olisiko ollut toisin jos...

[Polyester]

Itse olen tästä sekä samaa mieltä että erimieltä. Se on syntymä-jt:lle henkisesti raskasta mutta ei välttämättä ole sitä hengellisesti. Aikuisiällä mukaan tulleelle se on hengellisesti raskasta, mutta ei välttämättä ole sitä henkisesti.

Itse olin käännynnäinen, ja hyvinkin sitoutunut jehovantodistajiin hengellisessä mielessä. Lahkosta irroittautuminen oli ilman muuta kriisi. Toisaalta pääsin helpolla sikäli, ettei sukua ole koskaan ollut mukana, enkä myöskään ehtinyt avioitumaan.

[Aamu]

Itse olen jtksi kasvatettu, mutta voisin kuvitella mahdolliseksi, että minut olisi onnistuttu käännyttämään ovelta. Todistajien opit kuulostavat ihan järkeviltä noin alkuvaiheessa ja yleisesti, onhan se vakuuttavaa, kun näytetään että Raamatussa (tai ainakin UM) todella sanotaan jotain ja että voihan sen näinkin tulkita. Harvapa tavan tallaaja on niin raamattuunsa perehtynyt, että osaisi heti heittää vastaan että joo mutta mitenkäs tuo on sopusoinnussa tämän toisella puolella raamattua olevan kohdan kanssa. Minusta todistajat esittelevät uskonnon ja raamatun tulkinnan tavattoman vaikeaksi, monimutkaiseksi ja tieteelliseksi asiaksi (kyllähän se sitä tietysti onkin, mutta oikein erityisen korostetusti), josta he sitten tarjoutuvat esittelemään pääkohdat kansantajuisesti. Minusta sellainen kyllä vakuuttaa, ja olisin hyvinkin tuollaiseen itse langennut. Vaatii paaaljon perehtymistä, että epäkohtia kykenee sormella osoittamaan, ehkäpä vasta kääntymyksen jälkeen. Omalla kohdallani sain tietää Seuran kyseenalaisesta toiminnasta, karttamisjärjestelyistä ym. järjestöön liittyvästä vasta vuosia eroni jälkeen.

Lapsuuteni ja nuoruuteni tuskin olisivat olleet kovin erilaisia, vaikka en jt olisi ollutkaan. Perheeni tai paikallinen srk eivät olleet mitään fundiksia, suurin osa kavereistani oli maailmallisia, jotka suhtautuivat todistajuuteeni uteliaasti, säälivästi koska en saanut joululahjoja ja kateellisesti koska minun ei tarvinnut olla uskontotunneilla. Uskonnosta olisi saattanut tulla lempikouluaineeni. Kentällä ja kokouksissa tietysti piti istua, mutta minusta ne olivat ihan kivoja, sai pynttäytyä ja vaikuttaa tärkeältä. Erooni nuorena aikuisena ei liittynyt mitään suurempaa kriisiä (kastamaton kun olin). Niihin aikoihin olisin todennäköisimmin kääntynyt jtksi jos tilanne olisi ollut toinen. Ja aivan varmasti olisin myöhemmin eronnut. Koska oma kokemukseni ei sisällä mitään kovin traumaattista, kykenen muistelemaan todistaja-aikojani jopa lämmöllä. Ainakin ne herättivät kiinnostuksen raamatun asioihin, joka vahvistui löydettyäni myös muut-kuin-seuran tulkinnat.

Oma veikkaukseni on, että sellaisen henkilön on vaikeampaa erota/toipua erosta, joka on tullut mukaan vapaaehtoisesti aikuisiällä. Lapsesta saakka aivopestyn on saatava silmänsä auki ja opittava ajattelemaan itse. Vastuuta on myös helpompi siirtää, ja myöntää ettei ole koskaan tajunnut jotain juttua. Itse kääntynyt on kerran järkeillyt asiat itselleen, ehkä puutteellisilla pohjatiedoilla tai väärin ymmärretyilla asioilla. On moninkertainen työ antijärkeillä se käänteisesti aikuisen käsityskyvyllä. Petetyksi tulemisen tunne saattaa olla moninkertainen. Mutta vaikeaa sen täytyy olla kummassakin tapauksessa.

[Golgata]

Esittämäsi luvut eivät varmasti todellisuudesta juurikaan eroa. Jehovantodistajuus on tapa-uskonto, eikä sille nyky-yhteiskunnassa olla valmiita koko elämää antamaan. Vaikka ollakseen 'oikea jehovantodistaja', sitä se juuri vaatisi.

Vietettyäni ikävuodet 12-20 Jeppuloissa voin sanoa, että ikäisiäni nuoria on kolmenlaisia järjestössä.

1. ryhmä on ns. tienraivaaja porukka joka käyttää kaiken mahdollisen ajan seuran ohjeistamiin toimiin. Enemmistönä myöhemmän ajan Jehovan todistajat eli aikuisiän kynnyksellä mukana tulleet...

2. ryhmä on ns. renttuporukka jossa uskonto on enemmänkin tapa. Suurin osa tähän porukkaan kuuluvista ovat lapsesta asti mukana olleita. He pysyvät järjestössä todennäköisesti pitkään tai jopa kuolemaansa asti, sillä heille uskonto ei muodostu rasitteeksi ja he eivät kyseenalaista seuran oppia...

3. ryhmä on väliinputoajat joille seuralla ei ole enää tarjota minkäänlaista kosketuspintaa. Tähän porukkaan kuuluvat nuoret, jotka alkavat ajattelemaan omilla aivoillaan ja irtautumaan järjestöstä. Yleensä iältään 19-25. Enemmistönä ennen tiukasti mukana olleet nuoret, jotka ovat jonkin tapahtuman tai asian vuoksi heränneet hengellisestä painajaisesta...

[paula]

Minä sekosin järjettömyyttäni JT-porukkaan 11-vuotiaasta lähtien. Olin lähellä kuolemaa 22v. kieltäydyttyäni verensiirrosta (olisi jäänyt 2 pientä lasta). Siitä alkoi uskonnon kriisi, muutaman vuoden pohtimisen jälkeen olisin halunnut jättää uskonnon, mieheni (tullut mukaan 19vuotiaana) joka roikkui mukana ei halunnut jättää sydeemiä.

Siispä lapset saivat kokouksissa JT opit, minä roikuin mukana PERHEENI tähden. Nyt ennen eroamistani yli 10v täysin toimettomana. Minä olen syyllinen että lapseni saivat tälläisen sekopää maailmankatsomuksen kun en uskaltanut tehdä kantaani ja oikeuttani äitinä kyllin selvästi. Nyt ollaan tilanteessa etten saa vierailla pois muuttaneiden lasteni kotona. Sairasta. Ilman tätä karttamista ei minulla olisi syytä esim pyöriä näillä sivuilla. Toivon todella että valistus puree ja ihmiset ymmärtävät ettei uskonnolla ole oikeutta sanella ihmisen elämää! Jokaisella kuluu olla uskonnonvapaus on.

[Istuva Härkä]

3. ryhmä on väliinputoajat joille seuralla ei ole enää tarjota minkäänlaista kosketuspintaa. Tähän porukkaan kuuluvat nuoret, jotka alkavat ajattelemaan omilla aivoillaan ja irtautumaan järjestöstä. Yleensä iältään 19-25. Enemmistönä ennen tiukasti mukana olleet nuoret, jotka ovat jonkin tapahtuman tai asian vuoksi heränneet hengellisestä painajaisesta...

Meidän väliinputoajien ryhmä on varmaan aika suuri. Itse kuulun siihen. Tosin en koskaan ole ollut tiukasti mukana, mutta toki monet ovat jossain vaiheessa selkeää "kuulumista" kokeneet, its olen ollut aina normaalia enemmän ulkopuolinen kokemuksista johtuen.

[Vieras]

Golgatan ansiokkaasta analyysistä saattaisi maallikko kuvitella että kolkkuryhmäläiskatraaseen kuuluvat eivät tarttisi kummoistakaan lisäinformaatiota lahkosta ja mahdollisuuksista vuorovaikutukseen, toimintaan ja elämään lahkon ulkopuolella kun lahkon ovi kävisi viimeisen kerran heidän osaltaan.

No, ainakin vielä näkyy aurinko vielä paistavan vaikka syksyä tekee, tsemppiä vaan kaikille ja eiköhän se aurinko sulata jäätyneen kävynkin.

[Berzerk]

Jep, kyllä toi kolmos ryhmä on se, johon kuulun. Ikäkin menee melkein haarukkaan heh...

Kyllä silmiä on avattu tässä viimeaikoina vähän turhankin paljon. Mutta hyvä niin.



Berzerk

[Lehtiveli]

Kyllä silmiä on avattu tässä viimeaikoina vähän turhankin paljon. Mutta hyvä niin.

Haluaisitko kertoa tästä lisää?

[ex-jehu]

Itse olen jt:ksi kasvatettu tai sitä yritti äitini, tosin siinä onnistumatta. Itse en usko, että olisin ikinä edes puhutunut jehovan todistajien kanssa jos minua ei sellaiseksi olisi yritetty tehdä. Uskon näin, koska:

* uskonto ei ole koskaan kiinostanut minua suuremmin (filosofia enemmän)
* en ole suuremmin kiinnostunut kuoleman jälkeisestä elämästä
* ikuinen elämä kuulostaa mielestäni erittäin huonolta ajatukselta
* ynnä muita syitä

[/list]

[Berzerk]

Haluaisitko kertoa tästä lisää?

Toistaiseksi moni asia on sellainen, jonka käsittely toimestani foorumilla johtaisi selkeään kaapista ulos tuloon, johon en ikävä kyllä vielä ole valmis.
Mutta kyllähän, jos oikeasti alkaa pohtimaan esim. erotettujen/eronneiden kohtelua, niin alkaa mietityttämään. Ja monelle "tosi uskovalle" asiat ovat niin musta valkoisia, mutta kun jokin asia osuu omalle kohdalle niin yhtäkkiä absoluuttisesta totuudesta ja säännöstä löytyykin porsaanreikä. Varsinkin, jos on riittävän kovat natsat kauluksessa ja ehkä vaikutusvaltaa muutenkin seurakunnassa.

Ja muiden ajatusten lukeminen on auttanut omaa heräämistä horroksesta, kiitos siitä teille kaikille!

Vielä otsikon aiheesta sen verran, että en todellakaan olisi koskaan liittynyt jt-uskontoon, ellen olisi siihen syntynyt ja nuoruusvuosina siinä kovalla painostuksella pidetty.

Berzerk

[Lehtiveli]

Näiden sivujen yksi tarkoituksista on juuri mustavalkoisen ajattelun "rikkominen". Elämä ei ole niin mustavalkoista kuin VT-seura haluaisi sen olevan. Säännöt ovat yksiselitteisiä, vaikka elämä ei sitä ole.