Valvoja: Moderaattorit
Joo, verrrrrinen kirrrrves. Ja missäs päin se alttari on?Golgata kirjoitti:Onko sulla kotona verinen kirves?
Repesin ihan täysin.
Meillä päin sopimattomiin bändeihin laskettiin jo Boney M...Tony Syrjänen kirjoitti:Gunnarit mainittiin (silloin kun levyjä vielä pukkasivat maailmalle) oikein Herätkää!ssä, joten kiellettyjen listalla taisivat olla vähän joka puolella. Herätkää! mainitsi muitakin orkestereita, joita tosi kristitty ei kuuntele, mutta en nyt saa mieleeni muita.
Ainakin 1993 Herätkää, helmikuun 22. päivän numero mainitsee:Lehtiveli kirjoitti:Joku voisikin etsiä tuon lainauksen sekä englanniksi että suomeksi.
Sopimatonta silmille ja korville
Otetaanpa esimerkiksi heavy-metal-musiikki, erityisen epäterve hardrockin muoto, jota yleensä soitetaan korviasärkevän kovaa. Heavy-metal-yhtyeet käyttävät tarkoituksellisesti huomiota herättäviä nimiä, esimerkiksi Poison, Skid Row, Guns N’ Roses ja Slayer. Time-aikakauslehdessä sanottiin: ”Jo pelkät yhtyeitten nimet loihtivat silmien eteen kuvan silpomisesta, kiduttamisesta ja kuolemasta.” Samaa voidaan sanoa levyjen kamalista kansikuvista, joissa usein kuvataan saatanallisia symboleja.
Entä sitten itse musiikki? Kappaleilla on seuraavanlaisia nimiä: ”Flesh and Blood” ja ”Appetite for Destruction”, ja niiden sanat ylistävät sadomasokismia, raiskausta ja murhaa. Ei siis ole ihme, että Stairway to Hell -nimisessä heavy-metal-musiikin oppaassa tuota musiikkia kuvaillaan ”mauttomuuden, vauhdikkuuden, suorasukaisuuden ja väkivaltaisen apatian riemuvoitoksi”. Heavy-metal-musiikki on myös toistuvasti yhdistetty sen kuuntelijoitten huumeiden käyttöön, saatananpalvontaan ja itsemurhiin. Tiedotusvälineitten mukaan heavy-metal-musiikki on kuitenkin saamassa yhä laajempaa suosiota muidenkin ihmisten keskuudessa.
Vuosi 1986.Onko rock-musiikki vahingollista?
USEIDEN nykynuorten suosimana musiikkina on joitakin vuosia ollut pääasiallisesti ns. rock and roll. Tämä on hyvin löyhä käsite. Se ei sisällä ainoastaan äärimmäisyyksiä laadussa vaan myös suurta vaihtelua musiikin muodoissa ja ilmaisuissa. Useimmille rock-musiikin muodoille on yhteistä rytmin korostus, ”kovan, iskevän, selvän poljennon aikaansaama kiihotus”.
Mikä on nimityksen ”rock and roll” alkuperä? High Fidelity -lehti kirjoitti marraskuussa 1967: ”Nimitys rock and roll viittaa seksiin – rockin’ ja rollin’ on alun perin merkinnyt haureuden harjoittamista. Mutta sana jazz, joka oli kerran verbi, merkitsi samaa.” Rock-musiikki näyttää saaneen alkunsa neekerirytmien ja blues-musiikin yhdistelmästä. Tämä epäilemättä selittää, miksi neekeriesiintyjien ja neekerimusiikin vaikutus rock-musiikin alalla on ollut niin voimakas. Sen yksi huomattava vaihe alkoi suositusta Elvis Presleystä ja hänen seksikkäästä tavastaan laulaa lauluja. Rock-musiikin suurimman kukoistuksen voitaneen sanoa olleen kuitenkin Beatles-kaudella.
Eräs toinen seikka, joka on yleensä yhteinen rock-musiikin esittäjille, on heidän nuoruutensa. Leonard Bernstein huomautti: ”Tämänlaatuinen musiikki on kokonaan lasten esittämää ja lapsia varten, ja lapsilla tarkoitan jokaista 8–25-vuotiasta.” Tämän paikkansapitävyys voidaan havaita siitä tosiasiasta, että yksi huomattavista rock-musiikin esittäjäryhmistä käsittää kolme nuorukaista, joista kaksi on 14-vuotiasta ja yksi 12-vuotias. Erään suositun, Monkees-nimisen yhtyeen katselijoiden keskuudessa suoritetussa tutkimuksessa todettiin heidän keski-ikänsä olleen kymmenen vuotta.
Nykynuoret suosivat monenlaista rock-musiikkia ostamalla äänilevyjä ja -nauhoja ja soittamalla rock-musiikkia itse. Suureksi osaksi nuorten ansiosta rock-levyjen myynti nousee 2 miljardiin dollariin (yli 8 mrd. markkaan) vuosittain yksistään Yhdysvalloissa. Onko nuorten rock-musiikin harrastus hyvä asia vai voisiko siitä olla vahinkoa? Se riippuu suuressa määrin rock-musiikin luonteesta ja siitä, missä määrin nuoret kiintyvät siihen.
Kauppamaailman riistoa
Nuoret ja vanhemmat eivät tietenkään voi odottaa musiikin tuottajien perkaavan pois vahingollista rock and roll -musiikista. Voitot ovat liian suuret. Ja kauppamaailman on helppo riistää nykynuoria vetoamalla heidän heikkouksiinsa, ennakkoluuloihinsa ja himoihinsa, juuri niin kuin elokuvateollisuuskin tekee. High Fidelity -lehti sanoi musiikin tuottajista marraskuussa 1968: ”Musiikki liiketoimena on prostituoitu. Se valmistaa ja markkinoi mitä tahansa, minkä ajatellaan menevän kaupaksi, kuten käy ilmi sen propagandasta huumausaineiden käytön puolesta. Se tekee hyvin vähän kunniallisten tarkoitusten hyväksi. Se tekee sitä, mitä sen yleisö, varsinkin sen nuori yleisö, haluaa sen tekevän.”
Huviala on nykyään menestyvä liiketoimi, eivätkä suuryhtymät epäröi riistää nuoria saadakseen liikevoittoja. Niihin keinoihin, joilla ne näin tekevät, kuuluu rock and roll -yhtyeiden muodostaminen. Nykynuorilla on paljon rahaa tuhlattavaksi; he saavat sitä vanhemmiltaan tai ansaitsevat sitä itse. Saadakseen tämän rahan arkkuihinsa liikemaailma vetoaa nuoriin imartelemalla heitä, tarjoamalla heille, mitä he haluavat tai mitä heidät voidaan saada haluamaan. Kirjailija Gene Lees sanoi sattuvasti: ”Mikään teollisuudenhaara ei käsittele nuorisoa sellaisella kylmäverisellä kirurgisella taidolla kuin pop-musiikin tuottajat.” Kaikki rock and roll -musiikin tuottaminen ei tietenkään ole suuryhtymien käsissä. Nopea ja helppo ansion saaminen on houkutellut varsin monet pienyrittäjät tavoittelemaan sen aineellisia anteja. Rock and roll -musiikin tuottajat vetävät helposti nuoria nenästä, koska nuoret pyrkivät mukautumaan oman lajinsa, vertaistensa, kaltaisiksi.
Protesti ja kapinallisuus
Yksi piirre rock-musiikissa on sen sisältämä protesti. Nuoremmalla sukupolvella on epäilemättä päteviä perusteita protestoida monia seikkoja vastaan nykyisessä maailmassa. Eräs suosittu musiikkilehti mainitsi, että sekä esiintyjien että heidän ihailijoittensa keskuudessa on sellaisia, jotka ilmaisevat ”levotonta huolestumista amerikkalaisen yhteiskunnan nykyisen suuntauksen takia, johon kuuluu sen materialismi, sen ilmeinen itsekkyys, sen mieletön kamppailu pettävien tavoitteiden saavuttamiseksi, maan kaupunkien saastaisuus ja lamaantuminen, kongressin välinpitämättömyys ja Vietnamin sodan herättämät kauheat moraalikysymykset.” Tämä huolestuminen ilmenee eräistä rock and roll -musiikkiin sepitetyistä lauluista.
Mutta tämänlaatuiset protestilaulut näyttävät olevan vähemmistönä. Yleensä rock and roll -musiikin laulut ilmaisevat ovelasti, peitetysti tai avoimesti nuorison kapinan vanhemman sukupolven mittapuita ja periaatteita vastaan, minkä monet nuoret ilmaisevat myös esiintymisellään ja käyttämällään kielellä. Tästä Gene Lees sanoi, että koska nuoret ovat aina olleet taipuvaisia kapinallisuuteen ja ovat nyt kapinallisempia kuin koskaan, niin ”liikemaailma myy heille ovelasti kapinallisuutta – paketoitua, käärittyä muovikapinaa”.
Aivan samanlaisia huomioita esitti Daniel Greene National Observer -lehdessä 15.1.1968: ”Tuskin mikään heijastaa sukupolvien välistä kuilua jyrkemmin kuin uusi musiikki. Se heijastaa kaikkia muita nuorison kapinan ilmenemismuotoja vakiintunutta järjestystä vastaan – hippiliikettä, huumausaineiden käyttöä, yhteiskunnallista protestia, hyökkäävää pasifismia, hullunkurista roskaväen tavoin pukeutumista, laajalle levinnyttä uskonnollisten ja moraalisten tapojen hylkäämistä ja kroonista vastenmielisyyttä kampoja, partureita ja kauneussalonkeja kohtaan.” Eräs laulu pilkkaa vanhempia television katselemisesta, vaikka nuoret käyttävät paljon enemmän aikaa sen katselemiseen kuin aikuiset. Eräs toinen laulu, ”Hän lähtee pois kotoa”, syyttää vanhempia siitä, että hän lähtee.
Sellaiset laulut kuitenkin vain vahvistavat sitä, mitä on sanottu ”rock-musiikissa jo olevaksi kapinallisuudeksi”. Vaikka siis sensuroijat voivatkin rajoittaa hyökkäävimpiä lauluja, niin he eivät pysty sensuroimaan kapinallisuutta pois rock-musiikista, sillä se on osa musiikkia, rytmiä. D. Greene sanoikin edelleen: ”Vaikka laulujen sanoitus kypsyisi kuinka paljon tahansa, poljento on silti vaikuttava tekijä rock-musiikissa. . . . Sanoja on tavallisesti vaikea kuulla joka tapauksessa . . . Nimenomaan pop-musiikin sykkeellä on aina ollut vastustamaton viehätysvoima.” Ja N. Diamond, rock-laulujen sepittäjä, sanoo: ”Useimpia äänilevyjä ei osteta niiden sanojen sisällyksen vaan niiden musiikin takia. Jos musiikki miellyttää minua, kuuntelen sanat. Jos musiikki ei miellytä, eivät sanat merkitse mitään.”
Tätä tukevat Richard Goldsteinin havainnot. Hän on julkaissut paljon mielipiteitä nykymusiikista. New York Timesissa hän kirjoitti 24.11.1968 otsikon ”Miksi lapset mieltyvät rockiin?” alla: ”Kapinallisuuden poistamiseksi rock-musiikista olisi koko musiikki kiellettävä, koska kapinallisuus on sen luonteessa blues-musiikin kyllästämänä versiona . . . On helppo unohtaa . . . että rock and roll alkoi nuorisorikollisten musiikkina . . . Ensimmäiset mellakat . . . aiheutti pop-musiikki ja äkillinen vapautuminen pidättyvyydestä, johon vapautumiseen se kannusti. Sen siivoton raakuus rohkaisi väkivallan ja elinvoiman kaksosdemoneita. Sen takova kiihkeys on kapinan äänenjälki.”
Kuinka kaikki tämä tähdentääkään sitä mahdollista vahinkoa, joka piilee suuressa osassa rock-musiikkia! Se viittaa siihen, että nuorten tulisi olla kohtuullisia ja erittäin valikoivia mieltymyksessään rock-musiikkiin.
Sen meluisuus ja väkivaltaisuus
Rock and roll voi aiheuttaa vahinkoa myös silloin, kun sille on ominaista kova ääni ja fyysinen väkivalta. Kova ääni johtuu joko pelkästä fyysisestä voimasta tai elektronisesta äänenvahvistuksesta. Eräs teini-ikäinen rock-musiikin esittäjä sanoikin: ”Tässä iässä sanoisin pitäväni siitä sen äänekkyyden takia. Se on totta. Tiedän sen siltä ajalta kun tapasin käydä tansseissa. Kävelin ovelle, ja ensimmäiseksi minuun teki vaikutuksen äänen voimakkuus. Se oli todella kiihottavaa – ainakin noin viisi minuuttia.” Vuoden 1969 tammikuun Electronics Illustrated -lehden ja New York Timesin (20.8.1968) mukaan äänekäs rock-musiikki voi olla ehdottoman vahingollista kuulolle. Tällaisen vaurion vakavuus ja pysvyys riippuu musiikin voimakkuudesta ja siitä, kuinka kauan sitä kuuntelee.
Vielä vastustettavampaa on eräiden rock-yhtyeiden julkisissa konserteissaan ilmaisema väkivaltaisuus. Erään hyvin suositun rock-yhtyeen solisti heitti konsertin aikana mikrofonin alas esiintymislavalta, sylki ensimmäisessä rivissä istuvien kuulijoitten päälle ja lopuksi sytytti kitaransa tuleen savukkeen sytyttimellä. Muuan englantilainen rock-yhtye hajottaa näyttämöllä olevan auton esityksensä aikana. Englannin kolmanneksi suosituin rock-yhtye tuntee ”pakkoa hävittää jotakin lavalla, potkia rumpuja, heittää mikrofoneja lattialle, rikkoa vahvistimia ja iskeä kitaroita lastuiksi ja langanpätkiksi”. (Life, 28.6.1968) Eräässä yhtyeessä ’rumpali riehuu kuin tavoitellakseen saavuttamattomia raivon huippuja. Hänen välineensä eivät riitä sen saavuttamiseen. Rumpu putoaa telineeltä; lyömälautanen lähtee lentämään. Nyt rumpali on jaloillaan potkien ja heitellen soittimia kaikkiin suuntiin, ja muut hänen yhtyeensä jäsenet jatkavat esitystä ikään kuin ei mitään tapahtuisi paitsi että he väistävät lenteleviä esineitä!’
Ovatko sellaiset suoritukset todella musiikkitilaisuuksia? Vai ovatko ne vain raivonpurkauksia? Eivätkö ne kannusta katselijoita laittomuuteen ja väkivaltaan? Tällaiset kiihkeät esitykset ovat rock and roll -yhtyeiden vastenmielisimpiä piirteitä. ”Aistillinen”, ”saatanallinen” ja ”sietämätön” ovat adjektiiveja, joita sanomalehdet ovat käyttäneet näiden esitysten kuvailemisessa.
Herjaavaa ja moraalitonta
Tällaiset julkiset esitykset eivät kuitenkaan herätä ihmetystä, kun panemme merkille, miten herjaavia ja moraalittomia ajatuksia esitetään monien rock and roll -laulujen sanoissa. Musiikin tunnevire on aina sanojen mukainen. Niinpä eräs laulajatar, joka käyttää runsaasti alkoholia esiintyessään ja joka hyökkää ankarasti kaikkea aikuisten teeskentelyä vastaan, laulaa: ”Me emme tarvitse Jumalaa, jokainen meistä on oma jumalansa.” Ja yksi korkeatasoisimpina pidetyistä rock-yhtyeistä esittää herjaavia lauluja, jotka tekevät purevaa ivaa sellaisista suosituista Raamatun lausunnoista kuin ”Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä. . . .”
Äskettäin on tullut näyttämölle mm. sellainen rock-yhtye, jonka esiintyjien sanotaan ’laulavan lanteillaan, käsillään ja nivusillaan ja silloin tällöin äänellään. Heidän sanomansa nykynuorisolle on esitetty suppeasti heidän erään laulunsa nimessä: ”Potkaiskaa menemään kaikki esteet, veljet ja sisaret”, ts. hylätkää kaikki hillikkeet.
Beatles-yhtyeen erään jäsenen yleisölle tarjoamien viimeisten levytysten joukossa on levy nimeltä ”Kaksi neitsyttä”, jonka hän ja hänen rakastajattarensa (siihen aikaan, nyt hänen vaimonsa) esittävät. Sitä myydään kotelossa, jonka etupuoli kuvaa kahta alastonta edestäpäin ja kääntöpuoli takaapäin. Monet englantilaiset levy-yhtiöt kieltäytyivät myymästä sitä. Yhdysvalloissa perustettiin uusi levy-yhtiö sen julkaisemista varten. Ja mikä on levyn nimi? Tetragrammaton, joka sana edustaa Jehovaa, Luojaa, Raamatun ja kaikkeuden Jumalaa tarkoittavaa neljää heprealaista kirjainta!
Richard Goldstein sanoo Life-lehdessä: ”Rock-musiikki on kumouksellista, ei [ainoastaan] siksi, että se näyttää hyväksyvän seksin, huumausaineet ja alhaiset kiihotukset, vaan siksi, että se kannustaa kuulijoitaan tekemään omat ratkaisunsa yhteiskunnan asettamien kieltojen suhteen.” Toisin sanoen se kannustaa nuoria tekemään niin kuin heitä miellyttää oikeista periaatteista välittämättä. Tämä käy ilmi varsin monista laulujen nimistä ja sanoista, esimerkiksi seuraavista: ”Viettäkäämme tämä yö yhdessä”, ”Elä tätä päivää varten, kaveri, koska huomista ei ehkä olekaan”, ”Haluan nähdä ja kuulla kaiken”.
Rock-taiteilijoiden esityksissä on monta sävelmää, jotka joidenkuiden mielestä ovat sinänsä miellyttäviä, ja heillä on myös monta laulua, jotka säädyllisyytensä takia ja muutoinkin ovat hyväksyttäviä. Mutta kaiken edellä olevan huomioon ottaen näyttäisi siltä, että kaikkien nuorten, jotka haluavat tehdä sitä, mikä on oikein, olisi hyvä olla sekä valikoivia että kohtuullisia rock-musiikista nauttimisessa.
Varsinkin kristityiksi evankeliuminpalvelijoiksi tunnustautuvien nuorten pitäisi olla valikoivia. He tietävät, mikä on kristittyjen suhtautumistapa sellaisten laulujen laulamiseen, jotka antavat epäjumalista kunnioitusta valtiolle tai jotka ylistävät pakanallisia juhlia. Eikö heidän pitäisi olla yhtä huolellisia karttaakseen kaikkea suosittua musiikkia, jonka teema tai laulun sanat herjaavat Jumalaa tai Raamattua? Eikö heidän pitäisi olla huolellisia karttaakseen musiikkia, joka ilmaisee kapinallisuutta vanhempia vastaan, joka kannustaa monenlaiseen moraalittomuuteen, esimerkiksi haureuteen, tai tottumusta aiheuttavien huumausaineiden käyttöön?
Kristityt nuoret, jotka todella elävät Raamatun ohjeiden mukaan, ymmärtävät, että ”ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa”. Mutta eikö suuri osa rock-musiikista ole nykyään aivan päinvastaista? Eikö se hengitä tämän maailman henkeä? Ja tämän maailman henki on ”maallista, sielullista, riivaajien viisautta”. Rock-musiikki voi todellakin aiheuttaa vahinkoa nuorille, elleivät he ole valikoivia ja kohtuullisia sen suhteen. – Jaak. 3:15, 17.
Vuosi 1992.Tiedätkö mitä lapsesi kuuntelevat?
Kirjailija Kandy Stroudin 15-vuotias tytär sanoi: ”Kuuntelehan tätä, äiti!” Sitten hän lisäsi: ”Mutta älä vain kuuntele sanoja.” Hän soitti erään kuuluisan rocktähden esittämän laulun. Hänen äitinsä kuunteli, ja sykkeen lomassa hän saattoi erottaa sanat. Laulu kertoi tytöstä, joka harrasti seksuaalisia luonnottomuuksia hotellin aulassa.
Newsweek-lehteen kirjoittava Kandy Stroud jatkaa: ”Tämänkaltaisista seksuaalisesti ujostelemattomasti sanoitetuista lauluista – – koostuu miljoonien lasten musiikki, jota heille tuovat konsertit, äänilevyt, radio ja MTV” (kaapelitelevision kanava, joka on erikoistunut rockmusiikin esittämiseen Yhdysvalloissa).
Hän lisäsi: ”Sekä lapsen äitinä että muusikkona olen huolissani niiden suosikkisävelmien määrästä, joita voidaan kutsua ainoastaan pornorockiksi, ja siitä mauttomasta, havainnollisesta ja ylenmääräisestä seksistä, joka täyttää radioaallot ja tunkeutuu koteihimme.”
Oletko sinä isänä tai äitinä huolissasi lapsiisi vaikuttavan musiikin lajista? Tai siitä millaista musiikkia lapsesi valitsevat? Miksi se on tärkeää? Koska se voi kertoa sinulle jotakin siitä, miten lapsesi ajattelee ja mitä on hänen sydämessään. Newsweek-lehden mukaan erään huumeohjelman johtaja tri Joseph Novello kysyy teini-ikäisiltä potilailtaan heidän musiikkimaustaan. ”Se, pohjautuuko musiikki Saatanan palvontaan, onko se seksin kyllästämää vai suuntautuuko se huumeisiin, kertoo hänelle jotakin lapsen mielentilasta.”
Oletko ottanut selvää lapsesi mielentilasta äskettäin? Tiedätkö millaista musiikkia poikasi tai tyttäresi kuuntelee kotona tai muualla? Jos tulet siihen tulokseen, ettei musiikki ole rakentavaa, niin miten aiot hoitaa asian? Tuomitsetko hänet jyrkästi vai keskusteletko hänen kanssaan huolellisesti ja annatko kuritusta? Apostoli Paavali neuvoi: ”Ja te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” – Efesolaisille 6:4.
Musiikin alalla on niin paljon valinnanvaraa, että on mahdollista löytää miellyttävää musiikkia, jossa on puhtaat sanat. Joidenkuiden täytyy ehkä muuttaa musiikkimakuaan, mutta kristityn näkökannalta katsoen se kuuluu normaalina osana ’Kristuksen kaltaisen uuden persoonallisuuden päälle pukemiseen’. Se voidaan tehdä, kun todella halutaan ja vaikutin on oikea. – Efesolaisille 4:20–24.
Musiikkiteollisuus on sekin osaltaan edistänyt moraalin luhistumista, ja erityisesti tähän suuntaan ovat vaikuttaneet eräät äärimmäisyyksiin menevät pop-yhtyeet, jotka esittävät heavy metal -rockia. Eräs konsultti selitti: ”Rock-musiikki osoittautui mitä parhaimmaksi välineeksi sellaisten ajatusten tunnetuksitekemisessä ja levittämisessä, jotka kertovat satunnaisista ja rajoittamattomista sukupuolisuhteista, ja huumeidenkäytön mainostamisessa. Rock-musiikki kykeni myös voimakkaalla tavalla herättämään ylenkatsetta vanhempia, vanhempia sukupolvia ja yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan, jotka eivät hyväksyneet seksuaalisesti holtitonta, huumeidenkäyttöä suosivaa elämäntapaa.”
Yksi tällaisten yhtyeitten tavoitteista on se, että ne haluavat loukata, pöyristyttää ja vangita huomion sanoituksilla, jotka ovat silkkaa saastaa: naisten raakaa solvaamista ja häpäisemistä. Niissä kuvaillaan suun ja peräaukon kautta tapahtuvia yhdyntöjä monin eri tavoin, kannustetaan toisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, herkutellaan sairaalloista tyydytystä tuntien väkivallalla, joka on niin raakaa ja ruhjovaa, että naisten sukupuolielimiin syntyy repeämiä – eli voidaan sanoa, ettei rivouksien ihannoimiselle ole mitään rajoja. Kun eräs rock-yhtye haastettiin rivouksistaan oikeuteen, Duke-yliopiston professori ylisti yhtyeen jäsenten kirjallista lahjakkuutta ja katsoi sen inhottavilla rivouksilla olevan taiteellista arvoa. Tuomioistuin oli samaa mieltä, ja sen antaman päätöksen mukaan yhtyeen laulusanoitukset eivät olleet rivoja, vaan ne olivat taidetta.
Vuosi 1993.Death-metal – mistä se viestii?
HUUTAVAN ja laulavan yleisön edessä seisoo pitkätukkainen nuori mies silmissään hurjistunut katse. Hän ottaa sangollisen eläinten verta ja sisälmyksiä ja kaataa sen ensimmäisissä riveissä seisovien päälle. Ihailijat nauravat ja levittävät ainetta itseensä sekä heittelevät kokkareilla toisiaan. Floridassa ilmestyvän St. Petersburg Times -lehden mukaan tämä tapahtui rockkonsertissa, jossa esiintyi yhtye nimeltä Deicide, ’jumalan surmaaminen’. Tämäntyyppistä musiikkia kutsutaan death-metaliksi, ja se on todennäköisesti heavy-metal-musiikin äärimmäisin muoto. Siitä on viime vuosina tullut yhä suositumpaa Floridassa ja muualla maailmassa sen jälkeen, kun Death (Kuolema) -nimisen yhtyeen albumi Scream Bloody Gore saavutti suurta menestystä.
Deicide-yhtyeen johtaja on avoimesti tunnustanut olevansa saatananpalvoja, ja hän väittää vihanneensa Jumalaa aina siitä lähtien, kun häneen jäi auto-onnettomuudessa tulleesta haavasta J-kirjaimen muotoinen arpi; hän on varma, että se tarkoittaa joko Jeesusta tai Jehovaa. Hän väittää kuulevansa ääniä, jotka yllyttävät häntä tappamaan itsensä, ja hän on polttanut saatanallisen merkin omaan otsaansa.
Jopa lähempänä valtavirtausta olevien heavy-metal-yhtyeiden sanomat ovat jokseenkin yhtä irvokkaita. Time-lehdessä kerrotaan, että Guns N’ Roses (Revolvereita ja ruusuja) -nimisen heavy-metal-yhtyeen kaksoisalbumia myytiin 1,5 miljoonaa kappaletta kolmessa päivässä. Tämä siitä huolimatta, että levy on jatkoa sille, mitä Time kutsuu yhtyeen ”armottomasti naisia halventaviksi ja ehdottoman väkivaltaisiksi sanoituksiksi” sekä ”heidän kokeiluikseen muukalaisvihan, rotusorron ja sadomasokismin alueilla”. Albumin muita teemoja ovat muun muassa suun kautta harjoitettava seksi, tapot ja ylenmääräinen rienaaminen. Useat tavarataloketjut ovat kieltäytyneet myymästä näitä levyjä.
Heavy-metal-musiikki sekä osa rap-musiikista on joutunut kasvavan arvostelun kohteeksi – eivätkä sitä ole esittäneet vain uskonnolliset fundamentalistit tai äärikonservatiiviset poliittiset ryhmät. Myös Yhdysvaltain lääkäriliitto (AMA) sekä Yhdysvaltain lastentautiopillinen seura ovat avoimesti puhuneet molempien musiikkityylien sanoituksissa piileviä vaaroja vastaan. American Health -lehden mukaan AMA on esittänyt seuraavaa: ”Tietyntyyppisten rockmusiikin lajien välittämät sanomat voivat olla todellinen vaara erityisen haavoittuvien lasten ja teini-ikäisten fyysiselle terveydelle ja tunneperäiselle hyvinvoinnille.”
Onko tämäntyyppinen musiikki todellakin vaarallista? Harkitsehan niitä kuutta rapin ja heavy-metalin yleisesti käyttämää teemaa, joita AMA pitää ilmeisen vaarallisina: huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö, itsemurha, väkivalta, saatananpalvonta, sukupuolinen hyväksikäyttö ja rotusorto. Voivatko tällaiset aiheet olla rakentavia? (Vrt. Sananlaskut 6:27, 28; Filippiläisille 4:8.)
Nuoret kysyvät:
Voiko musiikki tosiaan vahingoittaa minua?
TOM oli normaali 14-vuotias, koulussa hyvin menestyvä oppilas, joka teki mielellään palveluksia naapureilleen. Mutta hankittuaan kalliit stereolaitteet hän alkoi kuunnella heavy-metal-musiikkia.
Tom eristäytyi huoneeseensa lähes täysin. Hänen isänsä muistelee: ”Sanoin hänelle: ’Et sinä voi koko aikaa nyhjöttää huoneessasi kuuntelemassa stereoita.’ ” Mutta Tom vain jatkoi niiden kuuntelemista. Eräänä talvipäivänä hän sitten puukotti äitinsä kuoliaaksi ja teki sen jälkeen itsemurhan. ”Kehottakaa vanhempia tarkkailemaan, millaista musiikkia heidän lapsensa kuuntelevat”, neuvoo Tomin murheen murtama isä. Surmatekoja edeltäneinä päivinä Tom oli jatkuvasti laulanut kappaletta, jossa puhuttiin ”verestä ja äitinsä tappamisesta”.
Oliko tämä ääritapaus? Varmasti. Lisäksi vaikka tähän tragediaan liittyi epäilemättä muitakin tekijöitä, se todistaa kuitenkin sellaisen seikan paikkansapitävyyden, jota nuoret helposti vähättelevät: musiikki voi tosiaan vaikuttaa sinuun! Et ehkä ole heavy-metal-musiikin ihailija etkä taipuvainen raivostumaan, mutta musiikki voi silti vaikuttaa sinuun tavoilla, joita et ehkä itse edes huomaa.
Musiikin voima
Musiikissa on voimaa. Se voi herättää ihmisissä hyvin monenlaisia tunteita – surusta ja säälistä iloon ja rakkauteen. Musiikki voi tuudittaa levollisuuteen tai lietsoa raivoon. Se voi innoittaa antaumukseen ja yllyttää turmelukseen. Ei siis mikään ihme, että ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, Saatana Panettelija, on ammoisista ajoista lähtien käyttänyt musiikkia tehokkaana aseenaan (2. Korinttolaisille 4:4).
Pari esimerkkiä: Pian sen jälkeen kun israelilaiset oli pelastettu Egyptin orjuudesta, he hylkäsivät Jehovan palvonnan ja ryhtyivät palvomaan kultaista vasikkaa. Mikä heidän häpeämättömään käytökseensä liittyi? Hillitön ja turmeltunut musiikki! (2. Mooseksen kirja 32:1–6, 17, 18.) Ja kun omahyväinen kuningas Nebukadnessar määräsi alamaisensa palvomaan pakanallista kuvapatsasta, niin miten hän pyrki nostattamaan kansansa isänmaalliset ja uskonnolliset tunteet? Soittamalla sävähdyttävää musiikkia! (Daniel 3:1–7.)
Meidän tulisi näin ollen odottaa Saatanan nykyäänkin käyttävän musiikkia ihmisten harhaanjohtamiseen. Hän on ”ilmavallan hallitsija – – se henki, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa” (Efesolaisille 2:2). Suuri osa nykyajan musiikista heijastaa Saatanan kapinahenkeä. Eikä se ole mikään ihme, sillä tuota musiikkia säveltävät ja sanoittavat enimmäkseen sellaiset ihmiset, joista Raamatussa sanotaan, että he ”vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä” ja ”ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä”. Monet poplaulajat, -muusikot ja -säveltäjät ovatkin elämäntavastaan päätellen menettäneet ”kaiken moraalitajunsa”. (Efesolaisille 4:17–19.)
Heidän musiikkinsa kuunteleminen voi siksi aiheuttaa kristityille nuorille todellisia vaaroja. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki popmusiikki olisi huonoa tai että rock on ainoa musiikinlaji, jonka suhteen tulee olla varovainen. Vahingollista musiikkia löytyy myös klassisten sävellysten ja oopperoitten joukosta. Kun jotkin musiikkikappaleet aikaisemmin vain vihjasivat tai viittasivat moraalittomuuteen, niin suuri osa nykyajan musiikista mainostaa turmeltuneisuutta ennen kuulumattoman julkeasti.
Sopimatonta silmille ja korville
Otetaanpa esimerkiksi heavy-metal-musiikki, erityisen epäterve hardrockin muoto, jota yleensä soitetaan korviasärkevän kovaa. Heavy-metal-yhtyeet käyttävät tarkoituksellisesti huomiota herättäviä nimiä, esimerkiksi Poison, Skid Row, Guns N’ Roses ja Slayer. Time-aikakauslehdessä sanottiin: ”Jo pelkät yhtyeitten nimet loihtivat silmien eteen kuvan silpomisesta, kiduttamisesta ja kuolemasta.” Samaa voidaan sanoa levyjen kamalista kansikuvista, joissa usein kuvataan saatanallisia symboleja.
Entä sitten itse musiikki? Kappaleilla on seuraavanlaisia nimiä: ”Flesh and Blood” ja ”Appetite for Destruction”, ja niiden sanat ylistävät sadomasokismia, raiskausta ja murhaa. Ei siis ole ihme, että Stairway to Hell -nimisessä heavy-metal-musiikin oppaassa tuota musiikkia kuvaillaan ”mauttomuuden, vauhdikkuuden, suorasukaisuuden ja väkivaltaisen apatian riemuvoitoksi”. Heavy-metal-musiikki on myös toistuvasti yhdistetty sen kuuntelijoitten huumeiden käyttöön, saatananpalvontaan ja itsemurhiin. Tiedotusvälineitten mukaan heavy-metal-musiikki on kuitenkin saamassa yhä laajempaa suosiota muidenkin ihmisten keskuudessa.
Suuri osa rap-musiikista (eli hip-hopista) menee myös villeihin äärimmäisyyksiin. Time-aikakauslehdessä sanotaan: ”Rapin sanoittajat – – vaativat sanoituksissaan poliisia vastaan käytävän sodan tulta tai yksityiskohtaisesti kuvaillun – – seksin – – tulikiveä.” Suoraan sanoen monien tunnettujen rap-kappaleitten sanat ovat liian rivoja lainattavaksi tässä kirjoituksessa. Muuan teini-ikäinen tyttö sanoi yhdestä tällaisesta kappaleesta: ”Kuultuani ensimmäisen sanan tyrmistyin!”
Kuitenkin suuri osa tavanomaisestakin rockista on kristityn korville sopimatonta. Vaikka useimmat 40 suosituimmasta laulusta eivät ole yhtä häpeämättömiä kuin rap- tai heavy-metal-kappaleet, niin monissa niistä kannatetaan kuitenkin joko peitellysti tai avoimesti sukupuolista moraalittomuutta ja muita epäkristillisiä tapoja. Nuorten keskuudessa valtavan suositut musiikkivideot vielä voimistavat musiikin vaikutusta tehokkailla kuvilla. Eräässä musiikkivideoita koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että 57 prosenttia niistä sisälsi väkivaltaa ja 75 prosenttia sukupuolisuhteita kuvaavia intiimejä kohtauksia. Musiikkivideoissa nähtiin usein myös kiihottavaa pukeutumista ja aistillista tanssia.
Voiko se vahingoittaa sinua?
Suuri osa nykyään esitettävästä musiikista on selvästi ”maallista, eläimellistä, demonista”, ei mieltä ylentävää tai tervehenkistä (Jaakob 3:15). Kumma kyllä kaikki kristityt nuoret eivät näe mitään vaaraa sellaisten laulujen kuuntelemisessa eivätkä tuollaisten videoiden katselemisessa. ”Ei rap-musiikin sanoista kannata välittää”, väittää muuan nuori tyttö ja jatkaa: ”Ei niistä kuitenkaan saa mitään selvää!” Jokainen joka on yrittänyt tulkita rapin sanoja, voi myöntää, että tämä on osittain totta.
Nuoret eivät aina käsitä poplaulujen peiteltyjä sanomia. Eräässä tutkimuksessa teini-ikäisiä pyydettiin kuvailemaan joidenkin suosittujen laulujen sisältöä. Useimmat nuoret eivät yksinkertaisesti huomanneet niitä ovelasti kätkettyjä seksistä, väkivallasta, huumeista ja saatananpalvonnasta kertovia sanomia, jotka kyllästivät heidän musiikkinsa. Yhdysvaltain lääkäriliiton julkaisussa (The Journal of the American Medical Association) tehtiinkin seuraava päätelmä: ”Ei ole mitään todisteita siitä, että tällä musiikilla olisi minkäänlaista [vahingollista] vaikutusta nuoriin.”
Raamatussa sanotaan kuitenkin toisin. Ensinnäkin siinä mainitaan, että ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttolaisille 15:33). Kuuntelisitko sellaista ihmistä tai viettäisitkö tuntikausia sellaisen ihmisen seurassa, joka käyttäisi törkeää kieltä, kehottaisi sinua käyttämään huumeita, kannattaisi saatananpalvontaa tai kuvailisi hyvin yksityiskohtaisesti kieroutunutta seksiä? Et tietenkään! Miksi tuollainen puhe olisi sitten vähemmän vahingollista vain siksi, että sen säestyksenä on joko musiikki tai voimakas syke? Kun kuuntelet tällaisia ala-arvoisia asioita yhä uudelleen, ne varmasti alkavat vaikuttaa sinuun! ”Voiko kukaan kantaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?” kysytään Sananlaskujen 6:27:ssä.
Tästä syystä Raamattu kieltää meitä edes mainitsemasta moraalittomia asioita – puhumattakaan niiden toistamisesta yhä uudelleen (Efesolaisille 5:3–5; Filippiläisille 4:8). Se joka jättää tämän periaatteen huomiotta, ”niittää” varmasti ”turmeluksen” (Galatalaisille 6:8). ”Laulujen sanat synnyttävät ajatuksia”, myöntää Jodie-niminen nuori tyttö. ”Kun väärät halut heräävät, laulujen sanat vain lietsovat niitä.” Kuunneltuaan erästä rap-kappaletta, jossa kuvailtiin kieroutunutta seksiä hyvin yksityiskohtaisesti, muuan nuori tunnusti: ”En kerta kaikkiaan pystynyt työntämään sitä pois mielestäni.”
Entä mitä on sanottava heavy-metal-kappaleista, joissa puhutaan kuolemasta, huumeista tai saatananpalvonnasta? Eräs kristitty nuori alkoi kuunnella heavy-metal-musiikkia, minkä johdosta kuolemasta tuli hänelle pakkomielle. Vain vanhempiensa ja erään kypsän kristityn ystävän päättäväisen avun ansiosta hänen onnistui välttää hengellinen ja fyysinen tuho.
Toisinaan ajatukset johtavat tekoihin (Jaakob 1:14, 15). Suuri osa nykyajan musiikista on suunniteltu huolellisesti täyttämään mielesi pahoilla ajatuksilla. Tosin jos sinut on kasvatettu Raamatun mittapuitten mukaan, et todennäköisesti tee murhaa tai syyllisty sukupuoliseen moraalittomuuteen vain siksi, että olet kuullut niistä laulettavan jossakin laulussa. Mutta on muitakin keinoja, joilla sinuun voidaan vaikuttaa haitallisesti. Jotkut kristityt nuoret ovat alkaneet käyttää samanlaisia omituisia vaatteita ja hiustyylejä, joilla rock- ja rap-laulajat pöyhistelevät. Sellaisten nuorten puhe, eleet ja asenteet osoittavat selvästi, että heidän kuuntelemansa musiikki tosiaan on vaikuttanut heihin.
”Nuoret väittävät, ettei musiikki vaikuta heihin”, sanoo eräs eteläafrikkalainen poika. ”Mutta se antaa Saatanalle tilaisuuden vaikuttaa elämääsi – hallita sitä.” Hän voi sanoa näin omasta kokemuksestaan, kuten hän selittää: ”Kuuntelin musiikkia, jossa puhuttiin spiritismistä, huumeista ja seksistä.” Miten hän pääsi eroon tuon turmelevan musiikin vaikutuksista?
”Heitin pois kaikki levyni ja kasettini. Oli suuri muutos istua hiljaisessa huoneessa. Mutta minusta on sen ansiosta tullut paljon parempi ihminen.” Tuleeko sinun tehdä jotakin samankaltaista – ei välttämättä heittää pois kaikkea musiikkiasi, mutta hankkiutua eroon ainakin niistä levyistä, jotka ovat selvästi turmelevia? (Vrt. Apostolien teot 19:19.)
Tämä ei merkitse sitä, että sinun tulisi vannoa luopuvasi kaikesta musiikista, vaan sitä, että opit olemaan sen suhteen valikoiva! Tätä aihetta käsittelemme tällä palstalla myöhemmin.
Vuosi 1994.Miten välttää nykyajan musiikin salahaudat
JOTKUT väittelevät rockmusiikin sensuroinnin eduista ja haitoista. Toiset kiistelevät rockmusiikin nuorisoa turmelevasta vaikutuksesta. Jos kuitenkin olet kristitty, tällaiset näkökohdat ovat toisarvoisia sen keskeisen kysymyksen rinnalla, joka kuuluu: miten musiikki voi vaikuttaa suhteeseesi Jumalaan?
Kristittyjen elämänoppaana on Raamattu, Jumalan sana. Sen sisältämät periaatteet kattavat kaikki elämän puolet, myös ajanvietteen. Raamatun käskyt suojelevat niitä tottelevia kaikelta sellaiselta, mikä on epätervettä ja vahingollista. Lisäksi Jumalan hyväksymys on riippuvainen tottelevaisuudesta hänen Sanaansa kohtaan. Jumalan sanan periaatteet näin ollen ohjaavat kristittyjä myös heidän musiikkivalinnoissaan. (Psalmit 43:3; 119:105; 2. Timoteukselle 3:16, 17.) Millaisia sitten ovat ne Raamatun periaatteet, jotka ovat meille avuksi valitessamme itsellemme musiikkia?
Tasapainon tärkeys
Saarnaajan 7:17 varoittaa: ”Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?” Ennen kuin leimaat jonkin musiikkikappaleen huonoksi, kysy itseltäsi, onko kysymys kenties makuasiasta. Muista, että jos jokin musiikkikappale ei ehkä miellytä sinua, niin se ei välttämättä merkitse sitä, että kyseinen musiikki on huonoa.
Toinen puoli tässä tasapainoa vaativassa asiassa on se, mitä sanotaan Saarnaajan 7:18, 19:ssä: ”Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi? Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.”
Miten kristityn tulee siis menetellä, jos hän kuuntelee musiikkia, joka yllyttää väkivaltaan, rasismiin, siveettömyyteen, saatananpalvontaan ja itsemurhaan? Efesolaiskirjeen 5:3, 4:ssä sanotaan: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita, vaan pikemminkin kiitosta.” Ne, jotka haluavat olla Jehovan ystäviä, eivät saa viihdyttää itseään epäterveillä asioilla. He eivät ajattele, että he vallan hyvin voivat kuluttaa aikaansa tällaisten huonojen asioitten parissa, kunhan he vain eivät rupea ottamaan niistä mallia.
Sanoitus ei ole ainut seikka, jonka perusteella jokin musiikkikappale on Raamatun näkökulmasta katsottuna hyvä tai huono. Millaista henkeä se edistää? Lue, mitä sanotaan Raamatussasi Galatalaiskirjeen 5:19–23:ssa. Kumpi luettelo luonnehtii paremmin sen musiikin henkeä, jota sinä kuuntelet? Jos musiikkisi tuo mieleen ”lihan teot”, ei ole epäselvää, miten Jehova suhtautuu siihen.
Jos kristitty koettaa liittää elämäänsä, jolle on tunnusomaista Jumalalle suoritettava pyhä palvelus, ala-arvoisen musiikkiviihteen, hän tulee huomaamaan, ettei niitä todellisuudessa voida sovittaa yhteen. Se on samaa kuin jos joisi hedelmämehua, johon on pantu myrkkyä. Hedelmämehu ei estäisi myrkkyä tappamasta sinua. 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–17:n sanat eivät jätä asiaa epäselväksi: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? – – ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.’ ”
Tällaisia ovat siis aiheeseemme liittyvät raamatulliset näkökohdat, ja niitä joutuvat tarkastelemaan ne, jotka haluavat päästä läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Jos arvostat Raamatun periaatteita, joudut ruotimaan musiikkia, jota kuuntelet. Käy äänite- ja videokokoelmasi huolellisesti läpi. Heitä pois kaikki sellaiset äänitteet ja videot, joiden sisältö rikkoo Raamatun periaatteita – nekin, joiden suhteen olet epävarma. Erittele myös sitä, millaisissa konserteissa käyt ja millaista ajanvietekirjallisuutta luet, ja karsi pois kaikki sellainen, jolla ei ole mitään tekemistä vanhurskauden kanssa.
On helppoa puolustella itseään
Jos tunnet vetoa musiikkiin, joka hädin tuskin pysyy Raamatun periaatteitten sallimissa rajoissa tai suorastaan rikkoo näitä periaatteita, sinun on ehkä vaikea suhtautua aiheeseemme kiihkottomasti. Jotkut puolustelevat erilaisin tekosyin sitä, miksi he haluavat tinkiä oikeista periaatteista. Jos huomaat tämän pitävän paikkansa sinusta itsestäsi, niin pysähdy ajattelemaan. Ovatko perustelusi järkeviä, vai onko niihin syynä yksinkertaisesti se, että pidät kovasti jostakin musiikista? Kun erittelemme muutamia perusteluja, joita jotkut esittävät, huomaamme, että lähemmässä tarkastelussa ne osoittautuvat vain tekosyiksi.
Voin huoletta kuunnella tätä yhtyettä, sillä sen jäsenet ovat ilmoittaneet vastustavansa huumeidenkäyttöä. Onko yhtye ilmoittanut vastustavansa päättäväisesti myös muita pahuuden muotoja, kuten avioliiton ulkopuolisia suhteita, väkivaltaa ja esivallan halveksuntaa? ”Vähäinen määrä hapatusta hapattaa koko taikinan”, sanotaan Galatalaiskirjeen 5:9:ssä. (Vrt. Jaakob 2:10.)
Maailma on nykyään hyvin epäoikeudenmukainen. Voimmeko todellisuudessa arvostella näitä yhtyeitä siitä, että niiden jäsenet ilmaisevat vihaansa maailman olosuhteitten johdosta? Raamattu kannustaa tuntemaan nykyisen järjestelmän pahuutta kohtaan vanhurskasta suuttumusta, mutta samalla se kiinnittää huomion siihen, että messiaaninen Valtakunta tulee poistamaan kaiken pahuuden (Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10).
Kristittyjen kirkas toivo on erilainen kuin monien muusikkojen synkeä pessimismi näiden tarjotessa nihilismiä ratkaisukeinoksi ihmiskuntaa ahdistaviin ongelmiin. Maailman viha on varmastikin turmiollista ja alhaisiin vaistoihin vetoavaa, ja se osoittaa, millaista on nykyisen asiainjärjestelmän viisaus. (Roomalaisille 12:9; Jaakob 3:15–18.)
Nämä muusikot ovat ammattitaitoisia; he osaavat soittaa jopa klassista musiikkia. Jos kerran jokin musiikki loukkaa sisällöllään Raamatun periaatteita, niin eikö ole aivan yhdentekevää, minkä tasoisella ammattitaidolla muusikot sitä esittävät? Kuningas Salomo oli taitava monilla eri aloilla, myös musiikin alalla. Kun hän sitten oli luopunut tosi palvonnasta, niin Raamatussa kerrotaan, mitä tapahtui: ”Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta.” Vastaavasti Nimrod oli taitava rakentaja ja metsästäjä, mutta silti hän ei voinut tovereineen saada osakseen Jumalan hyväksyntää. Syynä oli se, että Nimrod oli ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastustamassa”. (1. Kuningasten kirja 11:9; 1. Mooseksen kirja 10:8, 9, UM.)
Jotkin tämän yhtyeen kappaleista ovat ihan hyviä, ja heillä on myös rauhallisesti soitettuja, akustisia kappaleita. Vaarana on se, että joku voi yhden viattoman kappaleen vuoksi ostaa koko albumin, joka voikin sisältää suurimmaksi osaksi epätervettä musiikkia, ja kuunnella sitä. Jos kupillisella vettä ei saada huuhdelluksi pois kuraläjää, ei myöskään yksi viaton kappale muuta albumin tai yhtyeen turmiollista yleishenkeä.
Nämä huippuluokan artistit eivät todellisuudessa palvo Saatanaa eivätkä vietä huonoa elämää. He vain näyttelevät lavalla. Totuus kuitenkin on, että siihen musiikkiin, jota he esittävät yleisölleen, on joko ripoteltu pahuutta tai se on pahuuden kyllästämää. Kolossalaiskirjeen 3:8:ssa kristityille sanotaan, että he eivät saa antaa viihdyttää itseään esimerkiksi vihalla ja rivolla puheella, vaan että heidän tulee ”panna – – ne kaikki pois”. Paavali antoi efesolaisille sellaisen käskyn, että ”älkää enää osallistuko [tottelemattomuuden lasten kanssa] pimeyteen kuuluviin hedelmättömiin tekoihin, vaan pikemminkin jopa ojentakaa niistä”. Pystyykö ihminen, joka viihdyttää itseään pahuuden teoilla, antamaan ojennusta niille, jotka harrastavat samoja asioita? (Efesolaisille 5:6, 11.)
En kuuntele sanoja. Kuuntelen vain melodiaa. Sanat voivat silti painua alitajuntaan ja aiheuttaa myöhemmin ongelmia. Vaikka meistä tuntuu, että tieto on kadonnut mielestämme, se ei ehkä sittenkään ole täysin unohtunut. Miten vaarallista siis onkaan, jos me omasta halustamme asettaudumme alttiiksi sellaisten viestien vaikutukselle, jotka täysin ovat vastoin sitä Filippiläiskirjeen 4:8:ssa olevaa neuvoa, että meidän tulee pitää mielemme kohdistettuna siihen, mikä on siveellisesti puhdasta, rakastettavaa ja ylistettävää.
Älä myöskään unohda, että joka ”haluaa olla maailman ystävä, se asettuu Jumalan viholliseksi”. Syynä tähän on se, että Jumalasta vieraantunut ihmismaailma ja maailman henki ovat Saatanan, Jehovan päävastustajan, aikaansaannoksia. Ajattelehan sitä. Jos vaimo pitää esillä entisen rakastajansa valokuvaa, niin voisiko hänen aviomiehensä sulattaa sitä, vaikka vaimo sanoisikin, ettei hänellä ole tätä kohtaan enää minkäänlaisia tunteita, vaan että kuva on nyt enää vain koristeena? Päinvastoin mies haluaisi saada sen pois kodistaan ja vaimonsa mielestä. Entä jos me otamme kotiimme ja sydämeemme musiikkia, joka palvelee Jehovan Vastustajan tarkoitusperiä? Muuttuuko asia Jehovan silmissä toisenlaiseksi, jos sanomme: ”Olen kiinnostunut vain melodiasta. En piittaa sanoista”? (Jaakob 4:4; 1. Korinttolaisille 10:21, 22.)
Toimi päättäväisesti
Jos olet pitänyt tapanasi kuunnella musiikkia, jossa korostetaan väärää käyttäytymistä, niin mikä siihen on ollut todellisena syynä? Et ehkä hyväksy pahoja ajatuksia ja mielipiteitä, mutta kyseinen musiikki itsessään voi tuntua sinusta niin puoleensavetävältä – sen rytmi niin miellyttävältä ja tarttuvalta – että et yksinkertaisesti kykene vastustamaan sitä etkä halua luopua siitä.
Ei ole aina helppoa tehdä sitä, mikä on oikein. Kun meidän Jumalan selvien normien perusteella pitäisi luopua jostakin, mihin olemme tunteneet voimakasta viehtymystä, se on meille suuri koettelemus. Alammeko järkeillä pitäen itseämme poikkeustapauksena ja aiommeko edelleen ”ontua molemmille puolille” vai torjummeko päättäväisesti kaiken sellaisen, mitä Jehova vihaa? (1. Kuningasten kirja 18:21.)
Suurinta onnellisuutta antaa se, että teemme sellaisen valinnan, joka miellyttää Jehovaa, vaikka joutuisimme tekemään suuriakin henkilökohtaisia uhrauksia. Se merkitsee sitä, että meidän täytyy lakata koskemasta sellaiseen, mikä on epäpuhdasta. Jos toimimme näin, niin Jehova lupaa ottaa meidät vastaan. Silloin hän lukee meidät niiden joukkoon, joilla on hänen hyväksymyksensä. (2. Korinttolaisille 6:17.)
Jehova ajattelee parastamme. Hänen käskynsä ovat sitä varten, että voimme niitä noudattamalla parantaa elämänlaatuamme. Ottakaamme vastaan hänen vilpitön vetoomuksensa, joka on Jesajan 48:17, 18:ssa: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi kuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot.”
Vuosi 1994.Huumeet ja heavy-metal-musiikki – satanismin apuvälineitä
DENVERIN yliopiston humanististen tieteitten instituutin johtaja Carl A. Raschke kirjoittaa: ”Ei ole yllättävää, että huumeista, heavy-metal-musiikista, raakuudesta ja järjettömästä väkivallasta on kaikista tullut tunnuksia, jotka liehuvat ihmiskunnan lohduttomuuden yllä lähestyessämme ’Saatanan aikakauden’ kolmatta vuosikymmentä.” Hän lisää: ”Joku voi sanoa, että heavy-metal-rock merkitsee satanisteiksi itseään kutsuville samaa, mitä gospelmusiikki kristinuskolle. Hyvin harvat kääntyvät kristinuskoon pelkästään kuuntelemalla gospelmusiikkia radiosta. Heavy-metal on kuitenkin erittäin vahva lisäkannustin. Se antaa hyväksymyksensä kaikelle sille inhottavalle, mihin lapset ovat jo sotkeutuneet.”
Tämä on voimakas syytös niitä kahta asiaa vastaan, joiden avulla niin monien nykynuorten mielestä on normaalia etsiä vaihtelua elämän huoliin, nimittäin heavy-metal-musiikkia ja huumeiden käyttöä vastaan. Ovatko nämä syytökset perusteltuja? Voivatko huumeet ja heavy-metal-musiikki olla satanismin oireita? Pohtikaamme sitä, mitä ovat sanoneet ne, jotka ovat joutuneet tekemisiin saatananpalvojien väkivallan kanssa, ja ne, jotka ovat tutkineet heidän toimintaansa.
”Heavy-metal-musiikin kiihottava sanoma on, mikä ei ehkä ole yllätys, ’uskonnollinen’ siinä mielessä, että se puhuu siitä, miten koko maailmaa hallitsee jokin korkeampi voima. Tämä voima ei kuitenkaan ole Jumala”, Raschke kirjoittaa. ”Se on – – lähtöisin itse Perivihollisesta.” Hän jatkaa: ”Satanismin voima ja väkivaltaisuus on jotakin sellaista, mihin nuoret, jotka ovat menettäneet toivonsa ja joilla on surkastunut omatunto, tuntevat helposti viehtymystä. – – Levottomat ja laiminlyödyt nuoret, joihin se mitä he ovat kokeneet on jättänyt salakavalasti jälkensä, uskovat, että Korkeimman voiman täytyy olla paha. Heavy-metal vahvistaa tämän ’teologian’ ja luo sille vakiintuneet muodot musiikissa.” (Painted Black.)
Tennesseen yliopistossa työskentelevä lääkäri Paul King sanoi lausunnossaan, jonka hän antoi Yhdysvaltain senaatin edessä heavy-metal-musiikista, että suuri osa häiriintyneistä nuorista suosii musiikissaan ”epäsovinnaisia aiheita: väkivaltaa, vihaa, kapinallisuutta, karkeaa seksiä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja Saatanan ylistämistä. Tällainen musiikkimaun suuntautuminen on vielä todennäköisempää silloin, kun nuorten elintapoihin sisältyy huumeidenkäyttö.” Kingin mukaan heavy-metal-musiikki ylistää pahuuden voimaa. Heavy-metal-musiikissa ”pahuuden ihannointi kohoaa konserttien aikana uusiin korkeuksiin”, hän sanoi.
Seuraavassa esimerkkejä siitä, millaisia hedelmiä heavy-metallin alitajuntaan iskevä sanoma on tuottanut.
Viime vuonna tappoi New Jerseyn osavaltiossa kaksi 15-vuotiasta poikaa raa’asti erään perheen Princess-nimisen labradorinnoutajan. ”Se oli uhri Saatanalle”, he sanoivat. He roikottivat koiraa ilmassa sen ketjusta, potkivat sen kuoliaaksi, repivät siltä kielen ja käyttivät sitä satanistien rituaalissa. He seivästivät koiran runnellun ruumiin isoon metallikoukkuun ja panivat sen riippumaan naapurin pihalle. Koiran päähän oli merkitty saatananpalvonnan symboleita, ja maahan oli koiran ruumiin alle piirretty pentagrammi (viisisakarainen tähti ympyrän sisällä, eräs satanismin tunnuksista). Sinä iltana, jona he tappoivat koiran, he olivat kuunnelleet death-metal-yhtyettä nimeltä Deicide (Jumalan tappaminen), jonka laulaja sanoo rääkänneensä ja tappaneensa eläimiä.
Kaliforniassa kaksi seurustelevaa nuorta, poika ja tyttö, jotka heidän ystäviensä kertoman mukaan olivat uppoutuneet saatananpalvontaan, tappoivat raa’asti tytön äidin puukoniskuilla ja lyömällä häntä kiintoavaimella. Samoilla seuduilla eräs toinen nuori esitti Saatanalle rukouksen ja ampui sen jälkeen isänsä. Rikosta tutkinut poliisi oli vakuuttunut siitä, että se oli ollut heavy-metal-musiikin syytä. ”Tuon musiikin perussanoma on se, ettei vanhempiaan tarvitse kuunnella ja että tulee elää niin kuin itse haluaa”, sanoo eräs poliisi.
Kun poliisi tutki Englannissa saman tekijäjoukon perättäisiä raiskauksia, uhrien kertomuksista kävi ilmi, että yhteen raiskaajista oli tatuoitu sellaisen heavy-metal-yhtyeen nimikirjaimet, jonka lauluissa puhutaan raiskauksista ja väkivallasta.
Maaseudulla Arkansasin osavaltiossa yritti 16-vuotias nuori lyödä vanhempansa kuoliaaksi nuijalla ja sen jälkeen paloitella heidät lihanleikkuuveitsellä. Poliisi huomasi, että hän oli asettanut nauhurinsa soittamaan automaattisesti kasettinauhalta erään heavy-metal-yhtyeen kappaletta nimeltä ”Altar of Sacrifice” (Uhrialttari). Sen kirkuen esitetyt sanat kuuluvat: ”Ylimmäinen pappi odottaa, tikari kädessään, vuodattaa puhdasta neitsyen verta. Saatanan teurastus, seremoniaalinen kuolema, tottele hänen jokaista käskyään. Astu Saatanan valtakuntaan – –. Opettele pyhät ylistyssanat ’terve Saatana’.”
Entä muiden kappaleitten sanat, joita heavy-metal-yhtyeitten jäsenet kirkuen laulavat – joiden tahdissa heidän ihailijansa raivopäisinä liikuttelevat huuliaan konserteissa tai joita nämä tuntikaupalla kuuntelevat kasettinauhoilta? Millainen vaikutus niiden sanomalla on nuoriin, jotka alttiisti keräävät vaikutteita ympäristöstään? Ajatellaanpa vaikka seuraavia sanoja: ”Saatana, herramme pahassa silpomisessa, opastaa meitä joka askeleella” ja: ”Vuodata vertasi, anna sen valua päälleni. Ota minua kädestä ja hellitä otteesi elämästä – –. Olet vuodattanut veresi. Minulla on sielusi.”
Carl Raschke kirjoittaa: ”Jos me jo hyväksymme todeksi sen johtopäätöksen, että pornografia voi yllyttää käyttämään seksuaalisesti hyväksi lasta, miksemme pysähtyisi pohtimaan sitä, että laulujen sanat, jotka kirkuen käskevät tappamaan, silpomaan, rääkkäämään ja tuhoamaan, voivat todellakin saada jonkun henkisesti tasapainottoman tekemään juuri siten?”
Tutkijoitten mielipide kaikkialla on, että huumeidenkäyttö ja satanismi liittyvät toisiinsa. Entinen huoltopoliisi David Toma sanoo, että hän ei ole ”koskaan tavannut saatananpalvojaa, joka ei olisi käyttänyt huumeita”. ’Teen-aikakauslehden mukaan huumeidenkäyttö mutkistaa tilannetta niiden nuorten osalta, ”jotka antautuvat saatananpalvontaan, koska sen jälkeen heidän on yhä vaikeampaa erottaa sitä, mikä on aitoa ja todellista, siitä, mikä vain näyttää todelliselta, kun sitä katsellaan huumeitten ja alkoholin sumentamina”.
”Heavy-metal on yhtä läheisesti yhteydessä voimakkaaseen huumeidenkäyttöön kuin rahapelit ovat himopelaamiseen”, Raschke kirjoittaa. ”Huumeista riippuvainen nuori omaksuu elämäntavan, jolle on tyypillistä röyhkeys, raakuus, varastelu ja seksuaalinen holtittomuus, ja tähän kaikkeen ovat metal-yhtyeet ulinallaan ja karjunnallaan voimakkaasti kannustamassa.”
Kun nuoren aivoista on tervemielisyys pesty pois ja luonnottomuudet ja väkivalta ovat astuneet sen tilalle hänen ajatuksiinsa, hän epäilemättä on sen jälkeen helppoa riistaa Saatanalle.
Nuoret kysyvät:
Pitäisikö minun käydä rockkonserteissa?
Tunnettu yhtye on tulossa kotikaupunkiisi. Liput loppuvat nopeasti, joten sinun täytyy tehdä päätös heti. Aiotko mennä konserttiin?
TERVEHENKINEN musiikki sopivassa ympäristössä voi olla nautittavaa. Luodessaan meidät Jehova Jumalahan antoi meille kyvyn nauttia musiikista, ja hän hyväksyy hyvin monenlaisen musiikin.
Nykynuorten mielimusiikkia on yleensä rock missä tahansa sen monista eri muodoista. Monien mielestä se on elävänä musiikkina kaikkein parasta. Mutta muun muassa tiedot rockkonserteissa esiintyvästä väkivallasta ja riehakkuudesta nostavat esiin vakavia kysymyksiä jumalaapelkäävien nuorten harkittavaksi. Mitä rockkonserteissa oikeastaan tapahtuu? Olisiko sellaiseen meneminen hyvä ajatus?
Musiikin koetteleminen
Tarkastellaanpa ensiksi itse musiikkia. Musiikki voi ilmaista – ja herättää – hyvin monenlaisia tunteita. Raamatun aikoina Jumalan kansa ilmaisi usein musiikin avulla rakkautensa Jumalaan (Psalmit 149:3; 150:4). Musiikilla ilmaistiin myös iloa, intoa ja surua (1. Mooseksen kirja 31:27; Tuomarit 11:34; 1. Samuelin kirja 18:6, 7; Matteus 9:23, 24). Musiikki ei ikävä kyllä ollut Raamatun aikoinakaan aina tervehenkistä. Riehakkaalla, aistillisella musiikilla on voinut olla osuutensa joidenkuiden israelilaisten yllyttämisessä syntiin kansan ollessa leiriytyneenä Siinainvuoren juurella (2. Mooseksen kirja 32:1–6, 17, 18, 25).
Rehellisyyden nimessä on sanottava, että samalla tavoin suuri osa rockmusiikista edistää pahoja asioita: sukupuolista moraalittomuutta, huumeiden käyttöä, kapinointia, spiritismiä. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että sinun olisi luovuttava kokonaan musiikista, mutta Raamattu kehottaa kristittyjä ’varmistautumaan jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle’ (Efesolaisille 5:10). Meidän on siis oltava valikoivia ja arvostelukykyisiä musiikin suhteen.
Miten valitsemasi musiikki vaikuttaa sinuun? Saako se sinut iloiselle, levolliselle tai rauhalliselle mielelle, vai tekeekö se sinusta vihaisen, kapinallisen tai masentuneen? Muuan kristitty tanskalaismies muistelee sitä aikaa, kun hän kuunteli innokkaasti heavymetalia, joka on eräs rockmusiikin tyyli. Hän kertoo: ”Kuuntelin sitä, kun tein työtä. Ja jos tein virheen, tulin niin vihaiseksi, että rikoin säpäleiksi sen, mitä olin tekemässä, ja heitin sen vihapäissäni pois.” Eräs toinen nuori myöntää: ”Kuuntelin paljon rapia ja heavymetalia, jotka ylistivät seksiä ja maailmallista elämäntyyliä. Tämä musiikki ruokki mieltäni, ja lopputulos oli se, että kaipasin niitä asioita, joista he lauloivat.” Jos kerran pelkällä äänitteellä voi olla tällainen vaikutus, ajattele, millainen voima elävällä esityksellä sitten on!
Ota huomioon myös se, miten kovaäänisesti musiikkia soitetaan. On totta, että ihmisillä on tässä asiassa erilaisia mieltymyksiä. Raamattukaan ei sulje pois kohtalaisen kovaa soitettavaa musiikkia. Olihan Salomon temppelin vihkiäisissäkin yksistään trumpetteja 120! (2. Aikakirja 5:12.) Musiikin on täytynyt olla melkoisen äänekästä! Jumalalle kaiutettavan äänekkään ylistyshuudon ja korviavihlovan rockmusiikin välillä on kuitenkin suunnaton ero. Jälkimmäisessä tapauksessa kovan äänen tarkoitus on monesti riehakkaan hengen luominen ihmisjoukossa. Raamattu kuitenkin tuomitsee ”riehakkaat juhlat” (Galatalaisille 5:21; Byington). Lisäksi jos arvostat omaa ruumistasi, et halua kuunnella niin kovaäänistä musiikkia, että kuulosi voisi vaurioitua (Roomalaisille 12:1).
Eräs harkinnan arvoinen seikka mainitaan Jobin 12:11:ssä. Siinä Raamattu kysyy: ”Eikö korva koettele sanoja niin kuin suulaki maistaa ruokaa?” Sinun tulisi sopusoinnussa tämän kanssa ’koetella’ laulun sanat! Muuan kristitty nuori myöntää: ”Aloin kuunnella joidenkin sellaisten laulujen sanoja, joista pidin, ja yllätyin, kun huomasin, etteivät ne olleet kristityille sopivaa kuunneltavaa. Katsoin tarpeelliseksi hankkiutua eroon tuosta musiikista.” (1. Korinttilaisille 14:20; Efesolaisille 5:3, 4.) Ota huomioon myös se, että monet esiintyjät mainostavat konserteissaan uutta tuotantoaan – kappaleita, jotka saattavat olla hyvin erilaisia verrattuina heidän aiempaan, kenties tervehenkisempään musiikkiinsa.
Lisäksi tulee tarkistaa, ettei musiikissa ole mitään, mikä vivahtaisi demonismiin – joka on erityisen huomattavaa heavymetalmusiikin eri tyyleissä. Heavymetalyhtyeiden jäsenet ovat tunnettuja siitä, että he koristavat itsensä ja levyjensä kannet demonisilla symboleilla ja saatananpalvontaan liittyvillä välineillä (Jaakobin kirje 3:15). Tällaisen yhtyeen konsertissa oleminen voisi tuskin miellyttää Jumalaa, joka kehottaa ’vastustamaan Panettelijaa’ (Jaakobin kirje 4:7).
Hillitön käytös
Mitä voisi tapahtua itse konsertissa? Eräs teini-ikäinen tyttö nimeltä Stacey meni ystäviensä kanssa kuuntelemaan yhtyettä, joka heidän mielestään soitti suhteellisen viatonta musiikkia. Mutta puolivälissä konserttia yhtyeen päälaulaja lavasti spiritistisen istunnon ja pyysi yleisöä yrittämään heidän kanssaan yhteyden saamista henkimaailmaan! Pelkkä pilako? Ehkä. Mutta koska Raamattu tuomitsee kaikenlaisen spiritismin, Stacey ja hänen ystävänsä tunsivat, että heidän oli pakko poistua paikalta (3. Mooseksen kirja 19:31; 5. Mooseksen kirja 18:10–13; Ilmestys 22:15).
Muillakin kristityillä nuorilla on ollut yhtä tuskallisia kokemuksia, sillä vaikka avoin spiritismi rockkonserteissa saattaa olla suhteellisen harvinaista, hillitön käytös on yleistä. Eräässä konsertissa yhtye kiihotti yleisön mellakkaan, joka johti 60 ihmisen loukkaantumiseen ja noin 900 000 markan vahinkoihin! Eräässä toisessa konsertissa kolme nuorta rusentui kuoliaaksi. Useimmat rockkonsertit eivät tosin johda mellakkaan tai siihen, että ihmisiä loukkaantuu tai kuolee. Selvää kuitenkin on, että varovaisuus on tarpeen. Sananlaskujen 22:3:ssa sanotaan: ”Terävänäköinen on se, joka on nähnyt onnettomuuden ja sitten kätkeytyy, mutta kokemattomat ovat kulkeneet edelleen, ja heidän on kärsittävä rangaistus.”
Jos siis sinun pitäisi päättää, lähdetkö konserttiin, hanki tietoa tosiasioista. Tunnetaanko yhtye sellaisena, joka yllyttää hillittömään käytökseen? Millaista yleisöä yhtye houkuttelee paikalle? (1. Korinttilaisille 15:33.) Missä määrin tilaisuudessa käytetään alkoholia ja huumeita? Entä mitä voidaan sanoa itse konserttisalista? Onko siellä ollut aiemmin ongelmia turvallisuuden suhteen? Millaiset ovat istumapaikkajärjestelyt? Kun jokainen saa itse valita paikkansa, sen todennäköisyys, että joku loukkaantuu, kasvaa huomattavasti.
Huumeiden ja alkoholin käyttö on hyvin runsasta rockkonserteissa. ”Sinne ei tulla musiikin takia”, sanoi pettynyt kristitty mies, joka kävi nuoruudessaan erään klassista rockia soittavan yhtyeen konsertissa. ”He tulevat hakemaan humalaa.” Hän päätti, että se sai olla hänen viimeinen rockkonserttinsa. Eräs kristitty teinityttö kertoo samalla tavalla: ”Muistan, kun olin eräässä progressiivista musiikkia soittavan yhtyeen konsertissa. Se oli aivan kamalaa! Ihmiset polttivat marihuanaa. Kielenkäyttö on hirvittävää, ja monet näyttivät pukeutumisensa perusteella saatananpalvojilta.” Sellaisissakin paikoissa, joissa huumeet ja alkoholi ovat jyrkästi kiellettyjä, ei ole harvinaista, että monet yleisön joukosta ovat jo paikalle tullessaan humalassa. Voisiko tällaiseen tapahtumaan osallistuminen mitenkään olla sopusoinnussa sen Raamatun käskyn kanssa, joka kehottaa ”torjumaan jumalattomuuden ja maailmalliset halut ja elämään nykyisessä asiainjärjestelmässä tervemielisesti”? (Titukselle 2:12.)
Ympäristön voimakas vaikutus
Saatat kuitenkin ajatella, ettei sinun tarvitse kantaa huolta siitä, miten ympärilläsi olevat käyttäytyvät, kunhan vain et itsekin ala käyttäytyä väkivaltaisesti. Ympäristö kuitenkin vaikuttaa sinuun. Raamatussa Efesolaiskirjeen 2:2:ssa puhutaan ’ilman vallan hallitsijasta, siitä hengestä, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden pojissa’. Huomaa, että tällä maailmalla on ”henki” eli vallitseva asenne. Maailman henkeä on kaikkialla aivan niin kuin kirjaimellista ilmaa. Mutta huomaa myös, että tällä hengellä eli asenteella on ”valtaa” – voimaa muuttaa ajatuksiasi, tunteitasi ja käytöstäsi – jos saatat itsesi alttiiksi sille! Et yksinkertaisesti voi hengittää tätä voimakasta ilmaa sen vaikuttamatta sinuun.
Maailman henki on useimmissa rockkonserteissa erityisen voimakas. Ihminen tempautuu helposti mukaan niissä yleensä vallitsevaan riehakkaaseen tunnelmaan – tai kirkumiseen ja käsien heiluttamiseen, mikä lähentelee esiintyjiä jumaloivaa palvontaa. Tällainen kohtuuton ihailu tekee tyhjäksi sen palvonnan, joka kuuluu aiheellisesti Jumalalle. Se on rinnastettavissa epäjumalanpalvontaan, joka on selvästi tuomittu Raamatussa (1. Korinttilaisille 10:14; 1. Johanneksen kirje 5:21). Haluatko ottaa sen riskin, että tulet temmatuksi mukaan epäjumalanpalvontaan?
Voidaan sanoa, että suurimpaan osaan rockkonserteista liittyy riskejä, jotka peittävät varjoonsa kaiken sen hyödyn, jota niistä voi saada itse paikalla. Vanhemmillasi on tietenkin viimeinen sana siinä, saatko mennä johonkin nimenomaiseen konserttiin vai et. Mutta jos sinulla on vapaus päättää siitä itse, tee viisas ratkaisu. On monia sellaisia tapoja pitää hauskaa, jotka ovat tervehenkisiä ja joihin ei sisälly niitä vaaroja, joita on rockkonserteissa.
Nuoret kysyvät:
Vaihtoehtorock – onko se minua varten?
”Pidän lauluista, joissa kerrotaan meidän nuorten erilaisista ongelmista ja kokemuksista.” (15-vuotias George)
”Se sijoittuu popin ja heavymetalin välimaastoon.” (19-vuotias Dan)
”Se on uutta. Se on erilaista. Se ei ole valtavirtauksen mukaista massatuotantomusiikkia.” (17-vuotias Maria)
VAIHTOEHTOROCK. Monet nuoret pitävät sen kuuntelemisesta. Joitakuita aikuisia se häiritsee. Ja useimmilla vanhemmilla ei ole luultavasti juuri minkäänlaista käsitystä siitä, mitä se ylipäänsä on.
On eittämättä vaikea selittää täsmällisesti, mitä vaihtoehtorock on. Alun perin se oli sellaisten nuorten musiikkia, jotka halusivat jotain erilaista, vaihtoehdon radiosta kuultavan popmusiikin valtavirralle. Jotkut sanovat kaiken alkaneen siitä, että paikalliset korkeakoulujen radioasemat antoivat lähetyksissään aikaa joillekin lähes tuntemattomille musiikkiyhtyeille, jotka ylpeilivät sillä, että ne eivät olleet myyneet itseään kaupalliselle musiikkiteollisuudelle. Tämä muusikkojen uusi laji kaihtoi suuria levy-yhtiöitä ja massoille suunnattuja markkinointimenetelmiä, esimerkiksi musiikkivideoita. Lisäksi heidän sanoituksissaan esiintyi aiheita, joita kosketeltiin harvoin 40 suosituimman kappaleen listalle yltäneissä lauluissa.
Vaihtoehtorock poikkeaa heavymetal- tai rapmusiikista siinä, että sitä ei ole helppo tunnistaa eikä luokitella. Musiikkialan asiantuntijatkin kiistelevät siitä, mitä vaihtoehtorock oikeastaan on. Tämä johtuu siitä, että se kattaa laajan sointivärien, tunnelmien ja tunteiden kirjon, kuten sen nimestäkin voi päätellä. Eräs nuorimies sanoi: ”Sitä on hyvin vaikea luokitella. Se kattaa laajan valikoiman nykymusiikkia.” Muuan nuori antoi seuraavanlaisen selityksen: ”Se ei ole aina kovaa eikä pehmeää, nopeaa eikä hidasta, iloista eikä synkkää.” Eräs nuori jopa myönsi: ”En ole varma, voinko sanoa pitäväni vaihtoehtorockista, koska en ole varma siitä, mitä se on.”
Vaihtoehtorock on joka tapauksessa noussut niin suureen suosioon, että monia sen suosituimmista muusikoista pidetään nykyään osana musiikin valtavirtaa. Näyttää myös siltä, että vanhemmat eivät vastusta sitä yhtä paljon kuin heavymetalia tai muita korvia vihlovia rockin muotoja. Eiväthän monetkaan vanhemmat kaikesta päättäen edes tiedä, mitä yhtyeitä tai minkä nimisiä levyjä pidetään vaihtoehtorockina. Sinun on siitä huolimatta syytä suhtautua varovaisesti tähän musiikkiin.
Miksi se vetoaa?
Harkitse esimerkiksi sitä, miksi tämä musiikki vetää puoleensa niin monia nuoria. Monet yksinkertaisesti omaksuvat ystäviensä näkemyksen. Lisäksi se tarjoaa yhteisen pohjan keskusteluille ja toiminnalle, esimerkiksi kasettien ja CD-levyjen vaihtamiselle.
Useimpia nuoria vaihtoehtorock viehättää kuitenkin sointivärinsä ja sanomansa vuoksi. Monet nuoret panevat erityisesti merkille sen, että heillä on samanlaisia kokemuksia ja tunteita kuin näillä lauluntekijöillä. Eräässä Time-viikkolehden tätä aihetta käsitelleessä kirjoitussarjassa selitettiin: ”Popkappaleet kertovat yleensä rakkaudesta, kun taas vaihtoehtomusiikin sanoitukset kertovat tavallisesti rajummista tunteista: epätoivosta, himosta, hämmennyksestä. – – Jos olet teini-ikäinen tai alle 30-vuotias, perheessäsi on todennäköisesti koettu avioero. Vaihtoehtomusiikista on tullut tunteiden ääniraita; se käy peittelemättä käsiksi hylkäämisen ja epäoikeudenmukaisuuden ratkaisemattomiin kysymyksiin.” Niinpä eräs 21-vuotias korkeakoulun levyjuontaja sanoikin: ”Se vetosi minuun ja tovereihini, koska meidän sukupolvemme suhtautuu niin välinpitämättömästi maailmaan. Meillä ei ole mitään odotettavaa koulun päätyttyä.”
Jotkut kristitytkin nuoret ovat alkaneet pitää vaihtoehtorockista. Useimmat ovat tietenkin välttäneet karkeasanaisia, kapinallisia, väkivaltaisia tai säädyttömiä lauluja. Jotkut näistä nuorista kristityistä ovat silti ilmaisseet suhtautuvansa varauksellisesti vaarattomiltakin vaikuttaviin lauluihin. Nuori Dan totesi: ”Jotkut näistä laulajista ovat tunnettuja homoseksuaalisuudestaan ja lesbolaisuudestaan tai huumeiden käytöstään, ja heidän sanoituksensa heijastavat heidän elämäntyyliään.” Toinen, Jack-niminen nuori sanoo: ”Joillakin yhtyeillä on sellainen käsitys, ettei kukaan välitä heistä, heidän ongelmistaan tai nykynuorten tulevaisuudesta, joten he tuovat tämän ilmi lauluissaan. Monet ovat innottomia ja vailla toivoa.”
Varoituksen sana
Raamattu kertoo meille, että ”koko maailma on paholaisen [Saatana Panettelijan] vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). Sen ei siksi pitäisi olla sinulle yllätys, että musiikki on yksi niistä keinoista, joita Saatana käyttää johtaakseen nuoria harhaan. Tämän lehden ja sen sisarjulkaisun, Vartiotornin, aiemmissa kirjoituksissa on toistuvasti tuotu esille tämä tosiasia. Ne varoitukset, joita on annettu heavymetal- ja rapmusiikista, soveltuvat myös vaihtoehtorockiin. Raamattu sanoo: ”Terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:15.)
Ensinnäkään ei ole lainkaan järkevää mennä joukon mukana, kun on kyse musiikkimausta. Pane merkille seuraava Raamatun periaate, joka soveltuu myös siihen, että antaa toisten tehdä ratkaisuja puolestaan: ”Ettekö tiedä, että jos jatkuvasti tarjoudutte jollekulle orjiksi totellaksenne häntä, niin te olette hänen orjiaan, koska tottelette häntä?” (Roomalaisille 6:16.) Kristityn nuoren kannalta ei ole kyse siitä, mikä on otollista toverien keskuudessa, vaan siitä, ”mikä on otollista Herralle” (Efesolaisille 5:10). Sitä paitsi millaisia nuoria vaihtoehtorock vetää puoleensa? Sellaisiako nuoria, jotka ovat onnellisia, tasapainoisia ja kiinnostuneita hengellisistä asioista? Vai näyttääkö siltä, että se saa kuulijoikseen pääasiassa tyytymättömiä, onnettomia tai jopa vihaisia nuoria?
Jotkut nuoret voivat tosin olla luonteeltaan iloisia ja myönteisiä mutta tuntea silti vetoa vaihtoehtorockia kohtaan. Ajattelehan kuitenkin sitä, että kristittyjä – sekä nuoria että vanhoja – odottaa valoisa tulevaisuus (2. Pietarin kirje 3:13). Apostoli Paavali muistuttaa meitä siitä, että Jumalan lupaukset täyttyvät varmasti, sanomalla: ”Jumalan on mahdotonta valehdella.” (Heprealaisille 6:18.) Mitä mieltä sinun on siksi altistaa itsesi sille synkälle, kielteiselle näkemykselle tulevaisuudesta, joka joissakin vaihtoehtomusiikin lauluissa esitetään? Voisiko sellaiseen musiikkiin uppoutuminen, joka ilmentää pelkoa, epätoivoa ja toivottomuutta, jäytää uskoasi? Entä miten tällaisen musiikin säännöllinen kuuntelu voi vaikuttaa tunne-elämääsi?
Ole valikoiva
Tarkoitus ei ole sanoa, että kaikki ”vaihtoehtoiseksi” luokiteltu musiikki on välttämättä vahingollista tai vastenmielistä. Mutta oletetaanpa, että saisit tietää jonkun yrittävän myrkyttää sinut. Vaikka et lopettaisikaan syömistä, tarkastaisit varmasti huolellisesti ruokasi, vai mitä? Sinun tulisi samoin valita huolellisesti, millaista musiikkia kuuntelet, koska tiedät, että Saatana yrittää myrkyttää ajattelutapasi ja asenteesi. Raamatussa sanotaankin, että ”korvahan koettelee sanoja, samoin kuin suulaki maistaa syötäessä” (Job 34:3). Sen sijaan että menisit sokeasti joukon mukana, pane mielimusiikkisi kokeeseen.
Miten voit tehdä sen? Tekstiruudussa ”Ohjeita musiikin valinnasta” on joitakin hyödyllisiä ehdotuksia, joita voit kokeilla. Kokeile myös sitä, että kysyt kristityiltä vanhemmiltasi, mitä he ajattelevat musiikistasi (Sananlaskut 4:1). Voit yllättyä heidän vastauksistaan! Vanhempasi ovat luonnollisesti vanhempia kuin sinä. Ymmärrettävästi heillä voi olla erilainen musiikkimaku kuin sinulla. Mutta jos kuuntelemasi musiikki on heistä niin vastenmielistä, että he pitävät sitä inhottavana, turmeltuneena tai sietämättömänä, olisiko sinulla syytä sivuuttaa sitä, mitä he sanovat? Raamatussa sanotaan: ”Viisas kuuntelee ja omaksuu lisää opetusta.” (Sananlaskut 1:5.)
Mieti, miten kuuntelemasi musiikki vaikuttaa sinuun. Saako se sinut tuntemaan vihaa, kapinamieltä tai masennusta? Jos saa, nämä ovat varoitusmerkkejä, joita sinun ei pitäisi sivuuttaa! Miksi et etsisi sellaista musiikkia, joka rentouttaa ja rauhoittaa tai piristää sinua?
Suuntaukset muuttuvat musiikissa jatkuvasti. Ennen pitkää muotiin tulee jokin muu musiikkityyli. Mutta älä anna näiden muuttuvien virtausten viedä sinua mukanaan. Ole tarkkanäköinen ja valikoiva sen musiikin suhteen, jota kuuntelet. Pidä huoli siitä, että kuuntelemasi musiikki on tervehenkistä ja rakentavaa (Filippiläisille 4:8). Näin musiikki voi olla arvokas ja nautittava osa elämääsi.
[Alaviitteet]
Jotkin nimet on muutettu.
Ks. ”Nuoret kysyvät” -kirjoituksia Herätkää!-lehdistä 8.2., 22.2. ja 22.3.1993. Ks. myös kirjoitusta ”Varo turmiollista musiikkia!” Vartiotornista 15.4.1993.
[Huomioteksti s. 22]
”Popkappaleet kertovat yleensä rakkaudesta, kun taas vaihtoehtomusiikin sanoitukset kertovat tavallisesti rajummista tunteista: epätoivosta, himosta, hämmennyksestä.” (Time-viikkolehti)
[Tekstiruutu s. 23]
Ohjeita musiikin valinnasta
? Tarkastele levyn kantta. Yleensä se kertoo sinulle paljon itse musiikista ja muusikoista. Sinun on syytä varoa levyä, jos sen kannessa kuvataan väkivaltaa, eriskummallisia vaate- ja hiustyylejä tai alastomuutta tai jos siinä on demonistisia merkkejä.
? Mieti, mikä on laulujen sanoma. Se paljastaa, millainen ajatusmaailma ja elämäntyyli muusikoilla on. Millaisia ajatuksia he haluavat sinun omaksuvan?
? Musiikin yleissointi ilmaisee, millä mielellä muusikot haluaisivat sinun olevan: alakuloinen, iloinen, uhmakas, sukupuolisesti kiihottunut, levollinen tai epätoivoinen.
? Mieti, millaiset ihmiset yleensä kuuntelevat kyseistä musiikkiyhtyettä. Haluaisitko, että sinut samastetaan siihen ihmisryhmään ja että sinulla ajatellaan olevan samanlaisia asenteita kuin heillä?
. Tosin itse tuli hankittua levyjä ihan oman maun mukaan ja kerran muistankin kuinka äitini yhdessä erään "sisaren" kanssa oli lukenut erään levyni sanoituksia ja he totesivat ne huonoksi vaikutteeksi. Sanomista tuli, mutta levy jäi hyllyyn ja taitaa olla vieläkin tallella.
Heh, näin se menee, jokainen aikakausi tarjoilee meille oman epäterveen vainoharhaisuutensa. Varsinkin joidenkin uskonlahkojen moraalimittapuiden kautta.Kaarmis kirjoitti:Meillä päin sopimattomiin bändeihin laskettiin jo Boney M...
Hmm.. minulle tulee kyseisistä orkestereista mieleen teini-ikä, ala- ja yläaste, vapaa-aika, ensisuudelma, rentoutuminen tai vaikkapa bon bon -makeiset. Olenkohan jotenkin epänormaali, koska mielleyhtymäni ei kohtaa vt-seuran kirjallisuudessa ja Time-aikakausilehdessä kuvattuaOtetaanpa esimerkiksi heavy-metal-musiikki, erityisen epäterve hardrockin muoto, jota yleensä soitetaan korviasärkevän kovaa. Heavy-metal-yhtyeet käyttävät tarkoituksellisesti huomiota herättäviä nimiä, esimerkiksi Poison, Skid Row, Guns N’ Roses ja Slayer. Time-aikakauslehdessä sanottiin: ”Jo pelkät yhtyeitten nimet loihtivat silmien eteen kuvan silpomisesta, kiduttamisesta ja kuolemasta.” Samaa voidaan sanoa levyjen kamalista kansikuvista, joissa usein kuvataan saatanallisia symboleja.
