VT-seuran suhtautuminen siviilipalvelukseen

[nöyräsydäminen]

(Lainauksissa käytetyt lihavoinnit eivät ole alkuperäisiä, vaan allekirjoittaneet lisäämiä. Tarkoitus on helpottaa asian ytimen löytämistä kyseisistä sitaateista.)

Useita vuosikymmeniä Jehovan todistajina olleet muistavat, kuinka jokaisen nuoren todistajamiehen tuli käydä "uskon koetus" totaalikieltäytymällä eli kieltäytymällä ase- ja siviilipalveluksesta. VT-seura on vaatinut asepalveluksesta kieltäytymistä vedoten sen ehdotonta poliittista puolueettomuutta vaativaan kantaan. Monta vuosikymmentä siviilipalvelus rinnastettiin asepalvelukseen. Tämän vuoksi todistajat kieltäytyivät suorittamasta kyseistä palvelusta (jota Suomen valtiokin on tarjonnut jo 1930-luvulta lähtien) ja kärsivät (joskus pitkiäkin) vankilatuomioita. Siviili- tai asepalveluksen suorittaminen johti erottamiseen ennen oppimuutosta vuonna 1996. Todistajiksi kasvaneiden ympäri maailmaa (maissa joissa on / oli yleinen asevelvollisuus) oli siis valittava: joko joutua perheen ja ystävien hyljeksimäksi tai mennä vankilaan ehkä jopa vuosiksi.

Miten VT-seura sitten perusteli jyrkkää kantaansa? Ei mitenkään. Lue huolella Vartiotornin raportti viranomaisten ja todistajien välisestä keskustelusta koskien siviilipalvelusta.

Hallituksen edustajat huomauttivat: ”Kun joku kieltäytyy asepalveluksesta, hänet siirretään puolustuslaitoksen alaisuudesta siviililainsäädännön piiriin, ja siitä hetkestä lähtien hänellä ei ole mitään tekemistä puolustuslaitoksen kanssa. Miksi hän ei silti hyväksy sellaista siviilipalvelusta?”

Kristitty kieltäytyy ottamasta halukkaasti vastaan sellaista työtä sen tähden, mitä Jumalan laki sanoo asiasta: ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23) Asepalveluksen korvikkeeksi suoritettu siviilipalvelus olisi aivan yhtä vastenmielistä kristitylle. Jos hän suorittaisi sen, hän tulisi itse asiassa osaksi maailmasta eikä pysyisi siitä erossa, kuten Jeesus käski.

Vartiotornin retoriikka on taitavaa, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa perusteluiden virheellisyyden. Vartiotorni kertoo että "Jumalan laki" käskee kieltäytymään siviilipalveluksesta. Todellisuudessa Raamattu ei ota asiaan kantaa millään tavalla. Kyseessä on ainoastaan VT-seuran laki.

Asepalveluksesta kieltäytyminekin on Raamatun kontekstissa erikoinen, olivathan Vanhan testamentin israelilaiset jatkuvasti sodassa muiden kansojen kanssa. Uuden testamentin valossa siviilipalveluksesta kieltäytymistä ei myöskään voida edes VT-seuran omien kannanottojen pohjalta tuomita, käskehän se olla alamainen maallisina pidetyille "esivalloille" eli valtioille (Roomalaisille 13:1).

Vuonna 1996 Jehova kuitenkin muutti mieltään. Katsotaampa miten VT-seura selittelee julkaisussaan kantansa muutosta. Onko sillä tarjota vastausta miksi menneinä vuosina todistajamiehiä on vaadittu radikaaliseen ratkaisuun? Totaalikieltäytyminen eräissä maissa saattoi merkitä jopa monien vuosien pituista vankeusrangaistusta huonoissa olosuhteissa.

Vartiotorni kehottaa usein lukijoitaan kehittämään nöyryyttä. Missä on anteeksipyyntö, nöyryys myöntää virheensä? Sitä ei ole havaittavissa. Sen sijaan Vartiotorni kertoo siviilipalveluksen hyväksymisestä omatunnon kysymykseksi lähinnä kuivalla, ilmoituksen omaisella tavalla.

Joissakin maissa jotakin vaadittua siviililuonteista palvelusta, kuten hyödyllistä työtä yhdyskunnassa, pidetään ei-sotilaallisena kansallisena palveluksena. Voisiko vihkiytynyt kristitty suorittaa sellaista palvelusta? Vihkiytyneen, kastetun kristityn olisi jälleen itse tehtävä ratkaisunsa Raamatun valmentaman omantuntonsa perusteella. --

Entä jos kristityn rehelliset vastaukset noihin kysymyksiin [koskien siviilipalvelusta] johtaisivat hänet siihen tulokseen, että kansallinen siviilipalvelus on ”hyvää työtä”, jota hän voi tehdä totellakseen vallanpitäjiä? Se on hänen ratkaisunsa Jehovan edessä. Nimitettyjen vanhinten ja muiden tulee kunnioittaa täysin tuon veljen omaatuntoa ja kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kristittynä. Jos jostakusta kristitystä kuitenkin tuntuu, ettei hän voi suorittaa tätä siviilipalvelusta, myös hänen kantaansa tulee kunnioittaa. Hänkin on edelleen hyvämaineinen, ja häntä tulee tukea rakkaudellisesti.

Artikkelissa, josta ylläoleva lainaus on otettu, käy ilmi VT-seuran todelliset motiivit, kun se aikanaan piti siviilipalvelusta omien sanojensa mukaan vastemielisenä. Näin samainen Vartiotorni kirjoittaa:

Kristittyjen olisi samanaikaisesti hyvä tarkastella, millaista siviilityötä heille tarjotaan. Voivatko he säilyttää kristillisen puolueettomuutensa, jos he ottavat sen vastaan? (Miika 4:3, 5; Johannes 17:16.) Sekaantuisivatko he sen myötä johonkin väärään uskontoon? (Ilmestys 18:4, 20, 21.) Estäisikö se heitä täyttämästä kristillisiä velvollisuuksiaan, tai rajoittaisiko se kohtuuttomasti niiden täyttämistä? (Matteus 24:14; Heprealaisille 10:24, 25.) Voisivatko he toisaalta jatkaa hengellistä edistymistä ja ehkä jopa toimia kokoaikaisessa sananpalveluksessa tuon vaaditun palveluksen aikana? (Heprealaisille 6:11, 12.)

VT-seura ei peittele motiivejaan ilmaistessaan että siviilipalvelusaikana menetetään ilmaisia työtunteja VT-seuran hyväksi. VT-seuran lanseeraamaa "teokraattista sanastoa", orwellilaisesti "uuskieltä", käytetään myös tehokkaasti. Valtakunnansalin penkin kuluttamista kahdesti viikossa ja oviekellojen soittelua kutsutaan "kristilliseksi velvollisuudeksi." Johdattelevilla kysymyksillä saadaan vilpitön Jehovan todistaja priorisoimaan VT-seuran tarjoamat aktiviteetit tärkeimmäksi mahdolliseksi työksi.

Käytännössä ansiotyöllä ja siviilipalveluksella ei ole mitään eroa. VT-seura kannustaa toki ajankäytön maksimoimista sen eduksi muutenkin, joten johdattelu "kokoaikaiseen palvelukseen" ei tässäkään artikkelissa tule yllätyksenä.

On erikoista, että tätä "kokoaikaista palvelusta" (ovikellojen soittelua 70 tuntia kuukaudessa tai siivouspalvelusta 6 päivää viikossa paikallisen maan Jehovan todistajien pääkonttorissa) tarjotaan vaihtoehdoksi siviilipalvelukselle. Ikään kuin se olisi ollut aikaisemminkin vaihtoehto. Aikaisemmin VT-seuran siviilipalveluksen vastaisen kannan vuoksi kokoaikaista palvelusta suoritettiin ainoastaan pelaamalla korttia Karvian työsiirtolassa.

Mitä lohdutuksen sanoja Vartiotorni antaa niille, jotka ovat totaalikieltäytymisen vuoksi joutuneet kärsimään vankeusrangaistuksia? Ei minkäänlaisia. Sen sijaan vuosikymmen myöhemmin se ei edelleenkään kiellä siviilipalvelukseen osallistumista, vaan kehottaa jopa käyttämään sitä VT-seuran hyväksi.

Voisimmekin näin ollen kysyä itseltämme: Jos menisin siviilipalvelukseen, tinkisinkö kristillisestä puolueettomuudestani tai joutuisinko tekemisiin väärän uskonnon kanssa? (Miika 4:3, 5; 2. Korinttilaisille 6:16, 17.) Vaikeuttaisiko siviilipalvelustyö kristillisten velvollisuuksieni täyttämistä, tai voisiko se jopa estää minua täyttämästä niitä? (Matteus 28:19, 20; Efesolaisille 6:4; Heprealaisille 10:24, 25.) Toisaalta tarjoaisiko tällainen palvelus enemmän aikaa hengellisiin toimiin, ehkä mahdollisuuden osallistua kokoaikaiseen sananpalvelukseen?

[Markku Meilo]

Joissakin maissa jotakin vaadittua siviililuonteista palvelusta, kuten hyödyllistä työtä yhdyskunnassa, pidetään ei-sotilaallisena kansallisena palveluksena. Voisiko vihkiytynyt kristitty suorittaa sellaista palvelusta? Vihkiytyneen, kastetun kristityn olisi jälleen itse tehtävä ratkaisunsa Raamatun valmentaman omantuntonsa perusteella.

Tuossa on eräs yksityiskohta, jossa kukin voi kohdallaan päättää onko Jehovan pyhä henki ollut silloin lomalla Tikkurilasta kun tekstiä on käännetty suomenkielelle ja kääntäjä tehnyt töitä omin voimin(ei tuntuisi olevan mikään uusi asia). Vai onko tässä haluttu lieventää oppimuutoksen aiheuttamaa iskua ja pyhän hengen johdatuksessa stritattu ummikkosuomenkielisiä öögaan. Alkuperäinen väliotsikko on: "Civilian Service" ja sitten kappaleen 16 tekstiä (lihavointi lisätty):

However, there are lands where the State, while not allowing exemption for ministers of religion, nevertheless acknowledges that some individuals may object to military service. Many of these lands make provision for such conscientious individuals not to be forced into military service. In some places a required civilian service, such as useful work in the community, is regarded as nonmilitary national service. Could a dedicated Christian undertake such service? Here again, a dedicated, baptized Christian would have to make his own decision on the basis of his Bible-trained conscience.

Se nimittäin tuo "civilian service" merkitsee armeijapalvelusta, siis sitä pakollista. Tässä muutamia sanakirjonäytteitä:

Collins English Dictionary (third Edition 1991) sivu 1039:
national service n. Chiefly Brit. compulsory military service.

Collins Cobuild English Language Dictionary ISBN 0 00 375021 3 sivu 957:
national service is compulsory service in the armed forces, which young people in certain countries have to do by law. EG I did two years national service.

Englantilais-suomalainen suursanakirja 1981 sivu 637:
national service n. yleinen asevelvollisuus; do one's ~ suorittaa asevelvollisuuttaan

[sinner74]

Tämä oppimuutos on havaintojeni perusteella sellainen, ettei suuri osa suomalaisista aktiivitodistajista, puhumattakaan jehofiileistä, ole hoksinut sitä ensinkään. Ase- ja siviilipalvelus on heidän mielestään edelleen sanktion uhalla kielletty.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten tätä on aikoinaan käsitelty puhujalavalta käsin. Onko perusteltu että Suomen käytäntö on edelleen kristillisten periaatteiden vastainen tms. jolloin valmennettu omatunto päätyy automaattisesti seuran kannalta oikeaan ratkaisuun.

[Vieras]

"siviililuonteista palvelusta, kuten hyödyllistä työtä yhdyskunnassa, pidetään ei-sotilaallisena kansallisena palveluksena. Voisiko vihkiytynyt kristitty suorittaa sellaista palvelusta? Vihkiytyneen, kastetun kristityn olisi jälleen itse tehtävä ratkaisunsa Raamatun valmentaman omantuntonsa perusteella."

Seura ensin ottaa määritelmän: hyödyllinen työ yhdyskunnassa
Sitten se ei mielestään voi sanoa tuon työn tekemisestä, vaan se jätetään omatunnon asiaksi.

Hyödyllisen työn vastakohta olisi haitallinen.
Mutta seura ei ole kieltänyt haitallistakaan työtä.

Tuon hölmöilyn, että seura ei voi ottaa kantaa hyödylliseen työhön vaan tyrkkää sen omatunnon asiaksi, aiheuttaa se että seura haluaa hämärtää oman kannanmuutoksensa. Siviilityö on nyt sallittu, mutta ei pidä ajatella että seura muuttaisi mieltään.

Kuinka se nyt jehovan kanava voisi auttaa omatunnon kysymyksissä. Vaikka hyödyllisyyys ei omatuntoasia olekaan. Moni kaupallisen maailman työ on haitallinen, mutta sitä ei seura kiellä, ei jätä omatunnolle

[Tony]

Kristitty kieltäytyy ottamasta halukkaasti vastaan sellaista työtä sen tähden, mitä Jumalan laki sanoo asiasta: ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23) Asepalveluksen korvikkeeksi suoritettu siviilipalvelus olisi aivan yhtä vastenmielistä kristitylle. Jos hän suorittaisi sen, hän tulisi itse asiassa osaksi maailmasta eikä pysyisi siitä erossa, kuten Jeesus käski.

On se jännä miten aika ajaa vt-seuran argumenttien ohi niin että heilahtaa. Miten ylläoleva esitys menee yksiin uunituoreen Vuosikirjan hehkutuksen kanssa? (kirjoitus koskee Ruandaa):

UUSIA HAASTEITA PUOLUEETTOMUUDEN VUOKSI

Vaikka Jehovan todistajilla on ollut uskonnonvapaus siitä lähtien, kun työ tunnustettiin laillisesti vuonna 1992, heillä on ollut kaiken aikaa ongelmia kristillisen puolueettomuutensa vuoksi. Viidentoista viime vuoden kuluessa satoja veljiä on pidätetty, koska he eivät ole osallistuneet armeijan alaiseen yöpartiointiin. Mutta sen jälkeen kun veljet kävivät keskustelemassa ministereiden kanssa, viranomaiset suostuivat antamaan heille muuta työtä.

Siviilipalveluksesta Suomessa kieltäytymisen kannalta tuo neuvoteltu "muu työ" on myös mielenkiintoista. Miten tuo Vuosikirjassa mainittu "muu työ" eroaa siitä "muusta työstä", jota siviilipalveluslaissa tarkoitetaan ja jonka varjolla jt:t Suomessa edelleen kieltäytyvät suorittamasta sitä?

Kristittyjen olisi samanaikaisesti hyvä tarkastella, millaista siviilityötä heille tarjotaan. Voivatko he säilyttää kristillisen puolueettomuutensa, jos he ottavat sen vastaan?

Meillä Suomessahan siviilipalveluspaikkaa ei 'oteta vastaan', vaan sitä haetaan itse.

Voisimmekin näin ollen kysyä itseltämme: Jos menisin siviilipalvelukseen, tinkisinkö kristillisestä puolueettomuudestani tai joutuisinko tekemisiin väärän uskonnon kanssa? (Miika 4:3, 5; 2. Korinttilaisille 6:16, 17.) Vaikeuttaisiko siviilipalvelustyö kristillisten velvollisuuksieni täyttämistä, tai voisiko se jopa estää minua täyttämästä niitä? (Matteus 28:19, 20; Efesolaisille 6:4; Heprealaisille 10:24, 25.) Toisaalta tarjoaisiko tällainen palvelus enemmän aikaa hengellisiin toimiin, ehkä mahdollisuuden osallistua kokoaikaiseen sananpalvelukseen?

Koska ylläolevalla pohdinnalla ei ole mitään tekemistä suomalaisen siviilipalvelus-systeemin kanssa, tekstiin olisi voitu sisällyttää paikallinen tilanne. Sivari suorittaa palvelustaan normaalin työajan puitteissa, ja kun palveluspaikka pitää hakea itse, mitään tekstissä mainittuja 'uhkakuvia' ei Suomessa ole olemassa.

[Vieras]

Pieni täsmennys muuten mielenkiintoiseen keskustelun avaukseen:
Lainaus Vartiotornista 22.3.1975 s.15 on todellisuudessa lainaus Herätkää!-lehdestä ja on hieman laajennettuna seuraavanlainen:

Herätkää! 22.3.1975 s.15
Yksi komitean esittämiä ensimmäisiä keskustelunaiheita oli: "Se, että te ette halua osallistua millään tavalla sotapalveluksen suorittamiseen, on selvää, eikä kaipaa lisäselvityksiä. Mutta minkä tähden vastustatte vaihtoehtoista siviilipalvelusta?"
Todistajat selittivät, että se ei johdu siitä, että he vastustaisivat siviilipalvelusta sellaisenaan, vaan siitä, että kysymyksessä on ehdoton puolueettomuus. Sen tähden Jehovan todistajat eivät voi hyväksyä mitään työtä, joka suoritetaan pelkästään sotapalveluksen korvikkeeksi.
Toiset kysymykset kavensivat kiistakysymystä entisestään. Hallituksen edustajat huomauttivat: "Kun joku kieltäytyy asepalveluksesta, hänet siirretään puolustuslaitoksen alaisuudesta siviililainsäädännön piiriin, ja siitä hetkestä lähtien hänellä ei ole mitään tekemistä puolustuslaitoksen kanssa. Miksi hän ei silti hyväksy sellaista siviilipalvelusta?"
Kristitty kieltäytyy ottamasta halukkaasti vastaan sellaista työtä sen tähden, mitä Jumalan laki sanoo asiasta: "Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia." (1.Kor.7:23) Asepalveluksen korvikkeeksi suoritettu siviilipalvelu olisi aivan yhtä vastenmielistä kristitylle. Jos hän suorittaisi sen, hän tulisi itse asiassa osaksi maailmasta eikä pysyisi siitä erossa, kuten Jeesus käski. - Joh.15:19; 17:14-16.

Myös nämä seuraavat lainaukset ovat varsin mielenkiintoisia:

Vartiotorni 15.12.1966 s.574,575
Oikeusistuimelle osoitettiin, että sotapalvelusta koskeva päätös on Jehovan todistajille kaikissa maissa henkilökohtainen. Sitä asennetta ei oteta Jehovan todistajain järjestön suoranaisesta neuvosta.

Vartiotorni 1.9.1986 s.15
... kristittyjen ei tulisi nykyään sanoa henkilökohtaisesti toisille, miten heidän tulisi menetellä kristilliseen puolueettomuuteen liittyvissä kysymyksissä. Jokaisen täytyy tehdä oma ratkaisunsa omantuntonsa ja Raamatun periaatteiden ymmärtämisensä mukaan. - Gal.6:4,5

Jos kieltäytyminen on ollut kunkin henkilökohtainen omantunnon ratkaisu, jota ratkaisua "ei oteta Jehovan todistajain järjestön suoranaisesta neuvosta", miksi heidät on katsottu eronneeksi seurakunnasta, jos heidän omatuntonsa on hyväksynyt siviilipalvelukseen, jopa asepalvelukseen, osallistumisen?

Vartiotorni 15.2.1982 s.31
Toinen tilanne koskee henkilöä, joka luopuu asemastaan seurakunnassa liittymällä maailmalliseen järjestöön, jonka tarkoitus on esimerkiksi Jesajan 2:4:ssä esitetyn neuvon vastainen, jossa sanotaan Jumalan palvelijoista: "He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan." Lisäksi Johanneksen 17:16:ssa sanotaan: "He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään [Jeesus] ole osa maailmasta." Vrt.Ilm.19:17-21.
... henkilö sanoin ja/tai teoin on selvästi tehnyt lopun asemastaan yhtenä Jehovan todistajista; hän on eronnut. Sen tähden vanhimmat ilmoittavat lyhyesti seurakunnalle, että kyseinen henkilö on eronnut.

[Vieras]

Mihinkä asiaan nähden vartiotorniseura vaatii jt:ia puolueettomiksi ?

Eikös siviilipalvelusta suoriteta esim. sairaaloissa, toisin sanoen autetaan avun tarpeessa olevia sairaita ?

Vaaleissa jt:t saavat äänestää, niin, kai jos omatunto pystyy ehdottomaan puolueettomuuteen ? Mutta puolueiden jäseniähän vaaleissa vain on.

"Asepalveluksen korvikkeeksi suoritettu siviilipalvelu olisi aivan yhtä vastenmielistä"

-Siinähän se juuri onkin että kysymys voi olla täysin vastakkaisista asioista. Talvisodan aikana tuli Suomeen yksi kirurgi USA:sta (mahdollisesti ties kuinka monta, mutta mielessä on tämä juttu) eikä tässä sen enempää kuin että hän leikkasi yötä päivää haavoittuneita tiukempien taistelujen aikaan, pelasti autettaviensa hengen. Ja sittenkö tuo "siviilipalvelus" olisi yhtä vastenmielistä kuin konepistoolin kantaminen ? tuossa aiheen mielessä ovat vastakkaiset asiat, vaikka toisaalta Raamattu ei itsepuolustusta kiellä. Josta oli suomen armeijassa kysymys.

[Vieras]

Mikä on kristityn suhde maalliseen esivaltaan Raamatun mukaan?

Kirje roomalaisille 13:1-7 KR92
1. Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
6. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään.
7. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.

Tämän mukaan kristityn tulee alistua esivallan alaisuuteen. Joka vastustaa esivaltaa, nousee itseään Jumalaa vastaan. Tämä oli visainen kysymys Jehovan todistajille ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Niinpä he muuttivat tulkintaa esivallasta. Esivalta tarkoittikin tämän uuden tulkinnan mukaan Jumalan valtaa, eikä enää maallista esivaltaa, niin kuin he siihen asti olivat asian ymmärtäneet. 60-luvulla palattiin sitten takaisin tähän aikaisempaan tulkintaan. Nyt kerrotaan, että nämä muutokset tehtiin Jumalan ohjauksessa.

Nykyisen tulkinnan mukaan ko. esivalta tarkoittaa siis maallista esivaltaa, jolle myös Jehovan todistajien tulee olla alamaisia. Heidän alamaisuutensa on kuitenkin vain suhteellista alamaisuutta, tarkoittaen sitä, että Jumalaa tulee totella ensisijaisesti mahdollisessa ristiriitaisessa tilanteessa. Näin toimivat useat muutkin tilanteissa, joissa esivalta velvoittaa toimimaan heidän omaatuntoaan vastaan. Neuvostoliitossa, Natsisaksassa jopa USA:ssa, joka velvoitti osallistumaan Vietnamin sotaan, oli yksilöitä jotka eivät alistuneet omantuntonsa vastaisesti esivallan alaisuuteen. Esivalta ylitti tällöin valtuutensa vaatimalla tekoja, jotka rikkoivat vakavasti ihmisoikeuksia ja loukkasi toisen itsenäisen maan oikeuksia. Jehovan todistajat eivät siis ole tässä suhteessa poikkeus kieltäytyessään omantuntonsa vastaisista toimista. Heidän omatuntonsa tosin sulkee heidät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle niissä kansalaisvelvollisuuksissa, jotka liittyvät yhteiskunnan turvallisuustoimiin.

Onko esivalta ylittänyt Jumalalta saamansa valtuuden, kun se on perustanut poliisivoimat ja puolustuslaitoksen turvaamaan kansalaistensa turvallisuuden? Ei ole. Kuten Paavali toteaa: "Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen." Esivallalla on oikeus rankaista väärintekijää jopa kuolemantuomiolla, jonka Jehovan todistajatkin hyväksyvät. Esivallalla on oikeus puolustaa myös kansalaisiaan maahan pahassa tarkoituksessa tulevia terroristeja ja muita väkivaltaisia voimia vastaan. Koska kyse on myös Jehovan todistajien turvallisuudesta tulee heidän luonnollisesti olla omalta osaltaan tukemassa näitä esivallan turvallisuustoimia. Jos heidän omatuntonsa ei salli tarttua aseeseen, eli olla osa "esivallan miekkaa", tulee heidän kuitenkin hyväksyä se, että heilläkin on velvollisuus osallistua näihin esivallan turvallisuustoimiin jollakin muulla tavalla. Aivan samoin kuin kaikilla on velvollisuus auttaa jossakin muunlaisessakin kriisitilanteessa, kuten vaikka metsäpalon sammuttamisessa. Jos he sitä vastoin kieltäytyvät kansalaisvelvollisuudestaan maan turvallisuutta koskevissa tehtävissä nousevat he tällöin "Jumalan säädöstä vastaan".

[Vieras]

"" USA:ssa, joka velvoitti osallistumaan Vietnamin sotaan, oli yksilöitä jotka eivät alistuneet omantuntonsa vastaisesti esivallan alaisuuteen. Esivalta ylitti tällöin valtuutensa vaatimalla tekoja, jotka rikkoivat vakavasti ihmisoikeuksia ja loukkasi toisen itsenäisen maan oikeuksia. ""

Yksilöinti vakavien ihmisoikeuksien loukkausten ja itsenäisen maan oikeuksien loukkaamisesta, kiitos.

""Jehovan todistajat ... yhteiskunnan ulkopuolelle niissä kansalaisvelvollisuuksissa, jotka liittyvät yhteiskunnan turvallisuustoimiin""
-Yhteiskunta ei siis saisi olla turvallinen ?

""Esivallalla on oikeus rankaista väärintekijää jopa kuolemantuomiolla, jonka Jehovan todistajatkin hyväksyvät""
-Mikä tutkimus asiasta on tehty ? Nimenomaan omatunto on yleensä syynä kun kuolemanrangaistusta vastustetaan, niin USA:ssa kuin Euroopassa tai muualla.

""kerrotaan, että nämä muutokset tehtiin Jumalan ohjauksessa.""
Tuoko tulisi vain uskoa ?