Eli muistatteko pidättekö huolta terveydestänne.
Itse tapaan heittää alas pari vitamiinipilleriä päivittäin, jos muistan, plus aamuisin snapsilasillisen verran Ginsengiä. Ginsengiä sentakia, kun minulla on nuori vaimo, tosin tuon Ginsengin juomisenkin voisi vähentää kerran viikkoon. Mitä sitä nyt koko viikkoa seisottaa.
Ja välillä voisi pitää vaikka vapaaviikonkin. Punaviiniä puolipullollinen kerran viikossa ja jos juhlimassa niin ehkä koko pullo. Laivalla ei ollenkaan. Tuo punaviini saa olla niin tummanpunaista, kun mahdollista, vahvistaa kuulma sydäntä ja suonia. Toisinaan myös tummaa 70-80 % suklaata, tosin Bounty maistuu paremmalta. Olutta ja vahvoja väkijuomia ei tule nautittua juuri koskaan. Filippiineillä ollessa join myös kookosviiniä se on eräänlaista kiljua. Se saa sydämen hakkaamaan, hikoilemaan ja puhdistaa kropan. Myös B vitamiineja tuli syötyä koska pitävät moskiitot loitolla.
Kahvia tulee litkittyä autolautalla koko päivä. Kotona vapaapäivinä jää aamujuomaksi. Vihreätä teetä olen yrittänyt juoda, mutta maistuu pahalta. Muutama kupillinen Lady Grey teetä menee hyvin alas. Syön mitä tahansa. Meidän perheessä niin aasialaista kuin tanskalais-saksalaista.
Tuo, että syön mitä eteen pistetään on pistänyt minut miettimään, että ehkä pitäisi alkaa juomaan omenahappoa, kuulma tasapainoittaa mahan toimintaa.
Jos asuisin Suomessa, niin varmaan söisin mustikoita, koska kuulma parantavat yönäköä, joka minun ammatissa tärkeätä.
Vaimo myöskin vaatii minua vetämään antiwrinkel ryppyvaseliinia naamariini. Se kyllä tapaa unohtua. Vaimo myöskin kerran päivässä hieroo selkääni, koska minulla on ollut kolme discusprolapsia ja paljon reumatismia. Vaimoni juoksee ja minä kävelen.
Eli aika terveesti elän, ja jätän siksi suolihuuhtelut ja muut sellaiset toiminnat muille.
Ei myöskään pidä unohtaa, että yksi asia joka minun tapauksessa rauhoittaa ja poistaa stressiä on että tapaan keskustella Luojani kanssa päivän asioista, niin merenkulusta kuin kotiasioista. Se tapahtuu Don Camillomaisesti ilman suurempia eleitä. Ja kotona illallisen yhteydessä tapaamme pitää ruokarukouksen, joka ei missään tapauksessa ole mikään Jehovan Todistaja tai Katollilainen paatos vaan suoraa tekstiä: Kiitos läskistä, soosista ja riisistä ja hyvä, että on pari perunaakin, Amen.
