olen esittänyt toisaalla ne tulkintatavat, jotka olen katsonut mahdollisiksi Ilmestystä tulkittaessa, mutta kerrattakoon: aika- ja traditiohistoriallinen täydennettynä joissain määrin eskatologisella tulkinnalla. Palaan tähän vielä myöhemmin. Tulkinta ei ole mitään ”jumalansanaa”, vaan yritys ratkaista jokin Raamatun ongelma. Nyt tulee kysymykseen, mikä Suuri Babylon on ja onko se jo tuhoutunut. Tässä en voi turvautua vetoamalla yksin omaamaani tietoon, vaan minun on nöyrästi tunnustettava tukeutuvani näkemyksissäni minua viisaampiin ammattitutkijoihin, joilla on useiden vuosien ja vuosikymmenien jatkuva koulutus ja kokemus takanaan, heitä, jotka ovat seuranneet ja seuraavat kaiken aikaa aiheesta käytävää teologista kansainvälistä keskustelua ja myös sitä käyvät. Tämä on siinäkin mielessä järkevää, että puhtaasti oma, itseni kehittämä, tulkinta olisi siinä määrin puutteellista, että se voisi johtaa lukijan täysin harhaan. On kuitenkin joitakin kohtia, missä olen suonut itselleni vapauden tehdä huomautuksia. Niin ikään pääasiallisen lähdeluetteloni olen aiemmin esittänyt. Tulen liittämään sen vielä tekstini jälkeen.
On todettava, ettei hallussani ole nimenomaisesti tämän päivän uudempaa tutkimusta aiheesta ja käyttämäni kirjat ovat jo osittain vanhentuneita. Tämä yksinkertaisesti syystä, ettei mitään varsinaista uudempaa tutkimusta ole. On ainoastaa joitakin väitöskirjoja, joiden eksegeettinen anti ei ole vielä päässyt kansainvälisesti hyväksytyksi. Esim. Nikolainen, mihin usein olen viitannut, perustuu jo ennen vuotta 1972 olleeseen suomalaisen Uuden testamentin selityssarjaan. Käyttämäni teokset ovat tuon sarjan korjattuja laitoksia. Samoin Nikolaisen 1988 Avaa Uusitestamenttisi sarjan selitys pohjaa näihin aikaisempiin, mutta niihin on tehty ajan vaatimat korjaukset. Tällä tasolla kirjoitettaessa, en näe tässä mitään ongelmaa. Siksi toiseksi: kaikkein uusimmatkin tutkimukset pohjaavat aikaisempiin, erinomaisen perusteellisesti tehtyihin pohjatutkimuksiin. Tästä syystä katson lähdeteokseni täysin valideiksi (päteviksi).
Keskeisimmiksi Ilmestyksen luvuiksi tässä kysymyksessä nousevat luvut 17 ja 18. Lienee syytä katsoa myös, missä kohdin Ilmestystä ”Suuri Babylon” esiintyy ja lähestyä tältä pohjalta probleemaa. En kuitenkaan voi pitäytyä yksin termiin ”Suuri Babylon”, minun on otettava huomioon myös se, mitä kaikkea tämän ympärille kietoutuu.
Minun on myös todettava vallitsevan näkemyksen mukaisesti, ettei vuosilla 60-70 ole Ilmestyksen kirjoitusajankohdan kanssa juurikaan tekemistä, ei liioin Jerusalemilla ”Suurena Babylonina”. Sama koskee sitä, ettei Domitianus muka vainonnut kristittyjä. Vainosipa hyvinkin ja nämä vainot kohdistuivat pääsääntöisesti Vähän-Aasian provinsseihin. Yksikään monista lukemistani Ilmestyksen eksegeettisistä kommentaareista ei tue näitä aiempia väittämiä.
Viittaus nykytutkimukseen ei voi pitää paikkaansa, koska mitään eksaktia viittausta ei ole esitetty. Viittaukset Räisäseen, eivät täytä näitä kriteerejä. Se, mitä esitän, ei ole mikään ohimennen heitetty vitsi. Toki suon jokaiselle oman ajattelunsa vapauden, mutta voidakseni olla itselleni rehellinen, en voi noihin ajatuksiin yhtyä, en ainakaan mainituilta osin. Tätä luettaessa on pidettävä mielessä Ilmestyksen kirjoitusajankohta ja se, että Ilmestys koostuu useista eri näyistä eri ajankohtina ja osissa se on myös kirjoitettu. Tähän sisältyy näyn unenomaisuus, mihin sekoittuvat fakta ja fiktio.
Katsotaan kuitenkin ensin, missä kohdin Ilmestystä ”Suuri Babylon esiintyy”. Käytän tavoilleni poikkeuksellisesti KR92 tekstiä. Hakasulkeissa [ ] oleva teksti on KR92:n omasta viitteistöstä, kaarisulkeissa oleva ( ) muualta Raamatusta lainattua, tai yksittäisiä huomiointeja. VT tarkoittaa Vanhaa testamenttia, siis heprealais-aramealaisia kirjoituksia, UT, Uutta testamenttia, kreikkalaisia kirjoituksia.
Ilm. 14:8
Hänen jäljessään tuli toinen enkeli, joka kuulutti: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä." [Jes. 21:9]; Jer. 50:2, Jer. 51:8,9; Ilm. 17:5]
Ilm. 17:5
Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: "Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti."* [Babylon on Rooman peitenimi.][Dan. 4:27; Ilm. 14:8]
Ilm. 18:2
Hän huusi kovalla äänellä: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut pahojen henkien tyyssija ja kaikkien saastaisten henkien ja kaikkien saastaisten ja inhottavien lintujen pesäpaikka. [Jes. 13:19-22, Jes. 14:23, Jes. 21:8,9; Jer. 50:39, Jer. 51:37]
Tulkinnan kannalta oleellisia avainsanoja ovat mm. Babylon, portto, iljetys, viini, peto, seitsemän, kuningas, sarvi, punainen, jne.
Kuten KR92:n alaviite toteaa, Babylon on vertauskuva Rooman kaupungille. Itse termin Johannes on saanut Danielista (Dan. 4:27). Rooma oli Ilmestyksen kirjoittamisajankohdan (n. 95/96 tai Kraft 97/98 jKr.) kiistaton suurkaupunki, kauppakaupunki, keisarin valtaistuinkaupunki, sanalla sanoen metropoli, minne kaikki keskittyi ja mistä käsin laajaa valtakuntaa hallittiin. Se oli myös kristittyjen marttyyrien kuolinkaupunki. Jerusalem ei täytä vähimmässäkään määrin sitä, mitä Rooma edusti. Roomaa verrataan myös paheiden pesänä muinaisiin Babyloniin ja Tyrokseen. Jerusalem ei voi tulla kysymykseen.
Johanneksen Ilmestys, mistä tässä käytän nimitystä Ilmestys, on erinomaisen vaikea tulkittava ammattilaisillekin. Tämä vaikeus ei ole ainoastaan oman aikamme ongelma, vaan juontaa juurensa jo vanhan kirkon ajoille, Papiakseen (n. 60-135). Meliton Sardeslaisen (n.170-250+ jKr.) tiedetään kirjoittaneen kirjan ”Johanneksen Ilmestyksestä” ja nimenneen Neron ja Domitianuksen siihen asti ainoina merkittävinä kristittyjen vainoojina. Niin ikään Justinus Marttyyri (? - 165) ja Irenaeus (n.130–202) ovat tunteneet Ilmestyksen ja sitä ilmeisesti käyttäneet, eikä Irenaeuksen oppi-isä, Polykarpos Smyrnalainen (n. 69-167?) liene myöskään ollut Ilmestyksestä tietämätön. Sekin tiedetään, ettei Irenaeus enää ollut täysin tietoinen Ilmestyksen tulkinnasta.
Ilm. 14:8 toisen enkelin huuto Suuren Babylonian kukistumisesta on saanut muotonsa kolmesta profeettalauseesta, kuten raamattuviittauksista käy ilmi. Jeremialta on kuva ”päihdyttävästä vihan viinistä”, samoin ”malja Herran kädessä”, mistä ”kansat juovat” tässä se juottaa kansoja, koska Ilmestys lainaa profeettatekstejä varsin vapaasti. Portto on samalla Suuri Babylon, iljetys viittaa paitsi epäjumalanpalvontaan ja siihen viettelemiseen myös kaikkeen muuhun, mistä voidaan käyttää nimitystä haureus, siis ylellinen meno, noituus, siveettömyys, jne.
Arvostelun kärki kohdistuu Roomaan ja sen keisarikulttiin (dominus et deus noster) ja Dea-Romaan, Rooma-jumalattareen, jota etenkin Vähän-Aasian provinsseissa palvottiin. Nero ei vielä tätä edellyttänyt, mutta Domitianus edellytti kummankin.
Uskonnollisessa merkityksessä myös Jerusalem on portto, koska se (sen asukkaat, etenkin papisto) on luopunut Jumalastaan ja yksin tässä merkityksessä se voidaan rinnastaa Babyloniin. VT käyttää Jerusalemista tässä suhteessa samoja kielikuvia, mutta nyt on kysymys Roomasta. Enempää en tästä sano, vaan keskityn Ilmestyksen avainlukuihin 17 ja 18.
Luku 17 otsikoidaan KR92:ssa ”Babylonin tuomio”. Lähdetään tästä.
17:1
”Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, tuli luokseni ja sanoi: "Tule, minä näytän sinulle, millainen tuomio annetaan sille suurelle portolle, joka asuu suurten vesien äärellä,” [Ilm. 15:1 | Nah. 3:4 | Jer. 51:13]
Vihan maljat ovat tyhjennetyt, mutta (yli)enkeleiden hallussa. Seitsemän on Ilmestykselle ominainen luku ja se vastaa juutalaisessa traditiossa seitsemää tunnettua ylienkeliä. Yksi heistä ryhtyy Johannekselle opastajaksi. Hän selittää lukujen 17 ja 18 sisällön Babylonin tuomiosta ja tuhosta yhdessä avustajiensa kanssa.
Suurelle portolle, joka asuu suurten vesien äärellä, löytyy VT:sta monia vastineita. VT:ssa portto edustaa useita epäjumalan palvelukseen sortuneita kaupunkeja. Itse asiassa se on niitten haukkumanimi. Tähän kategoriaan kuuluvat Babylon, Jerusalem, kuten edellä mainitsin, mutta myös Tyros oman hedelmällisyyskulttinsa, temppeliprostituutionsa ja kaupankäyntiin liittyvien muihin epäjumalanpalvelukseksi luettavien kauppapoliittisten syittensä vuoksi (Jes 23:17).
Ilmestys viittaa tässä kuitenkin Babyloniin (Jer 51:13). Alkutekstin vedet (hydaton) on suomennettu virroiksi, koska Babylonin virtoja olivat Eufrat ja Tigris. Rooman Tiber on noihin nähden mitätön puro, joten parempi olisi (Väli)meri, kuten jotkut raamatunkäännökset tämän kääntävät. Onhan se itse asiassa Rooman imperiumin ”sisämeri”, Mare nostrum. Portto on näin ollen kaupunki Rooma, joka sijaitsee meren rannalla.
Toisaalta meri on metafora, mikä kuvaa (hyvinkin Domitianuksen ajan) sekalaista elämää, kansojen pauhua ja kohinaa. Se on myös Rooman imperiumin sisämeri, jota pitkin kauppalaivastojen armadat purjehtivat tuoden viljaa ja idän kalleuksia. Kauppamerenkulku oli hyvin vilkasta.
17:2
”Jonka kanssa maailman kuninkaat ovat irstailleet ja jonka iljettävästä viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.”
Johanneksen maailma on hyvin välimerellinen. Maailman kansat kuuluivat sen välittömään piiriin Heitä hallitsivat Rooman asettamat vasallikuninkaat tai muuten alaisikseen pakottamat. Heidän oli pakko totella keisaria, säilyttääkseen vähäisen asemansa (Vrt. Herodes Arkhelaos). Hieman toisenlaisessa asemassa olivat hedelmälliseen puolikuun alueen (kaksoisvirtain maat ja Egypti), tai muutoin Rooman imperiumin kaupankäyntipiiriin kuuluvat hallitsijat, mutta myös heidän oli aihetta säilyttää hyvät välit Rooman kanssa.
Johannes näyttää tunteneen porttojen tavan huumata ja kiihottaa asiakkaitaan viinillä ja tätä hän käyttää verratessaan enemmän tai vähemmän pakotettuja vasallikuninkaita viinin särpijöihin, Rooman tapojen omaksumiseen. Irstaus viittaa ennen muuta siihen, että näiden vasalleiden tuli hyväksyä valtionuskonnon harjoittaminen, mihin Ilmestyksen aikoihin kuului niin Rooma-jumalattaren (Dea-Roma) palvominen kuin keisarinpalvontakin jumalana (dominus et deus noster), meidän herramme ja jumalamme. Näillä Ilmestys leimaa niin keisarikultin kuin Rooman palvonnan jumalattarena sanalla sanottuna portoksi. Rooma kaupunkina on näin ollen Ilmestyksen portto, kaikkien mahdollisten paheiden pesä.
17:3
Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut autiomaahan. Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. [Ilm. 13:1]
Fyysisesti Johannes on Patmoksessa, mutta näyssään hän on autiomaassa. Siellä asuivat muinoin saastaiset eläimet ja demonit. Toisaalta Jeesus oli autiomaassa Perkeleen kiusattavana, samoin Johannes Kastaja oleili siellä ennen julkista toimintaansa. Autiomaa on myös paikka, missä profeetat saavat näkynsä.
Ei siis ihme, että Johanneskin näkee siellä jotakin: ”näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä”. Tässä viitataan vanhaan taruun, missä Dionysos saapuu idästä seurueessaan panttereilla ratsastavat bakkantit (Baccuksen papittaria). Roomalaisessa rahassa nainen ratsastaa eläimellä. Kysymyksessä on Rooma-jumalatar, Dea Roma. Näyn tausta löytyy näistä.
Helakanpunainen on milloin synnin, milloin veren väri. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten paheksuttiin naista, joka uskaltautui jumalanpalvelukseen punaiseen puettuna. Septuagintassa (LXX) sanotaan raskaimpia syntejä purppuranpunaisiksi, jotka Jumala lupaa anteeksiannollaan tehdä villanvalkoisiksi (Jes 1:18), mutta pyytääkö Rooma syntejään anteeksi? Ei, se ylpeilee niillä. Helakanpunainen edustaa tässä mitä suurinta syntiä.
”Peto oli kauttaaltaan täynnä herjaavia nimiä ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea”. Peto muistuttaa Ilm 13:1 kuvattua. Herjaavia ovat ne keisareille omistetut kunnianimet, jotka kuuluvat yksin Jumalalle. Seitsemän päätä edustaa Rooman seitsemää kukkulaa, mutta myös seitsemää kuningasta, tai Roomasta puheen ollen, keisaria.
Kymmenelle sarvelle löytyy selitys Dan. 7:7, 24:sta. ”Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa.” Danielissa nämä edustavat seleukideja. Ilm. 13:1:ssa päät ovat hallitsijoita, sillä niillä on päässään kruunut. Ilmestys on tässä hyvin johdonmukainen. Aina, kun puhutaan hallitsijoista, taivaallisista tai maallisista, heidän arvomerkkinään on kruunu, diademata. Muiden ihmisten arvomerkkinä on seppele, stefanos.
Jakeen 9 mukaan keisareita on seitsemän, kuten pitääkin olla, mikäli lähdetään Pax Augustasta (Augustuksen rauha) ja tätä seuraavista keisareista: Augustus, Tiberius, Caligula, Claudius, Nero (Galba, Otho ja Vitelius voidaan ohittaa. Heitä ei välttämättä edes tunnustettu keisareiksi, minkä lisäksi he hallitsivat vain hyvin lyhyen ajan kukin.), Vespasianus ja Titus. Seuraava onkin Domitianus. Kymmenen sarvea tulevat esiin vasta jakeessa 12.
17:4
”Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa”.
Ilmestys avautuu myös väreistä käsin. Purppura on keisareiden ja kuninkaiden väri sekä ylimpien sotapäälliköiden väri, heidän arvonsa ja kunniansa tunnus. Helakanpunainen on naisen ratsun väri, synnin vertauskuva. Nainen ja peto kuuluvat yhteen. Kimaltelevat korut kuuluvat luonnollisesti mukaan, naisen esittäessä porttona kuningatarta.
Vanhassa testamentissa tällä koristelulla kuvataan pakanallista koreilua. Kulta, hopea ja jalokivet ovat tuttuja sieltäkin (Jes 3:18-23; Hes 28:4). VT väikkynee Johanneksen näyssä myös näiltä osin.
Ilmestykselle on ominaista, että sama asia ilmaistaan erilaisina vertauskuvina, ei kuitenkaan kaikilta osin. Mielenkiintoinen on Ilm 12:3: lohikäärme, joka tarkoittaa Saatanaa, mutta sen väri ei ole helakanpunainen, vaan tulipunainen. Saatanan selässä ei nainen ratsasta, vaan saatanallisen Pedon, vai ratsastaako sittenkään?
”Kädessään hän piti kultaista maljaa”. Kultaiset maljat kuuluvat enkeleille, joilla niissä on milloin pyhien rukouksia, milloin taas Jumalan vihaa. Nyt Johannes näkee kultaisen maljan naisen kädessä ja hän tietää, mitä se sisältää: se on ”täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa.”, toisin sanoen Rooman epäjumalanpalvelusta ja kaikkea muuta haureudeksi katsottavaa, mitä nyt koetetaan levittää kristillisiin seurakuntiin.
17:5
”Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: ”Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.”
Tätä nimeä on koetettu arvailla ja selvittää. Eri raamatunkäännöksissä ne saattavat poiketa toisistaan. Onko se vain nimi, jota käytetään salaisessa merkityksessä? Ehkä se on Mysterion, salaisuus? Kukaties se on Babylon? Entäpä, jos se tarkoittikin Rooma-jumalatarta, Dea Romaa! Roomaa sillä kuitenkin tarkoitetaan ja ajan tavan mukainen tämä otsaripaan kaiverrettu porton nimi joka tapauksessa oli. Näky pohjaa todellisuuteen kaikkine helyineen.
”Porttojen ja iljetysten äiti ” viittaa sekin Roomaan, mistä Johannekselle ja kristityille inhottavat ja iljettävät epäjumalien palvontakultit olivat lähtöisin ja missä niitä tarvittaessa lisää masinoitiin. Se oli tällaisen uskonnollisen saastan keskus ja ydin Johanneksen näkökulmasta, kuten kaiken muun, mitä kristittyjen parissa synnillisenä pidettiin.
17:6,7
”Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähtyäni.
Enkeli sanoi minulle: Miksi ihmettelet?
Minä paljastan sinulle naisen salaisuuden ja häntä kantavan pedon salaisuuden”.
Jeesuksen veritodistajat ovat marttyyreita, tavallisia kristittyjä, jotka uskonsa tähden on surmattu joko nyt tai aiemmin. Profeetat ovat erityisen profeetallisen armolahjan saaneita. Eivät kuitenkaan VT:n profeettoja. Kahdesti Ilmestys mainitsee heidät marttyyreina yhdessä (Ilm 16:6 ja 18:24). Itsestään Johannes käyttää nimitystä profeetta ja Jeesuksen todistaja. Tämän vuoksi hän on joutunut kärsimään (Ilm 1:9).
Portto on humaltunut kristittyjen marttyyrien verestä (Vrt. Jer 25:15-17, 51:7) ja mielii tätä lisää. Nyt VT:n marttyyrien joukkoon liittyvät UT:n marttyyrit, joille Rooma on se paikka, missä monet saivat antaa henkensä. Ensimmäinen tällainen vaino toteutettiin 64/65 Neron toimesta ja sitä kauhisteltiin jopa pakanoiden parissa. Edessä on uusi vaino. Portto petoineen herättää lähinnä hämmästelevää, hurmoksellista, jopa jumalallista ihailua. Tähän viittaavat kreikan thaum- sanajuuren johdannaiset (Ks. Liljeqvist).
Salaisuuden paljastaminen tarkoittaa silmiltä peitetyssä, toisin sanoen valepuvussa olevan tunnistamista historialliseksi suureeksi. Yleensäkin apokalypsien peitekielen tekemistä yksiselitteiseksi historiaksi, näin mm. Kraft.
17:8
"Peto, jonka näit, on ollut, mutta nyt sitä ei ole. Se tulee vielä nousemaan syvyydestä, mutta lopulta se joutuu tuhon omaksi. Ne maan asukkaat, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna elämän kirjaan, hämmästyvät pedon nähdessään, sillä vaikka se on ollut ja mennyt, se on vielä tuleva.”
Eräs tapa ratkaista salaisuus on verrata Petoa Kristukseen. Tällöin Peto on Kristuksen vastakohta, ikään kuin peilikuva, jäljittelijä. Se on ollut, niin myös Kristus. Nyt sitä ei ole, mutta Kristus on. Sillä on valta, niin Kristuksellakin. Se on saanut kuolinhaavan yhteen päistään, mikä on parantunut. Kristus on kuollut, mutta ylösnoussut. Se on nouseva syvyydestä, Kristus on tuleva taivaasta. Se joutuu tuhoon, eli menee kadotukseen (eis apoleian hypagei), Kristus kunniaan ja kirkkauteen. Peto häviää, Kristus voittaa. Kuka tai mikä Peto on, ei selviä vielä, mutta ilmoittajaenkelillä on sanottavaa Johannekselle.
Palatessaan Peto herättää suurta hämmästystä ihmisten keskuudessa, mutta nyt sitä ei vielä ole. Se antaa odottaa itseään ja suorastaan jakaa ihmiskunnan kahtia. Johanneskin hämmästyi Petoa. Enkelin selittämä näky suojelee häntä, kuten lukijoitaankin. Hämmästys perustuu siihen, että se, minkä ihmiset ovat luulleet jo kuolleen, onkin elävänä heidän edessään. Peto viittaa siis ihmiseen, hallitsijaan. Toiset siirtyvät pedon puolelle. He eivät ole ottaneet oppia historiasta, toiset ovat, eivätkä suo Pedolle sen vaatimaa kunniaa. Kuva ”elämän kirjasta” perustuu Vanhaan testamenttiin (2 Moos 32:32; Ps 69:29; Jes 4:3; Dan 12:1) Kaupungin asukkaiden pelastuvien luettelosta on näyssä tullut taivaaseen pääsevän joukon nimiluettelo. Tätä korostaa määre: ”maailman luomisesta alkaen”.
17:9,10
"Tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta. Seitsemän päätä tarkoittaa seitsemää vuorta, joilla nainen istuu. Myös kuninkaita on seitsemän.
Viisi näistä on jo poissa, kuudes on vallassa. Yksi ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, hänen on määrä hallita vain vähän aikaa.”
Nyt Peto paljastetaan selväkielisenä, mutta sen ymmärtämiseen tarvitaan järkeä - älyä -mieltä, jolla on viisautta (Kr. Hode ho nous ho ekhon sofian). Ilmestys korostaa vain viisaiden ottavan kirjoituksen vastaan.
Se tarkoittaa seitsemää vuorta, jolla porttonainen istuu. Se on Rooma, joka on rakennettu seitsemälle kukkulalle, joita tässä kutsutaan vuoriksi. Jos portto itse on Rooma, miten hän voi istua itsensä päällä? Aiemmin on selitetty, ettei Ilmestyksen kielikuville ole harvinaista esittää samaa asiaa eri termein.
Istuminen on vallan ja hallitsemisen merkki. Rooman kukkuloilla sijaitsivat monet temppelit ja keisareiden hallintopalatsit valtaistuimineen sekä hallintorakennuksia. Tarkastellaanpa hieman näitä seitsemää kukkulaa.
Eteläisin on Aventinus. Siellä ovat sijainneet mm. Juppiter Dolichenukselle, Isikselle ja Mithralle omistetut temppelit.
Kaakkoisin on Caelius. Sieltä löytyy Claudiukselle omistettu temppeli.
Capitolium on kuuluisin ja korkein Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta. Capitoliumilla sijaitsi Rooman valtakunnan tärkein temppeli – Juppiterille, Junolle ja Minervalle pyhitetty Jupiter Capitolinuksen temppeli. Hengellisen keskuksen läheisyydessä sijaitsi poliittisen elämän näyttämö – Forum Romanum.
Itäisin on Esquilinus. Siellä sijaitsi myös joitakin temppeleitä.
Jo mainittujen keskelle jää Palatium. Se on Capitoliumin ohella tärkeimpiä Rooman kukkuloista. Sillä sijaitsivat ylimysten ja Augustuksen, Tiberiuksen ja Flaviusten keisarisuvun (Vespasianus, Titus ja Domitianus) rakennuttamat palatsit, joista edelleen on raunioita nähtävissä.
Pohjois-luoteessa on Quirinalis. Kukkulalla oli temppelit ainakin Floralle, Semo Sancukselle sekä Augustuksen ajalta lähtien myös Marsille.
Edellisestä kaakkoon sijaitsee viimeinen kukkula, Viminalis. Sillä tiedetään sijainneen ylellisiä yksityisasuntoja kylpylöineen.
Tällainen maisema on Ilmestyksen näkyjen taustalla, kun se puhuu portosta ja pedosta, epäjumalanpalveluksesta, keisarikultista ja keisareista, ylellisyydestä, kerskailusta ja juonittelusta. Metropoliin mahtuu monenmoista.
”Myös kuninkaita on seitsemän”. Efesosta katsoen keisarit ovat kuninkaita (basileios). Nämä lueteltiin aiemmin, Ks. selitystä jakeesta 3, mutta luettavuuden lisättäköön tähänkin: Augustus, Tiberius, Caligula, Claudius, Nero (Galba, Otho ja Vitelius voidaan ohittaa. Heitä ei välttämättä edes tunnustettu keisareiksi, minkä lisäksi he hallitsivat vain hyvin lyhyen ajan kukin.), Vespasianus ja Titus. Seuraava onkin Domitianus. Mutta miten selittyy jae 10 ” Viisi näistä on jo poissa, kuudes on vallassa. Yksi ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, hänen on määrä hallita vain vähän aikaa.”?
Jos lähdemme Pax Augustasta (Augustuksen rauhan, ensimmäinen on Augustus. Hän, joka nyt hallitsee, on kuudes, siis Vespasianus, jonka hallintoaika sijoittuu vuosiin 69-79. Seitsemättä odotetaan. Onko niin, että tämä näky on nähty Vespasianuksen aikana, kenties hänen hallintokautensa loppupuolella? Tekstin mukaan tältä vaikuttaa. Missään tapauksessa Johannes ei ole voinut nähdä näkyjään yhdellä kertaa. Ehkä hän onkin joutunut Patmokselle jo Vespasianuksen aikana, mutta saa näkynsä valmiiksi vasta myöhemmin! Tämä ei oikein sovi Ilmestyksen ”raameihin”. Mistä on kysymys?
Josefus kertoo tästä ”Juutalaissodassaan”. Hän profetoi Vespasianuksen Bileamin ennustamaksi ”tähdeksi, joka nousee Jaakobista” ei Messiaaksi. Josefuksen teos kirjoitettiin ensin arameaksi ja käännettiin sittemmin kreikaksi. Juutalaiset eivät olleet tietämättömiä teoksesta ja Johanneksellekin se lienee ollut tuttu ainakin kertomuksena. Tämä lienee vaikuttanut näkyyn. Juutalaiset oppineet tulkitsivat Vespasianuksen vääräksi keisariksi ja Josefuksen hänen vääräksi profeetakseen. Näin näky on voitu nähdä Vespasianuksen aikana, mutta Ilmestykseen se on voitu liittää vasta Domitianuksen aikana.
Vespasianusta seurasi Titus ja hän hallitsi ”vain vähän aikaa”, 79-81. Hän olisi kuitenkin Ilmestyksen tarkoittama seitsemäs keisari. Lopulta tämä jää meille avoimeksi. Pitävää näyttöä ei ole. Koska jokin kanta on kuitenkin otettava, pitäydyn esitettyyn, mutta muitakin kiintoisia tulkintoja on, esim. Kraftilta.
17:11
”Peto itse -- se, joka on ollut mutta jota ei enää ole -- on kahdeksas kuningas ja samalla yksi noista seitsemästä. Se joutuu tuhon omaksi.”
Teksti vaikuttaa perin mystiseltä, mutta ei sitä välttämättä ole. On muistettava, että olen hylännyt historisoivan tulkinnan ja pitäydyn aika- ja traditiohistorialliseen tulkintaan, mitä sopivin osin eskatologisella tulkinnalla täydennän, kuitenkin hyvin varoen ja ottaen huomioon missä tämän julkistan.
Paavalin kirjoittaessa kirjeitään Neron aikana, oli Nero vielä varsin sävyisä keisarina. Radikaali käänne tapahtui Neron surmautettua äitinsä Agrippinan. Hän muuttui raivopäiseksi mielipuoleksi siinä määrin, että siitä seurasi väkivaltainen kuolema oman käden kautta. Tieto Neron kuolemasta ei kuitenkaan välittömästi saavuttanut laajan valtakunnan kaikkia osia. Näin syntyi kansan keskuudessa huhu, että hän olisi paennut parthilaisten alueelle, mistä heidän johdossaan palaisi tuhoamaan Rooman.
Toinen versio Nero-huhusta kiersi niin ikään kansan parissa. Tämän mukaan hän reinkarnoituisi (syntyisi uudelleen). Tulisi uusi Nero redivivus, joka hallitsisi Roomaa. Domitianuksen alkuaika täsmää Neron alkuaikaan, mutta viimeisinä vuosinaan hän oli Neroakin raivoisampi mielipuoli. Kun Neron kristittyihin kohdistunutta vainoa Roomassa ja Palestiinassa kauhisteltiin, oli Domitianus tässä vielä kauheampi Rooman ja Vähän-Aasian alueella. Nero rediviuksesta käsin selittynee tämä Ilmestyksen teksti.
Tätä kautta Domitianus on ”Peto itse -- se, joka on ollut mutta jota ei enää ole -- on kahdeksas kuningas ja samalla yksi noista seitsemästä. Se joutuu tuhon omaksi.” Hänet murhattiin, mutta hänen tekonsa edellyttivät Johannekselle vielä ankarampaa tuomiota –kai eis apoleian hypagei, joutuu tai menee kadotukseen (Vrt. KR33/38). Domitianuksessa ikään kuin reinkarnoituu huhun Nero. Johannes tuntee tämän huhun ja siksi hän kirjoittaa, kuten kirjoittaa. Näin toisetkin aikalaisensa uskoivat.
17:12,13
"Kymmenen sarvea, jotka näit, tarkoittavat kymmentä kuningasta, jotka eivät ole vielä nousseet valtaan mutta saavat myöhemmin kuninkuuden yhdessä pedon kanssa, kuitenkin vain hetkeksi aikaa.”
”Yksissä tuumin he antavat valtansa ja voimansa pedon palvelukseen.”
Tästä alkaa hyvin vaikeaselkoinen jakso. Voimme ajatella näiden kymmenen kuninkaan tarkoittavan niitä Aleksanteri Suuren perijöitä, jotka jakoivat maan keskenään hänen kuoltuaan ja heidän jälkeläisiään Rooman vasallikuninkaita. He toimivat oman maakuntansa itsevaltiaina, mutta olivat keisarin asettamia ja hänen valtansa alaisia. Näyn aihe on Dan 7:7, 24 ja tämän avulla sitä on myös pyritty tulkitsemaan. Näky viittaa tulevaisuuteen: ”eivät ole vielä nousseet valtaan”.
Danielissa nämä kuninkaat viittaavat seleukidihallitsijoihin, mikä ei tähän yhteyteen kuulu selittää, mutta mielenkiintoinen on se havainto, että Antiokhos IV Epifanes oli näistä hallitsijoista kahdeksas.
17:14
”Nuo kaikki käyvät taisteluun Karitsaa (Kristus) vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut."
Karitsa on Jeesuksen, Kristuksen, peitenimi. Edessä näyttäisi olevan Roomaan ja Imperiumin useampaan maakuntaan kohdistuva kristittyjen vaino, näin kaiketi taistelu Karitsaa vastaan tulee ymmärtää. Antiokhos IV Epifaneen aikana Jerusalemin temppeli oli häväistynä 3,5 vuotta.
Nytkään vaino ei voi kestää loputtomiin. ”Herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas” muistuttaa entisten suurkuninkaiden arvonimiä. Tässä se on Jeesuksen arvonimi. Hänellä on ylin hallintovalta. Hän on voittaja. Uskolliset, jotka on kutsuttu ja valittu tarkoittaa kristittyjä. On siis kyse rajallisesta vainosta ja teksti on voimakas kehotus ja rohkaisu kristityille kestää vaino aina kuolemaan asti.
”Kutsutut ja valitut” viitannee siihen, etteivät kaikki kristityt kestä vainoa, mutta ne, jotka kestävät Johannes näkee Kristuksen kutsumiksi ja valitsemiksi voittajiksi samalla tavoin, kuin Kristuskin voitti, kärsimällä ja kärsivällisyydellä.
17:15
”Vielä enkeli sanoi: "Vedet, jotka näit, ne, joiden äärellä portto asuu, ovat kansoja, joukkoja, maita ja kieliä.”
Vedet ovat VT:ssa usein tuhon ja sotajoukkojen vertauskuva (1 Ms 7:17ss; Ps 106:11; Jes 8:7; Jer 47:2), mutta Rooman kohdalla, kuten toistenkin metropolien, monenkirjavaa kansaa omine kielineen, kuten edelleen tapaa olla. Suurta väestömäärää eri kansoista voi hyvin verrata vesiin, meren pauhinaan. Roomaan kokoonnuttiin kaikkialta silloisesta maailmasta. Väkeä oli paljon: sotilaita, merimiehiä, kauppiaita, käsityöläisiä…, rikkaita, köyhiä, ylhäisiä, orjia.
Tässä halutaan kuvata Rooma sellaisena maailmankaupunkina, jollainen se todellisuudessa tuolloin oli. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että vedet, jonka äärellä portto asuu, tarkoittanee Välimerta, ei Tiber-jokea, vaikka näinkin on tulkittu ja vaikka itse olen joskus näin ajatellut.
17:16
”Näkemäsi kymmenen sarvea ja peto vihastuvat porttoon ja repivät hänet paljaaksi ja alastomaksi, syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tuhkaksi.”
Tulkinta on tässä vaikeaa. Taru Neron reinkarnaatiosta parthilaisine sotajoukkoineen tulee mieleen, mutta ei ole mahdollinen. Kymmenen sarvea, vasallikuninkaat liittoutuneina hyökkäävät kaupunkiin? Mutta että myös peto-keisari itse heidän kanssaan ryhtyisi tuhoamaan pääkaupunkiaan? Kuva on kuitenkin Hesekieliltä (16:37-41), missä Jerusalemille annetaan vastaava varoitus irstautensa tähden. Kenties tämä on myös varoitus tai lohdutus kristityille?
Miksi sarvet ja peto vihastuvat porttoon, ei kerrota. Tämä jää salaisuudeksi. Ehkä näky viittaa johonkin tulevaan?
Kenties Johanneksen tarkoituksena on ainoastaan sanoa, etteivät pahuuden liittoumat ole pitäviä. Tarpeen tullen ne voivat käydä toistensa kimppuun häikäilemättä raadellen, tuhoten ja murhaten. Olihan koko Johanneksen aika erilaista juonittelua ja murhaa, häikäilemätöntä taistelua vallasta, milloin Roomassa, milloin sen provinsseissa.
17:17
”Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa mukaisesti. Siksi he myös yksissä tuumin antavat kuninkaanvaltansa pedolle siihen saakka kun Jumalan sanat toteutuvat.”
Ilmestys haluaa painottaa lukijoilleen pahan vallan rajallisuutta. Mieleen nousee Job. Saatana on ”Jumalan Saatana”. Pahuuden voimille on annettu omat rajansa, joiden puitteissa toimia, mutta kaiken takana on Jumala pitelemässä ohjaksia. Muuta lohtua kärsimyksen ongelmaan ei anneta, mutta tämä riittää.
Kosto ei kuulu kristityille. Se on Jumalan (5 Ms 32:35 KR33/38). Nyt hän laittaa pahat keskinäiseen taisteluun. Pahuudella on käskijänsä ja määräaikansa. Tämä saa rohkaista lukijoita. Antikristus-peto kumppaneineen on Jumalan pelinappula, ei enempää. Heidän riehumisensa on rajallista. Sille on asetettu loppu.
17:18
"Nainen, jonka näit, on se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita."
Luku päättyy, mistä se on alkanutkin, porttonaiseen, suureen kaupunkiin, Babyloniin ja sen jumalalliseen hahmoon, itse asiassa demoniseen henkilöitymään. Johanneksen näkemä ei voi viitata mihinkään muuhun kuin Roomaan ja sen personifioituun jumalattareen, Dea Romaan. Siellä sijaitsi silloisen maailman kaikki valta ja epäjumalien keskus.
Luku 18 täydentää edellistä näkyä, Ilmestyksen avainlukua ja on otsikoitu KR92:ssa ”Babylonin tuho”. Oikeastaan tämä tuho esitettiin jo edellisen luvun tuomion yhteydessä. Rooma hävitetään, toisin sanoen: sen epäjumalanpalvelus tuhotaan. Rooma-jumalatar, ja kaikki muut epäjumalien palvontamenot hävitetään, dominus et deus noster-keisarikulttia myöten. Samalla itse kaupunki saa osansa kärsimyksistä. Vaikutukset ulottuvat koko imperiumiin. Aivan kaikkea ei kenties ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Historisoiva tulkintatapa sen mahdollistaisi ja eskatologinen tulkintatapa soisi sille sijaa, mutta kuten olen sanonut, koetan pidättäytyä tästä niin pitkälle kuin mahdollista ainoastaan ja historisoivat tulkintatavan olen hylännyt tyystin ”veljesseurallisista” syistä. Ilmestyksen lukija nykyaikana saa tyytyä Ilmestyksen ominaisuuksiin. Mitään lopullista loppua ei esitetä, mutta lähdetään matkaan.
18:1,2
”Tämän jälkeen näin taas yhden enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja hänen kirkkautensa valaisi koko maan.”
”Hän huusi kovalla äänellä: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut pahojen henkien tyyssija ja kaikkien saastaisten henkien ja kaikkien saastaisten ja inhottavien lintujen pesäpaikka.
Selittäjäenkeli saa seurakseen toisen enkelin taivasta, Johannes on maan päällä Patmoksella, mutta profeetallisessa hurmoksessa. Tähänkin enkelinäkyyn liittyy Johanneksella suuren vallan ja suunnattoman kirkkauden tuntu. Tämä ei ole mitenkään harvinaista. Samankaltaista kirkkautta ovat useat toisetkin Johanneksen jälkeen kokeneet aivan meidän päiviimme sanojensa mukaan, mutta meille riittää nyt Johannes ja hänen näkynsä.
Enkelin suunnaton kirkkaus kuvaa valtaa, jotain ylimaallista, Jumalalle kuuluvaa ja on hyvin lähellä teofaniaa (jumaluuden ilmestymää). Selittäjäenkeli on ilmaissut asian Johannekselle, mutta tämä toinen, kuuluttajaenkeli, ilmaisee sen koko maailmalle.
Voimme otaksua Johanneksen katsovan eteenpäin, läheiseen tulevaisuuteen, mainituille seurakunnille, sillä enkelin sanoma: ”kukistunut, kukistunut on suuri Babylon!” viittaa siihen, vaikka esiintyykin tässä aoristina (epesen), siis jo kertakaikkisesti tapahtuneena. Näin korostetaan sitä, että ahdinko on oikeastaan ohi, vaikkakin vielä edessäpäin. Näen tässä hyvin voimakaan rohkaisun seurakunnille.
Se, mikä aiemmin VT:ssa on lausuttu Babylonille, Ninivelle, Tyrokselle ja Edomile, lausutaan nyt Roomalle. Se on muuttunut autiomaaksi, saastaisten eläinten ja demonien tyyssijaksi. Näky pohjaa vahvasti Vanhaan testamenttiin ja sen ennussanoihin. [Jes. 13:19-22, Jes. 14:23, Jes. 21:8,9; Jer. 50:39, Jer. 51:37], kuten koko Ilmestys.
18:3
”Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään."
Näyt nähdään usein symbolisina. Näin tässäkin. Portto edustaa Roomaa ja sen maailmanvaltaa, vallan keskittymää. Tämä on ensinnäkin johtanut harhaan paitsi omat vasallikuninkaansa myös koko välimerellisen maailman kaikki hallitsijat ja heidän edustajansa ”vihan viinillä”, eli keisarikultillaan, ihmispalvonnalla ja epäjumalanpalveluksellaan. Tämä vetää jumalallisen vihan heidän päälleen ja silloisen maailman päälle. Virtasihan Roomaan edustajistoja kaikkialta ja diplomatia edellyttää kompromisseja.
Toinen kristittyjen näkökulmasta tämän antikristillisen kultin piirre on siveettömyys sen kaikissa muodoissaan. Kolmas seikka on Pax Romanan, Rooman rauhan, seurauksena ja olojen vakiintuessa vilkastunut kaupankäynti, minkä keskus Rooma tuohon aikaan eittämättä oli ja sinne keskittyi koko silloisen maailman rikkaus, mikä mahdollisti ylellisen ja kevytmielisen elämän. Rahaa ja varallisuutta virtasi edestakaisin mielettömiä summia.
Rooma oli käymissään sodissa rikastunut. Valloitettujen kansojen omaisuus oli ryöstetty ja niitä verotettiin kovalla kouralla. Rahaa virtasi Roomaan Jupiterin temppeliin. Siellä se ei pitkään viipynyt, vaan lähti kiertoon. Erilaisia kallisarvoisia tavaroita ostettiin ja niillä käytiin kauppaa. Monet köyhtyneet aateliset rikastuivat, samoin lukuisat kauppiaat ja tavallinen rahvas. Eräs tätä kuvaava termi tekstissä on ”strenos”. Samaa termiä käyttää mm. LXX (septuaginta) viitatessaan 2 Kun 19:28 Assyrian kuninkaan mahtailuun (Ks. myös Hes 27:33,36).
Ei sovi unohtaa, kuinka paljon esim. Domitianus käytti varallisuutta sotilaihinsa, köyhälistön olojen parantamiseen ja suosion ostamiseen alemmalta aatelistolta senaattoreiden kustannuksella tai Pompeijin uudelleenrakentamiseen unohtamatta itseään. Johanneksen käyttämät kielikuvat löytyvät pääosin Jeremialta ja Jesajalta (Jer 51:7; Jes 23), mutta rinnastuksia VT:n kuninkaiden mahtailuun löytyy (2 Kun 19:28; Hes 27:33,36).
18:4
”Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. [1. Moos. 19:12,15; Jer. 51:6]”
Tämä on yksi niistä monista raamatunkohdista, mikä on antanut aiheen perustaa ”ainoita oikeita uskontoja”, lahkoja ja liikkeitä. Onko asia näin, tämä nähdään pian. Tällä kertaa Johannes kuulee erään toisen enkelin äänen. Ääni edustaa Jumalan sanomaa.
Olen lukuisia kertoja joutunut vastaamaan ihmisille, miten mikäkin raamatunkohta tulee ymmärtää, hengellisestikö? Monesti olen joutunut tämän näkökulman torjumaan, mutta tällä kohtaa se on aiheellista (Ks. Augustus: De civitate XVIII, 18). On pidettävä mielessä, keille kirje (kirja?) on alun perin lähetetty: seitsemälle mainitulle Vähän-Aasian seurakunnalle. Lisäksi on muistettava, että myöhemmin läntisessä kirkossa Ilmestys oli suosiossa, mutta itäisessä kirkossa sitä edelleen karsastetaan. Uskonpuhdistajista Luther piti Ilmestystä jokseenkin turhana.
Mitä enkelin sanoma tarkoittaa? Tätä on tulkittava Ilmestyksen kontekstissa käsin hengellisesti, ei reaalisesti. Kysymys on keisarinpalvonnasta (Domitianuksen dominus et deus noster) ja Dea Roman palvonnasta ( äiti Rooman jumaluus, kaupunki Rooman jumaluus), epäjumalanpalveluksesta yleensä, ja yleisestä siveettömyydestä. Näihin kristittyjä kehotetaan olla yhtymästä ja niitä hyväksymästä. Jo se, että näkee jumalattoman ja irstaan menon, mutta vaikenee siitä, riitti Johannekselle. Tätä tarkoittaa poislähteminen, ei muuta.
Kun asiaa katsotaan aikansa taustaa vasten, oliko ihme, jos kristityn mieli teki ”vaihtaa maisemaa”! Mutta minne? Ei täysin pyhää ja puhdasta paikka löydy mistään, eikä tässä tarkoiteta edes 300-luvun erakkomunkkien menettelyä paeta Siinain luoliin. Kysymys on pikemminkin siitä, että sanoutuu irti em. kulttipalvonnoista. Kreikan ”synkoinonein” yhdistettynä datiiviin tarkoittaa ”ottaa johonkin osaa” tai ”tehdä yhdessä toisen kanssa” tai ”auttaa tekijää” (Ef 5:11; Fil 4:14). Se ei käske lähtemään mihinkään, jäihän Babyloniinkin eksiilin jälkeen runsaasti juutalaisia, samoin Egyptiin.
Oikeastaan koko Raamattu on poislähtemistä (exodusta): Abram Urista, Laban Sodomasta, Israel Egyptistä, juutalaiset Babylonista, kristityt Jerusalemista ja nyt kuvaannollisesti abstrahoituna Suuresta Babylonista, Roomasta. Ei suinkaan niin, että Roomasta olevan kristillisen seurakunnan olisi tullut lähteä mihinkään kaupungista, ainoastaan karttaa kaupungin moraalittomuutta ja sen epäjumalanpalvelusta. Molempia kaikissa muodoissaan, mutta ennen muuta Vähän-Aasian mainituille seurakunnille tämä karttamisohje oli suunnattu. Juuri siellä Dea Roman palvonta kukoisti.
18:5
"Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan.” [1. Moos. 18:20; Joona 1:2]
Nyt esitetään Babylonin tuhoamisen motiivi. Kaupungin syntien määrä on kyllästynyt siihen pisteeseen, että ne hipoivat taivasta (ekollethesan), Jer 51:9, eikä Jumala ole niitä unohtanut Tilanne on muodostunut Babylon-Rooman kohdalla toivottomaksi / parantumattomaksi. Mitään ei ole enää tehtävissä. Jumala on saanut tarpeekseen. Tilanne muistuttaa samaa, mitä Sodomassa ja Gomorrassa (1 Moos 18:20; 19:27,28).
KR33/39:n käännös ”ulottuu taivaaseen” on mielestäni tässä hieman huonompi kuin KR92:n ”ulottuu jo taivaaseen”. Viimemainitusta saa sen käsityksen, että syntien määrä on kerros kerrokselta kasvanut, kuten Baabelin torni. Tämä vastaa hyvin alkutekstin tarkoitusperää.
18:6
”Tehkää hänelle niin kuin hän on tehnyt muille, maksakaa kaksin verroin hänen teoistaan. Siihen maljaan, johon hän on toisille juomansa sekoittanut, sekoittakaa häntä itseään varten kahta katkerampi juoma.” [Jes. 51:21-23]
Se, mitä Johannes nyt kuulee, ei ole suoranaisesti tarkoitettu kristityille. Jumala sanoo: ”Minun on kosto” KR33/38, 5. Moos. 32:35 (Vrt. lukua 5. Moos 32, KR92). VT:ssa Jumalan kosto tulee milloin luonnonkatastrofina (1 Moos 19:27,28, ym.) milloin ihmisen toimesta (2 Kun 25, ym.). Kostajat tulevat ympäristövaltioista ja Rooman omista provinsseista. He hyökkäävät Babylon-Rooman kimppuun ja kosto on kaksinkertainen. Koska kosto, eli tuomio, on julistettu, käytetään aoristimuotoa (apodote). Tämä maksaminen kuulutetaan Johannekselle jo tapahtuneena tosiasiana. Kristittyjen asiana ei ole kostaa, vaan odottaa Jumalan kostoa. Koston kuvaukseen sisältyy lohdutuksen sana: kestäkää vielä hetki.
Se, että puhuteltava vaihtuu, perustuu niin ikään VT:iin, esim. Jer 50 sekä Ps. 137:n teema, etenkin jae 8 ). Käsiteltävän jakeen painotus on siinä, että vaikka aikaa kuluu, Jumala muistaa ja ryhtyy aikanaan toimenpiteisiin. On hyvin luonteenomaista, ettei Jumala itse astu ”näyttämölle”. Hän käännyttää tässä tapauksessa pahan pahaa vastaan. Ajatus on hyvin vanhatestamentillinen.
”Tehkää hänelle niin kuin hän on tehnyt muille” rinnastuu hyvin niin Hammurabin, kuin juutalaistenkin lakiin. ”Silmä silmästä, hammas hampaasta” on hyvin tunnettu VT:ssa. Johannes näkijä tuntee hyvin Raamattunsa, vaikka lainaakin sitä vapaasti ja toistaa sitä näyissään. Tämä osoittaa mielestäni sen, ettei Johanneksella liene ollut käytettävissään yhtäkään Tanakin tekstiä, ei edes LXX:aa. Hän ainoastaan siteeraa niitä muistinvaraisesti.
18:7
”Minkä hän on mainetta ja rikkautta ahnehtinut, saman verran antakaa hänelle tuskaa ja murhetta. Hän vakuuttelee yhä itselleen: 'Minä olen kuningatar ja istun valtaistuimella. Leski en ole, surua en ikinä koe’.” [Jes. 47:7,8; Sef. 2:15]
Kuten nykyäänkin, myös antiikissa sanojen merkityssisältö on muuttuvainen. Hengelliseen kielenkäyttöön vakiintunut verbi ”doksatso”, millä tarkoitetaan kirkastumista, esiintyy tekstissä tavallisessa ”maallisessa” muodossaan tarkoittaen oman kunnian hankkimista tai oikeastaan sillä kerskaamista.
Leskeys Lähi-idän kulttuureissa tarkoitti puolestaan mitä suurinta hylkäämistä, mikä nyt täysin kielletään. Moinen ei ole edes ajatuksissa. Tämä asenne edustaa mitä suurinta pöyhkeyttä ja mieleeni nousee vanha suomalainen sananlasku: ”ylpeillä on paskainen loppu”. Kysymyksessä on Rooman kaupunki ja tähän viittaa myös Sibyllan oraakkeli (Sib.or. 5:168-171).
Juuri tästä on kysymys. Se minkä varaan Rooman rikkaudet ja huolettomuus ovat rakennetut, katoavat hetkessä ja katkerasti ”korkojen” kera. Näin on todellakin käynyt ennen historiassa, eikä tämä ole tuntematonta nykyäänkään, ainakaan yksilöiden kohdalla. Se, millaista eskatologiaa tähän liittyy, on kysymys sinänsä. Tähän en nyt puutu.
18:8
”Sen tähden häneen iskevät yhtenä ja samana päivänä kaikki hänelle langetetut vitsaukset, rutto, murhe ja nälkä, ja hänet poltetaan tuhkaksi. Väkevä on Herra Jumala, joka hänet on tuominnut!” [Jes. 47:9; Jer. 50:34; Ilm. 17:16]
Nikolainen selittää: ”Maailman pääkaupunki ei heikkene vähitellen, vaan luhistuu lyhyessä ajassa” (SUTS s. 204), päivässä, eikä muuta. Yhtään pidemmälle eivät päädy toisetkaan selittäjät. Hiroshima ja Nagasaki tuhoutuivat päivässä, mutta nyt ei ole ydinaseiden aika.
Tosin Babylonkin kukistui ”päivässä”, ilman taisteluja. Kenties tämä on ollut Johanneksen pontimena! Rangaistus saapuu kuitenkin yhtenä (en mia hemera) päivänä, jolloin iskevät kaikki sodan seuraamukset. Tulkitsen tämän arvaamattomaan aikaan, yllättäen, tuhon ollessa totaalinen, mutta minkä tuhon, senkö mistä Portto-Roomaa syytetään! Täysin selvää on, että Johannes tulkitsee kuulemansa tuhon Jumalan kostoksi.
18:9-13
"Maailman kuninkaat, jotka ovat hänen kanssaan irstailleet ja mässäilleet, itkevät ja valittavat häntä, kun näkevät savun nousevan hänen roviostaan. [Jer. 50:46; Hes. 26:16]
He seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He sanovat: -- Voi sinua, suuri kaupunki! Voi sinua, Babylon, mahtava kaupunki: hetkessä tuli sinun tuomiosi. [Jes. 21:9; Jer. 51:8]
"Maailman kauppamiehet itkevät ja surevat häntä, sillä enää ei kukaan osta heidän tavaroitaan: [Hes. 27:28-36]
ei kultaa, hopeaa, jalokiviä eikä helmiä, ei pellavakangasta, ei purppurakangasta, ei silkkiä eikä helakanpunaisia kankaita, ei tuoksuvaa tuijapuuta, ei norsunluusta eikä jalopuusta tehtyjä esineitä, ei pronssi-, rauta- eikä marmoritöitä,
ei kanelia eikä muita mausteita, ei suitsukkeita, ei hajuvoiteita eikä suitsutuspihkaa, ei viiniä eikä öljyä, ei hienoja jauhoja eikä viljaa, ei nautakarjaa, ei lampaita, ei hevosia eikä vaunuja, ei orjia, ihmisiä ruumiineen ja sieluineen.”
Tämä pitkähkö jakso on syytä tarkastella kokonaisuutena. Jaksossa luetellaan ainoastaan tuon ajan ylellisyystavaroita, jotka nyt menetetään. Jae 6 ei määritellyt, ketkä itse asiassa ovat ryhtyneet kostoon. Nyt mainitaan ainoastaan ne kuninkaat, jotka ovat olleet kauppasuhteissa ja he kauhistelevat Portto-Rooman kohtaloa.
Portto-Babylon kuullaan tuhoutuneeksi, mutta miten voi olla mahdollista, että ne, jotka aiemmin ovat osallistuneet tähän tuhoamiseen nyt itkevät ja valittavat sitä (Vrt. 17:16; 18:7)! Eräs mahdollisuus voisi olla, etteivät kaikki hallitsijat, joilla oli Roomaan yhteyksiä, suinkaan ottaneet osaa sen tuhoamiseen. Vaikka pohjalla onkin viittaus Tyroon, selitys ontuu mielestäni, eikä sillä yksin voida perustella jakson jatkoa, sillä Roomalle ei ole vielä todellisesti tapahtunut mitään. Tulisiko tässä kysymykseen eskatologinen näkökulma? Ei vielä, mutta pian. ”Pian” on joka tapauksessa apokalypsien kieltä ja sillä on lohduttava näkökulma, mihin edellä viittasin. Joka tapauksessa näyssä, olipa auditionaalinen tai visiollinen, realiteetit eivät päde.
Kieltämättä Tyro oli kuitenkin aikansa ”supermarket”, kaupan keskus, mutta Aleksanteri Suuri hävitti sen rakennuttamalla pengertien ja siihen Tyroksen mahti päättyi. Mikään ei tietenkään estä näkijää näkemästä taaksepäin. Tämä saattaisi antaa Johannes näkijälle syyn palata aiheeseen. Kauppakuninkaat kauhistelevat peläten ja valittaen omaa osaansa katsellen menetyksiään loitompana. He tuntevat omat suunnattomat menetyksensä katsellessaan Rooman kohtaloa (Vrt. Hes. 26: 15-17).
Toinen näkökulma avautuu silloisen maailman kauppamiesten surkutellessa kovaa kohtaloaan. Kaupankäynti on tyrehtynyt. Lopu onkin aikansa ylellisyystavaroiden luetteloa, mitkä Johannes näyttää hyvin tunteneen. Tähän luetteloon en sisältäisi mitään mystistä. Näyissä mystiikka ja realismi vaihtelevat, kuten unessa konsanaan. Rooma tuotatti vuodessa idän tavaroita ainakin sadan miljoonan sestertiuksen arvosta (Plinus) ja tämä on huima summa.
Tämän sijaan jakeen 13 maininta: ”ihmisiä ruumiineen ja sieluineen” (kai somaton kai psykhos anthropon) on mielenkiintoinen. Tällä sanonnalla tarkoitettiin niin orjia kuin prostituoituja (Vrt. Hes 27:13 LXX). Orjakauppa kukoisti, mutta sekin loppui. Kuultu katastrofi on täydellinen. Tämän toistaa hieman kiistanalainen seuraava jae.
18:14
” -- Hedelmät, joita koko sydämestäsi himoitsit, ovat nyt poissa, kaikki komeutesi ja koreutesi on mennyttä, eikä se milloinkaan palaa.”
Puhuttelussa muutetaan yksikön toiseen persoonaan. Jae on tulkittu myöhemmäksi lisäykseksi tai kopioiduksi väärään paikkaan oikeasta kohdastaan siirtyneenä (mielekkäämpi sijoitus jakeiden 22-24 jälkeen, Kraft). Tämän mahdollinen aiheuttaja on sana ”hedelmät” (he opora), syyskesän hedelmät. Tämä voidaan tulkita myös näin, koska kaupunki ja sen ylellistä elämää viettävät ovat tuhotut, ei kaupallisillakaan herkuilla ole merkitystä. Esitä vielä kolmannen vaihtoehdon, jota on esitetty. Loppukesän hedelmät voisivat viitata viimeistenkin verojen kokoamiseen provinsseista (Vrt. Miika 7:1).
Kaikkiaan profetia kohdistuu ylellistä elämää vastaan. Se on katoavaa, eikä siihen ole aihetta kiintyä.
18:15
"Noiden tavaroiden kauppiaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He itkevät ja valittavat:”
Kalleuksien kauppiaat Johannes kuulee seisovan loitolla ja kauhuissaan katsellessaan Portto-Rooman kohtaloa. Hyvin luonnollista. Kuka haluaisi mennä maanpäällisen ”helvetin” laidalle kurkkimaan? Heiltä on mennyt huomattava elinkeino, 100 miljoonaa sestertiusta vuodessa. Löytyykö kenties joitain toisia seikkoja moiseen? Tuskin. He käyttäytyvät kuninkaittensa lailla ja parkuvat menetettyjä sertiuksiaan, kuten seuraavat jakeet osoittavat.
Sestertius vastasi as-rahana 1/16 denaaria. Denaari oli työmiehen päivän palkka, näin 100 milj. sestertiusta vastasi noin 6,25 miljoonan miehen päiväpalkkaa. Tästä jokainen voi laskea suurin piirtein, millaisista summista oli Johanneksen auditiossa kyse. Tällä on kuitenkin turha spekuloida. Kauppiaiden menetys oli suunnaton.
18:16-17a
”-- Voi sinua, suuri kaupunki! Sinä pukeuduit pellavaan, purppuraiseen ja helakanpunaiseen pukuun, sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet,
mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut.”
Tämä kuva on luonnollisesti auditio, kuulokuva, kuten edellisetkin ja seuraavat, eikä näille löydy vastetta realiteeteissa, kuten jo aiemmin sanoin. Näin jakso ei aiheuta enempää kommentointia. Jae 17b, ss. aloittaa uuden perikoopin (raamatunjakson) ja ottaa mukaansa muut huomattavimmat kaupankäyntiin osallistuneet.
18:17b-19
"Myös kaikki laivurit ja purjehtijat, kaikki merimiehet ja muut merenkulkijat seisoivat loitolla,
ja kun he näkivät savun nousevan hänen roviostaan, he huusivat: 'Mikä veti vertoja tälle suurelle kaupungille?'
He ripottivat hiekkaa hiuksiinsa ja huusivat itkien ja valittaen: -- Voi suurta kaupunkia, jonka vauraudesta rikastuivat kaikki merenkulkijat! Se on hetkessä tuhoutunut.” [Matt. 11:21+]
Kolmantena ryhmänä Rooman raunioita vaikertavat merenkulkijat. Kuten kuningasten ja kauppiaitten myös rahtareiden ansiot ovat menneet. He valittavat: ”Voi suurta kaupunkia - - Se on hetkessä tuhoutunut” (Vrt. Hes. 27:32). Näin on koottu yhteen kaikki Rooman mahtavasta vauraudesta hyötyneet.
18:20
"Iloitse sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apostolit ja profeetat! Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi teidät."
Koska Rooman synti hipoi taivasta, on luonnollista, että sen lopusta tulee iloita myös siellä, ts. kehotus koskee enkeleitä. Samaan iloon saavat yhtyä marttyyri, apostolit ja profeetat eli koko kristillinen seurakunta. Jumala on poistanut kaiken saastaisuuden pesän synteineen ja ylellisyyksineen. Kysymys ei kuitenkaan ole mistään pilkallisesta ”ähäkutti-ilosta”, vaan siitä vapauden ilosta, minkä pahuuden poistuminen aiheuttaa: kärsimykset ovat loppu.
Tämä doksologia (ylistys) vaikuttaa tässä yhteydessä jotenkin irralliselta, sillä spektaakkeli ei ole vielä loppu. Kenties jae on siirtynyt väärään paikkaan. Sen oikeampi osoite olisi luvun lopussa.
18:21
”Muuan mahtava enkeli otti ison kiven, myllynkiven kokoisen, heitti sen mereen ja sanoi: -- Näin paiskataan pois Babylon, tuo suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää.” [Jer. 51:63,64]
Esiin astuu uusi enkeli ja näky vaihtuu audiosta (kuulemisesta) visioksi (näkeminen). Hänellä on tehtävänään suoritta symbolinen teko, kuten Jeremialla aikanaan. Myllynkivi ei tässä ole käsikivi, vaan aasin pyörittämä todella suuri myllynkivi, vastaavanlainen, mitä Jeesus vertauksessaan käytti ( Ks. Mt. 18:6; Mk. 9:42; Lk. 17:2).
Siinä missä Jeremia on antanut Serajalle tehtävän, on nyt sijalla Jumalan enkeli. Kivi on kasvanut myllynkiveksi, Eufrat muuttunut Välimereksi, Babylon Rooman eskatologiseksi vastineeksi ja loiskaus on mahtava. Teksti voidaan kääntää ”kertaheitolla” (”mit einem Schwung”, Kraft; ”med väldsam kraft”, SNT). Kaupunki katoaa kerralla maisemista (Ks. Jer 51:59-64). Tuskin juuri rajumpaa kuvausta voidaan esittää. Lopullinen on lopullista.
18:22,23
Enää ei kuulla kaduillasi harpunsoittoa, ei laulua, ei huilun eikä torven ääntä. Enää ei ole minkään ammatin taitajaa, ei kuulla jauhinkiven jyrinää. [Jer. 25:10]
Enää ei nähdä lampun valoa, ei kuulla sulhasen, ei morsiamen iloista ääntä. Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, sinä lumosit noitakeinoillasi kansat ja johdit ne harhaan.
Yksinkertaisesti kaikki niin vilkkaan ja eloisan kaupungin elämä on kadonnut. Sitä ei ole. Se on loppunut, myös ilo on kadonnut. Rinnakkaisuudet löytyvät Hes 26:13:sta ja Jes 24:8 ei myöskään ole poissuljettu vaikutukseltaan. Jauhinkivikin on palautunut käsikiviksi. Noitakeinot tarkoittavat paitsi taikuutta ja noituutta (farmakoi ) myös myrkyttämistä, mikä olikin oiva keino päästä vastenmielisestä lähimmäisestään eroon, mutta myös epäjumalanpalvelusta kaikkine muotoineen ja menoineen saa tästä aiheen. Kaikkinainen juonittelu ja valheellinen elämä on loppu.
18:24
”Sinun käsiäsi tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri.” [Matt. 23:35,36; Ilm. 17:6+]
Vielä loppuyhteenvetona viitataan Roomassa kärsineisiin lukuisiin kristittyihin marttyyreihin, kuoleman kärsimyksestä osallisiin seurakuntalaisiin, roomalaisten toimesta teurastettua Jeesusta unohtamatta. Miksei myös sitä raakuutta, mitä Rooma ekspansiivisena imperiumina tapasi harjoittaa.
Olen nyt lyhyesti luonut raamatuntulkinnallista vastausta Kirjallisuusveljen kysymykseen: ”Onko väärä uskonto - Suuri Babylon - jo kukistunut?” Vastaus on yksinkertaisesti kyllä, mutta ainoastaan Ilmestyksen fiktiivisestä näkökulmasta, mikäli otamme kirjoitusajankohdan ja sen välittömän läheisyyden huomioon. Olihan tarkoitus rohkaista kristittyjä Vähän-Aasian provinsseissa.
Rooma kaupunkina keisareineen ja imperiumina jatkoi olemassaoloaan vielä vuosisatoja, mutta sen rappeutuminen alkoi jo 200-luvulla, kunnes lopulta sortui 400-500-lukujen kansainvaellukseen. Näiltä osin voidaan viitata eskatologiseen tulkintaan. Rooman varsinainen valta päättyi jo oikeastaan Konstantinus Suureen, joka 300-luvulla rakennutti oman pääkaupunkinsa Konstantinopoliin, nimensä mukaan ja viimeistään Theodosius Sureen, joka ennen kuolemaansa jakoi valtakunnan kahden poikansa kesken, toisen saadessa Itä-Rooman, toisen Länsi-Rooman. Tämä tapahtui 395.
On huomattava, että Ilmestys perustaa näkynsä Vanhan testamentin profeettalauselmiin ja niistä ennen muuta Jesajassa, Jeremiassa ja Hesekielissä esiintyviin, ei niinkään Danieliin, vaikka näin saattaisi otaksua. Nyt käsitelty jakso on ainoastaan osa Ilmestyksen rikasta maailmaa, eikä näin anna mitään kokonaiskuvaa siitä. Olihan kysymyksenä avata ainoastaan näkökulmia lukujen 17 ja 18 tekstiin.
En ole esittänyt mitään ”ainoaa oikeaa totuutta”, vain sen, mikä ymmärtääkseni tutkijoiden parissa on saanut yleisen hyväksynnän joillakin vähäisillä näkemyksilläni höystettynä.
Mitään uudempaa tutkimusta en ole juurikaan havainnut.
Uusin mielenkiintoinen on Leif Hongiston väitöstutkimus: “Experiencing the Apocalypse: The Art of Suppleness at the Limits of Alterity”, 2009. Siinä lähtökohtana aiemmista poiketen on kristillisen uskon ja opin hämärtyminen, jota Johannes vapaaehtoisesti on lähtenyt yksinäisyyteen pohtimaan. Paastottuaan tarpeeksi, hän on nähnyt ilmestyksen ja kirjoittaa seurakunnille, saattaakseen nämä palaamaan oikeaan uskoon ja oppiin. Kysymykseen tullee tällöin mystikko Johannes, hieman samaan tapaan kuin Johannes Krysostomos (347-407).
Tiedossani ei ole, että tämän tutkimuksen pohjalta olisi mitään laajempaa keskustelua lähtenyt käyntiin. Tämän sijaan Heinrich Kraftin: Die Offenbarung des Johannes on saanut keskustelua aikaan.
Suosittelen iltalukemiseksi seuraavia niteitä:
Aejmelaeus Lars: Kristinuskon synty, 2007
Aland, ym. The Greek New Testament, 3:th Edition, 1975
Etiopialainen Eenokin kirja Ortokirja, 1982
Giertz: Johanneksen ilmestys, 1986
Gyllenberg: Uuden testamentin johdanto-oppi, 1969
Gyllenberg: Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja, 1978
Holm-Nielsen, Noack, Achen (toim.) Raamattu ja sen kulttuurihistoria, osat VIII-IX, 1972
Hongisto Leif: Experiencing the Apocalypse: The Art of Suppleness at the Limits of Alterity, 2009
Koskenniemi (suom.): Apostoliset isät, 1975
Koskinen-Lehtinen-Riikkinen Ilmestyskirja, 1999
Kraft Heinrich: Die Offenbarung des Johannes, 1974
Kyrkohistoria by Eusebios av Ceasarea, 2007
Liljeqvist Martti: Uuden testamentin sanakirja kreikka-suomi, 2007
Nestle-Aland: Novum Testamentum Greace 27:th revised edition, 2007
Nikolainen: Johanneksen ilmestys, Avaa Uusi testamenttisi, osa 12, 1988
Nikolainen: Johanneksen ilmestys, Suomalainen Uuden testamentin selitys, osa XII, 1972
Nikolainen: Raamatun synty ja sisällys, 1967
Nikolainen: Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus, 1971
Novum, Uusi testamentti selityksin, osat 4 ja 5, 1983 –84
Saarisalo, Koilo (toim.) Iso Raamatun tietosanakirja, osat 1-3, 1972 –75
Tacitus, Publius Cornelius: Keisarillisen Rooman historia, 2004
Thurén Jukka: Johanneksen ilmestys, 2009
Vanhan testamentin apokryfikirjat, 2010
Homeros: Ilias sekä Odysseia
Milne A A: Nalle Puh
"Tärkeä lisäpiirre on se, että kun Suuri Babylon sortuu vertauskuvallisen pedon kymmenen sarven tuhoisassa hyökkäyksessä, sen kukistumista surevat ne, joiden kanssa se on harjoittanut haureutta, ts. maan kuninkaat, ja myös ne kauppiaat sekä laivojen matkustajat ja miehistöön kuuluvat, jotka olivat tekemisissä sen kanssa toimittaessaan sille ylellisyyksiä sekä hienoja vaatteita ja koruja.
Vaikka nämä politiikan ja liikemaailman edustajat jäävätkin henkiin sen autioituksessa, on huomattavaa, ettei näyttämöllä kuvata olevan lainkaan uskonnon edustajia suremassa
sen kukistumista. (Il 17:16, 17; 18:9–19.)
Maan kuninkaiden tuomion täytäntöönpanon kuvaillaan tapahtuvan jolloinkin salaperäisen Babylonin tuhon jälkeen, mutta heitä eivät tuhoa ”kymmenen sarvea” vaan kuninkaiden Kuninkaan, Jumalan Sanan, miekka (Il 19:1, 2, 11–18).
Yksi Suuren Babylonin tunnuspiirteistä on myös sen juopumus, sillä sen kuvataan olevan ”juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä” (Il 17:4, 6; 18:24; 19:1, 2).
Se on siis muinaisen Babylonin kaupungin hengellinen vastine, joka ilmaisee samaa vihamielisyyttä Jumalan todellista kansaa kohtaan.
On merkittävää, että Jeesus piti uskonnollisia johtajia vastuullisina ”kaikesta siitä vanhurskaasta verestä, joka on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Abelin verestä Sakarjan – – vereen asti”.
Nuo sanat oli tosin osoitettu Jeesuksen oman heimon, juutalaisen kansakunnan,
uskonnollisille johtajille, ja he vainosivatkin Jeesuksen seuraajia erityisen kiihkeästi jonkin aikaa, mutta historia osoittaa, että myöhemmin tosi kristillisyyttä vastustivat muut (juutalaiset itsekin kärsivät huomattavaa vainoa). (Mt 23:29–35.)"
Raamatun ymmärtämisen opas-2 FI
Suuri Babylon- s.1035
Nuo vieraan alleviivaamat omituisuudet(?) ovat hyvinkin ymmärrettävissä oman aikansa toiveina ja pelkoina. Rooma oli tuolloin omien vasallikuninkaidensa kanssa kauppasuhteissa ja vainosi kristittyjä.
Jehovan Todistajien "kristillisyys" on kaukana alkuperäisestä. Maailmankuva ja odotukset ovat täysin erit.
,miten niin riidellä! minähän ainoastaan vastailen Rouva Ariadnan ystävällisiin viesteihin. Olipa aihe mikä tahansa Rouva Ariadna suo minulle kunnian lähestyä persoonaani aina yhtä ystävällisesti. Mitä ihmettä tässä on, Rami? Vastailen ainoastaan aina silloin tällöin hänen suunnattomaan ystävällisyyteensä. Kaiketi tätä tulisi sanoa kohteliaisuudeksi minun puoleltani.