voiko jotkut jt:t olla onnellisia?

[YksinäinenSusi]

Mitä tarvitaan, jotta joku jt voi olla onnellinen jt-seurakunnassa?

Sanoisin, että eräs tuntemani jt-poika oli varmastikin aika onnellinen Iin seurakunnassa.

Hän oli jo lapsesta pitäen selvästi lahjakas ja älykäs, puhelias.

Kunnioitin häntä.

Hän oli myös maatalon isännän poika, joka oli opetettu lapsesta pitäen huolehtimaan lehmistä navetassa, kaikenlaisista maatilan töistä.

Mutta kamaliakin asioita tapahtui.

Tuon pojan pikkuveli kuoli, jäi auton alle ja sekin oli surullista, että vaikka isä oli tienraivaaja ja talon katto piti korjata, niin ei voinut Jehovan enkeli sen vertaa katsoa pojan perään, että olisi pelastanut kuolemasta.

Isä piti puheen hautajaisten jälkeen muistotilaisuudessa, ei itkenyt puhuessa yhtään , reippaasti piti puheen ja uskoi ylösnousemukseen.
Joskus äiti itki kokouksessa, kun ikävöi edesmennyttä poikaansa.

Niin, asiaan ...

No tämä poika josta aloin kirjoittaa ylempänä, niin oli tosiaan jotenkin eri tasolla.

Hän luki raamatunkin läpi kokonaan muutamassa kuukaudessa ja mitä hän aloittikin , hän teki sen aina loppuun asti.

Koulussa hän menestyi loistavasti ja kävi myöhemmin puusepän koulutuksen.

Kävin kerran hänen kanssaan kentällä. Hän osasi puhua ihmisten kanssa ovilla ja ei ollut yhtään ujo ollenkaan vaan sai puhua todellakin ihmisille.
Ihmiset ovilla tykkäsivät ja pyysivät sisällekin keskustelemaan.

Hänellä oli hyvät historia tiedot, koska oli pitänyt korvansa auki historiatunneilla ja oli hyvä oppimaan koulussa.

No, minä tässä vähän rupesin ylistämään häntä, mutta ei voi muutakaan, tämä poika oli varmastikin onnellinen.

Se minua on jäänyt kaivelemaan, että miksei hän huomannut ristiriitaisuuksia, kun luki kaikki kirjat , lehdet ja raamatut ja oli hyvä oppimaan.

Tosin en tiedä onko hän enää aikuisena jt, olis kiva tietää onko noin viisas tyyppi voinut säilyttää uskonsa.

[Markku Meilo]

Tottamooses jt voi olla onnellinen, kuten mormoni, islaminuskoinen, helluntailainen, sikhi, scientologi jne. Jos ajatellaan onnellisuutta tyytyväisyytenä uskontoonsa, niin kyllä fundikselta edellytetään silloin tietämättömyyttä uskontonsa todellisuudesta, hän on siis "onnellisen tietämätön."

[Vieras]

Onnellinen voi kai olla jehovantodistajuudesta huolimatta.

Opeista voi olla tietämätön tai välittämätön. Mutta yhteisö on pakollisempi, lahkon ulkopuoliset suhteet ovat pahasta. Lahkoyhteisö taas voi toimia jossain määrin tyydyttävästikin, mutta myös tuhoten ihmisen, ajaen itsemurhaan.

[Mag Mell]

Sellainen ihminen, joka vielä aikuisenakin kokee asetetut säännöt, ohjeet, ja rajat elämäänsä suuresti helpottavana tekijänä, lienee ihan onnellinen jt-lauman ohjauksessa.
Tällaisia ihmisiäkin kun on, normaalisti oikeustoimikelpoisia ja näennäisesti ihan fiksuja ihmisiä, jotka syystä tai toisesta kokevat hyvin vaikeana itse tehdä päätöksiä, etenkin suurempien asioiden suhteen elämässään. Tältä kantilta katsoen tuntuu varmastikin huojentavalta, kun ei tarvitse itse päättää mitään (ellei halua), vaan lähes jokaiseen asiaan on olemassa erillinen ohjeistus. Ja jos ei ole, niin vanhimmat varmastikin hyvin nopsasti soveltavat sellaisen.

[Mievaan]

Uskon että omat vanhemmat on onnellisia, kun niillä on ystäviä ympäri maailman. Toinen onnellisuuden lähde mistä ne puhuu on että ne edistyy totuudessa. Aina on jotain kehitettävää itsessä, saarnaamisessa jne. Sitten on aina niin mukavat konventit, kokoukset, muistonvietto ja muut tapahtumat. Tuntee itsensä tarpeelliseks mm. vapaaehtois hommissa siivos, vartiointi, jne. Sellainen yhteishenki. Me-henki.."emme ole osa maailmaa". Onhan se helppoa elämää, kun kaikki on mietitty valmiiks. Ei tarvii paljon käyttää omia aivoja. Aina vastaukset löytyy kirjallisuudesta.

[SuurinBabylon]

Tottamooses jt voi olla onnellinen, kuten mormoni, islaminuskoinen, helluntailainen, sikhi, scientologi jne. Jos ajatellaan onnellisuutta tyytyväisyytenä uskontoonsa, niin kyllä fundikselta edellytetään silloin tietämättömyyttä uskontonsa todellisuudesta, hän on siis "onnellisen tietämätön."

Eikö vanha sananlaskukin jo kerro että "tieto lisää tuskaa." Sikäli siis uskonnon tarjoama "onnellisen tietämätön" maailma voi olla jopa joillekin onnellisempi maailma, kuin todellisuus.

[Markku Meilo]

Eikö vanha sananlaskukin jo kerro että "tieto lisää tuskaa."

Se on ilmiselvä ennustus ja viittaa Tieto Oy:n nykyisiin ongelmiin.

Sikäli siis uskonnon tarjoama "onnellisen tietämätön" maailma voi olla jopa joillekin onnellisempi maailma, kuin todellisuus.

Henkilön kannalta näin onkin jos vaan tilanne pysyy vakaana ja henkilö ei levittäisi Vt-valheita ympäristöönsä sillä ajatuksella, että kuulija kuolee pian ennenaikaisesti ellei liity kyseiseen tekopirteään kulttiin. Se vaan tuo onnellisen teitämätön porukka läpikäy aivan samoja ongelmia kuin maailma yleensäkin ja lisänä veri- ja karttamisopit ym.

Pidän myös moraalittomana tapaa, jolla jehovantodistajat esiintyvät uskonnollisina neuvonantajina, mutta eivät lainkaan selvitä itselleen kriittisesti mistä todellisuudessa on kyse. On täysin onnellisuuden määritelmästä kiinni onko onnellisuudessa sijaa esimerkiksi ylikorostuneelle alistumisenhalulle, kritiikittömälle valheellisen propagandan parissa toimimiselle ja sen levittämisen pitämistä tärkeimpänä saavutuksena?

Onhan sitten olemassa myös termi "vähän onnellinen", joka minusta kuvaa esimerkiksi kultissa onnensa saavuttanutta.

[Jaakko Ahvenainen]

Olen tavannut "kultissa" täysin onnellisia ihmisiä useampiakin. Ovat tavannee olla sitä vanhempaa väkeä, jolla toinen jalka haudassa ja toinen sen partaalla. Toisaalta olen tavannut myös "kultissaan" vähemmän onnellisia ihimisiä ja niitäkin, joita eivät edut ole kovin miellyttäneet, esmes muinoinen voileipientekoetu konventeissa.

Asiantilan näin ollessa tyydyn toteamaan: riippunee henkilöstä itsestään. Juuri tänään keskustelin erään luopioksi todetun henkilön kanssa, joka itse asiassa soitti väärään numeroon, mutta koska tuttuja olemme vuosien takaa, muutaman sanan vaihoimme. Hän vaikutti kovin tyytyväiseltä nykyelämäänsä, mistä, henkilön tuntien, tulin kovin iloiseksi. Merkeleellistä: niin jt kuin luopiokin voivat molemmat olla onnellisia. Iloitsen molemmista.

[Vieras]

Jos lähdetään määritelmistä, vaikka se tapaa haiskahtaa pitkäpiimäiseltä alulta, niin
Onnellisuudessa voisi olla 2 tekijää, oma kokemus onnellisuudesta ja siten ulkopuolisen toteaminen siitä että ei ole erehdystä. (muitakin lähestymistapoja olisi)

jt:hän sanoo itsensä onnelliseksi viran puolesta, tokihan se voisi olla totta sittenkin.
Ulkopuolinen voi sitten voi todeta että onnellisuus perustuu loputtomaan listaan erehdyksiä.

Mutta jos onnellisuuskin on tunne, niin mikä tunne sitten jt:lle lähinnä on taikka olisi

Kaiketi riemu kohta tulevasta joulupukista,.... siis leijonankorvantaustan iänikuisisten rapsuttajaisisten alkamisesta.

Olisiko näin

[Bergerac]

Voisin ketjuun viitaten myös esittää voivatko Seuran kuvainnolliset muurahaiset olla samaan aikaan sekä onnellisia että murheellisia, etenkin odotellessa tulevaisuutta ?

Sen mitä olen havainnut, niin äärimmillään murheellisuus sekä onnellisuus ja Seuran ohjeistukset (eli käytännössä käskyt) voivat tietyissä tilanteissa käydä käsi kädessä, ja eräällä tavalla luoda takaportin vilpittömälle Jehovan Todistajalle.

Esim. vilpitön Jehovan Todistaja rikkoo tietoisesti jotain Seuran määrittelemää sääntöä. Hänet erotetaan. Sitten ko henkilö käy aktiivisesti salilla ja kärsii sylkykupin roolia, kunnes aikaa x vanhimmat päättävät että ko henkilö on taas tosi tm Seuran kelpoinen. Henkilö siis saattaa olla samaan aikaan murheellinen esim. ihmissuhteiden rikkoutumisesta mutta toisaalta onnellinen siitä, että mikäli jaksaa olla sylkykuppina niin voi päästä takaisin tosi tm Seuran kuvainnolliseen muurahaiskekoon.

Henkilö siis tietoisesti rikkoo Seuran määräyksiä ja on kieltämättä erottamisen jälkeen Seuran MÄÄRÄYKSIEN mukaisesti ns sylkykupin asemassa. Tietyllä tavalla ei onnellisessa asemassa, viitaten Seuran erottamiskäytänntöön sekä käytännössä muihin vastaaviin määräyksiin. Mutta käytännössä tietää sitä että kun jaksaa odottaa niin asiat saattavat palautua pikku hiljaa ennalleen.

MUTTA katumusajan x jälkeen veli viisasten "kivi" vanhimpien katsomuksen jälkeen erotettu voidaan ottaa takaisin. Tällöin onnellisuus jälleen palaa sekä Seuran määrittelemät ihmissuhde-kiellot käytännössä kumoutuvat (eivät välttämättä kaikilta osin, mutta Seura ei tähän sinänsä luo uhkaavia sääntöjä). Ja ko henkilö on jälleen onnellinen kun tietää olevansa tosi tm Seuran pelastettujen joukossa sekä myös ihmissuhteet saattavat palautua tosi tm Seuran takaisinottamisen myötä.

[Vieras]

Hieman omituinen kysymyksen asettelu avauksessa. Totta kai suuri(n) osa heistä on onnellisia siinä missä muutkin ihmiset.

[Bergerac]

Hieman omituinen kysymyksen asettelu avauksessa. Totta kai suuri(n) osa heistä on onnellisia siinä missä muutkin ihmiset.

Olen samaa mieltä siinä, että vilpittömät Jehovan Todistajat voivat olla onnellisia siinä kuin ihmisetkin.

Mutta tulee muistaa se, että tm Seura vaikuttaa suositteluillaan (eli mielestäni käytännössä määräyksillä, ja jos määräyksiä ei noudata niin pahimmillaan potkut tosi tm Seuran määrittelemästä pelastuksesta jne, toki takaisin voi päästä) vilpittömän Jehovan Todistajan koko elämään !!

[Vieras]

Omakohtaisesti ko. elämää eläneenä en ymmärrä, miksi sillä olisi mitään onnellisuutta heikentävää vaikutusta niin kauan, kuin uskoo lahkon olevan Jumalan välikappale ja Totuuden edustaja.

[Vieras]

"niin kauan, kuin uskoo lahkon "

-Tuosta päästään juuri siihen lahkon viitekehykseen ajattelulle.

Se määrää mikä on kivaa, esim. netti ei (ainakaan aluksi) lahkolainen oli onnellinen kun tiesi että netti ei ole kiva.
Kun lahkolainen teki mitä työtä teki osapäiväisesti, rampaten puoli päivät ovikelloilla, hän oli onnellinen koska lahko sanoi että jt tekee niin ja on onnellinen. Mikäli maailmallinen katsoo täyden palkan tuoman elämän täysipainoisemmaksi, niin lahkolainen on onnellinen ettei ajattele niin koska lahko sanoo ettei niin saa ajatella.

Sitten kun katsotaan oppien muutoksia erehdyksiä ja valheita, niin onni perustuu erehdykseen.

[YksinäinenSusi]

Omakohtaisesti ko. elämää eläneenä en ymmärrä, miksi sillä olisi mitään onnellisuutta heikentävää vaikutusta niin kauan, kuin uskoo lahkon olevan Jumalan välikappale ja Totuuden edustaja.

No, esmes vaikka uskookin jehovan todistajana kaikkiin niihin lupauksiin ja "totuuksiin" niin veikkaisin kuitennii että suurinosa jt:stä tuntee onnellisuutta heikentävään ahdistusta.

Mistäkö? No siitä että ei pysty suorittamaan niin paljon kuin pitäisi ja masennus uhkaa viedä onnellisuuden, kun ei tunne olevansa pelastuksen arvoinen, siis pelastuksen Harmagedonista arvoinen.

Siksi arvelen vain harvojen olevan jehovantodistajista todella onnellisia, nämä ovat niitä jotka ovat onnistuneet vaientamaan epäilyksen äänet mielessään ja uskomaan ett ihmiskunta on 6000 vuotta ollut olemassa, kuten raamattu sanoo mukamas.

Lihan halutkin aiheuttavat ahdistusta, kun seksi on periaatteessa syntiä ja sitä kuitenkin ainakin nuorena hirveästi haluaa, kuitenkin tuntee että se on likaista ja moraalitonta.

Ja vaikka onnistuis pääsemään naimisiin, niin siltikin se seksi tuntuu synniltä ja likaiselta ja pahalta, kun sitä on koko lapsuus opetettu inhoamaan.

No miksi nuori jt sitten menee naimisiin, jos inhoaa seksiä?
Katsos - hän ei tiedä inhoavansa sitä, kun siitä ei ole mitään kokemusta.
Sen sitten huomaa vihaako sitä vai rakastaako sitä, kun on jo naimisissa.

Sen tähden avioelämä saattaa päätyä äkkiä tuhoon, kun siitä ei pysty nauttimaan ja se toinen puoliso joka ei ole se a-seksuaali, kärsii enemmän haluissaan ja tuskissaan, kun toinen puoliso vihaa seksiä ja inhoaa sitä.

Että kyllä sitä on monenlaista onnellisuutta heikentävää vaikutusta , vaikka uskoisikin.