Järjestön lopun ajat ovat koittaneet

[ajoulupukisti]

http://en.wikipedia.org/wiki/When_Prophecy_Fails
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vahvistusilluusio
Puhutaan kuitenkin ihmisistä ja ihmistekoisesta järjestöstä (kukaan ei ole tietääkseni osoittanut minkään jumalan tai henkiolentojen olevan tämän Jehovan todistaja -järjestönkään takana), joten ennakkotapaukset ja psykologinen tietämys täytyy ottaa lukuun. Taantuminen on varmaa, loppuminen ei niinkään. Todistajat tietysti lukevat tämän JT-jäsenmäärän lisääntymisen tai vähenemisen todistukseksi Jeesuksen valinnasta ja tietysti tämän pysyvyyden... vaikka todellisuudessa näissä ei ole mitään ihmeellistä tai mitään yliluonnollista, päinvastoin - kaikki toteutuu ihmisponnistuksin.

[sinner74]

Uskonnonvapaus, ja sitä kautta uskominen, on vielä kovasti voimissaan. Aina tulee olemaan pöllöjä, joille yleisen palvelun tiskiltä tarjottava Valtionuskonto ei kelpaa. Vaikka jumala ei vaadi enempää, nämä valopäät vaativat jumalalta enemmän. Jehovantodistajuuden kaltainen uskomusjärjestelmä on vallan mainio esimerkki siitä, että on kävelty jumalan vaatimusten yli. Onhan niitä monta muutakin.

[KN1]

.

[Seuraaja]

KN1: >>...ilmapiiri kokouksissa, kenttäpalveluskokouksissa ja muissa tilaisuuksissa on väsynyttä ja asioita tehdään vain painostuksesta...<<

- Ilmapiiri on nykyään "väsynyttä" monessa muussakin, mm. yhdistystoiminnassa tämän huomaa selvästi, on hirveän vaikeaa saada sovitettua aikatauluja niin että ihmiset pääsevät kerran kuussa kokoukseen jossa tulisi sopia tärkeistä asioista tai projekteista.
Ihmiset kyllä suorittavat valtavasti ja ovat tavattoman tehokkaita mutta "tekemisen ilo" tuntuu jäävän jotenkin vajaaksi.
Talkoihin ei tahdo saada väkeä riittävästi aikataulusyistä, ei niinkään siksi etteikö ihmiset haluaisi tehdä, toisinaan taas suunnitelmat ovat niin kunnianhimoisia että niiden toteuttaminen vaatii suuria ponnistuksia aikatauluttamisessa.
"Pieni" kun ei nykyään ole "kaunista eikä riittävää".
- siksi tuntuukin että "lupsakkuus" ja "hiljaa hyvä tulee" ajattelu loistaa poissaolollaan tehokkuutta vaativan yhteiskunnnan joka portaassa, tähän vielä päälle työelämän fyysiset ja henkiset vaatimukset sekä jatkuva pelko putoamisen mahdollisuudesta.

Maailmalla on aina ollut "kylmä lattia", mutta nyt tuo "kylmyys" tunkeutuu jokaiseen "huonekuntaan" median ja informaatio-yhteiskunnan myötävaikutuksella, eipä siis ihme että todistajatkin ovat toisinaan "väsähtäneitä".

Kun olen katsonut joitakin Anthony Morrisin esiintymisiä, olen ollut huomaavinani hänessä huomattavaa huolestuneisuutta, tämä huolestuneisuus koskee varmaankin myös todistajien "jaksamista" ja hengellistä hyvinvointia, jo se että jotakuta näyttää kiinnostavan "jaksaminen" voi toimia kannustuksenomaisena motivaation lähteenä etsimään jaksamista auttavia keinoja.

Itseasiassa sen, "että elämme ahdistavia aikoja", näkeminen myös järjestössä voi tavallaan toimia motivoivana seikkana todistajan maailmassa pysymään järjestön yhteydessä...

[Kapteeni]

Jos nyt käy niin, että Jehovan Todistajien järjestön loppu on lähellä niin ei pidä unohtaa, että tulee olemaan myös ryhmä luopioita jotka tulevat tarvitsemaan apua. Tarkoitan niitä aktiivisia luopiota joiden melkein koko vapaa-aika vuositolkulla on kulunut luopiosivuilla kirjoittelemisessa.

Nämä henkilöt ovat aikaisesta aamusta yömyöhään harrastaneet luopiotoimintaa joka etupäässä on compuuterin ääressä istumista samasta aiheesta kirjoittelemista vuodesta toiseen. Ei siinä mitään pahaa ole mutta ongelma näille henkilöille tulee silloin kun Jehovan Todistajista on tullut niin pieni ryhmä, että kukaan ei enää tarvitse näitä 24 tunnin aktivisteja tai lue heidän kirjoituksiaan.

Kun katselee luopiotoimintaa, niin näyttää siltä, että on olemassa kaksi ryhmää. Suuri ja pieni joukko. Se suuri ryhmä ex.todistajia painaa parin kovan irtautumisvuoden jälkeen Todistajista lähdön jälkeen uusiin harrastuksiin, saa uusia ystävyys-suhteita, saa tasapainoisen näkemyksen entiseen elämäänsä ja jatkaa vauhdilla eteenpäin. Saattaa olla, että kiinnostuksesta pitävät yhteyttä muihin luopioihin, mutta missään tapauksessa se ei ole se suurin asia, joka täyttää heidän elämänsä. Heitä emme juuri näe luopiosivuilla.

Uskoisin, että suurin osa Jehovan Todistajista lähteneitä ei hengaile vuositolkulla esim. Veljessodan sivuilla. He kirjoittelevat ehkä pari kertaa, seuraavat sivusta mitä muut kirjoittelevat ja painavat eteenpäin elämässään. Tällaisille luopioille tuskin tulee ongelmia, mutta niille joille Jehovan Todistajista lähdön takia tullut tyhjiö on täysin täytetty luopiotoiminnalla tulevat jälleen kokemaan tyhjyyttä elämässään jos Jehovan Todistajien järjestön loppu on lähellä.

On myös se ryhmä jotka ovat vuosikausia itkeneet sitä, että he ovat olleet osan elämästään Jehovan Todistajia. Näille ihmisille tuo Jehovan Todistajana vietetty aika on kuin sairaus josta ei haluta parantua, koska sairaus on osa heidän identtiteettiänsä. Siinä on mukava rämpiä ja siihen on mukava turvautua selityksenä, kun on vaikeuksia tai ei ole tarmoa kamppailla eteenpäin elämässään. Jos nyt käy niin, että JT järjestöstä tulee mitäänsanomaton kuppikunta, niin siihen loppuu sekin itsesäälin mahdollisuus ja myötätuntoa on vaikea muilta enää saada.

Ehkä joillekkin luopioille olisi todellisuudessa parasta, että järjestö jatkaa toimintaansa.

[Kaarmis]

" Puheet on entisellään, mutta ilmapiiri kokouksissa, kenttäpalveluskokouksissa ja muissa tilaisuuksissa on väsynyttä ja asioita tehdään vain painostuksesta"

Kiitos tästä näkemyksestäsi sisäpiiriläisenä. Alan pikkuhiljaa uskomaan että lopun ajat ovat todellakin koittaneet. Siis Järjestölle. 30 vuotta niin todellakin isoja asioita on tapahtunut ja Järjestö henkitoreissaan.

Itse asiassa, riittäisi kun joku päättäjä siellä nostaisi kytkintä ja tyhjentäisi Seuran tilejä vaikkapa 20 miljardilla dollarilla ja siirtyisi jonnekin Equadoriin nauttimaan potistaan. Plus pari oikeudenkäyntiä jossa vaikkapa ryhmäkanteen kautta seksuaalisesti hyväksikäytetyt alkaisivat käräjöimään. Silloin Järjestö selkäranka olis aika heikkoa kalua?

Ja lisäksi tämä Seuran toinen selkäranka, 60-80-vuotiaat vanhimmat, alkaa tulla pudotusikään. Uusia vanhimpia ei vain ole. Ehkä yks Timo Ylihuhmielisyydestäänpullistunuttala vielä siellä porskuttaa vähentyneen asiakaskuntansa kanssa, mutta uskoakseni se ei pitkälle riitä...

[Vieraas]

Nämä henkilöt ovat aikaisesta aamusta yömyöhään harrastaneet luopiotoimintaa joka etupäässä on compuuterin ääressä istumista samasta aiheesta kirjoittelemista vuodesta toiseen. Ei siinä mitään pahaa ole mutta ongelma näille henkilöille tulee silloin kun Jehovan Todistajista on tullut niin pieni ryhmä, että kukaan ei enää tarvitse näitä 24 tunnin aktivisteja tai lue heidän kirjoituksiaan.

Kapteeni on nyt vähän mustavalkoinen. Aina välillä sekaan mahtuu muutakin aktiviteettia kuin täällä kirjoittaminen. Ei usein, mutta joskus kuitenkin. (En muuten itse ole Luopio™.)

Se suuri ryhmä ex.todistajia painaa parin kovan irtautumisvuoden jälkeen Todistajista lähdön jälkeen uusiin harrastuksiin, saa uusia ystävyys-suhteita, saa tasapainoisen näkemyksen entiseen elämäänsä ja jatkaa vauhdilla eteenpäin.

Tiedetään tapahtuneen, että tänne ns. 24 tuntia vuorokaudessa kirjoittavilla on ollut myös muita harrastuksia tai ystävyyssuhteita. Tasapainoisesta näkemyksestä on paha sanoa, se kai riippuu aina arvioijasta.

Uskoisin, että suurin osa Jehovan Todistajista lähteneitä ei hengaile vuositolkulla esim. Veljessodan sivuilla. He kirjoittelevat ehkä pari kertaa, seuraavat sivusta mitä muut kirjoittelevat ja painavat eteenpäin elämässään.

Saattaisi vähän riippua liittymisen tavasta, kasvatuksesta ja mielenhallinnan kestosta.

Tällaisille luopioille tuskin tulee ongelmia, mutta niille joille Jehovan Todistajista lähdön takia tullut tyhjiö on täysin täytetty luopiotoiminnalla tulevat jälleen kokemaan tyhjyyttä elämässään jos Jehovan Todistajien järjestön loppu on lähellä.

Ehkä voisi liittyä johonkin muuhun lahkoon, erota ja sen jälkeen jatkaa toisella palstalla? Tällä metodilla katkeraa tilittämistä voisi jatkaa muualla.

On myös se ryhmä jotka ovat vuosikausia itkeneet sitä, että he ovat olleet osan elämästään Jehovan Todistajia. Näille ihmisille tuo Jehovan Todistajana vietetty aika on kuin sairaus josta ei haluta parantua, koska sairaus on osa heidän identtiteettiänsä. Siinä on mukava rämpiä ja siihen on mukava turvautua selityksenä, kun on vaikeuksia tai ei ole tarmoa kamppailla eteenpäin elämässään.

3/4 elämästä on aika iso osa, erityisesti kun indoktrinaatio on aloitettu aivan pienenä. Kun "sairaus on osa identiteettiä", niin pitäisikö laittaa pohtien, onko kyse siitä että ei "haluta parantua". Sen verran kiinnostaisi taustaksi, että onko Kapteeni peloteltu Harmagedonilla jo taaperoiässä?

On kiinnostavaa ajatella, että JT-lapsuuden läpikäyminen on jotenkin "mukavaa" puuhaa. Jopa niin mukavaa, että eräskin on käynyt terapeuttisedälle puhumassa yli viiden tonnin edestä.

Jos nyt käy niin, että JT järjestöstä tulee mitäänsanomaton kuppikunta, niin siihen loppuu sekin itsesäälin mahdollisuus ja myötätuntoa on vaikea muilta enää saada.

Lisää rahnaa pöytään, niin kyllä ammattiauttajalle saa käydä nyyhkimässä.

[Kaarmis]

"Tällaisille luopioille tuskin tulee ongelmia, mutta niille joille Jehovan Todistajista lähdön takia tullut tyhjiö on täysin täytetty luopiotoiminnalla tulevat jälleen kokemaan tyhjyyttä elämässään jos Jehovan Todistajien järjestön loppu on lähellä. "

Jos (anteeksi, korjaan, kun) Järjestö kuolee, meillä on 5-7 miljoonaa uutta autettavaa, uskon että tuon lopun jälkeen keskustelua saadaan jatkaa vähintään seuraavat kymmenen vuotta. Vanha nyrkkisääntö että ulos räpistely Seuran traumoista kestää saman ajan kuin mitä siellä on tullut tohvelia kulutettua, joten Veljesseura saattaa toimia vielä sadan vuodenkin päästä?

[Franz]

Vaikka tämä onkin hyvä asia niin toisaalta tästä tulee vähän myös surulliseksi.
Itse on kärsinyt viimeisen viiden vuoden aikana poislipumisen tuskan, itseinhon ja muut ristiriitaiset fiilikset. Myöntänyt vihdoin itselleen kaiken olleenkin vain satua.

Mitenkä sitten nämä vanhemmat ihmiset, jotka ovat olleet vuosikymmeniä mukana, eläneet ja hengittäneet tätä uskontoa. Omat vanhemmat toki ensimmäisenä mielessä..

Millainen kriisi heillä tuleekaan olemaan itsensä kanssa kun kaikki yhtäkkiä sortuu. Ihmisiä eroaa, järjestön rahat hupenevat ja toiminta supistuu entisestään.

Lähes kaikki varmasti tajuavat alitajuisesti että humpuukiahan koko homma on ja että sosiaalisten suhteiden takia siellä vielä mukana ollaan. Tämän asian kirkastuminen tietoiselle tasolle voi olla kuitenkin melkoinen mullistus.

[Vieraas]

Mitenkä sitten nämä vanhemmat ihmiset, jotka ovat olleet vuosikymmeniä mukana, eläneet ja hengittäneet tätä uskontoa. Omat vanhemmat toki ensimmäisenä mielessä..

Millainen kriisi heillä tuleekaan olemaan itsensä kanssa kun kaikki yhtäkkiä sortuu. Ihmisiä eroaa, järjestön rahat hupenevat ja toiminta supistuu entisestään.

Täsmälleen samat fiilikset. Toivon vilpittömästi, että äitini ei tule ennen kuolemaansa tajuamaan millaisen kusetuksen kohteeksi on joutunut.

[Markku Meilo]

Toivon vilpittömästi, että äitini ei tule ennen kuolemaansa tajuamaan millaisen kusetuksen kohteeksi on joutunut.

Mulla on tunne, että mutsini vähintään pelkää homman olevan kusetetusta, mutta katsoo parhaimmaksi jatkaa loppuun asti.

[SuurinBabylon]

Mitenkä sitten nämä vanhemmat ihmiset, jotka ovat olleet vuosikymmeniä mukana, eläneet ja hengittäneet tätä uskontoa. Omat vanhemmat toki ensimmäisenä mielessä..

Millainen kriisi heillä tuleekaan olemaan itsensä kanssa kun kaikki yhtäkkiä sortuu.

Jos oletetaan että järjestö kokisi Neuvostoliiton kaltaisen äkkiromahduksen (kuten KN ehdotti), miten tälläinen vaikuttaisi todistajaan joka on uhrannut järjestölle koko elämänsä? Kuinka 20 vuotta tienraivaajana ollut sisar tai veli vanhin käsittelisivät asian? Olisiko liian rohkeaa olettaa, että järjestön äkkiromahdus voisi johtaa jopa itsemurhiin?

Toinen mielenkiintoinen seikka, jota tässäkin ketjussa on pohdittu, on se miten järjestön romahtaminen vaikuttaisi exiin. Kuka riemuitsisi, kuka vuodattaisi kyyneleitä? Vai vaikuttaisiko tapahtuma exiin millään tavoin?

Toivon vilpittömästi, että äitini ei tule ennen kuolemaansa tajuamaan millaisen kusetuksen kohteeksi on joutunut.

Mulla on tunne, että mutsini vähintään pelkää homman olevan kusetetusta, mutta katsoo parhaimmaksi jatkaa loppuun asti.

JT-mutseja tuntuu monella olevan. Uskonto on ehkä enemmän naisten juttu. Oma äitini on ilmeisesti myös herännyt huijaukseen, mutta ei halua sitä tietoisesti myöntää. JT-uskon aiheuttamat henkiset ristiriidat vain saattavat olla hyvinkin repiviä. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Toivon vilpittömästi, että äitini ei tule ennen kuolemaansa tajuamaan millaisen kusetuksen kohteeksi on joutunut.

Tämän uskonnon voimasta ihmisen psyykeeseen kertoo se, että joidenkin kohdalla todella on parempi että he eivät saa tietää joutuneensa huijatuiksi. JT-uskosta luopuminen on erityisen haastavaa. Ihminen jotuu silloin ensinnäkin muuttamaan käsitystään ulkomaailmasta (Jumalakysymys, maailma ihmisineen ei olekaan yhtä paha kuin VT-seura on ilmoittanut, jne.). Tämän lisäksi täytyy muuttaa käsitystä itsestään. Joutuu myöntämään tulleensa huijatuksi.

[Markku Meilo]

Vai vaikuttaisiko tapahtuma exiin millään tavoin?

Itse olisin ihmeissäni miten (ainakin meillä) jo nyt ongelmissa oleva mielentervehdyttämishenkilöstö pystyisi vastaamaan kasvavaan tervehdyttämistarpeeseen.

[YksinäinenSusi]

Joutuu myöntämään tulleensa huijatuksi.

tämähän se onkin pahuksen vaikeaa, huomata olevansa tyhmä, mutta
ajan kanssa oppii jälkeenpäin tajuamaan että kaikkia voidaan huijata,
niin viisaita kuin vähemmän viisaitakin,

erittäin viisaat saattavat jopa helpommin mennä uskonnon ansaan,
koska ovat pilkunviilaajia ja elämä kuitenkin on enimmäkseen
pyykinpesua ja tiskaamista, ja vessanpytyn putsausta

pilkunviilaajat saavat nautintoa siitä, missä kohtaa pilkku pitäisi olla
jossain raamatun jakeessa vaikka alkukielissä kait ei edes pilkkuja ollut
-ainakaa samanlaisia kuin suomenkielessäo

niin, mitä viisautta se semmoinen on ?
oiskohan se ihan turhaa viisautta?

[Markku Meilo]

Joutuu myöntämään tulleensa huijatuksi.

Tosta on useampi variaatio eriävine teemoineen. Toki mua viluttaa kaikilla kolmella teeviivalla se, että mut painostettiin kakarasta huuhaahan, mutta taakkaa ei onneksi lisää se, että olisin syöttänyt samaa soopaa lapsilleni. Toki mutsi yritti ainakin parhaansa siinäkin lajissa kakaroilleni.

Eli jt-vanhemman on astetta vaikeampi myöntää tulleensa huijatuksi, koska se samalla olisi myöntö lastensa vetämisestä samaan huijaukseen, puhumattakaan innokkaista lapsenlastensa indoktrinoijista.