Betel ym. asiaa

[Vierailija...]

Moi, itselläni ei jt taustaa, mutta tunnen kyllä muutamia jt.
Alkuun kysymys, kun jt eivät saa olla varsinaisissa ystävyyssuhteissa maallisiin, onko niin, että he voisivat näin helpolla luopua omasta uskostaan, siis pienestäkin vaikutuksesta maallisten kanssa? Aika järkkyä. Luulisi että mikään ei uskosta saisi luopumaan.
Betelistä, voiko joku viisaampi kertoa siitä.
Eli, siis tosiuskovat pääsevät sinne, miten ne valitaan? Vai pääseekö jokainen joka haluaa?
Asutaanko siellä ikuisesti vai esim. vuosi tai kaksi?
Kun heillä on vain omat huoneet (ei kunnon asuntoja?), ja ovetko pitää aina olla auki, eikö se ole mielettömän stressaavaa. Kaivelet nenääsi rönttyvaatteissa sohvalla ja kämppä sekaisin ja joku taas tuppaa sisälle.
Entä seksielämä, eiköhän ole mahdotonta ainakaan äännellä mitään, saako yöksi laittaa oven kiinni!?
Saavatko he palkkaa tästä?
Entä kustannetaanko kaikki eläminen, onko joku keittiö jossa heille tehdään ruoat, aamiaiset jne?
Voiko maallinen mennä tutustumaan pelkästä mielenkiinnosta paikkaan?
He tekevät siis jotain duunia 8t päivässä, miten paljon lisäksi kokouksia, kenttäilyä, tutkimista...?
Onko siellä yksinäisiä eli ei avioliitossa olevia vai pelkästään pariskuntia?
Ja lapsetko voidaan myös kasvattaa siellä?

Koen jt uskonnon jopa pelottavana, miten voidaan rajoittaa ihmisten mielipiteitä niin täysin mitä siinä uskonnossa... sinun on oltava täysin uskonnon mukainen, niin mielipiteiltäsi, pukeutumiseltasi, käytökseltäsi jne...
En ymmärrä miten ihmiset kestävät uskonnon piirissä tulematta "hulluiksi".

Onko muuten pelkästään hyvin hillitty käytös suotavaa? Mitäs jos joku on oikein kovaääninen ja nauravainen ja suora? Hetikö joutuu "pannaan"?

Miten lapset kasvatetaan, kurissa ja nuhteessa kai, ja onko ruummillisia rangaistuksia?

[Tony]

Moi, itselläni ei jt taustaa, mutta tunnen kyllä muutamia jt.
Alkuun kysymys, kun jt eivät saa olla varsinaisissa ystävyyssuhteissa maallisiin, onko niin, että he voisivat näin helpolla luopua omasta uskostaan, siis pienestäkin vaikutuksesta maallisten kanssa? Aika järkkyä. Luulisi että mikään ei uskosta saisi luopumaan.

Se että sosiaaliset suhteet pyritään lahkossa pitämään lahkon sisällä, on vain yksi keino pitää jäsenet paremmin ruodussa. Mutta totta, siihen pyritään siitä syystä että lahko pelkää jäsentensä uskon puolesta. Ei niinkään jumal-uskon, vaan uskon lahkoon, puolesta.

Betelistä, voiko joku viisaampi kertoa siitä.
Eli, siis tosiuskovat pääsevät sinne, miten ne valitaan? Vai pääseekö jokainen joka haluaa?

Sinne pitää hakea. Jotain pätevyysvaatimuksia:

Betel-palveluksen perusvaatimukset

● Kastettuna vähintään vuoden
● Hengellinen ihminen, jolla on syvä rakkaus Jehovaa ja hänen järjestöään kohtaan
● Hyvä hengellinen, henkinen, tunneperäinen ja fyysinen terveys
● Jonkin Pohjoismaan kansalainen tai pysyvä asukas
● Hyvä luku- ja kirjoitustaito
● 19–35 vuoden ikä

Betel-palveluksen pätevyysvaatimuksia.

Betel-palvelukseen pyrkivien perusvaatimukset on lueteltu oheisessa tekstiruudussa. Lisäksi on tärkeää, että he ovat halukkaita tekemään kovasti työtä eivätkä ole ’nautintoja rakastavia’ (2. Tim. 3:4; 1. Kor. 13:11). Betel-perheen jäsenten tulisi olla hengellisiä miehiä ja naisia, jotka ovat omaksuneet hyvät henkilökohtaiset tutkimistottumukset ja valmentaneet havaintokykynsä ”erottamaan sekä oikean että väärän” (Hepr. 5:14). Heidän kristillisen kypsyytensä pitäisi jo olla ilmeinen kaikilla elämänaloilla, muun muassa heidän pukeutumisessaan, ulkoasussaan ja musiikin ja viihteen valinnassaan. Altissydämiset beteliläiset palvelevat missä tahansa heitä tarvitaan. Nuoremmille annetaan tavallisesti tehtäviä, joihin liittyy fyysistä työtä. Tällaisia ovat esimerkiksi kirjallisuuden painaminen, valmistaminen ja lähettäminen, tilojen kunnossapito, siivous, pyykinpesu ja ruoanlaitto. (Sananl. 20:29.) Toisin kuin ansiotyössä jokainen tehtävä tuo kuitenkin suurta tyydytystä, koska se on pyhää palvelusta, joka tuottaa kunniaa Jehovalle (Kol. 3:23).

Millaisia työntekijöitä tarvitaan. Betelissä tehtävän työn luonteen vuoksi tarvitaan ensisijaisesti naimattomia veljiä. Vaikka tienraivaus ei ole vaatimus, niin etusija annetaan vakituisille tienraivaajille, koska he ovat jo kokoaikaisia palvelijoita.

Asutaanko siellä ikuisesti vai esim. vuosi tai kaksi?

Palvelusaika on ymmärtääkseni täysin tapauskohtainen. Jotkut ovat siellä vuosikymmeniä, jotkut pari vuotta. Palveluksen loppumiseen voi olla monia syitä. Esimerkiksi lapsien hankkiminen.

Kun heillä on vain omat huoneet (ei kunnon asuntoja?), ja ovetko pitää aina olla auki, eikö se ole mielettömän stressaavaa. Kaivelet nenääsi rönttyvaatteissa sohvalla ja kämppä sekaisin ja joku taas tuppaa sisälle.
Entä seksielämä, eiköhän ole mahdotonta ainakaan äännellä mitään, saako yöksi laittaa oven kiinni!?

Tästä en ole itse kuullutkaan. Tai ainakaan en muista kuulleeni. Omituiselta kuulostaa jos siellä ihan noin avoimin ovin elettäisiin.

Saavatko he palkkaa tästä?
Entä kustannetaanko kaikki eläminen, onko joku keittiö jossa heille tehdään ruoat, aamiaiset jne?

Betel-perheen jäsenille annetaan kuukausittain pieni määräraha. He saavat maittavia ja ravitsevia aterioita ja asuvat puhtaissa, viihtyisissä huoneissa. Betel-koteja ei ole suunniteltu ylellisiksi, mutta ne ovat käytännöllisiä.

Palkasta ei siis voida puhua. Ennemminkin ylläpidosta.

Voiko maallinen mennä tutustumaan pelkästä mielenkiinnosta paikkaan?

Siellä järjestetään ajoittain avoimien ovien päiviä, ja ainakin silloin paikkaan voi tutustua.

Loppuihin kysymyksiin lainaus yleisellä tasolla.

Elämä Betelissä

Millaista elämä Betelissä oikein on? Betel-perheen jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että se on tervehenkistä ja tyydyttävää, jopa jännittävää. Miksi 43-vuotias Jens nauttii Betel-palveluksesta? Hän sanoo: ”Koska tunnen, että olemme mukana suurenmoisessa hankkeessa merkittävän tehtävän hoitamiseksi. Pystyn tajuamaan Jehovan työn laajuuden ja tärkeyden.”

Maanantaista lauantaihin Betelin päivä alkaa aamupalvonnalla. Tässä tilaisuudessa tarkastellaan Raamattua jonkun kokeneen vanhimman johdolla. Maanantai-iltaisin on tunnin mittainen Raamatun perhetutkistelu, jossa käytetään apuna Vartiotorni-lehteä, ja aika ajoin tutkistelua seuraa puhe jostakin erityisesti Betel-perheelle sopivasta raamatullisesta aiheesta.

Mitä tapahtuu, kun joku alun alkaen tulee Beteliin? Uusien jäsenten perehdyttämiseksi Betelin elämään perheen kypsät veljet pitävät luentoja, jotka käsittelevät Betel-palveluksen eri puolia. Ensimmäisenä vuonna uusi Betel-perheen jäsen osallistuu useita viikkoja kestävään erinomaiseen viikoittaiseen kouluun, jonka tarkoitus on auttaa häntä ymmärtämään paremmin Raamattua. Uudet jäsenet noudattavat myös erityistä raamatunlukuohjelmaa. Betel-palveluksensa ensimmäisen vuoden aikana he lukevat läpi koko Raamatun.

Miten kaikki tämä valmennus vaikuttaa? Hongkongin Betel-perheeseen kuuluva 33-vuotias Joshua vastaa: ”Betel on syventänyt arvostustani Jehovaa kohtaan. Saan olla monien sellaisten kokeneiden veljien seurassa, jotka ovat viettäneet suurimman osan elämästään Jehovan palveluksessa. Nautin erityisesti hengellisistä ohjelmista, esimerkiksi aamupalvonnasta ja perheen Vartiotornin tutkistelusta. Pidän myös järjestyksellisestä ja yksinkertaisesta elämäntavasta. Se vapauttaa minut tarpeettomista huolista. Lisäksi opin, miten asioita hoidetaan kristillisellä tavalla, ja tämä on aina osoittautunut hyödylliseksi.”

Betel-perheen jäsenet omistavat suurimman osan ajastaan ja voimistaan siihen, mitä he ovat tulleet vapaaehtoisesti tekemään. He toisin sanoen käyttävät fyysiset ja henkiset kykynsä ensi sijassa siitä tehtävästä huolehtimiseen, joka heille annetaan Betelissä. Töitä on monenlaisia. Jotkut käyttävät painokoneita tai työskentelevät sitomossa tehden kirjoja, jotka lähetetään moniin seurakuntiin. Toiset taas työskentelevät keittiössä, ruokasalissa tai pesulassa. Muita töitä ovat muun muassa siivoaminen, maatalous- ja rakennustyöt. Joillakuilla on vastuuna huolehtia eri osastoissa käytettävistä laitteista. Toiset huolehtivat terveydenhoidosta tai tekevät toimistotyötä. Kaikkiin Betelin työtehtäviin liittyy nautittavia haasteita, ja ne ovat hyvin palkitsevia. Betelissä tehtävä työ on erityisen tyydyttävää siksi, että se edistää Valtakunnan etuja ja sitä suoritetaan rakkaudesta Jumalaan.

Betel-perheen jäsenet määrätään seurakuntiin, joissa he näkevät omin silmin, mitä hyötyä heidän työstään on. He käyvät seurakunnan kokouksissa ja osallistuvat saarnaamistyöhön. Tämän ansiosta Betel-perheen jäsenet ovat solmineet lujia siteitä paikallisseurakunnissa oleviin veljiinsä ja sisariinsa. (Markus 10:29, 30.)

Britannian Betel-perheeseen kuuluva Rita sanoo: ”Olen hyvin kiitollinen seurakunnasta! Kun olen kokouksissa ja sananpalveluksessa, uskoni vahvistuu nähdessäni rakkaita veljiä, sisaria, lapsia ja iäkkäitä! He ovat siellä, tuli mitä tuli. Se auttaa minua olemaan innokkaampi Betel-palveluksessani.”

Elämä Betelissä ei ole pelkkää työtä, kokouksia, kenttäpalvelusta ja tutkimista. Toisinaan perhe myös rentoutuu. Aika ajoin pidetään hauskoja ja hengellisesti antoisia ”perheiltoja”, joiden ohjelmaa seuraamalla voi saada iloa monien ihmisten kyvyistä ja oppia kannustavia asioita toisten beteliläisten elämästä. Mukavia ovat myös tervehenkiset ja rakentavat vierailut, joita beteliläiset tekevät toistensa luo. Tiloja on ehkä järjestetty virkistyskäyttöön ja kirjastoja henkilökohtaista lukemista ja tutkimista varten. Eikä tule unohtaa miellyttäviä keskusteluja ruokapöydässä ateria-aikoina.

Viron Betel-perheeseen kuuluva Tom sanoo: ”Vain korttelin päässä Betelistä on meri, ja lähistöllä on kaunis metsä, johon teemme vaimoni kanssa lyhyitä kävelyretkiä. Toisinaan pelaan myös golfia, jääkiekkoa ja tennistä seurakunnan ystävien ja beteliläisten kanssa. Ja kun sää sallii, käymme pyöräilemässä.”

[Kaarmis]

Tosiannkin Betelissä suositellaan ovien pitämistä avoimena. Joissakin tilanteissa se on jopa määräys. En muista tarkemmin. Mutta ainakin käteenvetäessä on hyvä pitää ovi auki, voi jopa saada siten kaltaistansa seuraa... vitsi.

[Vieraas]

Tästä en ole itse kuullutkaan. Tai ainakaan en muista kuulleeni. Omituiselta kuulostaa jos siellä ihan noin avoimin ovin elettäisiin.

Noin kohdassa 4:50 Betel-veli Jere Nordblom antaa näin ymmärtää:
http://www.youtube.com/watch?v=1iIhXsgDVx4

[Vieras]

"jt eivät saa olla varsinaisissa ystävyyssuhteissa maallisiin, onko niin, että he voisivat näin helpolla luopua omasta uskostaan, siis pienestäkin vaikutuksesta maallisten kanssa"

Sanotaan että Japanissa autotehtaassa vääntyneet ruuvit poimitaan lattialta uusiokäyttöön. Vastaavasti kun lahkon oppien tuottaja vartiotorniseura valehtelee kirjoituksissaan ja pitää valheita yllä siinä määrin, ettei se voi olla Raamattuun uskova, on vain etu lahkolle että jt:ien jäsenyys pyritään varmistamaan niin pitkälle kuin suinkin. Joka saadaan katkaisemaan muu vuorovaikutus lahkon ulkopuolelle kúin jäsenvärväys, niin hyvä niin, joka saadaan pyrkimään Beteliin, vielä parempi, jos joku seurustelee ulkopuolisen kanssa, minkäs sille mahtaa, ja sellainen onkin helpommin jättämässä lahkon.

"Saavatko he palkkaa tästä?" -Käyttöraha oli ainakin joskus juuri niin suuri ettei verovelvollisuutta vielä ollut.

"Miten lapset kasvatetaan" -Ennen ruumiillisesta kurituksesta puhuttiin jo värväysvaiheessa ja valtakunnansaleilla oli vitsat vessoissa (lapset eivät vailla käytöshäiriöitä kuuntele tuntikausia teologiaa josta eivät mitään ymmärrä, tuolloin vessassa hiljaiseksipiiskaus). Lasten ruumiillisen kurituksen tultua rangaistavaksi, ei lahko ota vastuuta enää yllytyksestä.

"Vp 6/01 : Betel-palveluksen ...vaatimukset...Hyvä ... fyysinen terveys"
-Koska sairauskuluista ei haluta vastata ja olisi kiusallista maineelle heittää ulos vaille sosiaaliturvaa jätetty henkilö. Jeesus ei tietenkään puhunut että vain vahvasti terveet...tervetuloa

"Vartiotorni 15/3 2001 kirjoitti:...tulee Beteliin? ...erityistä raamatunlukuohjelmaa.... he lukevat läpi koko Raamatun."
Niin miksi ? esim. kirjapainotyötä, missään tapauksessa ei itsenäistä Raamatunymmärtämistä, vaan tutkitaan vartiotorneja, kysytään esimiehiltä. Suurin rikos lahkossa on vartiotorniseuran kirjallisuuden epäileminen taikka ohittaminen, taikka itsenäinen ajattelu.

[Vierailija....]

JESTAS. Siis... valtakunnansaleissako oli aikoinaan VITSAT VESSOISSA, että jos joku mukula ryhtyi "hankalaksi" kesken kokouksen (mikä on TÄYSIN luonnollista, sillä lapset eivät osaa olla paikoillaan ja hiljaa todella pitkää aikaa!), niin piiskattiin hiljaiseksi?
Millä luvulla tätä tapahtui?
Sen ainakin tiedän, että tuttuni joka on nyt noin 40-vuotias, sai säännöllisesti vitsaa kotona, pylly paljaaksi ja isän polvelle, eikä edes tehnyt mitään kauheita, ehkä oli vähän äänekkäämpi ja itsepäisempi lapsi mitä keskiverto alistettu jehovan todistaja lapsi...
Miten monella jt mahtaakaan olla vakavia psyykkisiä häiriöitä, johtuen esim. tolkuttoman ankarasta lapsuudesta?
Mahtaneeko vielä nykyaikanakin esiintyä piiskaamista, se toki tehdään varmasti enemmän salassa...
En voi taas muuta sanoi kuin että onpa kuvottavaa.

[Vieraas]

JESTAS. Siis... valtakunnansaleissako oli aikoinaan VITSAT VESSOISSA, että jos joku mukula ryhtyi "hankalaksi" kesken kokouksen (mikä on TÄYSIN luonnollista, sillä lapset eivät osaa olla paikoillaan ja hiljaa todella pitkää aikaa!), niin piiskattiin hiljaiseksi?
Millä luvulla tätä tapahtui?

70-90-luvuilla en kuudessa eri seurakunnassa havainnut yhtäkään vitsaa vessassa. Ihan käsipelillä kyllä annettiin sekä selkäsaunoja että tukkapöllyä. Siitä olen täysin samaa mieltä, että kaksi tuntia hiljaa paikallaan on silkkaa kidutusta pienelle lapselle.

[Vieras]

Lapsen ruumiillisesta kurituksesta annettiin 1980 -luvulla korkeimman oikeuden tuomio, jolloin sanottiin ettei luunappiakaan saa antaa. Milloin lie itse laki sitten tulikaan voimaan.

Lahkon jossain vanhemmassa kirjassa puhuttiin lapsen ruumiillisesta kurituksesta välttämättömyytenä. Näillä palstoilla on joku joskus kirjoittanut valtakunnansalin vessassa olleesta vitsasta.

Muutoinhan lahko kirjoittaa, että se noudattaa valtion lakia silloin kun se ei ole ristiriidassa "Raamatun" kanssa (käytännössä tarkoittaa vartiotornia). Tuo sopeutuminen ruumiillisen kurituksen kieltoon on lahkossa arvattavasti arvioitu yleisen mielipiteen vuoksi, ihmiset yleensäkään eivät hyväksy piiskausta (siten muuten lakikin on kuten pitää, vastaa kansan oikeustajua).
Lahko selittää yleensä oppimuutoksensa uutena valona jehovalta. Siitä vaan. Tässä tapauksessa se osui hiukan valtion valon jälkeen tulleeksi.

[Eli...]

Toisinsanoen, nykypäivänä, vuonna 2012, ei vitsaa, selkäsaunaa, tukkapöllyä enää vai Jt perheissä anneta lapsille? Ja se että tämä on kiellettyä, tuodaan nyt esille, vaikkapa VT?
Miten monessa Jt perheessä noin muuten mahtaa esiintyä perheväkivaltaa, mies hakkaa naista? Mies kun taitaa 2000-luvullakin olla vankkumaton perheen pää?

[Jaakko Ahvenainen]

Suomen laki on vastoin Raamatun säädöstä.
Sananl. 13:24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa. (KR33)
Sanoo remmistä osansa saanut. Piiskaaminen ei missään tapauksessa ole ollut Jehovan Todistajien yksinoikeus. Omat lapseni ovat tältä säästyneet. Keskustelu auttoi aivan riittävästi. Epäilen silti kaikkia fundamentalisteja, valitettavasti.

Juuri nyt ei Finlex minulle avaudu (Linkki: http://www.finlex.fi/fi/ ), joten en voi tarkistaa, koska lapseen kajoamisesta tuli rikos.

[rippeli]

Paimion seurakunnassa oli 70-80 luvulla erillinen huone lasten hoitamista varten. Sieltäkin poistettiin vitsa seinältä jossain vaiheessa kun eräs äiti huomasi että maljakossa olevat tekokukat kestävät paljon paremmin. Sitä sitten käyteltiin siitä eteenpäin.

[Vieras]

Mielenkiintoista on lahkon suhtautuminen lasten ruumiilliseen kuritukseen eri maissa.
Lahkon kotimaassa USA:ssa, kuinka lie siellä lasten kuritus, tietääkö kukaan ?

USA:ssa laki mahdollisesti menee siten että osavaltiot säätävät kurituksesta, taikka kieltävät / sallivat sen korkeimpien oikeuksiensa päätöksillä. Sitten on mahdollista liittovaltion korkeimman oikeuden sanoa asiasta, ehkä, tulleeko siitä sitten kanta että kuritus olisi perustuslain vastaista kuten rotuerottelu.

Elikkä olisiko USA:n vartsikoissa piiskaamiskehotuksia, jotka poistetaan joidenkin maiden painoksista kuin lahkotyön loppuminen ennen nykyvuosituhatta ikään, joka siis poistettiin sidotuista vartsikkavuosikirjoista.

Lahkohan mielellään kehuvasti puhuu että kautta vaailman vartsikat ovat samansisältöisiä, samanaikaisiakin

[Vieraas]

Paimion seurakunnassa oli 70-80 luvulla erillinen huone lasten hoitamista varten. Sieltäkin poistettiin vitsa seinältä jossain vaiheessa kun eräs äiti huomasi että maljakossa olevat tekokukat kestävät paljon paremmin. Sitä sitten käyteltiin siitä eteenpäin.

Aloin postaukseni jälkeen muistella, että olisiko ihan ekassa seurakunnassa kuitenkin ollut jonkinlainen piiskaamiseen soveltuva esine. Mutta naisten vessassa, jossa tuli käydyksi vain siivousta tehtäessä? Muisti pettää. 80-90-luvusta kyllä väittäisin, että ei ainakaan ollut. Ehkä.

[Tony]

Tästä en ole itse kuullutkaan. Tai ainakaan en muista kuulleeni. Omituiselta kuulostaa jos siellä ihan noin avoimin ovin elettäisiin.

Noin kohdassa 4:50 Betel-veli Jere Nordblom antaa näin ymmärtää:
http://www.youtube.com/watch?v=1iIhXsgDVx4

Nyt kun miettii niin muistin perällä joku jälki asiasta kyllä oli. Muistilla on ilmeisesti tapana arkistoida tarpeetonta tietoa.

Kai tuollaiseenkin - avointen ovien politiikkaan - voi tottua. Vai voiko?

[sinner74]

70-90-luvuilla en kuudessa eri seurakunnassa havainnut yhtäkään vitsaa vessassa. Ihan käsipelillä kyllä annettiin sekä selkäsaunoja että tukkapöllyä. Siitä olen täysin samaa mieltä, että kaksi tuntia hiljaa paikallaan on silkkaa kidutusta pienelle lapselle.

Mä en muista 80-luvulla esiintyneen mitään organisoitua lasten kurittamisjärjestelyä saleilla tai konventeissa. Spontaanisti kyllä tuli tukkapöllöä, ja kotioloissa Koivuniemen Herraa ja nahkavyötä, ei nyt kuitenkaan joka päivä eikä edes joka viikko. Tympein keissi oli hakea itse metsästä vitsa, joka hetken päästä läiskähteli omaa pyllyä vasten. Masokismin alkeita opetellessa...

Kokouksissa istuminen lapsena ja vähän vanhempanakin oli yhtä jäiden polttelua. Mietin tässä päivänä eräänä, että parhaiten tuntemani maisema on Rovaniemen valtakunnansalin tienpuoleisista ikkuinoista avautuva metsikkö ja urheilukenttä. Tunnen siitä panoraamasta joka ikisen kiven, puun ja puun neulasen. Kateellisena katselin ihmisiä, jotka pelasivat urheilukentällä jalkapalloa. Ei paljon lohduttanut että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään.

Kaverini keksi jossain vaiheessa piilottaa Jerry Cottonin Valtakunnan palveluksen väliin (tuohon aikaan muotia olivat kovakantiset pikku kansiot joiden välistä VP:tä tiirailtiin). Sitä hauskuutta kesti niin kauan, että siitä jäätiin kiinni, ja kansiot otettiin pois. Pelkän VP:n väliin piiloon ei saanut edes traktaattia.