mikä uskonto eron jälkeen?

[Kapteeni]

Olisin kysynyt seuraavaa asiaa, joka on toisinaan tullut mieleeni, että onko mahdollista, että monet Ateisteiksi tulleet ex. Jehovan Todistajat ovat niitä jotka todellisuudessa pelkäävät sitä, että Jehova onkin olemassa.
Kysyn tätä sillä, että olen huomannut, että Veljesseuran foorumilla aktiivisesti vuositolkulla riippuvista enemmistö ovat juuri niitä jotka tunnustautuvat ateisteiksi. Käyttävät puolet elämästään kirjoittelemalla palstaa ylös ja alas samoista aiheista ja eivät pääse irtautumaan Jehovan Todistajista elämässään. Joillekin näyttä foorumilla kirjoitteleminen olevan jokapäiväistä hommaa vuositolkulla. Suurin osa heidän kirjoituksistaan on Jumalan olemassaolon ja uskon kieltäviä. Monet kirjoitukset ovat kirjoitetut hyvin vihamieliseen tai pilkkaavaan sävyyn. Minulle on tullut tämä ajatus, että johtuuko tämä valtava ajan ja tarmon käyttö todellisuudessa pelosta. Eli onko tämä melkein ateistifoorumi todellisuudessa kuin tutti lapselle tai peiton alle turvaan meno. Foorumi mistä haetaan tukea sille että ei kai se Jehova sittenkin ole olemassa ja Harmagedoni tulee huomenna. Lapsikin jossain vaiheessa jättää tuttinsa ja alkaa aikuistumaan, ehkä tämäkin olisi aiheellista joillekkin.
Sen olen myös huomannut rivien välistä lukemalla, että täällä aktiivisesti kirjoittaville ateisteille on uloslähtö ollut todella vaikea paikka ja vuosikausien pelko ja depressio ovat painaneet heidän elämäänsä. Harmagedonin pelko sun muut samantapaiset asiat. Kaikillehan tuo uloslähtö on ollut vaikea paikka. Olen kuitenkin tavannut monia ex. Jehovan Todistajia jotka ovat saaneet tasapainoisen elämän joko löytämällä toisen uskonnon tai uskon korkeimpaan. Olen tavannut ex.Jehovan Todistajia joista on tullut Ateisteja ja heidän elämänsä riippuu vielä Jehovan Todistajien uskon pohdiskelussa. Jotenkin tuntuu siltä, että sillä porukalla josta ei ole tullut Ateisteja on tuo Jehovan Todistajana olo ohitettu asia.
Minulla on se tunne, että monet niistä jotka menevät eteenpäin elämässään eivätkä riipu täällä foorumilla kovin pitkään ovat niitä jotka saavat tasapainoisen suhteen Jumalaan/ Jehovaan/ Jahveen / Uskoon / Uskontoon elämässään. Saattaa tietysti olla mahdollista, että heistä on tullut Ateistejakin. Mitään tilastojahan ei ole aiheesta.
En ole kirjoittanut ylläolevaa pahalla ja myöskään ei minulla ole mitään todisteita aiheesta. Se on vain minun omaa pohdiskeluani. Lukisin mielelläni mielipiteitänne.

[ex jt:t uskovia]

Olen kanssasi kapteeni melko lailla samoilla linjoilla kapteeni.

Kummastuttaa minua edelleen se että useimmilla on vain se yksi vaihtoehto jt:sta lähdön jälkeen:ruveta ateistiksi.
Aivan niin kuin näillä sivustoilla usein kuulee todettavan:"ei jummarra että pitää vaihtaa toiseen uskontoon".
Mutta eihän siitä tarvitse olla kysymys,että vaihtaa toiseen uskontoon.Voi olla ihan täysin uskonlahkoton,mutta voi silti uskoa.Mielestäni kuuluminen johonkin kirkkokuntaan on vain este vapaudelle ja laajakatseiselle näkemykselle kristinopista ja Jeesus Nasaretilaisesta.

Ei tarvitse mennä helluntailaiseksi,luterilaiseksi,vapaakirkkoon tai palata jehovantodistajaksi.Silti voi olla vahvan uskon omaava.Minusta ainakin on tullut vahvemmin Jeesukseen uskova ja moniin armolahjoihin perehtyvä ja Pyhän Hengen henkilökohtaisen toiminnan kokeva kun silloin kun olin jt-vanhin tai jt-tienraivaaja.

Ennen uskoin jt-järjestö-palvontaan nyt uskon raamatun Jumalaan ja Hänen Poikaansa, henkeen ja vereen asti.Olen oikea kiihko hihuli joita pelkäävät jt:t,ateistit,exjt-ateistit,sukulaiseni(suurin osa) juuri niinkuin ymmärrän sen raamatussa kerrottuna.

Eikä haittaa mitään se mitä toiset minusta ajattelevat,ateistit,exjt-ateistit,jehovantodistajat tai sukulaiseni.Ei todellakaan mitään.
Pää asia että olen elämääni tyytyväinen,vihdoinkin 50 vuoden hukkaan heitetyn ajan jälkeen.

On vain kysymys henkilökohtaisesta uskosta.

[YksinäinenSusi]

Olisin kysynyt seuraavaa asiaa, joka on toisinaan tullut mieleeni, että onko mahdollista, että monet Ateisteiksi tulleet ex. Jehovan Todistajat ovat niitä jotka todellisuudessa pelkäävät sitä, että Jehova onkin olemassa.

Sattaa olla että jotkut ex-jt ateistit syvällä sisimmässään vielä hiukan pelkäävät Jehovaa ja Harmagedonia, koska ateismikin on vain uskonto ja ei pysty tarjoamaan selviä faktoja kaikesta, eikä varsinkaan siitä etteikö Jehovaa olisi.

Suosittelisin olemaan enemmänkin agnostikko, se olisi rehellisempää mielestäni.

Kysyn tätä sillä, että olen huomannut, että Veljesseuran foorumilla aktiivisesti vuositolkulla riippuvista enemmistö ovat juuri niitä jotka tunnustautuvat ateisteiksi. Käyttävät puolet elämästään kirjoittelemalla palstaa ylös ja alas samoista aiheista ja eivät pääse irtautumaan Jehovan Todistajista elämässään. Joillekin näyttä foorumilla kirjoitteleminen olevan jokapäiväistä hommaa vuositolkulla. Suurin osa heidän kirjoituksistaan on Jumalan olemassaolon ja uskon kieltäviä. Monet kirjoitukset ovat kirjoitetut hyvin vihamieliseen tai pilkkaavaan sävyyn. Minulle on tullut tämä ajatus, että johtuuko tämä valtava ajan ja tarmon käyttö todellisuudessa pelosta.

Kyllähän se pelko siinä varmaan näyttelee yhtä pääosista ainakin aluksi, mutta esmes minä, kun olen kirjoitellut jo pari vuotta, huomaan sen etten enää pelkää Jehovaa ja Harmagedonia.
Tosin saattaa olla että jotain pelkoa on minullakin , koska haluan aina kirjoittaa Jehovan ja Harmageddonin isolla alkukirjaimella.

Mutta pääosin voisin sanoa, että en enää pelkää kuolemaa, Jehovaa, enkä Harmagedonia, ne ovat vain keinoja jolla diktaattori(Vt-seura) pelottelee pitääkseen jäsenensä ruodussa.

Eli onko tämä melkein ateistifoorumi todellisuudessa kuin tutti lapselle tai peiton alle turvaan meno. Foorumi mistä haetaan tukea sille että ei kai se Jehova sittenkin ole olemassa ja Harmagedoni tulee huomenna. Lapsikin jossain vaiheessa jättää tuttinsa ja alkaa aikuistumaan, ehkä tämäkin olisi aiheellista joillekkin.

Voi ollakin, mutta siinä ei liene mitään pahaa, koska tähtäämme oman hyvinvointimme parantamiseen ja toisaalta pyrimme potkimaan Vt-seuran lyttyyn ja lommoille niin, ettei se enää pääsisi vahingoittamaan ihmisiä lisää ainakaan kovin helposti. Kosto on pirun suloista.

Ja kun Vt-seura ei kestä arvostelua, niin mikäs sen parempi kuin käyttää tuota heikkoa kohtaa sodassa sitä vastaan. Se ei voi puolustautua, koska se silloin joutuisi valehtelemaan lisää.

Kaikillehan tuo uloslähtö on ollut vaikea paikka.

No joo, mutta vaikeusasteet vaihtelee ja jos armeija on jäänyt käymättä, eikä voi olla muiden miesten vertainen työpaikalla, mies miesten joukossa, niin hampaankolossa on silloin enemmän.

Minulla on se tunne, että monet niistä jotka menevät eteenpäin elämässään eivätkä riipu täällä foorumilla kovin pitkään ovat niitä jotka saavat tasapainoisen suhteen Jumalaan/ Jehovaan/ Jahveen / Uskoon / Uskontoon elämässään. Saattaa tietysti olla mahdollista, että heistä on tullut Ateistejakin. Mitään tilastojahan ei ole aiheesta.

Me ihmiset olemme kovin erilaisia, jotkut ovat herkempiä kuin toiset eivätkä kestä samoja vaikeuksia yhtä hyvin ja romahtavat epätoivoon, sellaisiakin tämä palsta auttaa, kuten minua on auttanut ja auttaa edelleen.

En ole kirjoittanut ylläolevaa pahalla ja myöskään ei minulla ole mitään todisteita aiheesta. Se on vain minun omaa pohdiskeluani. Lukisin mielelläni mielipiteitänne.

Ymmärrämme ettei täällä kukaan tavallisesti pahalla kirjoittele ja on hyvä esittää kritiikkiä kritiikistä, koska kritiikkiäkin tulisi arvostella, jotta se jalostuisi.

[Tony]

Kummastuttaa minua edelleen se että useimmilla on vain se yksi vaihtoehto jt:sta lähdön jälkeen:ruveta ateistiksi.

Eikö se ole aika luonnollinen vaihtoehto jos ei koe uskovansa yliluonnolliseen tai jumaluuksiin?

Useat entiset jt:t ovat uskonnottomia (tai ateisteja) näkemykseni mukaan siitä syystä, että todistajuus on vain siirretty vanhemmilta lapsille. Jt-perheiden lapsista on käytännössä tehty jehovantodistajia, ja tuo resepti johtaa väistämättömästi siihen, että yhä laajeneva joukko jälkipolvien jehovantodistajista on todellisuudessa jotain muuta kuin uskovia. Tämä on täysin luonnollinen seuraus siitä että ihmisiä painetaan uskonnolliseen muottiin kysymättä heiltä mitä he itse ovat asioista mieltä.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sopii myös tähän yhteyteen.

[Tony]

Olisin kysynyt seuraavaa asiaa, joka on toisinaan tullut mieleeni, että onko mahdollista, että monet Ateisteiksi tulleet ex. Jehovan Todistajat ovat niitä jotka todellisuudessa pelkäävät sitä, että Jehova onkin olemassa.

Tällainen kuvio kuulostaa melko absurdilta. Ateismi on (jumal-)uskon puutetta. Näin muodoin voisi kuvitella että siihen ei kuulu minkään sortin yliluonnollisen pelko. Koska jos kuuluu, kysymys ei ole enää ateismista - uskon puutteesta.

Mitä sitten tulee siihen, miksi jotkut kirjoittelevat foorumilla vuosikausia, jotkut lyhyemmälti tai satunnaisesti, niin asia korreloi mielestäni hyvin sen kanssa onko henkilöllä lähisukulaisia tai muutoin tärkeitä ihmisiä lahkossa ja sen mielenhallinnassa. Näille ihmisille jehovantodistajuus on tavalla tai toisella "iholla" jatkuvasti. Kirjoittelu foorumeilla voi olla hyvinkin terapeuttista.

[Filippos]

Ihan vastahan julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ateistit tuntevat enemmän empatiaa, kuin uskovat. Ehkä senkin vuoksi ateistit haluavat kovemmin auttaa aivopestyjä pois vahingollisesta lahkosta ja empatian vuoksi myös ahdistuvat ja masentuvat, kun vääryyksien korjaaminen omaa napaa laajemmin tapahtuu liian hitaasti. Uskoa vaihtaneet tai siinä pysyneet pitävät sitten omaa pelastumistaan tärkeimpänä eivätkä siten ahdistu lähimmäistensä vuoksi. Moni uskova lähinnä naureskelee tälläkin palstalla muiden auttamiselle.

[Filippos]

Jos seuraat keskusteluja huomaat valtaosalla olevan se suurin huolenaihe ystävien ja sukulaisten puolesta taistelu lahkoa vastaan.

[ex jt:t uskovat]

Filippos:olen kanssasi eri mieltä siitä että uskovat ovat vain kiinnostuneita omasta pelastumisestaan.
Uskoon tullut on ennen kaikkea kiinnostunut toisten pelastumisesta.Usko tai älä.
Kun he ovat kiinnostuneita toisten pelastuksesta,niin siksi he panevat nokkansa sellaisiinkin paikkoihin jossa ei vastakaikua ainakaan aluksi näytä olevan.Tulee kaikenlaista rapaa niskaan.Mutta uskova uskoo että ei tee omaa työtään vaan Jumalan ja on Jeesuksen lähetti siksi hän ei voi tietää mikä"jyvä menee hyvään maahan".

Uskovan ja jehovantodistajan ero on se että uskova ei usko julistamisensa pelastavan vaan uskon.Jehovan todistaja uskoo että 15 min. ovelta ovelletyötä per kk,antaa pääsylipun paratiisiin.

[mikkuitti]

tismalleen, olen aivan samaa mieltä ex-JT uskovan kanssa

[Jaakko Ahvenainen]

Uskovan ja jehovantodistajan ero on se että uskova ei usko julistamisensa pelastavan vaan uskon.Jehovan todistaja uskoo että 15 min. ovelta ovelletyötä per kk,antaa pääsylipun paratiisiin.

On oikein hyvä, että Sinä ja "Kapu" ja monet muutkin uskovat kirjoittavat täällä. Olen itsekin tätä toivonut, koska ex-todistajista löytyy myös monia Jumalaan uskovia ihmisiä.

Pointti, minkä "Kapteeni" otti esille, ansaitsee huomion. Sitä saattaisi vuosikausia kirjoittaneille otaksua avautuvan eteensä jotain seesteisempää, elämänmakuista, ei niinkään samassa rapakossa pyörimistä.

Ymmärrän kyllä varsin hyvin vapautumisen lahkon orjuudesta voivan saattaa aikaan totaalisen jumalankielteisyyden. Itse asiassa pidän tätä hyvin normaalina ja pääsääntöisenä ilmiönä, kuten vasta löydetyn vapauden kokeilunkin. Molemmat tapaavat aikanaan asettua omiin uomiinsa, kunhan ensin ovat saaneet keväisen joen tapaan tulvia, näin kaunopuheisesti sanottuna.

Koska olemme kaikki hyvin erilaisia ihmisiä, kukin meistä löytää aikanaan oman uomansa eri elämänkatsomusten joukosta. Aina tämä ei ole helppoa. Oman polkunsa löytäminen vie eri ihmisiltä eripituisen ajan. Voi hyvinkin olla aiheellista kirjoittaa omista kipeistä kokemuksistaan varsin pitkään, vaikka lopun elämäänsä, mikäli siltä tuntuu. Toivottavasti tie seesteisyyteen löytyy nopeammin.

Olen ollut havaitsevinani huomattavaa seestymistä ja kehittymistä joissakin kirjoittajissa. Tämän koen hyväksi. Palsta on auttanut ja auttaa. Kuitenkaan se, mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. On myös niitä, jotka eri syistä ovat nämä sivut taakseen jättäneet. Kenties ne ovat palvelleet tarkoituksensa.

Eräs seikka minua suomalaisena miehenä kyrsii. Näet se, jos joku ehdoin tahdoin haluaa väkisin turhentaa ja mitätöidä oman vakaumukseni, uskoni tai elämänkatsomukseni. Saman olen kokenut monen toisenkin palstalla kirjoittavan tai sille kirjoittaneen kohdalla.

Mitä nimimerkkiin tulee, olen tässä asiassa samaa mieltä. Todistajuus on suorituskeskeinen uskonnollinen liike. Sellainen on äärimmäisen raskas. Se vähä, mitä Raamattua olen lukenut, on antanut ymmärtää, ettei kristillisyys perustu suorituksiin ja ansioihin, vaan ansaitsemattomaan hyvyyteen, ei pakkoon tai pakon tunteeseen. Usko, kellä sellainen on, on Jumalan lahja, näin olen ollut lukevinani. Soisin mieluusti syvää viisautta tällaisen lahjan julistajille.

Edit: yksi hieman hölmönyuntuinen sivulause saatettu mielekkäämpään asuun

[Vieraas]

Filippos:olen kanssasi eri mieltä siitä että uskovat ovat vain kiinnostuneita omasta pelastumisestaan.
Uskoon tullut on ennen kaikkea kiinnostunut toisten pelastumisesta.Usko tai älä.

Nyt oli kyllä melko kategorinen väittämä. Filippoksen lainaama tutkimustulos ei ollut mustavalkoinen. Ateisteissa ja agnostikoissa on yksilöä moneen lähtöön, eiköhän uskovissakin ole?

[Vieras]

Jos ihminen tulee johonkin uskoon tuossa sanotaan 21 ikävuoden jälkeen, on hänellä tuolloin luonne, persoonallisuus, joka on periaatteessa vakiintunut, ja on vaikea kuvitella että luonne muuttuisi sukoontulon johdosta.

Lahkossa korostuu tuo mielenhallinta, johon pyritään, jota ylläpidetään ja vahvistetaan. vapautumisen ja eron jälkeen on vapaa ihastumaan erilaisiin toimintamuotoihin, elämyksiin...

[ex jt:t uskossa]

Markku Meilo tuossa aiemmin kyseli TV7:n esimerkkitarjonnasta.

Minä,kaikella ystävyydellä tarjoaisin Markulle "matokuuria".Aamuin illoin tunti päivässä kahdenviikon ajan sisäisesti paikallaan istuen rauhallisesti nieleskellen.
Huono resepti sellainen että jotain vain ja "paas kattoen auttaako"?:-)

[Vieraas]

Käyttävät puolet elämästään kirjoittelemalla palstaa ylös ja alas samoista aiheista ja eivät pääse irtautumaan Jehovan Todistajista elämässään. Joillekin näyttä foorumilla kirjoitteleminen olevan jokapäiväistä hommaa vuositolkulla.

Oletko ajatellut asiaa siltä kannalta, että moni kokee kirjoittelusta olevan hyötyä muille? Lisäksi se voi olla terapeuttista puuhaa myös kirjoittajille, vaikka vuosikausia olisi kestänytkin. Ainakin itselleni JT-järjestön puoli elämää kestäneen mielenhallinnan jälkeen uusia oivalluksia järjestön sumutuksesta tulee koko ajan.

En näkisi palstalla paljonkaan vihamielisyyttä. Se vaikutelma saattaa syntyä ikävien tosiasioiden toteamisesta, vaikutelma pilkallisuudesta taas lahkon järjettömyyksien esittämisestä koomisessa valossa. Osaa epäloogisista opetuksista on vaikea käsitellä muuten kuin huumorilla. Jokainen kirjoittaja tietysti vastaa omista kirjoituksistaan.

[YksinäinenSusi]

Tämän keskustelufoorumin päätarkoitus on palvella vertaistukipalstana eronneille tai eroa harkitseville Jehovan todistajille tai jehovantodistajuudesta kiinnostuneille.

Vertaistukee olen tarvinnut ainakin itse ja oikeaan paikkaan olen kirjoitellut.

Mutta ex-jt:t ovat erilaisia, joku voi kirjoitella vuoden, joku monta vuotta, joku voi kirjoitella lopun elämää - ei se tarkoita että siitä tulisi jonkinlainen pakko, tai ei pääsisi eteenpäin elämässä.

Tietysti on hyvä asia jos joku selviää vähemmällä kirjoittelulla ja voi keskittyä ihan muihin asioihin elämässä, sekin on vain plussaa.

Minä olen kirjoitellut siksi, että on haluttanut kirjoitella, ei siinä sen kummempaa.