En nyt lähde pohtimaan Raamatun mahdollisia positiivisia puolia, mutta jostain syystä en koe, että jehovantodistajuus tarjoaa juurikaan tuossa kuvattuja asioita. Yksikään tietty elämäntapa ei voi olla jokaiselle ihmiselle parasta, koska ihmisissä ja elinympäristöissä on niin suuria eroavaisuuksia. Toinen haluaa seikkailua maailmalla, kun toinen haluaa pyörittää kotia. Toinen haluaa lentää, ja toinen haluaa olla jalat maassa." Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että rakastava taivaallinen Isämme on paljastanut meille totuuden! Hänen Sanansa osoittaa, mikä on paras elämäntapa ja miten elämästä voi saada mahdollisimman paljon iloa ja tyydytystä. Se suojelee turhilta hankkeilta, vapauttaa uskonnollisten valheiden orjuudesta ja johtaa todelliseen mielenrauhaan. Se antaa elämällemme tarkoituksen ja tarjoaa suurenmoisen tulevaisuudentoivon."
Eri asia on se, että ihmisellä pitäisi olla jonkinlainen yhdenmukainen oikeudentaju ympäri maailmaa toimiakseen hyvin muita kohtaan. Tätä taas todistajuus ei korosta, vaan painottaa tuomitsemista, eristämistä ja syyllisyyttä.
En myöskään kokenut, että todistajuus olisi antanut iloa ja tyydytystä enemmän kuin nykyinen elämäni. Päinvastoin, koen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani tyytyväinen, sisäisessä rauhassa itseni ja elämäni kanssa. Vielä on tekemistä, ei elämä täydellistä ole, mutta ei todellakaan kääntynyt huonoon suuntaan alkaessani irrottautua järjestöstä.
En ihan ymmärrä lausetta "suojelee turhilta hankkeilta", Saarnaajankirjassa todetaan ykskantaan, että kaikki mitä ihminen elämässään tekee, on turhuutta. Riippuu näkökulmasta. Todistajat eivät keskity elämässään korjaamaan mitään elämän perusongelmia, kuten sairauksia, henkistä pahoinvointia, köyhyyttä, nälänhätää tai mitään muutakaan tämän sorttista. Sen sijaan he tuhlaavat aikansa yrittäessään huonoin tuloksin käännyttää muita ihmisiä omaan uskontoonsa, saadakseen nämäkin tuhlaamaan oman aikansa jatkossa samaan tapaan.
Myöskään tulevaisuudentoivo ei vaikuta kovin suurenmoiselta; popula hengiltä, kaikki hyödyllinenkin teollisuus alas, jokaisen elämän tarkoituksena jatkossa palaisi maanviljelyyn, rakentamiseen ja tuhotun maailman sekasorron uudelleenjärjestämiseen samalla kun lähes kaikki tutut kuolleet. Ja kaikesta tästä pitäisi selvitä ilman tunnontuskia, ilman mielenterveyden romahtamista. Tällaisten tapahtumien seuraukset näkee nykypäivänä vallan hyvin maanjäristysten, tsunamien ja muiden onnettomuuksien sattuessa. Todistajilla vaan on omahyväinen asenne; muut ansaitsevatkin kuolla, omapa on vikansa!
Mitä uskonnollisten valheiden orjuudesta sanotaan, I rest my case.
