Uskoni on liian heikko

[Filippos]

Tämä avaruuden imurointi aiheuttaa "kitkan" vuoksi gravitaatiovoiman, kun avaruus itse virtaa massaa kohti ja vetää tavallansa "mattoa" sisäänsä.

Jospa minä pyknikkona hieman selvennän teille fysiikan lakien alle joutuneille realitiedettä. ;D
Mikä synnyttäisi tuon "gravitaatio-kitkan"? Ei mikään sillä kitkan syntyminen edellyttää liikettä vastustavaa ainetta eli massaa eikä sekään voi aiheuttaa kitkaa aineettomuuteen. Olemassa olevaa massaa ilman gravitaatiovoimaa ei voi olla sillä silloin ei olisi massaakaan. Toisaalta gravitaatiovoiman hiukkasta ei ole havaittu eli sekin on tällä hetkellä hiukkaseton voima. Lisäksi mikäli gravitaatio vetäisi tuota "mattoa" sisäänsä se ehkäisisi avaruuden laajentumista.
Tähän tulokseen olen tullut puhtaasti energiatankkaukseen liittyvien kokeellisten testien perusteella. Kun pyknikon sisään virtaa taivaallista energiaa - eukko sitä kutsui äsken valkoviiniksi -niin minkäänlaista kitkaa ei esiinny. Eikä tuo energia suinkaan itsestään virtaa vaan pyknikollinen imurointi antaa sille voiman siirtyä energianpolttimoon.
Tämä on Filippos hyvä sitä korkeampaa käytännön matematiikkaa, jota korkeakouluissa ei kunnolla opeteta (paitsi joissain opiskelijailloissa).

Hiukkaset, joista aine muodostuu on säieteorian mukaan itsessään avaruuden taitoksena oleva yksulotteinen säie. Kun säikeitä on paljon, niistä muodostuu atomi, kun atomeita on paljon, niistä muodostuu näkyvä aine, kun ainetta on tarpeeksi, sen pinnan rosoisuus aiheuttaa kitkaa toista rosoista pintaa vasten.

Tuo on yksi ajatuskorttitalon mahdollisesti kaatavista korteista, että hiukkanen eli säie imuroisi avaruutta lävitseen. Kitka on toinen, mutta ajattelinkin, että energia (joka voisi hyvin olla avaruuden täyttävää pimeää sellaista) saa avaruuden "pintaan" (3-ulotteiseen avaruuteen) rosoisuutta, joka toimisi meille tutun kitkan tavoin jähmettäen hieman avaruuden ja säikeistä muodostuvan massan liikkumista toistensa suhteen.
Toisaalta jos energian aiheuttamat rosot silottuisivat säikeen mankelin läpi mennessään, se voisi synnyttää lisää vastaavia gravitaatioaaltoja, joiden suuntien ja muotojen kompleksisuus pitäisi "kitkaa" yllä.

[Jaakko Ahvenainen]

Todennäköisesti näin, mutta kun kokonaisuutta tulee tarkastella useammasta, kuin kolmiulotteisuudesta. Uskon kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, vai onko?

[Filippos]

-Taikka miksei aurinko pala tasaisella liekillä kuten Havin kynttylä ? Juurihan kerrottiin erityisrevontulista mahdollisine radioaaltohäiriöineen auringon roihuilun takia. Itse auringon kuuluisi kuitenkin olla sulaa mössöä jonka olettaisi siten asettuvan tasapintaiseksi kuin metsälampi tyyneesä suvisuomessa.

Aurinkoa voisi verrata paremminkin kiehuvaksi kattilaksi, jossa vedenpinta pärskähtelee kaasuuntuvan veden kohotessa vielä nesteenä olevan veden seasta.
Vastaavaa tapahtuu auringossakin. Sen sisällä tapahtuvien fuusioreaktioiden aiheuttaman energian on tultava ulos sisuksista jollain ilveellä. Pärskähteleehän se.

[Filippos]

Todennäköisesti näin, mutta kun kokonaisuutta tulee tarkastella useammasta, kuin kolmiulotteisuudesta. Uskon kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, vai onko?

Kolmiulotteisen avaruuden aallot vaativat jo useamman, kuin kolme ulottuvuutta tarkasteltavan.
Uskon kannaltahan on merkitystä paljonkin sillä, millaisen maailmankuvan saamme itsellemme kehitettyä. Edelleen ajattelen, mitä pitemmälle ihmiskunta pääsee tutkimaan kaikkeutta, sitä vähemmän jää tilaa ja tarvetta perinteisemmille selityksille.

[Jaakko Ahvenainen]

Olet aivan oikeassa. Pahoittelen ajattelemattomuuttani. Fyysisellä tasolla olemme torjuneet monet uskomukset tieteen osoittamin keinoin. Jään vain pohtimaan uskon (en yksin kristinuskon) metafyysisyyttä.

[Vieras]

"fuusioreaktioiden aiheuttaman energian on tultava ulos sisuksista jollain ilveellä. Pärskähteleehän se."
-Yksinkertainen totuushan se tosiaan onkin.

[Vieras]

Aurinkoa voisi verrata paremminkin kiehuvaksi kattilaksi, jossa vedenpinta pärskähtelee kaasuuntuvan veden kohotessa vielä nesteenä olevan veden seasta.
Vastaavaa tapahtuu auringossakin. Sen sisällä tapahtuvien fuusioreaktioiden aiheuttaman energian on tultava ulos sisuksista jollain ilveellä. Pärskähteleehän se.

Maallisemmin selitettynä se mikä menee illalla imien sisään, tulee aamulla hajeena ulos. Kyseessä on todellakin fuusioreaktorin kaltainen ilmiö, joskin joskus jopa voimakkaampi ja tuo liikkeen rosoisuus tulee paremminkin ilmi aamulla kuin illalla. Se mitä tuossa seoksessa aamulla on ei yleensä kiinnosta ketään. Ja pärskähteleehän se todellakin.
Jaakko on myös oikeassa siinä, että monet tuo aamuinen hetki saa huokaillen kutsumaan luojaa.

[Filippos]

Olet aivan oikeassa. Pahoittelen ajattelemattomuuttani. Fyysisellä tasolla olemme torjuneet monet uskomukset tieteen osoittamin keinoin. Jään vain pohtimaan uskon (en yksin kristinuskon) metafyysisyyttä.

Eikö se ole just tuo uskonnon ja fyysisen maailman metafyysisyys, minkä raja liikkuu akselilla pienentäen uskonnon metafyysisen pohdinnan aluetta tieteellisen metafyysisen pohdinnan hyväksi. Uskon metafyysinen merkitys vähenee samalla, kun uskonnon teorioiden objektien (eli asiat, joiden selittämiseen on tarvittu aiemmin uskoa) määrä pienenee. Fyysisen maailman metafyysinen pohdinta antaa yksinkertaisimmalle teorialle paremmat lähtökohdat todellisen fyysisen maailman mallinnukseen, jolloin oletusten lukumäärän mukaisesti katsottuna uskonnon metafyysiseen katsantokantaan kuuluvien monimutkaisempien teorioiden todennäköisyydet todellisuuden mallintamiseen kutistuvat.

Kai noitakin voi tuolla tavalla vertailla...

[Jaakko Ahvenainen]

Miksipä ei, mutta vaarana on se kuuluisa kehäpäätelmä.

[Vieras]

Tätä maailmankaikkeuden leviämisteoriaa voisi vielä jatkaa pohtimalla sitä, miten tai miksi se leviää. Tuleeko edelleen alkuräjähdyksellisestä energiasta ainetta joka kasvattaa kokkareisen (tähdet/galaksit) avaruuden välejä vai repeytyykö se harsomaiseksi kuin liian ohut pullataikina?
Samoin voisi pohtia vielä tarkemmin sitä ajatusta, että kokkareet eivät itsessään liikkuisi vaan avaruus niiden välillä vain turpoaisi - todellisuudessa jos ilmapallovertaustakin ajatellaan, niin nuo kokkareetkin eli ilmapallon eri puolilla olevat pisteetkin liikkuvat tai loittonevat toisiinsa nähden. Avaruudessa tämä edellyttäisi sitä, että olisi havaittavissa eri voimakkuisia punasiirtymiä loittonemisnopeudesta riippuen eli vierekkäisten vs. vastakkaistan kokkareiden suhteen. Onko tuosta havaintoa?

[Vieras]

Tätä maailmankaikkeuden leviämisteoriaa voisi vielä jatkaa pohtimalla sitä, miten tai miksi se leviää. Tuleeko edelleen alkuräjähdyksellisestä energiasta ainetta joka kasvattaa kokkareisen (tähdet/galaksit) avaruuden välejä vai repeytyykö se harsomaiseksi kuin liian ohut pullataikina?
Samoin voisi pohtia vielä tarkemmin sitä ajatusta, että kokkareet eivät itsessään liikkuisi vaan avaruus niiden välillä vain turpoaisi - todellisuudessa jos ilmapallovertaustakin ajatellaan, niin nuo kokkareetkin eli ilmapallon eri puolilla olevat pisteetkin liikkuvat tai loittonevat toisiinsa nähden. Avaruudessa tämä edellyttäisi sitä, että olisi havaittavissa eri voimakkuisia punasiirtymiä loittonemisnopeudesta riippuen eli vierekkäisten vs. vastakkaistan kokkareiden suhteen. Onko tuosta havaintoa?

Punasiirtymä on sitä voimakkaampi mitä kaukaisempi kohde on. Punasiirtymän perusteella voidaan määrittää kohteen etäisyys Hubblen lain mukaisesti. Ilmapallon pinnalla kaksi kertaa kaukaisempi kohde etääntyy kaksi kertaa nopeammin.

[Vieras]

Eli punasiirtymissä on siis eroja. Miten noissa eroavaisuuksissa voidaan havaita tämä avaruuden eri osien erinopeuksinen laajentuminen jonka siis tulisi vaikuttaa punasiirtymän voimakkuuteen. Eli voidaanko meistä katsottuna erottaa, missä alkuräjähdyksen uloimmat reunamat ovat ja mikä on sisempää aluetta?
Jos meillä on maailmankaikkeudesta vektori ikäänkuin tikkataulun kympistä ykköseen, jossa laajentuminen on nopeinta suurimman tyhjän alan vuoksi, voimmeko erottaa tuon laajentumisen "renkaat" punasiirtymien avulla? Jos itse olemme esim. numero 5 renkaan alueella tulisi kaiketi 6-10 alueilla esiintyä pienempää punasiirtymää kuin 4-1 alueilla? Vai näemmekö saman eron (saman voimakkuisen punasiirtymän) katsoessamme renkaiden 8-9 välistä loittonemista verrattuna 3-2 renkaiden loittonemiseen (näin ei kai pitäisi olla)?

[Vieras]

Eli punasiirtymissä on siis eroja. Miten noissa eroavaisuuksissa voidaan havaita tämä avaruuden eri osien erinopeuksinen laajentuminen jonka siis tulisi vaikuttaa punasiirtymän voimakkuuteen. Eli voidaanko meistä katsottuna erottaa, missä alkuräjähdyksen uloimmat reunamat ovat ja mikä on sisempää aluetta?
Jos meillä on maailmankaikkeudesta vektori ikäänkuin tikkataulun kympistä ykköseen, jossa laajentuminen on nopeinta suurimman tyhjän alan vuoksi, voimmeko erottaa tuon laajentumisen "renkaat" punasiirtymien avulla? Jos itse olemme esim. numero 5 renkaan alueella tulisi kaiketi 6-10 alueilla esiintyä pienempää punasiirtymää kuin 4-1 alueilla? Vai näemmekö saman eron (saman voimakkuisen punasiirtymän) katsoessamme renkaiden 8-9 välistä loittonemista verrattuna 3-2 renkaiden loittonemiseen (näin ei kai pitäisi olla)?

Ei ole sisempää, eikä ulompaa aluetta, paitsi meidän näkökulmastamme katsottuna lähempi ja kaukaisempi. Maailmankaikkeus on kaikki olemassaoleva, joten käsitteet "sisempi" ja "ulompi" ovat merkityksettömiä, koska ei ole ulkopuolta. Ei edes tyhjyyttä, tai "ei mitään". Ei ole keskipistettä.

[Vieras]

En tarkoittanut tikkataulua ajallisena symbolina vaan laajenemisen nopeutta määrittelevänä kuvauksena. Maailmankaikkkeuden ulkokehällä tuo laajeneminen eli kokkareiden loittoneminen on nopeampaa kuin sisempänä jossa tilankasvu on suhteellisesti hitaampaa. Eikä se noin suunilleen ole?
Tikkataulu kuvasi ajatonta avaruutta (ei siis räjähdyksen alkupistettä) jonka keskiössä eli kympissä laajeneminen on hitaampaa kuin laitamilla eli ykkösessä jossa tilaa laajentua on enemmän. Tähän näkökulmaan perustin tuon kysymykseni.

Ja lisäkysymyksenä varmennus: onko siis niin että tämä alkuräjähdys on edelleen käynnissä eli siitä ei pidä puhua menneessä muodossa? Se siis alkoi sen noin 14 miljardia vuotta sitten ja jatkuu parhaillaan? Ja tämä avaruuden tilan laajeneminen on edelleen tuota alkuräjähdyksen energian purkautumista tässä suljetussa tilassa?
Vai katsotaanko varsinaisen alkuräjähdyksen jo loppuneen silloin kauan sitten ja nykyinen laajeneminen on vain sen seurausten seurausta jonkinlaisena ketjureaktiona?