Jos Järjestössä oleminen saa yksilön kaipaamaan "vanhoja hyviä aikoja", se siis ei johdu siitä että Järjestössä olisi jotain vikaa, vaan siitä että muisti tekee ihmiselle tepposet. Näin VT-seuran mukaan. Menneiden haikaileminen on itse asiassa jopa vaarallista ja sitä tulisi välttää. Kuinka pitkälle VT-seura menee mielenhallintaohjelmassaan, kun se epäsuorasti kieltää muistelemisen?Vartiotorni 15.3.2012, s. 26, kpl 6 kirjoitti:Koska muistimme ei ole aina kovin luotettava, meille voi tulla vääristynyt näkemys vanhoista hyvistä ajoista. Saatamme huomaamattamme vähätellä menneitä ongelmia ja samalla liioitella iloja. Asiat voivat siksi näyttää olleen paljon paremmin kuin ne todellisuudessa olivatkaan.
Esimerkiksi otetaan israelilaiset ja heidän nurinansa Jehovan vapautettua heidät Mooseksen johdolla Egyptin orjuudesta. Vartiotorni esittää lopuksi mielenkiintoisen sovellutuksen nykyajalle.Vartiotorni 15.3.2012, s. 26, kpl 6 kirjoitti:Miksi olisi vaarallista haikailla menneitä?
Jos todistaja on tyytymätön nykyiseen elämäntilanteeseensa, eikö syy ole pikemminkin jossain muualla kuin muistoissa? Onko menneisyyden hautaaminen todella ratkaisu epämukaviin elinoloihin? Jos "vanhat hyvät ajat" tuntuvat tosiaan paremmilta, niin eivätkö ne silloin olleet paremmat? Todistajan kannattaisi miettiä, miksi hän on tyytymätön, eikä noudattaa VT-seuran tietoisuuden kuolettamisohjelmaa.Vartiotorni 15.3.2012, s. 26, kpl 10 kirjoitti:Kun kohtaamme vaikeuksia ja ongelmia, älkäämme takertuko kauniilta tuntuviin muistoihin menneiltä ajoilta - kenties jopa ajoilta ennen totuuteen tuloamme. Vaikka ei ole väärin miettiä menneistä kokemuksista saamiamme opetuksia tai vaalia rakkaita muistoja, meidän täytyy suhtautua vanhoihin aikoihin tasapainoisesti ja realistisesti. Muutoin voisimme tulla tyytymättömiksi nykyisiin olosuhteisiimme ja tuntea kiusausta palata entiseen elämäntapaamme.
VT-seurakin on herännyt siihen tosiasiaan, että loppu ei ole vielä tullut ja että monet todistajat ovat itse asiassa tehneet turhia uhrauksia, joilla on ollut heidän elämänlaatuaan heikentävä vaikutus.Vartiotorni 15.3.2012, s. 26, kpl 10 kirjoitti:Valitettavasti jotkut kääntävät katseensa menneisyydessä tekemiinsä uhrauksiin ja ajattelevat menettäneensä jotakin. Kenties sinulla olisi ollut mahdollisuus hankkia korkeakoulutusta tai saada vaikutusvaltaa tai taloudellista turvallisuutta, mutta päätit olla tavoittelematta niitä. Monet veljistämme ja sisaristamme ovat jättäneet taakseen hyvän aseman liike-elämässä tai viihde-, koulu- ja urheilumaailmassa. Aikaa on kulunut, ja loppu ei ole vielä tullut. Unelmoitko siitä, mitä olisi voinut tapahtua, ellet olisi tehnyt noita uhrauksia?
Moni lapsirakas sisar on nopean maailmanlopun odotuksessa jättänyt lapset tekemättä ja nyt myöhemmällä iällä on äidiksi liian vanha. Moni veli on luopunut lupaavasta urasta käyttääkseen viimeiset hetket ennen Harmagedonia tienraivaajana. Vuosikymmenten vieriessä tuo kaikki on osoittautunut turhaksi, koska VT-seuran antamista ennustuksista yksikään ei ole toteutunut.
Olisiko hallintoelimellä aika katsoa peiliin rivitodistajien syyllistämisen sijasta? Lainattu Vartiotornin artikkeli "Älä katso 'siihen mikä on jäänyt taakse' " on jälleen yksi psyykkinen harjoitus, joita täytyy jatkuvasti tehdä, voidakseen olla "onnellinen" Jehovan todistaja. Menneisyys täytyy unohtaa, Seuran antamat väärät lupaukset mukaan lukien. Menneisyyttä täytyy myös muuttaa, jotta se sopisi yhteen VT-seuran väärentämän historian kanssa yhteen. Oma identiteetti tulee kieltää, ja ottaa tilalle "kristillinen persoonallisuus" (jolla ei ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa). Esimerkkejä on loputtomasti.
Tahdissa pysyminen on aina ollut "Jehovan järjestölle", eli Vartiotorni-seuralle, tärkeämpää kuin mikään muu. Se on itse asiassa koko Jehovan todistajuuden ydin. On marssittava tahdissa vaikka mikä olisi.Vartiotorni 15.3.2012, s. 29, kpl 20 kirjoitti:Pysykäämme Jehovan järjestön tahdissa.
Seuraava teksti on katkelma oikeudenkäynnistä vuodelta 1954, jossa oli mukana Vartiotorni-seuran lainopillinen neuvontantaja Hayden C. Covington. "Väärä profetia", josta asianajaja Covingtonia kuulustelee, viittaa Jeesuksen paluuta koskevaan opetukseen. Ennen uskottiin että se tapahtui vuonna 1874, myöhemmin vuosi vaihtui vuodeksi 1914.
Suomenkielinen lainaus otettu Pasi Turusen kirjasta Vartiotorni - valtakunta uudessa valossa (2. painos) sivulta 173. Alkuperäinen (englanninkielinen) teksti on oikeudenkäynnin Walsh vs. Clyde (ref. Cs258/1958/2738) pöytäkirjasta sivuilta 342-343.K = kysyjä (asianajaja)
V = vastaaja (H. C. Covington)
K: Takaisin asiaan. Julistettiin väärää profetiaa?
V: Olen samaa mieltä tuosta.
K: Jehovan todistajien oli uskottava se?
V: Pitää paikkansa.
K: Jos Jehovan todistaja otti itse sen kannan, että tuo profetia oli väärä ja sanoi sen, hänet erotettiin?
V: Kyllä, jos hän sanoi niin ja itsepintaisesti jatkoi vaikeuksian luomista, koska jos koko järjestö uskoo yhtä, vaikka se olisi virheellistä, ja joku alkaa yksinään levittää ajatuksiaan, siitä seuraa hajaannusta ja ongelmia. Ei synny harmoniaa, ei marssimista yhdessä. Kun muutos tulee, sen pitäisi tulla asianmukaisesta lähteestä, järjestön johdosta, hallintoelimeltä, ei alhaalta ylöspäin, koska jokaisella olisi silloin ajatuksia, ja järjestö hajoaisi tuhansiin eri suuntiin. Meidän päämäärämme on yhtenäisyys.
K: Yhtenäisyys hinnalla millä hyvänsä?
V: Hinnalla millä hyvänsä, koska uskomme ja olemme varmoja, että Jehova Jumala käyttää järjestöämme ja järjestömme hallintoelintä ohjaamaan sitä, vaikkakin virheitä tehdään aika ajoittain.
K: Ja yhtenäisyys, joka perustuu siihen, että väärä profetia on pakko hyväksyä?
V: Se on totta.
Edit: korjailin muutamat kirjoitusvirheet
