uudestisyntyminen? Pyhällä hengellä täyttyminen?

[mikkuitti]

terve!

Mitä jehovantodistajat opettaa aiheesta? miten he kokevat sen, että uudestisyntyy ? entä Pyhällä Hengellä täyttymisen? pitäisikö sen tuntua miltään?

[sinner74]

Kerron miten minä nuo asiat aikanaan jehovantodistajuudessa ymmärsin ja koin. Joku jt-mytologiaan minua paremmin perehtynyt voinee vielä korjata, täydentää ja tarkentaa.

Uudestisyntyminen tarkoitti sitä, että hylkäsi mukisematta kaikki jt-oppien vastaiset tavat ja uskomukset, ja hyväksyi mukisematta Vartiotorniseuran ainoaksi absoluuttiseksi auktoriteetikseen elämässä. Uudestisyntyminen-sanaa ei käytetty, vaan puhuttiin esim. uuden persoonallisuuden päälle pukemisesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ensiluokkaisen aivopesulan VIP-asiakkuutta. Uudestisyntyminen oli mahdollista kokea moneen kertaan, käytännössä aina kun havaitsi itsessään (omatoimisesti tai muiden opastuksella) vt-seuran virheelliseksi katsomaa menettelyä.

Pyhä Henkka ymmärrettiin Jehovan toimeenpanevana voimana, se ei siis ollut mikään itsenäinen toimija. Muistaakseni sitä verrattiin toimintaperiaatteeltaan sähkövirtaan? Pyhällä hengellä täyttyminen oli vieras käsite, sen sijaan vt-opin kannalta myönteisissä ilmiöissä ja tapahtumissa havaittiin selvästi pyhän hengen vaikutus. Minulle on jälkeenpäin miettiessä muodostunut ajatus, että pyhiksellä ei varsinaisesti ole tähdellistä virkaa jt-teologiassa, mutta sitä on pakko roikottaa mukana, koska halutaan asemoitua leimallisesti kristityiksi.

Yleensä ottaen, jehovantodistajuus on varsin tunneköyhä uskonto verrattuna esim. helluntailaisuuteen. Tai no, tunneskaalaltaan köyhä uskonto, syyllisyyden tunnetta kyllä vaalitaan hartaasti.

Jehovantodistajille on kansanhuvia naureskella helluntailaisille ym. enemmän (myönteisistä) tunteista ja henkilökohtaisista jumalkokemuksista ammentaville uskovaisille. Vääräuskoiselle lähimmäiselle nauramisesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

[ex jt:t uskossa]

Uudestisyntyminen ja Pyhällä hengellä täyttyminen on jehovantodistajille "menneen talven lumia".
Suurimmalle osalle jehovantodistajia uudestisyntyminen ei ole tie Jumalan valtakuntaan,sinnehän pääse heidän mukaansa muutenkin.

On siis kysymys evankeliumille vieraasta opista.
Mutta tästähän raamattu on varoittanut.
"Mutta vaikka joku meistä tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia,joka on vastoin sitä,minkä me olemme teille julistaneet,hän olkoon kirottu." Gal.1:8.

Uudestisyntyneet ja Pyhällä Hengellä täyttyneet ovat jehovantodistajien mukaan AINA hourupäitä tai niistä joista Jeesus on varoittanut.
Sääli.He jäävät paljosta paitsi.

[Markku Meilo]

Uudestisyntyminen ja Pyhällä hengellä täyttyminen on jehovantodistajille "menneen talven lumia".

Kuinka vanha tämä väitteesi oppimuutos on ja mistä tarkistettavissa?

On siis kysymys evankeliumille vieraasta opista.

Kuten kaikki nykymeno on vierasta ajanlaskumme alun porukalle.

Mutta tästähän raamattu on varoittanut.
"Mutta vaikka joku meistä tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia,joka on vastoin sitä,minkä me olemme teille julistaneet,hän olkoon kirottu." Gal.1:8.

Paino nimenomaan "me"-sanalla. Kyseinen julistusporukka, joka saarnasi heidän elinaikanaan palaavaa Jeesusta, on delannut ja tokattu skruippaan viimeistään jo ajanlaskumme ekan vuosisadan taitteen tienoilla. Raamatun tekstistä ei ole toistaiseksi löytänyt ensimmäistäkään varoitusta nykyisin toimivia julistusporukoita vastaan.

Uudestisyntyneet ja Pyhällä Hengellä täyttyneet ovat jehovantodistajien mukaan AINA hourupäitä tai niistä joista Jeesus on varoittanut.

Väitteesi ei tämän Vartiotorni-lehden numeron mukaan pidä paikkaansa:

"Jeesuksen kanssa hallitsee 144000 hallitsijatoveria, jotka on ostettu ihmiskunnasta (Ilmestys 5:9, 10; 14:1–4). Jumala on valinnut joitakin Aadamin epätäydellisen ihmissuvun jäsenistä ”Korkeimman pyhiksi”, jotka hallitsevat Kristuksen kanssa messiaanisessa Valtakunnassa (Daniel 7:27; 1. Korinttolaisille 6:2; Ilmestys 3:21; 20:6). Nämä miehet ja naiset uskovat Jeesukseen Kristukseen, joka sanoi, että he syntyisivät uudelleen (Johannes 3:5–7). Miten ja miksi he syntyvät uudelleen?" (Vartiotorni 15. marraskuuta 1992 sivu 5)

Luulisi sinun tietävän, että jehovantodistajien mytologiassa uudestisyhtyneitä ovat (aiemmin ainakin olleet?) nk. voidellut, siis ne erikoishenkilöt joita nykyään sijoitetaan kaksi peräkkäin yhteen sukupolveen.

[SuurinBabylon]

Pyhällä hengellä täyttymisestä raportoivat muutamat henkilöt ainakin minun todistaja-aikoinani. Kuulemma tuntui hyvältä, kun "Pyhä Henki ihan virtasi minussa". Ilmeisesti myös "voidelluiksi" itsensä kokevat, ovat kokeneet jonkinlaisen Pyhällä Hengellä "täyttymisen".

[mikkuitti]

tuli täs vähän pohdittua, että monissa yhteisöharrastuksissa voi tulla todella hyvät fiilikset ihmissuhteista ja harrastukseen liittyvistä keskusteluista. Esim mitä itse olen nähnyt varjoliito harrastuksen parissa, että jotkut lentämisen aloittaneet aivan hurahtavat lajiin, opiskelevat lennonopettajiksi, maahantuovat varjoliitokamaa,myyvät niitä ja ahkerana osallistuvat talkoohommiin lentopaikkojen kunnostamiseksi.. He sanovat saavansa mielettömästi virtaa kun esim opettavat lentämistä.

Voiko ajatella, että olisiko jehovantodistajien keskuudessa jotain samalaista, että jos joku saa hyvät fiilikset hyväntekemisestä ihmisten kanssa, että sen voi mahdollisesti kokea Pyhän Hengen läsnäolona, jossa kuitenkin on kyse aivan samasta ilmiöstä kuin mitä ihmiset kokevat maallisis harrastuksis, joissa myös autetaan muita kehittymään harrastuksessa?

Tämä jae on mielenkiintoinen:

"Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta, ja ennusta heitä vastaan" (Hes. 13:17).

Hurmoksen voi joku tulkita Pyhän Hengen läsnäoloksi.. Mun mielestä siis

[Vieras]

Tarkoitatko siis että erilaisissa kommunistisissa tilaisuuksissa kuin myös alkuasukasheimojen rituaaleissa hurmoksiin joutuneet ja sen voimasta mm. kaatuilleet ja sätkineet ihmiset ovat olleet Pyhän Hengen vaikutuksen alaisina?

[Markku Meilo]

Voiko ajatella, että olisiko jehovantodistajien keskuudessa jotain samalaista, että jos joku saa hyvät fiilikset hyväntekemisestä ihmisten kanssa, että sen voi mahdollisesti kokea Pyhän Hengen läsnäolona, jossa kuitenkin on kyse aivan samasta ilmiöstä kuin mitä ihmiset kokevat maallisis harrastuksis, joissa myös autetaan muita kehittymään harrastuksessa?

Tottahan toki ja puoli vuosisataa sitten meno todistajien keskuudessa olikin huomattavasti iloisempaa kuin nykyisin kuulemani.

Kuten itse olet varmaan tälläkin palstalla esitetyistä kysymyksistä huomannut, niin ainoa mistä on näyttöä on ihmisen korvienväli, mistään hengestä ei ole näyttoä. Ihminen suggeroi halutessaan itsensä onnellisuuden tilaan vaikka tyhjiä pulloja vappuisin keräämällä.

Hurmoksen voi joku tulkita Pyhän Hengen läsnäoloksi.. Mun mielestä siis

Joltain saattaa irrota sama tulkinta vaikka afrikkalaisista, jotka joraavat itsensä hurmoksiin notskin ympärillä. Uskonnollisen elämän ja todellisuuden ero onkin siinä, että uskonnollinseen tulkintaan riittää pelkä väite tai mielipide. Katu-uskottavuutta ei todellisessa elämässä saavuteta esittämällä pelkkiä perustelemattomia väitteitä.

[mikkuitti]

niin ainoa mistä on näyttöä on ihmisen korvienväli, mistään hengestä ei ole näyttoä.

no nyt sä sanoit jotakin tosi tärkeätä.. olet yrittänyt pyytää multa ja muiltakin mahdottomia, siis tänne kirjoittamalla todistamaan sulle Jumalan olemassaolosta, Pyhän Hengen jutuista niin että sä oivallat kunnolla ja uskot täysin.. tää on ihan yhtä vaikeata, jos pyytäisit minulta todisteen siitä että sisimmästäni rakastan vaimoani ja omaa tytärtäni.

ja taas kerran sanon sen, että se vain täytyy kokea, en mä ikinä ole oppinut tuntemaan/uskomaan Jumalaan pelkästään kirjoituksia lukemalla, vaan myös kokemalla hänen läsnäolonsa ja voimansa Pyhässä Hengessä.

mä olen kaksi kertaa käynyt jehovantodistajien kokouksessa ja totean että en ole tuntenut niissä Pyhän Hengen läsnäoloa. helluntalaisten kokouksissa silloin tällöin koen läsnäolon ja myös kotona rukouksissa.

tässä mielenkiintoinen raamatunjae:

1kor 4:20 sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.

no, palaan vielä keskustelemaan itse aiheesta..

[Vieras]

Vt-seuran virallinen opetus?
"Puhu perustellen" opuksesta sivulla 393 kertoo:

Uudestisyntyminen
Määritelmä: Uudestisyntyminen edellyttää sitä, että henkilö kastetaan vedessä (’syntyy vedestä’) ja siitetään Jumalan hengellä (’syntyy hengestä’).
Tällä tavoin hänestä tulee Jumalan poika,
jolla on odotteena päästä Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:3–5.)
Jeesuksella oli tämä kokemus, ja se on myös niillä 144000:lla,
jotka perivät hänen kanssaan taivaallisen Valtakunnan.

[Vieras]

Ken on saanut Jehovalta "pyhää henkeä",
ilmaisee tietenkin sitten "hengen hedelmiä", eiköstä vaan?
Raamattu kertoo niistä:

Gal. 5:22, 23: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys,
huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.”

-Pyrittäessä saamaan selville, ketkä ovat tosiaan saaneet pyhää henkeä,
tulisi tähyillä tällaisia hedelmiä eikä uskonnollisen kiihkon purkauksia.

[Markku Meilo]

tää on ihan yhtä vaikeata, jos pyytäisit minulta todisteen siitä että sisimmästäni rakastan vaimoani ja omaa tytärtäni.

Vaikeuden oletan ymmärtäväni oikein hyvin, mutta sitä en ymmärrä ettet itse näkisi sitä oleellista eroa jonka tänne kirjoittavat näkevät suhteessasi väitettyyn jumalaan ja suhteessasi vaimoosi.

Tuskin kukaan kiistää tuntemuksiasi, kaikki aistiharhat ovat todellisia harhan kohteelle. Minä autoin vuosikausia kaveriani hänen mielenterveysongelmissaan ja sain ainakin esimakua siitä millaisia epätodellisuuksia ihminen voi kokea. Uskonto oli osateklijä siinä, että hän sai taas otteen normaalielämästä ja palautui työkykyiseksi.

Jumalan tarjoaminen vaikutusmekanismiksi on kuin uskomuslääkintää, jolla silläkin on vaikutusta, mutta jonka todellinen vaikutusmekanismi ei ole se, jota uskomuslääkkeitä kauppaavat esittävät.

ja taas kerran sanon sen, että se vain täytyy kokea

Kuten useammin todettu, ei kai kukaan kiistä jonkun kokemaa henkilökohtaista kokemusta. En minäkään kiistä, etteikö edellä mainittu kaverini kokenut tehneensä avaruusmatkaa ulkoavaruudesta tulleella avaruualuksella, niin elävästi hän kertoi yksityiskohdista. Hänet vinkattiin sisään Lapinlahden sisäpihalle laskeutuneeseen avaruusalukseen ja sitten vaan matkaan.

Mun faija tuli ääneti putkan oven läpi, kosketti mua ja puhui mulle, poistuen sitten ääneti seinän läpi. Se oli mulle aivan todellinen kokemus, mutta kyseessä oli puhdas aistiharha. Tuollaisestahan voisi revitellä vaikka jumalan enkelin käyntiä, jos ei ihan jumalan itsensä.

en mä ikinä ole oppinut tuntemaan/uskomaan Jumalaan pelkästään kirjoituksia lukemalla, vaan myös kokemalla hänen läsnäolonsa ja voimansa Pyhässä Hengessä.

Ymmärrätkö lainkaan, että keskustelupalstalla olemassaolo-väitteiden jatkuva tarjoaminen tosiasiana antaa oikeutuksen kysellä olemassaoloväitteille perusteita?

mä olen kaksi kertaa käynyt jehovantodistajien kokouksessa ja totean että en ole tuntenut niissä Pyhän Hengen läsnäoloa. helluntalaisten kokouksissa silloin tällöin koen läsnäolon ja myös kotona rukouksissa.

Toinen kaipaa tuhtia tunnetta, toiselle riittää näennäisfiilistely - tarjontaa on ihan kysynnän mukaan.

1kor 4:20 sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.

Monille mielenkiintoista tuossa on ainoastaan se miksi odotuspuheet osoittautuivat voimattomiksi, eikä Jeesus palannutkaan valtakunnan voimassa lupauksensa mukaisesti.

[Markku Meilo]

-Pyrittäessä saamaan selville, ketkä ovat tosiaan saaneet pyhää henkeä,
tulisi tähyillä tällaisia hedelmiä eikä uskonnollisen kiihkon purkauksia.

Oivallisesti Galatalaiskirje ei otakaan kantaa siihen miten rehellisesti perusteltuja ja todellisuuteen pohjaavia pyhää henkeä saaneiden puhe on, riittää kunhan puhuu iloisesti, ystävällisesti ja sävyisästi puutaheinää.

[mikkuitti]

Ken on saanut Jehovalta "pyhää henkeä",
ilmaisee tietenkin sitten "hengen hedelmiä", eiköstä vaan?
Raamattu kertoo niistä:

Gal. 5:22, 23: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys,
huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.”

-Pyrittäessä saamaan selville, ketkä ovat tosiaan saaneet pyhää henkeä,
tulisi tähyillä tällaisia hedelmiä eikä uskonnollisen kiihkon purkauksia.

Hyvä kun tuli tuo puheeksi, aivan, tulisi tähyillä että onko uskovalla hengen hedelmiä.

Minun kokemukseni viime aikoina on vahvistanut käsityksiäni että voi olla aitoa hengen hedelmää ja myös epäaitoa..
Monesti olen kuunnellut opetuksia hengen hedelmistä, joissa kehoitetaan ihmisiä ystävällisyyteen, armahtavaisuuteen, sävyisyyteen yms yms mitä siinä jakeessa lueteltiinkaan, korostetaan niiden tärkeyttä ja ihmissuhteita siunaavina asioina.
No, sitten niiden saarnojen jälkeen havaitsin että ihmiset eivät muuttuneet yhtään "hedelmien suuntaan". Miksiköhän? Näyttäis siltä että saarnaajat on vain kehoittaneet ihmisiä muuttamaan tapojansa, eli näyttelemään ystävällisyyttä ja sävyisyyttä.. Kyl itsensä muuttaminen on vaikeata.
Sitten oivalsin että mitä se Hengen hedelmä todella tarkoittaa..
Näin ihan selvästi että hengen hedelmät liittyy läheisesti jakeeseen:

"Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."" (Joh. 4:24).

Eli hengen hedelmät ja rukoilla hengessä. Todellakin, jos ihminen itse yrittää muuttua nii se ei ole hengen hedelmää vaan vois sanoa vaikka sielun hedelmäksi kun itse harjoitetaan itseään ystävällisyyteen ja sävyisyyteen yms. Huomasin että rukoushan on hengen toimintaa, kun olen rukoillut pitkiä aikoja, nauttinut Pyhän Hengen läsnäolosta jossa myös pääsee syvällisiin ajatuksiin jne ja sen jälkeen huomaakin että on helpompaa olla ystävällinen ja armahtavainen muita kohtaan. Kun Jumalan Henki koskettaa ihmisen henkeä niin hengen hedelmää kasvaa. Kun kokee Kristuksen olevan niin lähellä että aistii hänen rakkautensa, laupeutensa ihmisiä kohtaan nii sitä muuttuu itsekin asennoitumaan samalla tavalla muita ihmisiä kohtaan, ihan aidosti sydämestään ja luonnollisesti, mitenkään pinnistelemättä.. Siis jos on rukoillut paljon hengessä ja totuudessa.. Totuudessa rukoileminen tarkoittaa ehdotonta rehellisyyttä itseään kohtaan, kohtaa itse tehdyt synnit sellaisinaan ja tunnustaa ne ja sitten on helppo ymmärtää olevansa ihan samalla viivalla muiden kanssa.
Tässä tulee samalla herkkyyttä tajuta että jos on sattunut ärsyttämään tai loukkaamaan jotakuta kaveria nii on helppo haluta muuttaa tapojansa, ei halua olla kenellekään loukkaukseksi, sitä on helppo nöyrtyä.

Vähän samaa tässä olis, jos tuntisit suuren kuninkaan, jota kunnioitat ja ihailet syvästi, jonakin päivänä näet kuninkaan menevän spurgun luokse osoittamaan laupeutta, eikö se tekisi sinuun suuren vaikutuksen niin että haluaisit itsekin tehdä laupeutta, spurguillekin, joita ennen inhosit? Kun kunnioitettu ja ihailtu henkilö alentuu tekemään laupeuden, siinä on esimerkki joka vaikuttaa voimakkaasti sydämeen, jossa on helppo muuttua.

Olen nähnyt kristittyjä jotka ahkeran rukouselämän jälkeen muuttuneet toisenlaisiksi ihmisiksi, rennommiksi, ystävällisemmiksi ja mukavemmiksi ihmisiksi. Joista näkyy että muutos on syvä, teeskentelemätön.

[Filippos]

Olen nähnyt kristittyjä jotka ahkeran rukouselämän jälkeen muuttuneet toisenlaisiksi ihmisiksi, rennommiksi, ystävällisemmiksi ja mukavemmiksi ihmisiksi. Joista näkyy että muutos on syvä, teeskentelemätön.

Nyt ollaan samalla aallonpituudella: Ihminen muuttuu rennommaksi, ystävällisemmäksi ja mukavammaksi, kun vain tajuaa olla turhia rukoilematta. Kun tajuaa, ettei ole sitä "jumalaa" vahtimassa, niin sitä haluaakin tehdä hyvää ihan omasta tahdostaan. Silloin muutos on syvä ja teeskentelemätön.