Uskoni on liian heikko

[Vieras]

Occamin partaveitsi taisi vihdoin löytyä. Näytti jo hieman huolestuttavasti, että palaisimme takaisin alkuasetelmaan perusvuorovaikutuksia muuttelemalla.

[Vieras]

Hienoa kun teillä löytyi yhteinen sävel aiheeseen. Minun tähtitieteelliset nuottini ovat edelleen kateissa ja ikuisesti pysyvätkin, mutta haitanneeko tuo mittään. Ainakaan sitä en pelkää että maailmanlopussa tähdet putoilisivat päähän.

[Filippos]

Nyt kun sävel löytyi, jatketaanko musisointia?

Gravitaatiolle koitan tässä keksiä hassuja hypoteeseja (tässä just kirjoittaessani kehittelen yhtä)...

Esim. Pimeä aine ja energia voisivat olla jonkinlaista avaruuden pientä pykimistä, samalla periaatteella, kuin massa ja energia ymmärretään säieteorian mukaan(?) - kuten vaikkapa hiekkapaperin pinta - joka aiheuttaa jonkinlaista kitkaa, josta johtuu massan ja avaruuden välinen "jähmeys". Ilman kitkaahan massan hitauden lain mukaan avaruus ei voisi massaa kiihdytellä.

Massa taas itsessään koostuu säikeistä, joiden läpi avaruus "virtaa" jatkuvalla syötöllä säikeen läpi muodostaen meille näkymättömiä ulottuvuuksia, aiheuttaen kolmessa ulottuvuudessa olevalle avaruudelle imuri-efektin, kuten imuri, joka imee mattoa sisäänsä pisteestä.
Tämä avaruuden imurointi aiheuttaa "kitkan" vuoksi gravitaatiovoiman, kun avaruus itse virtaa massaa kohti ja vetää tavallansa "mattoa" sisäänsä.

Mietin vielä, että tuolla periaatteella pimeä aineen ja energian täytyisi silottua säikeen "mankelissa" ja heijastua takaisin avaruuteen vasta-aaltoina, jotta noiden määrät eivät vähenisi systeemistä...

Mitä ongelmia tuossa hypoteesissa näkisit? Jaksatko vielä vaivautua saivartelemaan amatööri-filosofi-fyysikon kanssa..? [en oo vielä valmis matemaatikkokaan - opiskelut kesken vielä(kin)]

[Filippos]

Taidanpa iteki hahmottaa tuossa paljonki erilaisia ongelmia, mut eipä salaisuudet selviä ilman pohtimista ja väliin väärillä raiteilla seikkailuja...

[Vieraas]

Kvanttimekaniikasta Feynman kuitenkin totesi, että ilman fysiikan loppututkintoa on turha edes lähteä pohtimaan aihetta, koska arkijärki loppuu mentäessä atomia pienempiin yksiköihin.

Ei sen tajuaminen onnistu välttämättä vaikka olisi loppututkinnonkin suorittanut. Yliopiston fysiikan kursseista moni pääsee läpi heittämällä, ku vaan kaavat muistaa ja osaa sopivat parametrit paikoilleen sijoitella. Aika monella kvanttimekaniikan kurssien suorittaneilla on ymmärrys jääny narikkaan ja muistilorut astunu tilalle.
Kvanttimekaniikasta on joku viisas todennut myös: "Jos joku väittää ymmärtävänsä kvanttimekaniikan täysin, valehtelee!"

Kiitos näistä vastauksista. Ilmeisesti on myös niin, että atomeja pienempi maailma on edelleen jossain määrin kuin maapallo ensimmäisten tutkimusmatkailijoiden aikaan? Kartat ovat vähän sinne päin ja valkoisia laikkuja on enemmän kuin mantereita? Joku kuvasi kosmologiankin tilannetta niin, että itse eläimestä on löydetty vasta häntä.

Jos oikein olen ymmärtänyt, niin Einsteinilla oli vaikeuksia päästä patenttitoimistosta oikeisiin tiedehommiin ajatuksineen. Ja että suhteellisuusteoria syntyi ennemminkin nojatuolissa tyhjyyteen tuijotellen kuin akateemisissa piireissä pyörien. Ei nyt ihan ilman fysiikan ja matematiikan osaamista tietenkään. Ilmeisesti kuitenkin juuri "toisinajattelu" synnyttää todella suuria oivalluksia. Einsteinin tapauksessa taustalle toki vaadittiin myös perin poikkeuksellinen mieli. Feynman oli sikäli samaa osastoa, että hän pyrki epäröimättä myös alueille, joissa ei ollut "asiantuntija", tulkitsi keneltäkään lupaa kysymättä kadonneita kieliä ja sen semmoista.

Perusasioissa pitäisi kuitenkin olla niin pitkällä, että tällä matematiikalla en itse lähde tulkitsemaan maailmankaikkeutta ihan uusiksi. Onneksi kuitenkin tieteen piirissä voi luottaa aika paljon suurempaan, osaavampaan ja ajatuksiltaan avoimempaan kollektiiviin kuin vaikkapa muutamaan kreationistijäärään New Yorkissa.

[Johanneksen poika]

Taidanpa iteki hahmottaa tuossa paljonki erilaisia ongelmia, mut eipä salaisuudet selviä ilman pohtimista ja väliin väärillä raiteilla seikkailuja...

Eihän erehtyminen ole vahingollista, virheen huomatessaan vain toteaa, että taisin olla väärässä. Ennakkoluuloton tutkija pitää ovia auki kaikille mahdollisille tutkimustuloksille, ja joskus jopa mahdottomillekin. Yrityksen ja erehdyksen kautta monet suuret keksinnötkin ovat syntyneet.

Joten perustetaanpa yhdistys. "Me erehtyjät Ry". Voisin harkita liittymistä, niin paljon olen elämässäni erehtynyt ja ollut väärässä.

Väärillä raiteilla seikkaileminen on vaarallista vain silloin, kun samaa raidetta on juna tulossa kovaa vauhtia vastaan.

[Filippos]

Väärillä raiteilla seikkaileminen on vaarallista vain silloin, kun samaa raidetta on juna tulossa kovaa vauhtia vastaan.

Eikös se voi olla vaarana oikeillakin raiteilla seikkaillessa?

[Johanneksen poika]

Eikös se voi olla vaarana oikeillakin raiteilla seikkaillessa?

On toki. Minä vain satuin mainitsemaan "väärät raiteet", kun lainasin tekstiäsi. Varsinkin resinan kanssa kannattaa olla varovainen, että ehtii siirtää sen raiteilta pois ennen junan tuloa. Se muuten voi painaa hiukkasen.

Ja siitä tulikin mieleen, että fyysikko sai ylinopeussakon, ja hän perusteli poliisille kovaa vauhtiaan sanomalla: "Hiukkasen kiihdytin".

[Vieras]

Mitä ongelmia tuossa hypoteesissa näkisit? Jaksatko vielä vaivautua saivartelemaan amatööri-filosofi-fyysikon kanssa..? :) [en oo vielä valmis matemaatikkokaan - opiskelut kesken vielä(kin)]

Enpä osaa sanoa. Oma tietämykseni rajautuu muiden tutkimiin ja todistamiin asioihin. Enemmänkin siis yleissivistysluonteista. Mekaanisen fysiikan ilmiöt pystyy hahmottamaan jokseenkin logiikan ja arkijärjen perusteella. Hiukkasfysiikka taas menee yli hilseen ilman matematiikan ja fysiikan erityisalojen tuntemusta.

[Kaarmis]

Jonkin tuossa voisi kyllä ajatella liikkuvan valoa nopeammin. Vaikka taivaankappaleet eivät liiku, niin jokin niiden välillä liikkuu.

Kyse on niin äärimmäisistä etäisyyksistä, että itse laajenemisen ei tarvitse olla valoa nopeampaa. Hubblen lain mukaan kaukaisemmat kohteet etääntyvät nopeammin, kuin läheisemmät.

Itse olen joskus tyhmässä päässäni miettinyt, miksei avaruus ole kuin saippuakuplan pinta, jossa kaikki kohteet olisivat 13,7miljardin valovuoden päässä big bangin alkuperäisestä pisteestä? Vastaako Hubblen laki tuohon? Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikkeus olisi mielestäni yhtä etäällä tuosta pisteestä, kun kaikki materia olisi samanaikaisesti syntynyttä, eli ei olisi lähtökohtaisesti "kaukaisempia" kohteita kun alkuräjähdystä ajatellaan?

[Vieras]

"kaikki kohteet olisivat 13,7miljardin valovuoden päässä big bangin alkuperäisestä pisteestä"
-Taikka miksei aurinko pala tasaisella liekillä kuten Havin kynttylä ? Juurihan kerrottiin erityisrevontulista mahdollisine radioaaltohäiriöineen auringon roihuilun takia. Itse auringon kuuluisi kuitenkin olla sulaa mössöä jonka olettaisi siten asettuvan tasapintaiseksi kuin metsälampi tyyneesä suvisuomessa.

" perustetaanpa yhdistys. "Me erehtyjät Ry". "
-Kirjoittaja tarkoittaa nimikkoyhdistystä vartiotorniseuralle ?

" atomeja pienempi maailma on edelleen jossain määrin kuin maapallo ensimmäisten tutkimusmatkailijoiden aikaan? Kartat ovat vähän sinne päin ja valkoisia laikkuja on "
-Varmaankin osuva vertaus. Siinähän on se broplematematiikka kun pöyreätä pintaa yritetään kuvata tasaiselle pinnalle, niin siinä ei nähdä sitä perusonkelmata, että se ei ole mahdollista tehdä suoraan aistittavaksi malliksi. Kuten maailmankartan itä ja länsi ovat oikeasti vierekkäin eivätkä karttalehden vas. ja oikean reunan näennäisesti osoittamalla etäisyydellä toisistaan.

[Vieras]

Tämä avaruuden imurointi aiheuttaa "kitkan" vuoksi gravitaatiovoiman, kun avaruus itse virtaa massaa kohti ja vetää tavallansa "mattoa" sisäänsä.

Jospa minä pyknikkona hieman selvennän teille fysiikan lakien alle joutuneille realitiedettä. ;D
Mikä synnyttäisi tuon "gravitaatio-kitkan"? Ei mikään sillä kitkan syntyminen edellyttää liikettä vastustavaa ainetta eli massaa eikä sekään voi aiheuttaa kitkaa aineettomuuteen. Olemassa olevaa massaa ilman gravitaatiovoimaa ei voi olla sillä silloin ei olisi massaakaan. Toisaalta gravitaatiovoiman hiukkasta ei ole havaittu eli sekin on tällä hetkellä hiukkaseton voima. Lisäksi mikäli gravitaatio vetäisi tuota "mattoa" sisäänsä se ehkäisisi avaruuden laajentumista.
Tähän tulokseen olen tullut puhtaasti energiatankkaukseen liittyvien kokeellisten testien perusteella. Kun pyknikon sisään virtaa taivaallista energiaa - eukko sitä kutsui äsken valkoviiniksi -niin minkäänlaista kitkaa ei esiinny. Eikä tuo energia suinkaan itsestään virtaa vaan pyknikollinen imurointi antaa sille voiman siirtyä energianpolttimoon.
Tämä on Filippos hyvä sitä korkeampaa käytännön matematiikkaa, jota korkeakouluissa ei kunnolla opeteta (paitsi joissain opiskelijailloissa).

[Vieras]

Mekaanisen fysiikan ilmiöt pystyy hahmottamaan jokseenkin logiikan ja arkijärjen perusteella. Hiukkasfysiikka taas menee yli hilseen ilman matematiikan ja fysiikan erityisalojen tuntemusta.

Muistakaa, että voitte kääntyä aina minun puoleeni. Hallussa on yhteen-, vähennys-, kerto ja jakolaskut. Jopa prosenttilaskut. Myös fysiikkaa on tullut treenattua monipuolisesti erilaisilla saleilla joskin se on päässyt nykyisin rapistumaan, mutta pyknikkoudesta huolimatta voi kysyä fysiikan eristyisaloista mitä tahansa. Vastaus löytyy aina.

[Filippos]

Itse olen joskus tyhmässä päässäni miettinyt, miksei avaruus ole kuin saippuakuplan pinta, jossa kaikki kohteet olisivat 13,7miljardin valovuoden päässä big bangin alkuperäisestä pisteestä? Vastaako Hubblen laki tuohon? Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikkeus olisi mielestäni yhtä etäällä tuosta pisteestä, kun kaikki materia olisi samanaikaisesti syntynyttä, eli ei olisi lähtökohtaisesti "kaukaisempia" kohteita kun alkuräjähdystä ajatellaan?

Jos laitat ruutia astiaan ja räjäytät, hiukkaset eivät kaikki lennä saman etäisyyden päähän räjähdyspisteestä, vaan jakaantuvat lähes tasaisesti koko hiukkaslaskeuma-alueelle. Tämä siitä syystä, että jokaisen yksittäisen ruutihiukkasen räjähdysenergia suuntautuu joka suuntaan, vaikuttaen siten muiden hiukkasten lentorataan. Vastaavan tyylinen homma on tuo big-bang - aine ( aine oli alunperin plasmaksi kutsutussa olomuodossa, kun lämpötila oli mitä oli) joka avaruudessa on, on edelleen tuon "räjähdyksen" sisällä ja "räjähdyksen" horisontti jatkaa etenemistään näkyvän avaruuden tuolla puolen.

[Jaakko Ahvenainen]

Käsittääkseni sama pätee kranaatteihin ja srapnelleihin, haulikkoon myös, ellei täyteisillä ammu. Joten: Jos kokee uskonsa liian heikoksi, on syytä keksiä vikkeläisesti, mihin pysyvään sen ankkuroi.