Hyvä kirjoitus, kiitos siitä. On kiva kun täällä joku ottaa esille tämän puolen.Jaakko Ahvenainen kirjoitti: On aina helppo olla vahvemman puolella, joten heikommat vaikenevat. Lukevat, mutta eivät rohkene kertoa omista todellisista näkemyksistään. Näin sivusto ei palvele kaikkia tasapuolisesti.
...
On kuitenkin muitakin näkökulmia niiden lisäksi, mihin edellä viittasin. Tarkoitan uskon näkökulmaa. Tämä näkökulma on täysin vieras ja käsittämätön ihmisille, joilla on jokin muu elämänkatsomus, kuin se, mikä kristillisestä uskosta käsin avautuu. Ymmärrän tämän oikein hyvin todistajuuden taustaa vastaan. Jehovantodistajuus on omiaan murskaamaan tällaisen näkökulman ”ainoana oikeana jumalallisena totuutena”.
Entisen Jehovan Todistajan voi varmasti olla hankalaa päästä sisälle paradoksien täyttämään kristilliseen ajatteluun, jossa uskon kohteen järjenvastaisuus myönnetään ja uskon varaan ikään kuin "heittäydytään" hyppynä tuntemattomaan.
Entinen JT voi jatkaa logiikan tavoittelu linjalla ja päätyä pessimistiseen ateismiin, mikä toisaalta voi olla myös vasta matkan alku. Toivossa on hyvä elää.
Valtakristillisyys unohtaa kuitenkin sen mitä Jehovan Todistajien tapaiset yhteisöt taas muistavat erittäin hyvin: alkukristillisyys ei ollut maailman valloittaneen kirkon tarjoamaa abstraktia hengellisyyttä, sellaista siis joka sopii osaksi länsimaista elämantapaa, sen kuorrukkeeksi. Uuden Testamentin henki kertoo jostain ihan muusta.
Harmiksi on todettava, että JT tyyppisten seurojen sisäänpäinkääntyneiselle fanaattisuudelle on vastapainona vain voimattomia yhteiskuntaan integroituneita uskonyhteisöjä, jotka korostavat lähinnä vain yksilön oman uskon ja omien tekojen vastuun merkitystä ja väistävät kristillisen yhteisön kokonaisvastuun lähes täysin. Kristilliset yhteisöt ovat etupäässä pelkkiä perheen tukijalkoja, jotka eivät millään lailla asetu vastakkain nykyisen yhteiskuntarakenteen ja sen velvollisuuksien kanssa. Tässä on haistettavissa falskiutta, johon nähden ateismi on varteenotettava vaihtoehto.