Vartiotornin tekstistä voidaan tehdä montakin johtopäätöstä. Ensinnäkin, on sopimatonta pitää yhteyttä Totuuden jättäneisiin. Totuuden jättäneet taas ovat syyllistyneet vakavaan syntiin (kuten itsenäiseen ajatteluun) ja ovat katumattomia. Katumaton synninharjoittaminen taas voi loukata vilpittömän todistajan sielua ja aiheuttaa tunneperäisiä haavoja.Vartiotorni 15.11.2012, s. 29-30 kirjoitti:Toisaalta joihinkin ihmisiin meidän olisi sopimatonta pitää yhteyttä. Tämä soveltuu esimerkiksi niihin aikanaan seurakuntaan kuuluneisiin, jotka ovat syyllistyneet vakavaan syntiin ja jotka on katumattomina erotettu. Jos tälläinen ihminen on loukannut sinua, sinun voi olla äärimmäisen vaikea antaa hänelle anteeksi. Vaikka hän katuisikin, tunneperäisten haavojesi paraneminen saattaa viedä aikaa. - - Annatko anteeksi väärintekijöille, joiden vanhimmat ovat todenneet osoittavan katumusta, ja vahvistatko rakkautesi heihin?
Lisäksi Vartiotorni valistaa lukijoitaan että pelkkä ilmoitus katumuksesta ei riitä. Vanhinten tulee todeta katumus ja vasta sen jälkeen katumus lähtee Jehovalle hyväksytettäväksi. Vanhimmisto siis päättää kuka katuu ja Jehova toimii pelkkänä kumileimasimena?
Rivien välistä saa sellaisen vaikutelman, että seurakunta on eronneen / erotetun uhri, eikä päinvastoin. Tälläinen asenne tosiaan vallitsee todistajien keskuudessa. Muistan todistajapariskunnan, joka voivotteli sitä kuinka paljon heidän poikansa on aiheuttanut heille tuskaa jättämällä todistajuuden. Poika ei ollut tehnyt muuta "väärää" kuin eronnut seurakunnasta. Oli kuitenkin pojan syy, että vanhemmat eivät voineet olla tähän yhteydessä. On surullista kuinka kieroutuneeseen ajattelumaailmaan Tosi Totuus voi ihmisen viedä.