Jt-"tittelisi"?

[Efraimin poika]

Olen toiminut avustavana palvelijana 8 vuotta ja vanhimpana 10 vuotta, ihan vaan olosuhteiden pakosta. Itse asiassa olen aivan lapsesta (noin 8 vuotiaasta) saakka ollut 'toisin ajattelija' eli en koskaan ole kokenut opetuksia omikseni- Jälkeenpäin tuntuu lähinnä huvittavalta, että järjestössä pääsee vanhimmaksi ja voi pitää ohjelmia konventeissa, vaikka ei edes usko Jumalaan saatika Jehovaan.

Mielessäni monta hauskaa muistoa vanhinten kokouksista, joissa sai melkoisia väittelyitä aikaan, jos otti esille esimerkiksi kysymyksen 'vanhinten alkoholin käyttö' tai 'mitä on lähimmäisen rakkaus meidän seurakunnassamme'.

Mieluummin olisin jättänyt nämä kokemukset väliin. Oli henkisesti äärimmäisen raskasta tekeytyä uskovaksi ja olla lavalla puhumassa asioita, joita ei hyväksy. Onneksi tuo kaikki on nyt takana päin.

[Voimantorni]

Minä olin avustava palvelija.

[Lothar II]

Myös avustava olin jonkinaikaa, natsat revin itse irti. ( Tosin ei ollut aivan helppo toimenpide.)

[Pehmoluopio]

Tienraivaaja, vähän liian sinisilmäinen sellainen. Seurakuntalaiset tulivat minulle tekemään kaikki vaikeat kysymykset ja minä välitin ne aina jollekulle vanhimmalle sanomatta kuka oli kysymyksen esittänyt. Se kismitti heitä aika lailla. Yksi kysyi, miksi minä raportoin nämä kysymykset heille. Sanoin, että Seura on ohjeistanut, että tienraivaajat toimivat läheisessä yhteistyössä vanhimmiston kanssa.

[Bunica]

Olosuhteitten pakosta ensin avustavan palvelijan vaimona 8 vuotta ja sitten 10 vuotta vanhimman vaimona. Kaikkeni tein, että mies saisi natsat, ja saihan se. Kaikkeni tein jatkuvana osa-aikaisena ja muutenkin pingottamalla niin, että vieläkin on veren maku suussa, vaikka viimeisimmän raportin jättämisestä alkaa olla jo 15 vuotta. Hitto että harmittaa tuo haaskattu aika - ja vähän rahakin. Tuota rahaa en olis tullut koskaan edes ajatelleeksi, ellei yksi hyvin ansaitsevan vanhimman tienraivaajavaimo olisi kerran alkanut laskea, paljonko se ravaus oikeastaan maksaa bensakuluina ja vaatekuluina, puhumattakaan menetetyistä ansioista.

[Pehmoluopio]

Tuota rahaa en olis tullut koskaan edes ajatelleeksi, ellei yksi hyvin ansaitsevan vanhimman tienraivaajavaimo olisi kerran alkanut laskea, paljonko se ravaus oikeastaan maksaa bensakuluina ja vaatekuluina, puhumattakaan menetetyistä ansioista.

Tuet kotimaan matkailua.
Minä ravastin Suomessa pyöräillen ja kävellen, ellen päässyt sitten jonkun kyytiin. Sitä paitsi ei sen ajan lusiminen duuneissa ole yhtään sen kivempaa. Töistä ei oikein edes saa paljon enempää kuin jos olisi työtön ja sossun poka.

[Vieraas]

Oli henkisesti äärimmäisen raskasta tekeytyä uskovaksi ja olla lavalla puhumassa asioita, joita ei hyväksy.

Ei kieltämättä jt-aikoina tullut edes mieleen, että tällaisia vanhimpia voisi olla. Mikä on arviosi, kuinka paljon muita vastaavia tapauksia vanhimmissa oli?

[Kaarmis]

En tiedä vanhimmista, mut mä koskaan uskonu asiaan, ja siitä huolimatta tuli roikuttua siellä 7-vuotiaasta 32:sex.

[juhamatti]

Avustavana tuli oltua

[Vieras]

Oli henkisesti äärimmäisen raskasta tekeytyä uskovaksi ja olla lavalla puhumassa asioita, joita ei hyväksy.

Ei kieltämättä jt-aikoina tullut edes mieleen, että tällaisia vanhimpia voisi olla. Mikä on arviosi, kuinka paljon muita vastaavia tapauksia vanhimmissa oli?

Itse tiedän useita. Yksi heistä oli veljeni.

[SuurinBabylon]

Kun ruvettiin AP:n natsoja ehdottelemaan, niin se sai minut vain etääntymään JT-ajattelumaailmasta entisestään. Vähensin kokouksissa käyntiä ja kenttäilyä, ettei tarvitsisi sitoutua yhtään enempään lahkoon kuin oli silloin tarpeellista. Viittä vaille AP, kuten monet meistä täällä; mutta kieltäydyin kunniasta kohteliaasti.

[SuurinBabylon]

Olen toiminut avustavana palvelijana 8 vuotta ja vanhimpana 10 vuotta, ihan vaan olosuhteiden pakosta. Itse asiassa olen aivan lapsesta (noin 8 vuotiaasta) saakka ollut 'toisin ajattelija' eli en koskaan ole kokenut opetuksia omikseni- Jälkeenpäin tuntuu lähinnä huvittavalta, että järjestössä pääsee vanhimmaksi ja voi pitää ohjelmia konventeissa, vaikka ei edes usko Jumalaan saatika Jehovaan.

Mielessäni monta hauskaa muistoa vanhinten kokouksista, joissa sai melkoisia väittelyitä aikaan, jos otti esille esimerkiksi kysymyksen 'vanhinten alkoholin käyttö' tai 'mitä on lähimmäisen rakkaus meidän seurakunnassamme'.

Mieluummin olisin jättänyt nämä kokemukset väliin. Oli henkisesti äärimmäisen raskasta tekeytyä uskovaksi ja olla lavalla puhumassa asioita, joita ei hyväksy. Onneksi tuo kaikki on nyt takana päin.

Uskon, että Seurassa on aika monta laillasi ajattelevaa korkeallekin kohonnutta veljeä. Kyllähän muutama kierrosvalvoja sanoi suoraan kentällä ollessaan nuorelle Suurimman Babylonin julistajalle, että "käys nyt koulus ensin ja mieti sitten mitä elämälläsi teet" kun silmät kirkkaina katsoin tienraivaajan uraa suoraan peruskoulusta päästyäni ja uskoin Harmakekkereiden olevan tulossa jo muutaman vuoden kuluttua.

Pakko myöntää että ensimmäiset epäilykset mielessäni herätti eräs kierrosvalvoja, Veli Vanhin ja AP. Heidän rivienvälinen "epäilysten siementen" kylväminen mieleeni laukaisi myöhemmin tapahtumaketjun, joka sai minut jättämään koko järjestön.

Näin päättelen että Seurassa toimii melkoinen joukko "luopioita", jotka vain ylläpitävät hengellisyyden kulissia olosuhteiden pakosta. Moni kierros/piirivalvoja on sitoutettu jopa taloudellisesti Järjestöön: järjestön maksama asunto, auto, vaate- ja ruokakustannukset yms. Mihin sinä lähtisit 50+ vuotiaana huomattuasi että olet palveluut valheen Järjestöä vuosikymmenet ja sitouttanut itsesi kyseiseen organisaatioon kaikin mahdollisin tavoin? Tavallaan kovin surullista...

[Voimantorni]

Näin päättelen että Seurassa toimii melkoinen joukko "luopioita", jotka vain ylläpitävät hengellisyyden kulissia olosuhteiden pakosta.

Tämä onkin mielenkiintoinen asia. Vt-seura on senkaltainen uskonto (lakiuskonto, suoritususkonto), jossa kulissien luominen ja ylläpitäminen on helpompaa kuin muunlaisessa uskonnollisuudessa. Myös kaksoiselämän viettäminen on paljon todennäköisempää tällaisessa "syy-seuraus" -suhteesta käsin toimivassa dogmijärjestelmässä; mikäli osaat pitää "syyn" omana tietonasi, et myöskään kohtaa "seurausta". Jo hyvin nuoret Jehovan todistajat oppivat sen, ettei Jehova heitä oikeasti käräytä, elleivät he itse jää kiinni tai tunnusta "syntejään" *.

Yksilö saattaa siis olla yhteisön mielestä "hyvin mukana" tekemällä suoritteita järjestölle yhteisön nähden. Jos seurakunnallinen status on hyvä (esim. tienraivaaja tai vanhin) ja numerot kuukausittaisessa raportissa kunnossa, ja jos vielä omaa sujuvan verbaalisen ulosannin yhteisön keskuudessa, ei monikaan huomaa mitään eroa jäsenen "hengellisyyden" laskemisessa. Tai siinä, ettei hän enää uskokaan niihin asioihin, joihin hän muiden mukana esittää uskovansa.

Moni kierros/piirivalvoja on sitoutettu jopa taloudellisesti Järjestöön: järjestön maksama asunto, auto, vaate- ja ruokakustannukset yms. Mihin sinä lähtisit 50+ vuotiaana huomattuasi että olet palveluut valheen Järjestöä vuosikymmenet ja sitouttanut itsesi kyseiseen organisaatioon kaikin mahdollisin tavoin?

Hyvä huomio. Jehovantodistajuus on varsin vaativa, kokonaisvaltainen ja käytännönläheinenkin elämäntapa. Tästä johtuen ihminen voi olla monella eri tasolla riippuvainen järjestöstä (taloudellisesti, sosiaalisesti, mentaalisesti, tunneperäisesti).

Monille Jehovan todistajille saattaa riittää järjestössä pysymisen syyksi sekin, että he ovat kasvattaneet lapsensa (ja mahdollisesti lapsenlapsensakin) uskomaan Jt-oppeihin. Kun sitä sitten vanhoilla päivillään huomaa, että Vt-seura on antanut todellisuudessa pelkkiä katteettomia lupauksia ja sitä myötä tajuaa heittäneensä kaikki parhaat vuotensa lahkon työntekijänä hukkaan, niin moni ei halua tiedostaa tätä. Se olisi liian karvasta kalkkia, ja niinpä sitten minäkin muistan nähneeni Jt-seurakunnissa sapenkatkuisen happamia ja katkeroituneita vanhoja todistajia, jotka ovat olleet lähes koko ikänsä mukana tässä "hengellisessä paratiisissa". (Eivät tosin kaikki iäkkäät todistajat ole katkeria, mutta moni heistä ei myöskään ole tajunnut tulleensa huiputetuksi.)

* Tästä syystähän järjestön kirjallisuudessa niin usein puhutaankin "salatuista synneistä" ja vannotetaan jäseniä tunnustamaan tekosensa vanhimmille, ja muistetaan myös kertoa, ettei omatunto muuten jätä häntä rauhaan eikä Jehova ole antanut anteeksi.