Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Voimantorni
Viestit: 989
Liittynyt: 07.06.2009 16:16

Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Voimantorni »

Jehovan todistajille esitetään säännöllisesti propagandaa, jonka tarkoituksena on saada todistajat uskomaan, etteivät Jt-seurakunnasta eronneet/erotetut ihmiset voisi olla onnellisia tai menestyä elämässään. Tässä yksi sellainen artikkeli, jonka otsikko on Tunnusta Jehovan valta:
"Saatat tuntea joitakuita, jotka ovat jättäneet huomiotta Jumalan neuvon ja joutuneet sitten maksamaan erehdyksestään kalliin hinnan. Ovatko he nykyään todella onnellisia? Onko heidän elämänsä nyt parempaa kuin silloin, kun he olivat Jehovan järjestön yhteydessä? Ovatko he todellakin löytäneet jonkin onnellisuuden salaisuuden, jota muut Jumalan palvelijat eivät ole tajunneet?"

(Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008)
Auttaakseen lukijoitaan päätymään "oikeaan" vastaukseen, esitetään artikkelissa seuraavaksi kokemus Jt-sisaresta, joka sai tottelemattomuutensa seurauksena aidsin ja joka kuoli pian julkisen katumisensa jälkeen:
"Ajattele, mitä kristitty sisar Sharon sanoi jonkin aikaa sitten: ”Koska jätin Jehovan lain huomiotta, sain kuolemaan johtavan aidsin. Muistelen usein niitä monia onnellisia vuosia, jotka vietin Jehovan palveluksessa.” Sharon tajusi, että oli typerää rikkoa Jehovan lakeja ja että hänen olisi pitänyt suhtautua niihin hyvin kunnioittavasti. Jehovan lait ovat suojaksemme. Sharon kuoli vain seitsemän viikkoa sen jälkeen, kun hän oli kirjoittanut edellä olevat sanat."

(Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008)
Vt-seura yrittää siis vaikuttaa Jehovan todistajiin vetoamalla härskisti heidän tunteisiinsa. Tällaisella yksittäisellä äärikokemuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen onnellinen Jt-seurakunnassa tai sen ulkopuolella.

Vartiotornin artikkeleissa heitellään siis tarkoitushakuisia kysymyksiä entisten todistajien elämänlaadusta. Kuitenkaan Vt-seura ei salli jäsentensä koskaan kysyä suoraan entisiltä Jehovan todistajilta, miten he itse kokevat elämänsä järjestöstä lähdettyään. Edes heidän kommenttejaan ei saisi lukea eikä kuunnella; Vartiotornissa tiedetään toki paremmin toisten ihmisten asiat kuin nuo kyseiset ihmiset itse. Ja ettei villit yleistykset loppuisi, niin
"Saatanalla ei ole mitään hyvää tarjottavana niille, joista tulee osa tätä jumalatonta järjestelmää. Hän esittää ”valheen isänä” monia lupauksia, mutta ne raukeavat tyhjiin"

(Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008)
Mutta miten onkaan käynyt Vartiotorni-seuran itsensä esittämien monien lupausten kanssa? Nekin ovat kaikki rauenneet tyhjiin. Ja tämä sitten lähinnä loppukevennykseksi:
"Seurakunnan vanhimmatkin ovat tietysti alistuvaisia, ja he voivat osoittaa sen olemalla tarkkoja siinä, että he esittävät seurakunnalle Jumalan sanoja, eivät omia mielipiteitään. He eivät pyri edistämään jotakin henkilökohtaista ajatustaan ”menemällä yli sen, mikä on kirjoitettu”"

(Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008)
Vartiotorni-seuran johto esittäytyy tässä epäsuorasti Jumalaksi.
SuurinBabylon
Viestit: 1371
Liittynyt: 02.01.2012 20:04
Paikkakunta: Helsinki

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja SuurinBabylon »

Minä olen ainakin ollut onnellisempi järjestön jätettyäni. Uskon että muilla on samankaltaisia kokemuksia. Sen sijaan en ole lainkaan havainnut, että jehovantodistajat olisivat keskimäärin muita ihmisiä onnellisempia. Päinvastoin, pahaa oloa tukahdutetaan alkoholilla ja ahdistava lahkomeininki aiheuttaa mielenterveysongelmia jäsenille.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Sanoisin että olen elämääni tyytyväisempi, kuin mitä olin silloin kun olin jehovantodistaja.

Jehovantodistajuuden koin ahdistavaksi, kun en voinut uskoa kaikkea, mitä Vt-seura suolsi.

Ja joka ei usko asiaan, ei voi olla tyytyväinen siihen, vaan harkitsee lähtöä.

Mutta jos on perhettä,omia lapsia ja sukulaisia järjestön sisäpuolella, on vaikea lähteä ja onnettomuusloukku on valmis.

Siinä olet ja kärvistelet, nappailet kaljaa pahaan oloon ja olet hetken onnellinen nousuhumalassa ja kun nousuhumala katoaa, alat miettimään, että mitenkähän siitä huomisesta kenttäpalveluksesta vois kieltäytyä menettämättä kasvojaan.

Kannattaa vaan kieltäytyä, sillä mitä et tee sydämestäsi, mitä arvoa sillä JHWH:lle on.

Toinen syy miksi kannattaa kieltäytyä ja perua kenttäsopimus on se, että se toinen jonka kanssa olet sopinut kentälle menosta,
todennäköisesti ajattelee samoin kuin sinä juuri nyt, että miten siitä vois kieltäytyä kasvojaan menettämättä.

Siis soita hänelle ja sano että et pääsekään kentälle,niin hän ilahtuu ja tulee onnelliseksi, kun ei tarvikaan lähteä kentälle.

Mehän tiedämme jo ettei kenttäpalvelus onnellisuutta tuo , vaan se huojennus tuo sitä, kun saa tietää ettei kenttäkaveri pääsekään kentälle ja ei tarvi itsekkään lähteä.

Silloin olemme onnellisimmat ihmiset maan päällä, kun ei tarvi lähteä kentälle vihaisten ihmisten luokse.

Saamme jatkaa kaljan juomista koko illan, ja kellokin on jo paljon, pitääpä lähteä kauppaan hakemaan 2 mäyräkoiraa, toteaa tyytyväisyyttä tavoitteleva jt.

Kunnes kaikki alkaa alusta ja kokouksessa mielenhallinnassa tulee sovittua uusi kenttäpalvelusaika, sekin tuo onnea: siis sopiminen kentälle menosta, kun on mielenhallinnassa -

kokouksen aikaan voimakkaammin - mutta kotona illalla jo alkaa ahdistuksen poikanen vaivaamaan, kun tuli taas sovittua kentällemenoaika vaikkei haluaisi oikeasti.

Sekin on pirullinen kierre, joka haittaa onnellisuutta.

Tietysti jos töppää kaikki kentälle menot niin menettää kasvonsa, ja kukaan ei enää pyydä kentälle kanssaan. Jos on valmis tähän niin voit olla todella onnellinen, voit tehdä tunnit kynällä ja naureskella salaa tontuille, jotka hyppäävät ihmisten ovilla vt-seuran pillin mukaan.

Siis be happy ! Onnellinen et voi olla muuten kuin olemalla onnellinen, teet sellaisia ratkaisuja , jotka tekevät sinusta onnellisen.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Mievaan
Viestit: 486
Liittynyt: 14.10.2011 00:15

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Mievaan »

Tuota on tullu mietittyä muutaman kerran. Vaikkakin kärsin vieläkin muutamista "vierotusoireista", niin voin sanoa että olen onnellinen ja vapaa vihdoin. Se mitättömyyden tunne, kun ei koskaan ollut tarpeeksi hyvä ja riittävä jehovalle (seuralle) on poissa. En pelkää enää, että joku "ystävä" näkis että teen jotain syntiä ja kantelis siitä vanhimmille. Kuolemaan osaa suhtautua eritavalla, kun ei usko enää harmagedonin tuhoon tai ikuiseen elämään paratiisissa. Elämä on vain tässä ja siitä pitää nauttia juuri nyt ei jossain tulevassa. Sain ihanan ei jt-kumppanin, joka on tuonut "maailmallista" järkeä ja paljon rakkautta ja hyviä hetkiä elämääni.

Entä jos...istusin kokouksissa ja konventeissa ihan yksin. Joutuisin kuuntelemaan ahdistavia puheita, siitä miten huono ihminen olen kun en tee enemmän herran työssä. Joutuisin teko hymyilemään ihmisille ja kertomaan, miten mahtava hengellinen paratiisi on, miten ihana veljeseura meillä on, joka pitää huolta kaikista. Joituisin sulkemaan silmäni vanhinten ryyppyputkille ja siitä miten eriarvosesti julistajia kohdellaan. Lohdutukseksi minulle sanottaisiin, että jehova hoitaa asian omana aikanaan. Joutuisin karttamaan erotettuja, niitäkin jotka olin tuntenut koko elämäni. Joutuisin sulkemaan suuni, kun tulisi epäilyjä, koska omilla aivoilla ei saa ajatella ja seuran ainestoa ei saa arvostella. Koska olen nainen, minulla ei olisi mitään asiaa veljien hommiin, vaikka usein haaveilin niistä. Myöskään taivaaseen pääsemisestä ei saisi haaveilla, varsinkaan siitä ei saisi puhua, vaikka paratiisi ei ole koskaan kiinnostanut, kaikkine vijelyksineen ja maataloustöineen. Pelkkä entä jos...-ajattelu saa voimaan pahoin ja muistamaan onnettomat ja ahdistavat vuodet. En halua takaisin, ei ole sellaista asiaa tai rahasummaa, että suostuisin seuran vallan alle.
Voimantorni
Viestit: 989
Liittynyt: 07.06.2009 16:16

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Voimantorni »

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Sanoisin että olen elämääni tyytyväisempi, kuin mitä olin silloin kun olin jehovantodistaja.
Voin sanoa itsestäni täsmälleen samaa. Jo pelkästään se, että voi muodostaa käsityksensä ja maailmankuvansa itse, omien havaintojen perusteella, on minulle suuri lahja. Tämänkin perusoikeuden Vt-lahko ottaa jäseniltään pois.

Pelkästään sen tajuaminen, että järjestö yrittää manipuloida jäseniensä ajattelua ja valehtelee heille tästäkin asiasta (entisten todistajien elämänlaatu) aiheuttaa minulle oksennusvadin etsimisreaktion. Sitä mukaa, kun sisäinen irtautuminen järjestön mielenhallinnasta eteni ja tietomäärä kasvoi, huomasi vähän kerrassaan, ettei se ulkopuolinen maailma olekaan sellainen, jollaiseksi se Jt-yhteisössä mustamaalataan. Tokihan täällä on ongelmia ja kaikkea sellaista, mutta on myös paljon hienoja asioita ja ihmisiä; ja niin on ollut aina. Toisaalta Jt-maailmaan kuuluminen ole yhtään ongelmattomampaa, eikä se ainakaan ihmisestä rehellistä tee.
Mievaan kirjoitti:Vaikkakin kärsin vieläkin muutamista "vierotusoireista", niin voin sanoa että olen onnellinen ja vapaa vihdoin.
Hienoa kuulla! Ja niinhän se vain on, että mitä enemmän vieroitusoireita, niin sitä määräävämpi ja hallitsevampi uskonliike on ollut kyseessä. Sitä suurempi tyhjä tila jää, kun Jt-arki ja ne opit kaikkovat. Silloin sitä saa olla tavallaan sellaisella välitasanteella, aitiopaikalla omaan elämäänsä nähden. Tietynlainen oikeutettu vapauden tunne ja tiedostamattomien mahdollisuuksien tunne kasvaa, ja toki samalla myös vastuu omasta elämästä kasvaa. Kukaan ei enää sanele, mitä pitää tehdä ja mitä pitää tuntea. Se on sitä elämän jatkuvaa opettelua varmaan hautaan asti, ainakin minulla.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Näin sivusta seuraajana, kuin myös todellisessa elämässä, olen tavannut tavalla tai toisella enemmän onnettomia todistajia kuin ex-todistajia, joiden etuna on ollut löytää paljon todistajuuden parjaamaa maailmaa parempi maailma ja ennen muuta elämä, jota on saanut todella elää.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Sekin on jännä asia, että jehovantodistajan täytyy olla onnellinen, ettei tuottaisi Jehovalle häpeää masentuneisuudella tai alakuloisuudella.

Sitä että mitä onnellisuus oikeastaan on, niin jt:lle riittää kun hyväksyy seuran standardin, että olet onnellinen, kun palvot Jehovaa ja ramppaat ihmisten ovilla, ja et saa olla onneton, koska se pilaisi ovityön tulosta ja laatua.

Eli onnellisuus on jotain, mitä pitää olla,vaikka ei olisi oikeasti.

Ex-jt voi olla tyytyväinen tekemisiinsä, harrastuksiinsa, aikaansaannoksiinsa ja se tuo iloa.
Se että ex-jt voi käyttää vaikka kaiken aikansa niihin asioihin , jotka todella kiinnostavat häntä, saa ilon kestämään.

Sitä kai voisi kutsua jopa onnellisuudeksikin, vaikka onnellisuus on hieman sadunomainen ominaisuus. Käyttäisin itse termiä tyytyväisyys.

Sitten kun tulee vanhaksi ja kuolee pois, niin kumpi oli onnellisempi ja kumman elämä oli merkityksellisempi?
Kuitenkin meillä on todistetusti vain tämä yksi elämä, ja kaikki jehovan palvojatkin ovat kuolleet tähän mennessä hekin, uskoa saa ikuiseen elämään, mutta mitä se auttaa - aivan turhaa.

Tietysti uskonnollinen liike hyötyy tästä.

Koska jos uskot ikuiseen elämään niin sinä voit antaa aivan hyvin tämän oikean elämäsi ja varasi uskonnolliselle liikkeelle lahjaksi, koska kuoleman jälkeen saat sitten ikuisen palkaksi.

Se on markkinarako jota uskonnolliset liikkeet hyödyntävät.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Voimantorni kirjoitti:
"Saatat tuntea joitakuita, jotka ovat jättäneet huomiotta Jumalan neuvon ja joutuneet sitten maksamaan erehdyksestään kalliin hinnan. Ovatko he nykyään todella onnellisia? Onko heidän elämänsä nyt parempaa kuin silloin, kun he olivat Jehovan järjestön yhteydessä? Ovatko he todellakin löytäneet jonkin onnellisuuden salaisuuden, jota muut Jumalan palvelijat eivät ole tajunneet?"

(Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008)
Kiitos, taas harvinaisen mainio lainaus ikuisesta Vartiotorni-kaavasta. Lause kerrallaan viedään lukijaa kohti väittämää, jota kukaan ei ole edes esittänyt. (Paitsi Vartiotorni itse.) Erityisen helppoa tätä vedätystä on harrastaa kun puhutaan niin epämääräisestä käsitteestä kuin onnellisuus.

Näin ovelasti se käy: 1) Jos syöt omenan sijaan appelsiinia, oletko todella onnellinen? 2) Ovatko appelsiininsyöjät onnellisempia kuin omenansyöjät? 3) Voiko appelsiininsyöjä todella väittää löytäneensä jonkinlaisen onnen salaisuuden, jota omenansyöjä ei ole tajunnut?

Näennäislogiikan jälkeen heitetään perään mainitsemasi tunteisiin vaikuttaminen: 1) kauhuskenaarioilla pelottelu ja yleensä loppuun 2) ihana paratiisivisio.

Eräskin appelsiinin syöjä popsi (terveysviranomaisten varoituksista huolimatta) koko hedelmän myrkytettyine kuorineen, ei hakeutunut sairastuttuaan lääkäärin ja kuoli pois. Tämä todistaa, että appelsiini ei tee onnelliseksi, vaan todennäköisesti jopa tappaa.
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Kivikko
Viestit: 650
Liittynyt: 10.01.2011 21:08

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Kivikko »

En koe elämääni onnettomaksi, todellakaan. En itsekään käytä mielelläni latautunutta sanaa onnellisyys, vaan pyrin puhumaan tyytyväisyydestä ja mielenrauhasta. Niissä olen saavuttanut paljon päästyäni järjestön ulkopuolelle (vaikka paperilla heidän kirjoissaan vielä olenkin). En tunne muutenkaan täyttäväni järjestön mielikuvaa luopioista. Uskon olen kyllä menettänyt, mutta en ole ainakaan vielä tehnyt mitään seuraavista;
- valehdellut järjestön toiminnasta (en näe siinä mitään järkeä, koska tosiasiat puhuvat paremmin puolestaan),
- yrittänyt "eksyttää" muita todistajia ( en halua puuttua muiden uskoon, muiden luopioituvien kanssa olen asioista toki jutellut),
- aloittanut tupakanpolttoa (sikaria olen sentään maistanut),
- alkanut käyttää huumeita (mielialalääkkeet voisi melkein rinnastaa, mutta niitäkin olen vähentänyt poishiipumiseni jälkeen),
- tullut katkeraksi tai raivoisaksi (päinvastoin, olen rauhoittunut kun saan elää mieleni mukaista elämää)
- tuhonnut perhe-elämääni/parisuhdettani huonolla käytöksellä tai petollisuudella

Ovatko he todellakin löytäneet jonkin onnellisuuden salaisuuden, jota muut Jumalan palvelijat eivät ole tajunneet?"
Tähän voin vaan sanoa, että itse olen mielestäni sen löytänyt. Koen harrastukseni ja työpaikkani ja perhe-elämäni saarnaamistyötä ja kokouksissa käymistä monin kerroin miellyttävämmiksi, ja olen saanut tasapainon elämääni, kun ei tarvitse pelätä muiden tuomintaa, ja saan käyttää aikani mielekkäällä tavalla. Toki jos joku saa elämästä irti eniten kuvitellen olevan jonkin mielikuvitushahmon ystävä, joka ei koskaan ota yhteyttä, niin kaikin mokomin. Itse saan enemmän irti ystävistä, joiden kanssa voin pitää hauskaa, harrastaa eri asioita ja käydä mielekkäitä keskusteluja tunti toisensa jälkeen! Mitä muuta sitä elämässä tarvitaan, kuin hyvän tuottamista toisille, ja siinä sivutuotteena saada siitä osa itselleen?
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Kivikko kirjoitti:En tunne muutenkaan täyttäväni järjestön mielikuvaa luopioista.
Kannattaa myös muistaa, että koko termi "luopio" on järjestön kielteisillä merkityksilä lataama. Se on tarkoitettu vain ja ainoastaan demonisoimaan lahkosta lähteneitä.

Yhtä hyvin voidaan puhua sairaan lahkon jäsenistä ja sieltä pois päässeistä toipujista, jotka ovat matkalla entistä terveempää ajattelua. Että "luopio" vaan my ass, Veikko, Jukka, Jouni ja johtajanne hallintoelimessä.
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Mag Mell
Viestit: 541
Liittynyt: 10.04.2009 17:10

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Mag Mell »

Kivikko kirjoitti:En tunne muutenkaan täyttäväni järjestön mielikuvaa luopioista.
Tuskinpa juuri kukaan oikeasti täyttää järjestön (tarkoitushakuisesti propagandistista) mielikuvaa luopioista.
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
Kivikko
Viestit: 650
Liittynyt: 10.01.2011 21:08

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Kivikko »

Tunnen ihmisiä (kyllä, monikossa), jotka madaltavat äänensä lähes kuiskaukseksi, jos käyttävät sanaa 'luopio'. Tai samoilla ihmisille sana 'seksi' aiheuttaa saman reaktion. Hassu juttu. Ehkä enemmänkin sääliksi käy, varsinkin jos ihminen nuo kaksi negatiivisessa mielessä yhdistää toisiinsa. Koen olevani enemmän pakana kuin luopio, jos niille nyt eroa löytyy.
Voimantorni
Viestit: 989
Liittynyt: 07.06.2009 16:16

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Voimantorni »

Vieraas kirjoitti:Kannattaa myös muistaa, että koko termi "luopio" on järjestön kielteisillä merkityksilä lataama. Se on tarkoitettu vain ja ainoastaan demonisoimaan lahkosta lähteneitä
Tämähän on meille jokaiselle tuttua; Vt-seura tosiaan käyttää julkaisuissaan ja julkisissa puheissaan toistuvasti tätä voimakkaasti ladattua termiä viittaamaan meidänkaltaisiin ihmisiin, jotka paljastavat Vt-seuran moraalittoman toiminnan. Luopiot ovat Jt-todellisuudessa sitä alinta mahdollista ihmisen olemassaolon tasoa, ja moraaliltaan suoraan verrattavissa siihen "ensimmäiseen luopioon, Saatanaan". Tästä huolimatta Vt-seura toisessa yhteydessä tulee (vahingossa?) tuominneeksi ihmisten luopioksi nimittelyn syntisenä menettelynä:
”Mitä sitten tarkoitti ilmaus ”halveksittava typerys”? Tässä käytetty sana kuulosti samalta kuin ’kapinallista’ merkitsevä heprean sana, ja se viittaa ihmiseen, joka on moraalisesti kelvoton, luopio ja Jumalaa vastaan kapinoiva. Henkilö, joka kutsuu lähimmäistään ”halveksittavaksi typerykseksi”, sanoo siis itse asiassa, että tämän tulisi saada Jumalaa vastaan kapinoivalle ihmiselle sopiva rangaistus: ikuinen tuho. Jumalan näkökannalta se, joka tuomitsee toisen tällä tavoin, voisi itse ansaita tuon ankaran rangaistuksen.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006)
:lol: :lol:

Niinpä niin, Vartiotorni-seura voisi itse ansaita itselleen ankaran rangaistuksen siitä, että nimittelee entisiä jäseniään luopioiksi. Rangaistuksen toimeenpanijasta ei tosin ole sen tarkempaa tietoa, mutta noin niinkuin periaatteessa kuitenkin...
sinner74
Ylläpitäjä
Viestit: 2754
Liittynyt: 12.01.2009 14:12
Paikkakunta: Rollo

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja sinner74 »

Voimantorni kirjoitti: Niinpä niin, Vartiotorni-seura voisi itse ansaita itselleen ankaran rangaistuksen siitä, että nimittelee entisiä jäseniään luopioiksi. Rangaistuksen toimeenpanijasta ei tosin ole sen tarkempaa tietoa, mutta noin niinkuin periaatteessa kuitenkin...
Mielenkiintoinen huomio, vahvistaa käsitystäni siitä että Vartsikkaseuran oikean ja vasemman käden välillä on pienehköjä kordinaatio-ongelmia :)

Monet ex-todistajat omaksuvat luopio-statuksen vapaaehtoisesti. Näkisin, että kyseessä on osittain huumori, ja osittain tarkoituksellinen toiveikkuus entisten uskontoverien mahdollisesta järkyttymisestä.
And Justice For All
Voimantorni
Viestit: 989
Liittynyt: 07.06.2009 16:16

Re: Olemmeko me ex-todistajat onnettomia?

Viesti Kirjoittaja Voimantorni »

Kivikko kirjoitti:Tunnen ihmisiä (kyllä, monikossa), jotka madaltavat äänensä lähes kuiskaukseksi, jos käyttävät sanaa 'luopio'. Tai samoilla ihmisille sana 'seksi' aiheuttaa saman reaktion.
Tällainen viittaisi kai lähinnä siihen, että nämä sanat ovat niiden käyttäjälle kaikkea muuta kuin neutraaleja. Ne on ladattu täyteen merkitystä, vähän niinkuin Vanhan testamentin jumalaan viittaava heprealainen tetragrammikin tietyissä juutalaisissa piireissä, ja siksi tuota sanaa ei saanut lausua ääneen. Erona tässä on tietysti se, että "luopio" ja "seksi" mielletään alhaisiksi asioiksi, kun taas JHWH koetaan korkeaksi asiaksi, mutta yhtä kaikki, molemmanlaiset asiat ovat kaiketi liian kaukana kunnon hurskasta uskovaista.
Kivikko kirjoitti:Koen olevani enemmän pakana kuin luopio, jos niille nyt eroa löytyy.
Itse koen olevani varmaankin lähinnä uskonnoton. Toki olen myös ateisti perinteisen määritelmän mukaan, mutta termi "uskonnoton" on käytännössä kyllä havaittu helpommaksi käyttää. Ainakin se on neutraalimpi eikä aiheuta tietyissä piireissä niin paljon närää kuin suoraan ateistiksi esittäytyminen.
Vastaa Viestiin