Vieras kirjoitti:Jaakko. Anteeksi nyt kun käytän taas hieman suoraa kieltä mutta se ei ole henkilökohtaista.
Tuo mitä esitit selitykseksi on puhdasta luterilaista huttua, joka on yhtä lähellä totuutta kuin luterilaisuus juutalaisuutta. Ei siis mitään tekemistä keskenään.
Ei ole mitään aihetta anteksipyyntöön. Kestän kyllä suoran puheen ja myös luterilaisuuden arvostelun kestän. Sitä sopiikin arvostella.
Katsotaan nyt ensiksi se selkeä syy, miksi myös tuota epäjumalanpalvlontaa ja verensyöntiä käsiteltiin.
Apt. 15:5 Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia."
Tuota ei ole kenenkään vaikea ymmärtää. Kyse oli siitä, että Jeesus-liikkeeseen liittyneet fariseukset vaativat käänynnäispakanoitakin noudattamaan lakia mm. ympärileikkauksen osalta. tämä on samalla oiva osoitus siitä, ettei Jeesus-liike ollut mikään juutalaisuudesta syntynyt uusi kristinuskon uskonto, vaan juutalainen lahko. Tuon lahkon sisällä kiisteltiin edelleen siitä, kuinka velvoittava laki oli heille.
Tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä näin juuri oli sillä pienellä täsmennyksellä, että ympärileikkaus merkitsi koko Mooseksen lain noudattamista. Tästä syystä Fil. 3:2 puhuu heistä pilalleleikattuina.
Tuo ratkaisu haluttiin viedä kaikkein korkeimman tuomioistuimen käsittelyyn eli Jerusalamiin apostoliseen kokoukseen. Riidan molempien osapuolten edustajat lähtivät matkaan:
"Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin".
Myös tässä näkemyksemme yhtyvät.
Huolimatta siitä, että luterilainen kirkko on pyrkinyt selittelemään tätä asiaa omalta kannaltaa soveliaaksi, tässä ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Toistan vielä aikaisemman esitykseni tältä osin.
Voisitko täsmentää, miten luterilainen kirkko on tämän tieteellisesti selittänyt?
Esitys apostoliselle vanhimmistolle sisälsi osapuolten kiivasta väittelyä ympärileikkauksesta, jonka Pietari lopulta katkaisi puolustaen ensin ylipäätään pakanoiden käännyttämistä juutalaisiksi ja sen jälkeen todeten:
15:10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?
Kyse oli siis ympärileikkaamisesta.
Paavali vielä vetosi lopuksi siihen, että Jumala on ollut heidän kanssaan pakanoiden käännyttämisessä mukana.
Tässä näkemyksemme poikkeavat hieman toisistaan. Ensinnäkin Apt. 15 tekstin mukaan kyse on apostoleista ja Jerusalemin seurakunnan vanhimmista. Tosin Paavali Gal. kirleessään lukee Jaakobin myös apostoliksi. Tämä on yksi näitä Luukkaan ja Paavalin tekstien eroavaisuuksista tässä mainitussa ja tarkasteltavana olevassa luvussa.
Toiseksi Pietari viittaa ilmiselvästi kohtaamiseensa Korneliuksen kanssa. Kolmanneksi ikeellä, jota "isämme, emmekä mekään" ole jaksaneet kantaa Pietari viittaa koko Mooseksen lakiin, mihin, kuten edellä sanoin, ympärileikkaus velvoitti.
Lopulta apostolinen vanhimmisto antoi ratkaisun, jota arvovaltainen delekaatio lähti viemään Antiokian ja Syyrian juutalaisseurakunnille eli Jeesus-liikkeen seurakunnille. Olennainen oli tämä tuttu paikka:
15:28,29 Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
Tässäkin näkemyksemme eroavat toisistaan. Käsitykseni mukaan päätöksentekoon eivät osallistuneet ainoastaan Jerusalemin seurakunnan johtajat siis apostolit ja vanhimmat, vaan koko Jerusalemin seurakunta, minkä yksimielistä päätöstä dekreetti edustaa. Lisäksi Luukas hieman tologisoi tässä kohdin. Valtuus päätökseen tulee niin taivaalliselta kuin maalliseltakin taholta. Tämä on ymmärrettävää ottaen huomioon sen, kenelle Luukas kirjoittaa, Teofilukselle, mikä on suurella todennäköisyydellä peitenimi, tarkoittaen suomeksi Jumalan ystävää.
Luterilainen selittely aiheesta on mielestäni varsin naurettavaa asioiden vääristelyä, sillä sen mukaan myös haureus olisi kaikesta huolimatta sallittua. Todellisuudessa jokainen järkevä ilman uskonkiimaa Raamattua lukeva ihminen ymmärtää noiden sanojen merkityksen hyvin yksiselitteisesti. Verta ei hyväksytty ravinnoksi siinä missä haureuskin oli edelleen tuomittavaa!
Tässäkin kohdin kaipaan täsmennystäsi, mitä itse asiassa tarkoitat selittelyllä, naurettavalla asioiden vääristelyllä. Siinä olen kanssasi aivan samaa mieltä, ettei verta hyväksytty ravinnoksi, sillä poikkeuksella, että tämä koski ainoastaa tutkittavassa luvussa olevia seurakuntia. Kysymys ei ollut kompromissista vaan seurakunnan ykseydestä. Pakanakäännynnäiset suostuivat messiaanisten fariseusten tahtoo em. syystä. Näin ei kuitenkaan enää ollut Paavalin perustamissa seurakunnissa, näin Raamatustani luen. Toisaalta nykyään veriruoat ovat niin vähäinen ravintoseikka, ettei siihen juuri Tampereen ulkopuolella törmää. Itse en voi käyttää veriruokia henkilökohtaisista syistä.
Sen sijaan haureus (porneia) ei ole lainkaan yksiselitteinen käsite. Se 3.Moos. kohta, mihin vanhin Jaakob viittaa, puhuu lähisukulaisten välisistä avioliitoista ja tämä on luonnollisesti hylättävää. Juuri tähän Paavali viittaa omassa karttamissäännössään, 1. Kor. 5:1-13.
Porneia voi kuitenkin tarkoittaa montaa muutakin tässä tekstiyhteydessä. Se voi olla yleiskäsitteenä siveettömyyttä, tai, kuten edellä mainitsin, luvattomia avioliittoja, osallistumista pakanalliseen temppeliprostituutioon, jne. Mielestäni Luukas tarkoittaa näitä kaikkia.
Vai oletko Jaakko sitä mieltä, että todellisuudessa haureuden harjoittaminenkin muuttui sallituksi?
Hyvä tavaton: en suinkaan, enkä edes tämänsuuntaista tulkintaa ole mistään tavannut, en ainakaan niistä teksteistä, joita olen tutkinut ja lukenut.
Viittaat jakeeseen 15:29. Lienet huomannut kiellettyjen luettelon olevan 15:20 hieman eri järjestyksessä. Syytä tähän lienee tarpeetonta pohtia.
On myös täysin perusteetonta väittää Paavalin hyväksyneen tämän jälkeen veren syönnin. Jos joku ihmettelee, miksi esimerkiksi Jeesus ei käsitellyt veren syöntiä ja todennut että nyt sitäkin saa syödä, niin syy on hyvin yksiselitteinen. Jeesukselle tai apostoleille syntyperäisinä juutalaisina oli itsestään selvää, ettei veren syöminen ollut sopivaa. Kosher ruoan valmistaminen oli heille erittäin merkityksellinen asia, mikä tulee hyvin esille mm. viimeisen pääsiäisillallisen valmistamisesta.
Tämä on hyvin mielenkiintoista. Minä perustan oman näkemykseni siihen, mitä Luukas aiemmin luvuissa 10 ja 11 kertoo Pietarista ja toisaalta siihen, mitä Paavali sanoo Gal. 2:6 ja Gal. 2:10. Mikäli minulta kysytään tässä kohdin, kumpaa on ensisijaisesti uskottava, Luukasta vai Paavalia, joka itse on ollut läsnä Jerusalemin kokouksessa, kallistun kyllä Paavalin näkemykseen. Kosher-ruokiin en ota kantaa. Tämä kuuluu puhtaasti juutalaisuuteen, ei kristillisyyteen, mitä tällä nyt milloinkin tarkoitettaneenkaan.
Tuo sama tapahtuma kerrotaan myös 21. luvussa hieman seikkaperäisemmin. Siitä käy hyvin esille kuinka nuo lain noudattamista vaativat kääntyneet fariseukset olivat poliittiselta taustaltaan ns. selootteja eli kiivailijoita. Tuo poliittinen suuntaus oli keskeisellä sijalla myös siinä, että Rooman sotajoukot päättivät tulla Jerusalemiin pistämään kapinoivat juutalaiset kuriin. Tämä on myös mielenkiintoinen ja Jeesuksen seuraajien historiaa valaiseva aikakausi josta lisää omassa avauksessaan hieman myöhemmin.
Tässäkin olen hieman eri mieltä ottamatta asiaan enemmälti kantaa. Lähinnä näköhotamme eroavat joissakin yksityiskohdissa, joista esitän oman näkemykseni. Fariseukset olivat poliittinen puolue, kuten Saddukeuksetkin. He eivät olleet Selootteja, mutta yksi Jeesuksen oppilaista oli, Simon Kiivailija. Selootit olivat oma puolueensa, sen ajan äärioikeisto.
Olennaista tässä asiassa oli kuitenkin se, että apostolit pitivät laista voimassa niin syntyperäisten juutalaisten kuin käänynnäisjuutalaistenkin osalta kiellot sekä veren syömiseen, että haureuden harjoittamiseen!
Kuten edellä olen esittänyt, mutta tällainen keskustelu miellyttää minua kovin. Olet esittänyt oman näkökantasi kysymykseen ja minä omsta puolestani oman vastineeni. Kanssani kyllä pärjää, kunhan muistaa Jumalan neuvon Laabanille.
