possessed by Satan kirjoitti:
Saa nimittäin olla aika hullu/ sairas mieleltään, jos ruppee silpomaan ja tappamaan musiikin sanojen tai rytmien takia
Jepjep!
Vaikkei tää nyt musaan kuulukaan, niin aikoinaan Stephen Kingin haastattelussa kysyttiin, eikö kirjailijaa pelota, että joku alkaa toteuttaa käytännössä kirjoissa olevia aiheita. King oli jonkin aikaa hiljaa, pieni hymynkare huulillaan ja totesi, että lukija on varmaan ajatellut jotain sensuuntaista ilman hänen kirjojaankin.
Mutta mitä musiikkiin tulee, oon kuunnellut mitä milloinkin mieleni tekee. Hevistä en oo koskaan tykännyt, mutta yleensä kuuntelen musassa lähinnä bassonjumputusta ja rumpuja, siis olen rytmifriikki
Myönnän, että kuuloni on huonontunut meluisan työn ja korvanappimusan myötä. Enkä ole iältäni enää ihan nuori...
Sanoista en ole niinkään kiinnostunut, siitä rytmistä ja fiiliksistä, mitä musa herättää. Että en usko kappaleen sanojen mitenkään vaikuttavan mieleeni salaisesti, jos
a) en edes kuuntele niitä ja
b) en ymmärrä niistä mitään.
Aika paljon kuuntelen vanhempaa musaa, joskus jazzia, swingiä tai klassista, riippuu fiiliksistä. Kuuntelen myös lepakon(hui!)pureskelija mr. Osborneakin
