Kumpaan luotat enemmän?

[Johanneksen poika]

Luotatko enemmän Jehovan todistajaan vai entiseen Jehovan todistajaan?

* * *

Vartiotorniseuran tuottama kirjallisuus korostaa usein sitä, kuinka luotettavia Jehovan todistajat ovat. Se myös heittää täysin kritiikittä sellaisia väitteitä, että kaikki "maailman ihmiset" ovat epäluotettavia. Brooklynin johto ottaa sitten maalitaulukseen luonnollisesti ne, jotka on erotettu tai ovat eronneet Jehovan todistajien seurakunnista. Hehän luonnollisesti ovat kaikkein epäluotettavimpia. Vai ovatko?

Miten tuo asia on SINUN mielestäsi? Voitko luottaa Jehovan todistajiin, ja erityisesti: voitko luottaa Jehovan todista -vanhimpiin? Millä perusteella sanot näin? Onko sinulla henkilökohtaisia kokemuksia? Luotatko enemmän JT-vanhimpiin vai entisiin Jehovan todistajiin?

Pieneksi pohjustukseksi lainaan Vartiotorniseuran kirjallisuudesta muutaman otteen:

*** w97 1/3 s. 27-28 Pelkäätkö luottaa toisiin ihmisiin? ***
Luota seurakuntaan
Yli 80 000:ssa Jehovan todistajien seurakunnassa ympäri maailmaa on nöyriä miehiä, jotka palvelevat ”työtovereina teidän iloksenne” (2. Korinttilaisille 1:24). Nämä ovat vanhimpia. Jesaja sanoo: ”Jokaisen täytyy osoittautua kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa.” Juuri tällaisia vanhimmat pyrkivät olemaan. (Jesaja 32:2; 50:4; 1. Tessalonikalaisille 5:14.)
Vanhimmat täyttävät Raamatun vaatimukset ennen kuin ’pyhä henki nimittää’ heidät. Tämä tieto epäilemättä vahvistaa luottamustasi heihin. (Apostolien teot 20:28; 1. Timoteukselle 3:2–7; Titukselle 1:5–9.) Se mitä keskustelet jonkun vanhimman kanssa, pysyy ehdottoman luottamuksellisena. Luotettavuus on yksi hänen pätevyysvaatimuksistaan (vrt. 2. Mooseksen kirja 18:21; Nehemia 7:2).
Seurakunnan vanhimmat ”valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin” (Heprealaisille 13:17). Eikö tämä saakin sinut panemaan luottamuksesi näihin miehiin? Kaikilla vanhimmilla eivät samat ominaisuudet luonnollisestikaan ole yhtä vahvoja. Toiset voivat tuntua helpommin lähestyttäviltä, huomaavaisemmilta tai ymmärtäväisemmiltä kuin toiset. (2. Korinttilaisille 12:15; 1. Tessalonikalaisille 2:7, 8, 11.) Mikset uskoutuisi sellaiselle vanhimmalle, jonka seurassa tunnet olosi mukavaksi?

* * *

*** w00 15/2 s. 19-20 kpl 20 Onko sinulla ”Kristuksen mieli”? ***
20 Miten voimme osoittaa, että meillä on Kristuksen mieli tässä asiassa? Älä suhtaudu pessimistisesti uskonveljiisi. Jos ajattelet pahinta, se ilmenee todennäköisesti sanoistasi ja teoistasi (Luukas 6:45). Raamatussa kuitenkin sanotaan rakkaudesta, että ”kaikki se uskoo” (1. Korinttilaisille 13:7). Rakkaus on myönteistä, ei kielteistä. Se rakentaa, ei revi. Ihmiset osoittavat auliimmin vastakaikua rakkaudelle ja kannustukselle kuin pelottelulle. Voimme rakentaa ja rohkaista toisia ilmaisemalla heitä kohtaan luottamusta (1. Tessalonikalaisille 5:11). Jos meillä on Kristuksen tavoin myönteinen näkemys veljistämme, kohtelemme heitä tavoilla, jotka rakentavat heitä ja saavat heistä esiin heidän parhaat ominaisuutensa.

* * *

*** w96 1/9 s. 23 kpl 14 Eläminen Kristuksen lain mukaan ***
14 Voimme luottaa siihen, että Jehova Jumala vaikuttaa pyhän henkensä välityksellä tosi palvojien sydämeen. Kypsät kristityt vetoavat näin ollen veljiensä sydämeen, pyytävät heitä hartaasti, kuten apostoli Paavali teki (2. Korinttilaisille 8:8; 10:1; Filemonille 8, 9). Paavali tiesi, että epävanhurskaat ne pääasiassa tarvitsevat yksityiskohtaisia lakeja pitämään heidät ojennuksessa, eivät niinkään vanhurskaat (1. Timoteukselle 1:9). Hän ilmaisi veljiään kohtaan uskoa, ei epäluuloa eikä epäluottamusta. Eräälle seurakunnalle hän kirjoitti: ”Luotamme teihin Herrassa.” (2. Tessalonikalaisille 3:4.) Paavalin usko ja luottamus varmasti kannustivat suuresti noita kristittyjä. Vanhimmat ja matkavalvojat pyrkivät nykyään samaan. Millaista virvoitusta nämä uskolliset miehet saavatkaan aikaan, kun he paimentavat rakkaudellisesti Jumalan laumaa! (Jesaja 32:1, 2; 1. Pietarin kirje 5:1–3.)

* * *

*** w03 1/11 s. 5-6 Luottamus on onnellisen elämän ehto ***
Ihmisiä joihin voimme luottaa
”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu”, kirjoitti psalmista (Psalmit 146:3). Nämä Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut sanat auttavat meitä ymmärtämään, että monet ihmiset eivät ansaitse luottamustamme. Luottamustamme eivät ansaitse automaattisesti edes tämän maailman ”jalosukuiset” eli arvossapidetyt henkilöt, kuten eri alojen asiantuntijat. Heidän neuvonsa saattavat osoittautua erheellisiksi, ja luottamus tällaisiin ”jalosukuisiin” voi muuttua nopeasti pettymykseksi.
Meidän ei tietenkään pitäisi tämän perusteella menettää luottamustamme kaikkiin ihmisiin. On kuitenkin selvää, että meidän on oltava valikoivia sen suhteen, keneen luotamme. Millaiset kriteerit meillä pitäisi olla? Esimerkki muinaisesta Israelin kansasta voi auttaa meitä. Kun Mooseksen täytyi nimittää miehiä tehtäviin, joissa he kantaisivat paljon vastuuta Israelin keskuudessa, häntä neuvottiin valitsemaan ”kaikesta kansasta pystyviä, Jumalaa pelkääviä miehiä, luotettavia, väärää voittoa vihaavia miehiä” (2. Mooseksen kirja 18:21). Mitä voimme oppia tästä?
Näissä miehissä oli havaittu tiettyjä jumalisia ominaisuuksia ennen kuin heidät asetettiin luottamustehtäviin. He olivat jo osoittaneet pelkäävänsä Jumalaa; he tunsivat tervettä kunnioitusta Luojaa kohtaan ja pelkäsivät loukata häntä. Kaikille oli selvää, että nämä miehet tekivät parhaansa pitääkseen Jumalan normit kunniassa. He vihasivat väärää voittoa, mikä oli osoitus moraalisesta voimasta, joka estäisi valtaa turmelemasta heitä. He eivät käyttäisi toisten luottamusta väärin ajaakseen joko omia etujaan tai sukulaisten ja ystävien etuja.
Eikö meidänkin olisi nykyään viisasta valita samantapaisten kriteerien perusteella, keihin luotamme? Tunnemmeko ihmisiä, joiden toiminta osoittaa, että he pelkäävät Jumalaa? Pitävätkö he päättäväisesti kiinni hänen käyttäytymisnormeistaan? Ovatko he niin oikeamielisiä, että pidättyvät toimimasta väärin? Ovatko he niin rehellisiä, etteivät ohjaile tilannetta omaksi edukseen tai saadakseen tahtonsa läpi? Varmastikin miehet ja naiset, joilla on tällaisia ominaisuuksia, ovat luottamuksemme arvoisia.

* * *

*** w98 15/8 s. 12 kpl 12 Meidän tulisi panna luottamuksemme Jehovaan ***
12 Luottamuksemme paneminen niihin, jotka ottavat johdon kristillisessä seurakunnassa, koituu todellisuudessa omaksi hyödyksemme. Meitä kehotetaan: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:17.)

* * *

*** w92 15/12 s. 21 Miksi valehteleminen on niin helppoa? ***
KUKAAN ei halua, että hänelle valehdellaan. Kaikkialla maailmassa ihmiset kuitenkin valehtelevat toisilleen monista eri syistä. Muuan tutkimus, joka julkaistiin James Pattersonin ja Peter Kimin kirjoittamassa kirjassa The Day America Told the Truth (Päivä jolloin Amerikka puhui totta), paljasti, että 91 prosenttia amerikkalaisista valehtelee säännöllisesti. Kirjoittajat sanovat: ”Suurimmalle osalle meistä on vaikeaa olla viikkoakaan valehtelematta. Joka viides ei selviä edes yhdestä päivästä valehtelematta – ja kyseessä ovat tietoiset, harkitut valheet.”


* * *

*** w89 15/10 s. 19 kpl 15 Miten tehdä loppu vahingollisesta juoruilusta ***
15 Rakkaus ’uskoo ja toivoo kaiken’, mikä on Jumalan sanassa, ja saa meidät arvostamaan ’uskolliselta orja’-luokalta saatavaa hengellistä ravintoa, sen sijaan että me kuuntelisimme valehtelevien luopioitten panettelevia lausuntoja. (Matteus 24:45–47; 1. Johannes 2:18–21) Koska ’rakkaus kestää kaiken eikä koskaan häviä’, se auttaa meitä myös pysymään uskollisina Jumalan järjestölle silloinkin, jos ”valeveljet” tai muut puhuvat sitä tai sen jäseniä vastaan. – Galatalaisille 2:4.

* * *

*** w05 15/10 s. 4 Hyödy parhaasta saatavilla olevasta opetuksesta! ***
Siitä kun Jehova totesi, että ihminen oli jatkuvasti taipuvainen pahaan, on kulunut lähes 4 500 vuotta, ja ihmiskunnan tila on nyt huonompi kuin koskaan. Monet valehtelevat häikäilemättä, varastavat tai käyvät toisten kimppuun. Ongelmat lisääntyvät päivä päivältä, mutta kiinnostus lähimmäisiä kohtaan vähenee. Ihmissuhteet, perheenjäsenten väliset suhteet mukaan luettuna, ovat todellisessa kriisissä.

* * *

*** w04 15/2 s. 15 kpl 2 Varo petollisuutta ***
2 Petollisuutta esiintyy monissa muodoissa, ja sitä on lähes kaikilla elämän aloilla. Uutisissa kerrotaan siitä kosolti esimerkkejä: poliitikot valehtelevat tekemisistään, kirjanpitäjät ja lakimiehet liioittelevat yritysten tuloksia, mainostajat johtavat kuluttajia harhaan, asiakkaat petkuttavat vakuutusyhtiöitä ja niin edelleen. Myös uskonnon alalla esiintyy petollisuutta. Papit johtavat ihmisjoukkoja harhaan opettamalla vääriä oppeja, esimerkiksi sielun kuolemattomuutta, helvetintulta ja kolminaisuutta (2. Timoteukselle 4:3, 4).

[Lehtiveli]

Jehovan todistajia ja entisiä Jehovan todistajia leimaa oikeastaan hieman sama asia. Molemmat ovat omalla tavallaan jäävejä kommentoimaan asioita objektiivisesti. Nykyisiä Jehovan todistajia kahlitsee Vartiotorniseura, ja entisiä menneisyys siinä.

Siinämielessä entiset Jehovan todistajat ovat luotettavampia kuin nykyiset, koska he tietävät millaista on olla JT, ja millaista sen jälkeen on.

Jehovan todistajat harvemmin tietävät millaista järjestön jälkeen elämä on.

Jokaisen kannattaakin käyttää omaa harkintakykyä asioissa ja pohtia itse omat mietteet pohjaamalla kaikkiin saatavissa oleviin todisteisiin. Ei siis ainoastaan Seuran Absoluuttiseen Totuuteen(tm). Ja tietysti päinvastoin on tyhmää uskoa ajattelematta kaikki, mitä entiset todistajat sanovat.

Keskiarvona pitäisin kuitenkin entisiä todistajia luotettavampana lähteenä, sillä heidän sanomistaan ei tarvitse kaunistella Järjestön toiveiden mukaan.

[Markku Meilo]

Keskiarvona pitäisin kuitenkin entisiä todistajia luotettavampana lähteenä, sillä heidän sanomistaan ei tarvitse kaunistella Järjestön toiveiden mukaan.

By Benjamin Beit-Hallahmi

"We may have to reconstruct our hierarchy of credibility (Becker, 1967). Recent and less recent NRM catastrophes help us realize that in every single case allegations by hostile outsiders and detractors have been closer to reality than any other accounts. Ever since the Jonestown tragedy, statements by ex-members turned out to be more accurate than those of apologists and NRM researchers."

http://www.apologeticsindex.org/c59.html

[Lehtiveli]

Hyvä lainaus, MM.

[Markku Meilo]

Hyvä lainaus, MM.

Entinen jehovantodistaja häviää pelin siihen paikkaan jos hän valehtelee, nykyinen jehovantodistaja häviää pelin siihen paikkaan jos hän on rehellinen. Yleisesti ottaen sama pätee kaikissa muissakin vastaavissa ympyröissä.

[Pehmoluopio]

Luotatko enemmän Jehovan todistajaan vai entiseen Jehovan todistajaan?

Minut on erotettu valehtelusta, joten minä olen äärimmäisen epäluotettava. Esimerkiksi sunnuntaina aamulla tai illalla, torstaina ja tiistaina illalla minusta ei ota selvää missä minä olen, kun taas minä tiedän missä kaikki Jehovan todistajat ovat.
Ja juhannuskonventin aikaan Jehovan todistajat hikoiluttavat takapuoliaan jäähallissa, mutta minä olen ollut itäisellä Suomenlahdella tai maalaamassa taloa Hangossa - täysin arvaamatonta toimintaa.

[saara]

Mielelläni luottaisin raamattuun, jos vain voisin olla vakuuttunut siitä, että se on OIKEESTI jumalan sana. En edes halua luottaa ihmisten käsitykseen oikeasta ja väärästä. Jos ajatellaan Todistajien kannalta, niin ensin oli raamattu, SITTEN todistajat. eri asia on, tulkitsevatko he raamattua oikein ja mistä he tietävät, että raamattu on Jumalan sana?

[Markku Meilo]

Mielelläni luottaisin raamattuun, jos vain voisin olla vakuuttunut siitä, että se on OIKEESTI jumalan sana.

Jos ohitetaan Jumalan olemassaolokysymys, niin mitä pitäisit näyttönä siitä, että Raamattu on Jumalan mielen mukaista tekstiä ja mikä taas panee epäilemään?

Lisätty on-sana - MM

[Vieras]

Tulkitsevatko todistajat Raamattua oikein, Saara ?

Otetaan Room. 13 ja vaihtelu esivalloista maallisista taivaallisiin ja takaisin. Maallisen tulkinnan kannalla he olisivat olleet oikeassa peräti kahdesti, mikä on tietysti keskimääräistä parempi saavutus.

Toisaalta seuran päättävän elimen äänestyksessä on voinut olla oppositioainesta, mikä voisi olla kauneutta häiritsevää, ellei sitä selitetä vaikkapa avoimuuden ja demokratian osoitukseksi, kuten oli Raamatun mukaan alkuseurakunnissakin, mutta sitähän vartiornikin puolsi v. 1913, jos oikein on ulkomuisti vuosiluvun kohdalla.

Mitä tarkoitat todistajilla ? Todistajathan eivät tulkitse vaan toistavat, papukaija esikuvanaan, lieneekö todistajilla muuten papukaijoja lemmikkeinä (puolison lisäksi siis siivekkäitä) ?

Johtoelinhän taas varaa valo-opillaan jo etukäteen mahdollisuuden muuttaa huomisen uuden valon ylihuomisen vanhaksi valoksi. Ainakin joskus vedotaan Raamattuun ja silloin yleensä sanotaan tulkintaa oikeaksi, tosin tällöin ei viitata seuraavan päivän valo-opillisiin, optillisiin spekulaatioihin.

Ehkä juuri Saaraa ajatellen seura sanoikin lehtensä toimittajaksi Jehovan aikoinaan oikeudenkäynnissä. Nykyään sanotaan että kirjoittajat eivät vaatimattomuuttaan laita nimeään kirjoitusten alle. Onko sitten Jehova saanut lopputilin vaiko irtisanoutunut itse ? Kiistatta oikeassa olemisten mahdollisuus kasvaa, kun kirjoitusten ja tulkintojen määrä kasvaa.

Kuinka muuten ihminen voisi todistaa itsensä vaatimattomaksi ?

[sirpa-leena]

Yksilöön kaiketi voi luottamuksensa laittaa, jos kehenkään? Ihan joka porukasta ja kuppikunnasta löytynee good cop/bad cop ilmiö. Niin papit, saarnaajat, poliisit, tuomarit kuin ministeritkin on olleet hyväksi tai häpeäksi aatteelleen. Yksilö ajattelee, massa ei, sanotaan.

Nimenomaan yksilöllistä ajattelua puuttuu JT-kontekstissa aidan kummaltakin puolelta. Turhaa leimaamista ja selittelyä, joka mielestäni juontaa juonensa omista henkilökohtaisista tarpeista ja heikkouksista, eikä niinkään faktoista. Niin seurakunnissa olevat kuin sen ulkopuolelle menneet ovat taipuvaisia "seuraamaan johtajaa". On siis vain yksi ja ainoa oikea tapa hahamottaa JT-uskontoa; se on joko täysin virheetön tai täysin mätä. Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään. Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT. Onko siis valittava "kiivailu" a:n vai b:n puolesta?

Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli. Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto. Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"

[Tony]

Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli. Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto.

Huomaa että kyseessä on ex-todistaja, joka ei ole vielä ehtinyt sisäistää jehovantodistajuutta, tai sen jälkeistä elämää. Tuo sana "ruikuttaa" kalskahtaa siltä, että "ruikuttajat" eivät tietäisi mistä puhuvat, tai että he tekevät sen säälittävyyttään. Usein unohdetaan lahjakkaasti se, että entisten todistajien kritiikki vt-seuraa kohtaan on tarkoitettu parantamaan jehovantodistajien epäinhimillisiä olosuhteita, tai saada julki vt-seuran epärehellisyys. Se ei missään nimessä ole "ruikuttamista", vaan välittämistä. Se että sitä ei haluta tiedostaa, on vt-seuran tahto.

Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"

Tuo on sitä täälläkin mainostettua mustavalkoista ajattelua. Asioilla on puolensa, eikä niiden liika yksinkertaistaminen ratkaise mitään. Lapsen kohdalla mainittu toiminta saattaa autuaaksi tehdäkin. Ainakaan hänen ei tarvitsisi elää niin kutsutusti epänormaalia elämää, joka heijastuu sitten lieveilmiöinä elämän eri vaiheissa.

Jokainen tietysti valitsee itse viettääkö joulua tai äänestääkö, eikä niistä tulisi tehdä mitään kynnyskysymystä mietittäessä elämää jehovantodistajuuden jälkeen. Jouluakin voi viettää niin monin eri tavoin. Äänestääkin voi vaikka vain presidentin vaaleissa - tai ei edes silloin. Itse en ole kokenut koskaan mitään tarvetta raahautua äänestämään yhtään mitään. Kun lähitulevaisuudessa on mahdollisuus äänestää netissä, sen taatusti teen. Ja mikäli elelisin yksin, tuskin joulua sen kummemmin miettisin. Mutta kun se kuuluu vaimoni perinteisiin, niin mikäs siinä on pyhinä sukuloimassa käydessä.

Asioita voidaan pitää uhkana, tai sitten jopa mahdollisuutena.

Välillä tuntuu, että elämää jehovantodistajuuden jälkeen oudoksutaan myös näiden, ikäänkuin sallituksi tulevien asioiden takia, jotka ennen olivat niin selvästi kiellettyjen listalla. Kun pitääkin päättää itse mitä elämällään tekee, saattaa se ahdistaa, ja aiheuttaa yllä lainatun kaltaisia epärealistisia olettamuksia.

[saara]

Jos ohitetaan Jumalan olemassaolokysymys, niin mitä pitäisit näyttönä siitä, että Raamattu on Jumalan mielen mukaista tekstiä ja mikä taas panee epäilemään?

Hitsin vaikee kysymys...noh, epäilyttää se, että miten raamatun kirjoittajat ovat saaneet tiedot, , mitä kirjoittaa? Tämähän siis selitetään niin, että kirjoittaja on ollut ns. sihteeri, joka kirjoittaa sanelusta muistiin johtajan sanat. Eli kirjoitus (raamattu) esittää johtajan (Jumalan) ajatuksia, ei sihteerin.
Olenpa joskus ajatellut niinkin saatanallisesti, että jospa kaikki ovatkin olleet jotenkin "joukkohulluja" (vrt. Hitlerin aikaansaannokset). Toisaalta raamatun neuvot ihmisen elämään ovat aika hyviä, Hitlerin etupäässä eivät.

Sirpa-Leena kirjoitti:

"...Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään. Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT."

Sepähän tässä on minunkin suurin pelko! Kun mun suurin ongelma on kokouksissa käymättömyys, niin olenkin lohduttautunut raamatunkohdalla heprealaiskirjeen 10:25. Mutta siinäkin "...niinkuin muutamilla on tapana" on sanottu negatiivisessa sävyssä. Kun en käy kokouksissa enkä muutenkaan paljon ole tekemisissä todistajien kanssa, voin selkeesti paremmin. Mutta kun siitäkin kannan syyllisyyttä: nyt Panettelija on saanut juonittua mut "maailmaan"
Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!! Tää nyt oli hiukan kärjistetysti sanottu, mutta toivottavasti tajusitte pointin?

Ilmeisesti mulla on paljon asiaa sydämellä, kun tekstiä tulee vaikka kuinka. Toivottavasti jaksatte mun kanssa

[Tony]

Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!!

Jehovantodistajat ovat siinä oikeassa, että tutkiminen auttaa. Se auttaa silmät auki tehtynä huomaamaan, että vt-seuralla ei ole mitään tekemistä rehellisen järjestön kanssa. Kun tuon oivaltaa, ei pode turhaa syyllisyyttä kokouksien väliin jättämisestä. Aidosti uskova ihminen ei tarvitse uskonsa pönkittämiseen tuntikaupalla viikossa uskonnollista pakkosyöttöä.

[Bergerac]

Kun en käy kokouksissa enkä muutenkaan paljon ole tekemisissä todistajien kanssa, voin selkeesti paremmin. Mutta kun siitäkin kannan syyllisyyttä: nyt Panettelija on saanut juonittua mut "maailmaan"

Voit myös miettiä asiaa niin, että syyllisyyden tunne johtuu vain Seuran kuvainnollisesta mielenhallinta-linjasta. Tämä johdonmukainen mielenhallinta ( =Seuran opetukset ja vaatimukset, ja vilpittömät Jehovan Todistajat toki opettavat ja toimivat kuten Seura haluaa) on alkanut silloin, kun aloitit kanssakäymisen Jehovan Todistajien kanssa.

Mielesi on vastaanottanut/olet altistunut Seuran määrittelemille asioille. Nämä asiat pysyvät mielessä/alitajunnassa/"aivopultissa" pitkään.
Tästä ehkä (?) johtuu syyllisyydentunne, vaikka toisaalta toteat että ilman kokouksia/kanssakäymistä voit paremmin.

Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!!

Tässä korostuu se asia että Seura vaatii. Tästä seuraa se, että vilpittömät Jehovan Todistajat vaativat. Ja tästä seuraa se, että vilpitön Jehovan Todistaja/JT:n kanssakäymisissä oleva vaatii itseltään.

Selvä ketju joka ei Seuran väitteistä huolimatta ole lähtöisin millään tavoin itse Jumalasta/Jehovasta. Vain Seuran johtoportaan näkemystä raamatusta ja sen perusteella asetetaan raamit järjestöön kuulumiselle ja järjestön kunnioittamiselle ja Jehovan Todistajan elämän ohjaamiseen. Tarvittaessa sanktioiden kera, jotka voivat olla henkisesti yksilölle todella rankkoja.

Halutessaan Jumalaan/Jehovaan/Jeesukseen uskominen/luottaminen ei tarvitse lisäoptioksi kuulumista johonkin järjestöön.

[Markku Meilo]

Yksilöön kaiketi voi luottamuksensa laittaa, jos kehenkään?

Toki aatteeseenkin, ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa jos ei halua uskoa yksilön tai aatteen epärehellisyyttä.

Ihan joka porukasta ja kuppikunnasta löytynee good cop/bad cop ilmiö.

Porukkaan kannattaa siinä vaiheessa ottaa etäisyyttä, ellei porukka ryhdy korjaamaan havaittuja epäkohtia, vaan syyttää ongelmista yleisesti porukan nimeämättömiä yksilöitä.

Niin papit, saarnaajat, poliisit, tuomarit kuin ministeritkin on olleet hyväksi tai häpeäksi aatteelleen. Yksilö ajattelee, massa ei, sanotaan.

Varsinainen häpeä syntyy vasta sitten jos aatteen ytimessä piilotellaan ja peitellään, eikä häpeälliseen tekoon syyllistyneitä tuoda esille, vaan heidän annetaan jatkaa.

Nimenomaan yksilöllistä ajattelua puuttuu JT-kontekstissa aidan kummaltakin puolelta.

Näin varmasti on, toki moni näkee asiassa valtavan eron. Toisella puolella aitaa kun yksilöllinen ajattelu on tehokkaasti estetty ja toisella puolella siihen rohkaistaan.

Turhaa leimaamista ja selittelyä, joka mielestäni juontaa juonensa omista henkilökohtaisista tarpeista ja heikkouksista, eikä niinkään faktoista.

En aivan nyt seuraa ajatustasi, olisiko sinulla joitain kuvaavia esimerkkejä?

Niin seurakunnissa olevat kuin sen ulkopuolelle menneet ovat taipuvaisia "seuraamaan johtajaa".

Jos joissain maissa voi vapaaehtoisesti liittyä yhdistykseen, niin siitä on kovin pitkä matka jt-seurakuntapakkoon, kastautuminenkin on vuodesta 1985 lähtien tapahtunut järjestölle.

On siis vain yksi ja ainoa oikea tapa hahamottaa JT-uskontoa; se on joko täysin virheetön tai täysin mätä.

Minä näen kaikki uskonnot samassa valossa, Vt-seura on uskonnollinen liike uskontojen joukossa, toki liikkeiden fanaattisessa päässä.

Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään.

Näinhän se seurakunnan taholta tulkitaan, seurakunnassa sukulaisten takia roikkuvilla tuskin on hätä tai paniikki tuossa suhteessa.

Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT. Onko siis valittava "kiivailu" a:n vai b:n puolesta?

Minä olen useamman kerran kysellyt, mitä sellaista hyvää on jehovantodistajuudessa, jota ei ole missään muualla. Toistaiseksi olen saanut vain sellaisia vastauksia, jotka osoittavat, ettei henkilöllä tuntuisi olevan oikeaa kuvaa ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi tupakkaa voi olla polttamatta ilman kolmea viikoittaista kokousta ja muita vastaavia pakkoliikkeitä.

Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli.

Uskonnot pyrkivät vetoamaan Raamattuun, jotta voisivat hallita jäsenistöään. Tässä yhteydessä voisi 'kunnolla elämisen' esilleottajalta kysäistä raamatunjakeita, esimerkiksi virallisen vihkimisen puolesta tai naimattomien henkilöiden sukupuolisuhteita vastaan. Siinä on moni yllättynyt.

Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto.

Mielenhallinnasta vapautuminen, etenkin lapsena pakotetusta, ei ole läpihuutojuttu, etenkään kun vastuunotto saattaa hyvinkin merkitä, että (näennäis)ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet eivät hyväksy tuota vastuunottoa.

Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"

Tyypillistä kultin luomaa fanaattista mustavalkoajattelua, jehofiilinäkään minä en opettanut lapsiani viettämään joulua, eikä huushollissani vietetä joulua vieläkään. Jonkin poliittisen puolueen äänestäminen taas osoittaa, että haluaa tehdä maailmalle jotain. Siis vaihtoehtona sille, että saarnaa jonkin toteennäyttämättömän tahon surmaavan pian 99,9 % maapallon väestä ja samanaikaisesti nauttii yhteiskunnan etuja.