Salailin pitkälti siitä syystä, kun olin ala-asteen 'jehova' ja yläaste -nimisen infernon ajan se 'vitun jehova'. Aikuisilla on kehittyneempi empatiakyky, eivätkä kiusaa samalla tavalla kuin teini-ikäiset. En kuitenkaan koe asiakseni julistaa joka toiselle lahkossa vietettyä lapsuutta ja varhaisnuoruuttani. Sellaiset tietävät taustastani, joille olen itse kokenut hyväksi kertoa.Mievaan kirjoitti:"Jt-skene ei anna kasvatuksellisesti kaikkein parhaita eväitä loppuelämää varten." Ei todellakaan. Ei se ole helppoa 20nä opeltella tavisten tavoille. On jäänyt niin paljon kaikesta paitsi. Juuri se salailu, ei vieläkään uskalla luottaa ihmisiin. En tiedä mistä se häpeä tulee. Pitää oikein patistaa itseään ettei aina salaa taustaansa. Pari viikkoo sitten tuli puhetta jouluperinteistä työkavereiden kanssa. Siinä olin aika hiljaa kunnes kaverit kysy multa mun kauneina joulumuistoa lapsuudesta. Nieleskelyä ja sitten tokasin jotain siihen suuntaa ettei meillä oo vietetty joulua kotona, siihen tykaveri naurahti et ooksä joku jehova, olisin halunnu vajota maan sisään sillon. Sanoin että juu meidän perhe oli mutten itse ole enää. Sitten jotenkin rentouduin ja kerroin että vietin ensimmäisen jouluni nykyisen mieheni kanssa. Naureskelin ja ensimmäisen jussini ja synttärin ja ja. Se tilanne meni lopulta ihan hyvin.
Reaktiot ovat noilta luottoihmisiltäkin olleet aika erikoisia, kun olen kertonut omaavani jt-taustan. On tuntunut siltä, että on jollain lailla minun vikani, kun vanhempani kääntyivät tähän paljon puhuttuun lahkoon. Toiset taas eivät voi käsittää, miten tavanomaisista lähtökohdista kaksi aikuista kääntyy lahkoon, vaikka elämän perusasiat ovat mallillaan. Vaikea se on itsenikin käsittää, kun tietääkseni noihin aikoihin elämässämme ei ollut mitään muutosta tai kriisiä menossa.
Meidän perheen pää oli se, joka päästi vartiotornimummon sisään vuonna 1980. Yksissä vanhempani päättivät aloittaa tutkimisen tienraivaajapariskunnan kanssa. Minulla siis ei ollut osaa eikä arpaa vanhempieni valintoihin.
Olen tullut tulokseen, että on parempi pitää suu supussa tästä asiasta. Parissa tapauksessa jt-kaapista tultuani ihmisten suhtautuminen minuun muuttui. Minua ei alettu suoranaisesti karsastamaan, mutta jonkinlainen varaus kuitenkin syntyi. Jos jollekulle on välien kannalta ongelma, että olen kasvanut käännynnäisperheessä se on hänen oma ongelmansa.
En itse todellakaan toitota asiaa. Mutta en käy valehtelemaan myöskään, sitä on joutunut tekemään ihan tarpeeksi menneisyydessä "rakkaudellisen" järjestön takia.
