Heti alussa hallintoelin viittaa itseensä "Jehovan kanavana". Myös luopiot mainitaan ja sen sijaan että keskityttäisiin heidän esittämiinsä argumentteihin, tyytyy kirja vain mustamaalaamaan heitä henkilöinä. Kirjoituksessa tulee myös hyvin selvästi esiin se, että pelkän Raamatun lukeminen ei riitä, vaan mukaan tarvitsee VT-seuran matskut. Erilaisten raamatuntulkintojen kehittämistä kuvaillaan "kyhäilynä", koska se ei ole tapahtunut massiivisen korporaation byrokratian rattaissa. Luopioiden kerrotaan perustavansa ajatuksensa "kateuteen ja vihaan". Mitään näistä syytöksistä ei tietenkään perustella, vaan lopuksi tavallisia todistajia uhkaillaan sillä mitä tapahtuu jos on Seuran kanssa eri mieltä.
Tämä osoittaa että hallintoelin tosiasiassa pitää itseään "Jumalan kansan" johtajana, vaikka se uudessa kirjasessa Ketkä tekevät Jehovan tahdon nykyään? muuta väittääkin: "Sen [hallintoelimen] jäsenet eivät pidä itseään Jumalan kansan johtajina". Tietenkin he pitävät itseään Jumalan kansan johtajina, sanovathan he alla olevassa lainauksessakin olevansa "Jehovan kanava". Lisäksi he ovat varanneet itselleen eksklusiivisen aseman Raamatun selittäjänä, jonka tulkintoja ei saa kyseenalaistaa. Miten heidän perusteistaan asettaa itsensä tähän asemaan voi varmistua, jos sitä saa tutkia vain heidän itsensä julkaiseman materiaalin avulla? Ollaan pahan kehäpäätelmän äärellä, kun tulkinta jonka mukaan hallintoelin on Jehovan kanava, on sen itsensä tekemä eikä sen totuudellisuuden selvittämiseksi saa tukeutua "luopiopropagandaan", toisin sanoen muiden ajatuksiin ja tulkintoihin.
Ilmestyksen suuremmoinen huipentuma, s. 45 kirjoitti:Karta lahkolaisuutta!
Varhaisista ajoista saakka kristillisen seurakunnan on täytynyt taistella ylpeitä luopioita vastaan, jotka mairittelevin ja petollisin puhein ”aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita vastoin sitä opetusta”, jota saadaan Jehovan kanavan välityksellä. (Roomalaisille 16:17, 18) Apostoli Paavali varoitti tästä uhasta melkein kaikissa kirjeissään. Nykyään, kun Jeesus on palauttanut tosi seurakunnan kristilliseen puhtauteensa ja ykseyteensä, lahkolaisuuden vaara on yhä olemassa - -
Miten lahkolaisuus alkaa? Kenties joku opettajana itseään pitävä kylvää epäilyksiä kiistämällä jonkin Raamatun totuuden (esimerkiksi sen, että me elämme viimeisissä päivissä), ja niin tuo lahkolaisryhmä vetäytyy erilleen ja seuraa häntä. (2. Timoteukselle 3:1; 2. Pietari 3:3, 4) Tai joku arvostelee sitä tapaa, jolla Jehova haluaa työnsä tehtävän, ja vetoaa itseään säästävään henkeen väittämällä, ettei ole raamatullista eikä tarpeellista viedä Valtakunnan sanomaa talosta taloon. Tällaiseen palvelukseen osallistuminen Jeesuksen ja hänen apostoliensa esimerkin mukaisesti pitäisi heidät nöyrinä; kuitenkin he poikkeavat mieluummin omalle tielleen, omaksuvat helpon elämäntavan ja kenties vain lukevat Raamattua aika ajoin yksityisenä ryhmänä. (Matteus 10:7, 11–13; Apostolien teot 5:42; 20:20, 21) He kyhäilevät omia ajatuksiaan Jeesuksen kuoleman muistonvietosta, veren karttamista koskevasta Raamatun käskystä, pyhäpäivien vietosta ja tupakan käytöstä.Lisäksi he väheksyvät Jehovan nimeä; hyvin pian he sortuvat takaisin Suuren Babylonin sallivaisiin tapoihin. Vielä pahempaa on se, että Saatana saa jotkut heistä kääntymään ja ’pieksemään orjatovereitaan’, entisiä veljiään. - -
Kaikkien, jotka luopioiden vaikutus panee horjumaan, pitäisi noudattaa nopeasti Jeesuksen kehotusta katua. Luopiopropagandaan täytyy suhtautua yhtä torjuvasti kuin myrkkyyn, sillä myrkkyä se on! Se perustuu kateuteen ja vihaan, kun taas Jeesus ravitsee seurakuntaansa vanhurskailla, siveellisesti puhtailla ja rakastettavilla totuuksilla - - Koska luopiot kieltäytyvät ottamasta vastaan Jeesuksen oikeassa kädessä olevien tähtien tarjoamia rakkaudellisia neuvoja ja apua, Jeesus tuomitsee heidät ja rankaisee heitä ”mitä ankarimmin” ja jättää heidät ”ulkopuolelle pimeyteen”. Heidät erotetaan, niin etteivät he voi enää toimia hapatuksena Jumalan kansan keskuudessa.