Raamattu on aina väärässä?

[Jaakko Ahvenainen]

Ymmärrät kuitenkin uteliaisuutemme sitä kautta, että jauhokauhantodistajien mielestä ensin tulee opetuksen kautta "TIETO jumalan olemassaolosta" ja vasta siitä seurauksena on "usko". Siksi monelle exällekin on outo asia että joku voi uskoa ja silti kritisoida raamattua. Se vain pyyhkii yli hilseen...

Tottahan toki. Tätä nimenomaista TIETOA sitä korostaen, on minulle höpötetty vuosikymmenet. "Tieto, joka johtaa ikuiseen elämään" (kl-FI) tuli joskus tutkituksi. Jos tahdotaan olla raamatullisia Jeesuksen jäljittelijöitä, tulee katsoa, kumpaa hän korosti tietoa vai uskoa. Ylen yksinkertainen juttu tarkistaa.

Monet uskovat Raamatun kokonaisuudessaan olevan henkeytettyä jumalansanaa, tai elleivät usko, tietävät. Raamattua voidaan verrata sipuliin. Kun sitä kuorii, alta paljastuu yhä uusia kerroksia. Minun on esimerkiksi kovin vaikea käsittää, mitä hekneytettyä on ikivanhoissa juutalaisuuden läpi siilautuneissa muinaistaruissa kaksine versioineen, loputtomissa suku- ja kuningaluetteloissa tai aivan selvissä lainauksissa naapurikansoilta, hirmuisissa uhkauksissa ja veritöissä.

Tästä syystä olen sanonut kommentoivani omasta näkökulmastani täysin tietoisena siitä, että esitän Jehovan todistajan tai ex-todistajan näkökulmasta jotain täysin paradoksaalista. Tietoon ei tarvita mitään uskoa. Myös minun on hyvin helppo uskoa siihen, mitä tiedän.

Tieteelliseltä kantilta katsottuna Raamattu (Vanha testamentti) on juutalaisuuden pyhä kirja, Uudella testamentilla kristittyjen vastaava opus, siinä missä Koraani isamilaisten pyhä kirja ja niitä voidaan tutkia ja analysoida ja kritisoida ilman mitään uskonollista kiihkoa.

Jos otetaan usko / uskonnollisuus (saati hengellisyys) tähän mukaan, voimme heittää tieteen menemään ja astua tässä merkityksessä heikolle jäälle, uskoen sen kestävän ja kannattavan. No, jotkut ovat pudonneet avantoon.

Lisään: Minulle usko (Jumalaan) on uskoa siihen, mitä en voi mitenkään todistaa olevaksi, mutta minkä otaksun olevan olemasa ja vaikuttavan elämääni. Hiukka vaikea asia selittää.

[Vieras]

Ei Jumala anna itseään pussiin puhua Raamatusta.

Ei ota vastuuta itselleen Sanansa ymmärtämisestä. Mutta lupaa että tutkiva löytää. Ja lohdutuksen sai Joppikin kun luki Raamatun kannesta kanteen ja sai uudet vaimot sitten ja kaiken muun sälän.

[Jaakko Ahvenainen]

Juu. Jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:8 KR33/38). Erityisesti etsivä löytää ja kun kovasti kerjää, jotain varmasti saa ja ihan takuulla joku tulee kurkkaamaan, kun hirmuisesti oveen hakkaa. Tutkiva, hän toivoo löytävänsä jotakin siitä, mitä tutkineekin.

[harmus]

"Mikäköhän olisi sellainen asia että se vahvistaisi uskoa Jumalan kykyyn tehdä ylipäätään mitään?

Alkuun riittäisi vaikka se että tekisi edes jotakin, mistä edes hänen olemassaolonsa selviäisi meille epäuskoisille.

Ja tämän jälkeen on helppo sanoa, että jos Jumala jotain sellaista tekisi, mikä olisi niin selvää, että sen jälkeen ei jäisi epäilykselle sijaa, niin olisi se Jumala aika hirmuvaltias.

Tätä on eräs filosofi verrannut siihen, että jos Jumala tulisi esiin näin kuin riikinkukko sulkineen ja häntä olisi sitten mahdotonta olla huomaamatta, niin kyllä valinnanvapaus kaventuisi kummasti. Sitten Jumalasta tiedettäisiin ja vain hullu ajattelisi, että häntä ei ole.

[sinner74]

Ja tämän jälkeen on helppo sanoa, että jos Jumala jotain sellaista tekisi, mikä olisi niin selvää, että sen jälkeen ei jäisi epäilykselle sijaa, niin olisi se Jumala aika hirmuvaltias.

Paitsi jos jumala olisi hyvä. Jumalaan uskovat eivät näytä uskovan jumalan hyvyyteen, mikä on sangen mielenkiintoista.

Tätä on eräs filosofi verrannut siihen, että jos Jumala tulisi esiin näin kuin riikinkukko sulkineen ja häntä olisi sitten mahdotonta olla huomaamatta, niin kyllä valinnanvapaus kaventuisi kummasti. Sitten Jumalasta tiedettäisiin ja vain hullu ajattelisi, että häntä ei ole.

Edelleenkään, hyväntahtoinen jumala ei olisi kenellekään ongelma. Miksi olisi?

[Vieras]

Minulle usko (Jumalaan) on uskoa siihen, mitä en voi mitenkään todistaa olevaksi, mutta minkä otaksun olevan olemasa ja vaikuttavan elämääni. Hiukka vaikea asia selittää.

Juuri tuossahan se yleinen uskonnollinen hulluus piilee. Ihmiset ovat valmiina rakentamaan koko elämänsä otaksuman varaan. käännyttämään toisia tuohon otaksumaan ja siinä sivussa pahimmillaan tappamaan "vääräuskoisia".

[harmus]

Paitsi jos jumala olisi hyvä. Jumalaan uskovat eivät näytä uskovan jumalan hyvyyteen, mikä on sangen mielenkiintoista.
...
Edelleenkään, hyväntahtoinen jumala ei olisi kenellekään ongelma. Miksi olisi?

Miten hän tuolloin olisi hyvä? Olisiko hän siis hyvä jos hän poistaa ihmisten vapauden olla uskomatta häneen jos niin haluavat? Nykyisin saan vapaasti ajatella olevani oman elämäni herra ja yksin tässä maailmassa, jos niin vain haluan, eikä ole pakko uskoa mihinkään korkeampaan, koska kaikki nämä perusjutut ovat lopulta aina tässä maailmankaikkeudessa uskon asioita. Mutta entäpä jos Jumala tekee itsensä tiettäväksi niin että kaikkien selväjärkisten on pakko hänet nähdä? Minulta häviää silloin monet nykyisen maailmankaikkeuden tarjoamat vapaudet pois ja pitäisin silloin Luojaa hyvin pahana.

[sinner74]

Nykyisin saan vapaasti ajatella olevani oman elämäni herra ja yksin tässä maailmassa, jos niin vain haluan, eikä ole pakko uskoa mihinkään korkeampaan, koska kaikki nämä perusjutut ovat lopulta aina tässä maailmankaikkeudessa uskon asioita. Mutta entäpä jos Jumala tekee itsensä tiettäväksi niin että kaikkien selväjärkisten on pakko hänet nähdä? Minulta häviää silloin monet nykyisen maailmankaikkeuden tarjoamat vapaudet pois ja pitäisin silloin Luojaa hyvin pahana.

Kuulostaa siltä, että uskot jumalaan, vaikka et haluaisi uskoa. Tai et usko jumalaan, mutta kuitenkin pelkäät hänen olevan olemassa. Minulla oli sellaisia "välivaiheita" kun irtaannuin jt-mielenhallinnasta.

Jumalaa ei tarvi pelätä. Kummituksia ei tarvi pelätä. Mitään olematonta ei tarvi pelätä.

[harmus]

Kuulostaa siltä, että uskot jumalaan, vaikka et haluaisi uskoa. Tai et usko jumalaan, mutta kuitenkin pelkäät hänen olevan olemassa. Minulla oli sellaisia "välivaiheita" kun irtaannuin jt-mielenhallinnasta.

Jumalaa ei tarvi pelätä. Kummituksia ei tarvi pelätä. Mitään olematonta ei tarvi pelätä.

Uskon vahvasti Luojaan ja näen tässä maailmankaikkeuden rakenteessa vahvan Luojan rakkauden.
En tiedä mistä päättelit noita juttuja, mutta kysymykseni Luojan hyvyydestä tai pahuudesta tämä ei kyllä pahemmin vastannut.

[Vieras]

Ja tämän jälkeen on helppo sanoa, että jos Jumala jotain sellaista tekisi, mikä olisi niin selvää, että sen jälkeen ei jäisi epäilykselle sijaa, niin olisi se Jumala aika hirmuvaltias.

Tätä on eräs filosofi verrannut siihen, että jos Jumala tulisi esiin näin kuin riikinkukko sulkineen ja häntä olisi sitten mahdotonta olla huomaamatta, niin kyllä valinnanvapaus kaventuisi kummasti. Sitten Jumalasta tiedettäisiin ja vain hullu ajattelisi, että häntä ei ole.

Eihän tuossa ole mitään tolkkua. Oliko vaikka Kylli-täti kamala hirmuvaltias, kun ei jättänyt valinnanvapautta hänen olemassa olonsa uskomiselle? Usko ja uskon puuttuminenhan eivät muutenkaan ole valintoja.

[Vieras]

Ja tämän jälkeen on helppo sanoa, että jos Jumala jotain sellaista tekisi, mikä olisi niin selvää, että sen jälkeen ei jäisi epäilykselle sijaa, niin olisi se Jumala aika hirmuvaltias.

Tätä on eräs filosofi verrannut siihen, että jos Jumala tulisi esiin näin kuin riikinkukko sulkineen ja häntä olisi sitten mahdotonta olla huomaamatta, niin kyllä valinnanvapaus kaventuisi kummasti. Sitten Jumalasta tiedettäisiin ja vain hullu ajattelisi, että häntä ei ole.

Kovin kummallisen kuuloisia perusteluja. Ehkä noin voisi jopa loogisestikin ajatella, mikäli uskossa ei olisi kyse pelastuksesta. Kun kerran se on kuitenkin keskeinen asia uskossa niin Jumala on paremminkin sairasmielinen sadisti piilotellessaan itseään.
Todellinen valinnanvapaus on olemassa vasta silloin, jos on tasa-arvoiset valinnat. Jos valinta on tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle jäävä olemattomuus tai itse tieteelinen tutkimus, niin toki looginen valinta on se mikä tiedetään ja tunnetaan. Kun kaiken lisäksi tuo jumaluus piiloutuu tuhansien toisten jumaluuksien joukkoon, niin sen valitseminen on järjen ja logiikan vastainen teko.

[Rienaaja]

Mitä Jos jumala vaikka näyttäytyisikin? Miksei voi silti valita haluaako elää kuten jumala sanoo vai ei. En näe sen yhtään sen kummoisempana kuin WW2 aikana - valita kommunismin tai natsismin - tai aivan oma tien. Molemmat ideologiat olivat hyvin läsnä ja todistettavissa..
Kommarit ja natsit tarjosivat kuolemaa jos ei usko. Silti moni valitsi omaa tietä vaikka tiesivät että päätös voi johtaa sen tekemän henkilön kuolemaan.

Itse en usko raamatun jumalaan, koska pidän raamatun selityksiä niin ihmismäisinä/inhimillisinä. Jos raamatun jumala tulisikin naamani eteen karjumaan raamatulliseen sävyyn ("..kostan kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.."), silti en palvoisi. "Vie elämäni ja todista taas että et ole palvomisen arvoinen"
Diktatuuria ei tarvitse pokkuroida - ei edes jumalan diktatuuria,
sanoo agnostinen Rienaaja

[sinner74]

Diktatuuria ei tarvitse pokkuroida - ei edes jumalan diktatuuria,

Osuvasti sanottu. Vaikka jumala olisi mielestäni olemassa, näyttäisin hänelle keskisormea. Hoida hommasi, äläkä piilottele, pelle. Tähän asti olet hoitanut luomakuntasi huonosti.

[Vieras]

"Kommarit ja natsit tarjosivat kuolemaa jos ei usko"

Politiikassa on vapaus katsottu tärkeäksi sanaksi puheissa. Kommunistisissa puolustuspuheissa vapauden käsitettä teoretisoitiin siten, että se on kapitalismissa vapautta jostakin, kun taas kommunismissa vapautta johonkin, ja sen ymmärtäminen mikä on oikein johtaa tuohon vapauden valintaan eli johonkin (haluttuun äänestystapaan, työntekoon, mielipiteisiin...)

Onkohan lahkon usko ja kommunismin vapaus jotenkin sukulaiskäsitteitä ?

[Filippos]

Jumala = Tiedon aukot. Niin on aina ollut ja niin se näyttäisi olevan edelleen, kun tutkii jumalaansa uskovien perusteita uskolleen. Alkuun luonnonilmiöt, joiden olemus oli pelottava, vaarallinen, tuntematon, luokiteltiin jumalasta lähtöiseksi. Historian saatossa tiedon aukkoja on kavennettu ja jopa kokonaan poistettu joiltain osa-alueilta, jolloin jumalan käsite - tiedon aukot - on kutistunut kutistumistaan. Nykyään jumalan käsitteellä tarkoitetaan edelleen aukkoja tiedossa. Jumala on nykyään aivan erilainen, kuin mitä se oli vielä Jeesuksen elinaikana. Nykyiset tiedon aukot eivät ole enää samalla tavalla arkipäiväisiin ilmiöihin liittyviä, siksi uskonnot eivät osaa enää määritellä jumalansa käsitettä yhtä hyvin, kuin aiemmin. Tiedon aukkojen kaventuminen on ollut erittäin nopeaa viimeisen sadan tai parin sadan vuoden aikana, samalla tahdilla ihmisten käsitys jumalasta on muuttunut yhä abstraktimpaan ja samalla epätodellisempaan suuntaan. Milloin nuo aukot ovat riittävän pienet, jotta ihminen tajuaa jumalansa olevaisuuden olevan vain ja ainoastaan oman tietämyksensä aukkojen epätoivoinen peittely-yritys?