Millaisia ihmisiä ovat nk. vanhimmat?

[Immu]

Tiedän että jehovien seurakunnassa on vanhimpia, jotka ilmeisesti ovat hengellisiä johtajia.
Aina siis miehiä, toki varmasti.
Millainen tulee vanhimman olla? Onko pääsyvaatimuksia? Onko vaalit joissa nämä valitaan? Ovatko yleensä ärsyttäviä tosikkomaisia kurinpitäjä saarnaajia joita kukaan ei oikeasti kestäisi ja jaksaisi?

[YksinäinenSusi]

Millainen tulee vanhimman olla?

Vanhimman tulisi olla rauhaa rakentava, esimerkillinen, kohtuullinen tavoissaan, ei paljoa viiniä nauttiva, vaimoaan rakastava jne. eli kaikessa esimerkkinä.

Onko pääsyvaatimuksia?

Vuosien edistyminen tavallisesti seurakunnan tehtävissä edellytyksenä.

Onko vaalit joissa nämä valitaan?

Ei ole vaaleja. Nimitys tulee seuralta.

Ovatko yleensä ärsyttäviä tosikkomaisia kurinpitäjä saarnaajia joita kukaan ei oikeasti kestäisi ja jaksaisi?

Eivät ole, he yrittävät olla kivoja ja ymmärtäväisiä tosin mokailevat joskus pahastikin, mutta yrittävät kaikensa silti.

[Vieras]

Vanhimmat ovat hieman ristiriitaista porukkaa. He ovat seurakuntalaisille ystävällisiä, mutta saattavat tehdä selän takana tiedustelutyötä mahd. synninteoista. Vanhimmaksi pääsee käytännössä vasta sitten kun on ollut ahkera seurakunnan tehtävissä vuosien ajan. Homma menee niin että vanhimmisto suosittelee esimerkillistä seurakunnan miestä kierrosvalvojalle, joka päättää lähetetäänkö nimitysehdotus Brooklyniin hyväksyttäväksi (yleensä pelkkä muodollisuus). Nuorimmat vanhimmiksi nimitetyt ovat kokemuksenni mukaan olleet lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä.

[ajoulupukisti]

Onko vaalit joissa nämä valitaan?

Ei ole vaaleja. Nimitys tulee seuralta.

Opin mukaan nimitys tulee pyhältä hengeltä* (tosin miten se käytännössä tapahtuu, siihen ei ole kukaan minulle vastannut juuri mitään selkeää... ilmeisesti pöllyää rukoilevien ukkojen keskelllä heidän lukiessaan suosituspapereita). Ennen suosituksen lähettämistä taitaa joku vanhimmistosta kysyä tulevalta nimitettävältä, että onko hänellä mitään sellaista mikä estäisi häntä toimimasta vanhimpana (jännä tapa pyhällä hengellä varmistella nimityksiään).



*w06 15 marraskuuta s. 29 kpl 19.

[Vieras]

"nimitys tulee pyhältä hengeltä"

Tuo taas on opissa epäpersoonallinen sähkönkaltainen voima.

Satakunta vuotta sitten vartiotorni vielä artikkelissaan korosti että on apostolin tarkoitus, että seurakuntalaiset äänestyksessä uskovat vanhimman tehtävät tehtäviin soveliaille.

Nykyään taas tuolloin tarkoitetut seurakuntalaiset ovat seurakunnassaan äänivaltaa vailla olevia ulkojäseniä.

[Vieraas]

Opin mukaan nimitys tulee pyhältä hengeltä* (tosin miten se käytännössä tapahtuu, siihen ei ole kukaan minulle vastannut juuri mitään selkeää... ilmeisesti pöllyää rukoilevien ukkojen keskelllä heidän lukiessaan suosituspapereita). Ennen suosituksen lähettämistä taitaa joku vanhimmistosta kysyä tulevalta nimitettävältä, että onko hänellä mitään sellaista mikä estäisi häntä toimimasta vanhimpana (jännä tapa pyhällä hengellä varmistella nimityksiään).

Naiivina Jehovan todistajana uskoin täysin tähän yksimielisesti ja pyhän hengen avulla tapahtuvaan nimittämiseen. Nyt on tätä on kovin vaikea uskoa, kun se ei edes Brooklynissä näytä todellisuudessa menevän niin.

Ray Franz ja Brooklynin kirjoitusosaston pitkäaikainen työntekijä Barbara Anderson kertovat vähän maanläheisempää versiota. Näissä muisteluissa käy ilmi yksimielisyyden ja pyhän hengen sijasta aivan samanlaista toimintaa kuin vaikkapa missä tahansa poliittisessa puolueessa - kavereiden suosimista, aktiivista hyviin asemiin pyrkimistä, lobbaamista, takanapäin juonimista.

Voisi tietysti kuvitella, että seurakuntien vanhimpien keskuudessa tätä on vähemmän: asema on mitättömämpi ja vanhimpien keskuudessa enemmän naiivia käsitystä siitä miten järjestö todellisuudessa toimii. En ole vanhimpana ollut, joten ensikäden kokemusta mahdollisista kädenväännöistä nimityksiin liittyen minulla ei ole. Täällä olevat entiset vanhimmat voivat varmasti kertoa enemmän?

[Vieras]

Olen aina ihmetellyt, mikä vetää vanhimmaksi. Kuka haluaa ylimäärisen työtaakan ja "hengellisesti heikkoja" riippakiveksi elämäänsä?

Joskus ovat sellaisia, että tulevat lampaan vaatteissa ja sisältä ovat raatelevia susia (eivät kaikki).

Voiko vanhimmaksi nimittämisestä kieltäytyä (käytännössä)?

[Aaac]

Voiko vanhimmaksi nimittämisestä kieltäytyä (käytännössä)?

Voi. Voi myös tehdä niin, ettei kukaan tulee ehdottamaan vanhimmaksi ryhtymistä: tekee alle seurakunnan keskiarvon "kenttätyötä" kuussa. Kenttätyö tarkoittaa saarnaamista ovilla.

[YksinäinenSusi]

Olen aina ihmetellyt, mikä vetää vanhimmaksi. Kuka haluaa ylimäärisen työtaakan ja "hengellisesti heikkoja" riippakiveksi elämäänsä?

Minulle on tullut sellainen käsitys, että kaikilla nuorilla miehillä olisi jopa aivan velvollisuus edistyä Jehovan palveluksessa niin, että saavat vastuutehtäviä ja joka lopulta johtaa vanhimman tehtäviin.

Mutta tietysti vain harvemmat nuoret miehet viitsivät ajatella vastuutehtäviä seurakunnassa, koskapa ne ovat hyvin tylsiä, ja ei vois vähempää kiinnostaa ja kun on se tietokonekin siellä kotona, jolla voi pelailla hauskoja pelejä.

Eräs nuori mies perusteli hyvin, että miksei liittynyt teokraattiseen puhekouluun, sanoi "En minä voi lavalle mennä, mulla tulee siellä paniikkikohtaus."
Se oli hyvä perustelu. Mutta kyllä hän kuitenkin pysyi säännöllisenä julistajana raportoimalla kuukausittain kenttäilystään.

Mutta asiaan: Millainen mies haluaa tulenpalavasti vanhimmaksi?

Vastaus on: Kunnianhimoinen mies, joka kuitenkin huomaa vanhimmaksi päästyään, että siitä ei paljonkaan kunniaa heru.
Epäilisin kunnianhimon olevan ainoa alkusysäys, koska rahaakaan ei siitä hommasta tipu yhtään ja siksi ahneus ei voi olla ainakaan syy.

Toinen syy on kenties voimakas halu ja tarve päteä ja esittää pätevää toisten silmissä.
Mikäpä se tuntuisi mukavammalta kuin saada kehuja seurakuntalaisilta, että olipa taas niiiiiin hyvä puhe.

[Vieras]

Ettei ole niin, että demoni saattaa mennä ihmiseen ja kuiskutella: Hei kuule, rupea sinä vanhimmaksi ?

[Kaarmis]

Itse olisin voinut pyrkiä vastuutehtäviin vain voidakseni puhua puheita saleilla, mutku siihen sisältyi niin paljon muuta paskaa, että mieluummin tein sen alle 7h kuukaudessa kenttää.

Okei, kerran sain tehtäväksi aluekorttien tekemisen, mulla kun oli siihen vähän enemmän kykyjä kuin silla ap:lla joka hommaan oli kanitettu (tai jos suoraan sanon, tein siis todella vitun hyvän aluekortiston...). Se duuni oli mukava, tosin työläs. Raportoin siihen käyttämäni ajan kenttäpalvelukseksi, vaikkei niin olisi kai saanut tehdä. Kun korttien teko tuli suurinpiirten valmiiksi, jatkoin se 5-7 tunnin raportoimista vaikken olisi käynyt edes sylkemässä ihmisten ovilla. Lähtölaskentani oli alkanut... Lopullisen lähtölaukauksen (kirjaimellisesti...) antoi vanha tyttöystäväni, joka muutti työpaikkani (postilenkki) toiseksi viimeiseen taloon.

[Vieras]

Onkohan missään määrin havaittavissa että seksuaalisiin väärinkäytöksiin syyllistyvät henkilöt ovat hakeutumassa esimiesasemaan, jotta voisivat käskyvaltaansa käyttää myös tarpeidensa tyydyttämisen edistämiseen ?

[Markku Meilo]

Ettei ole niin, että demoni saattaa mennä ihmiseen ja kuiskutella: Hei kuule, rupea sinä vanhimmaksi ?

Kyse on mielikuvitusvoimien keskinäisistä voimasuhteista. Vt-seuran mukaan pyhä henki asettaa vanhimmat tehtäviinsä, jolloin mainitsemassasi tapauksessa pyhä henki jäisi vaikutusteholtaan kakkoseksi demoneille.

Toki olen antanut itselleni kertoa millaista nepotismia asia käytännössä on, siinä ei ole kyse pyhästä hengestä eikä demoneista.

[sinner74]

Luulisin että kunnianhimo ja vallanhalu ovat jonkinlaisia motiiveja. Onhan se mukava leikkiä oikeuskomiteoissa päälääkäriä Jehovan valtuutuksella, vaikka ei mistään mitään todellisuudessa ymmärräkään.

Ei pidä väheksyä sitäkään, että retoriikassa lievästi sanoen painostetaan "edistymään" jatkuvasti Valtakunnan työssä, joten ainakin tunnollisimmat jäsenet potevat eteenpäin potkivaa syyllisyyttä.

Sitä olen minäkin miettinyt, että kun tietoisuus asioiden todellisesta tilasta vanhimpana kasvaa, niin eikö se johda väistämättä edes jonkinlaisiin epäilyksiin järjestön luonteesta. Ilmeisesti ei.

[Vieraas]

Itse olisin voinut pyrkiä vastuutehtäviin vain voidakseni puhua puheita saleilla, mutku siihen sisältyi niin paljon muuta paskaa, että mieluummin tein sen alle 7h kuukaudessa kenttää.

Sitten kun on natsat saanut, niin tuntien kerääminen helpottuu huomattavasti. Muistan miten vanhinten kanssa kenttäillessä käytiin pääasiassa "hengellisesti heikkojen" seurakuntalaisten luona kahvilla. Ei tarvitse läheskään niin paljon soitella tylyjen maailmallisten ovikelloja.