KN1 kirjoitti:
Kaikesta pitäisi löytää hieman hyymöria, jotta asiat eivät olisi liiiiiiiiiiiiiian vakavia.
Näinhän se menee. Toisaalta huumorin ja asian yhdistäminen voi olla huonokin yhdistelmä, mikäli vaikkapa puolueohjelmaan lisätään vitsejä, miten tätä postmodernia taidetta koskevaa kohtaa myöhemmin seliteltiin. Satiiri on toki parasta toden ja vitsin välimaastossa, mutta eri tyylilajit olisi hyvä pitää omilla foorumeillaan. Mitä siitäkin nyt tulisi jos esimerkiksi Ylen uutisten päälähetyksen raporteista olisi osa silkaa huulen heittoa.
Asiapitoisessakin debaatissa on itse kunkin vaikea olla sortumatta nokkeluuksiin, mistä tulikin mieleen Yhdysvaltalainen poliittinen debaatti, mikä koostuu turhan paljon nokkeluuksista ja vastapuolen henkilöön käymisestä.
Jos nyt palataan takaisin asiaan, niin enpä ole vielä kuullut (mielestäni) yhtään hyvin perusteltua argumenttia miksi homot eivät saa: a) Mennä naimisiin keskenään; b) Oikeutta yhteisadoptioon.
Suurin osa argumenteista tuntuu kuuluvan sarjaan: Homous on inhottavaa, luonnotonta, moraalitonta ja niin poispäin, mitä vahvistetaan homosekuaalisien aktien splatterpunkmaisen yksityiskohtaisilla kuvauksilla. Tässä sarjassa ei perustella näkemyksiä lainkaan, vaan keskitytään henkilöihin asian sijaan, niin että rapa roiskuu.
Osa argumenteista sijoittuu sarjaan: Se loukkaa henkilökohtaisia näkemyksiä avioliitosta, perheestä ja niin edelleen. Tämä on sentään rehellisen itsekäs perustelu, mutta on kuitenkin puhdasta mielivaltaa, koska yhtä hyvin jotakuta voi loukata vaikkapa eri uskontoihin, etnisyyteen tai kansallisuuteen kuuluvien avioliitot ja perheet. Joissakin maissahan eri uskontokuntin kuuluvat eivät voi mennä naimisiin, eikä joissakin länsimaissakaan ole voinut kovin pitkään solmia avioliittoa värillisen ja valkoisen välille. Joidenkin mielestä jopa paluu vanhaan olisi tuollakin saralla toivottavaa.
Edellisiin kuuluu tietysti myös monenlaisia salaliittoteoreetikkoja. Milloin on kyseessä paholaisen- ja milloin juutalais-marxilainen salaliitto.
Mielestäni järkevin osa sijoittuu sarjaan, missä adoptioasiaa ajatellaan lapsen kannalta. Sanotaan esimerkiksi, että homoparien adoptiosta ei ole tarpeeksi tietoa ja kokemusta, jotta sitä voisi hyväksyä. Aiheesta on kuitenkin tehty ja julkaistu tutkimuksia jo neljältä vuosikymmeneltä, minkä perusteella Yhdysvaltojen erilaiset lääkäri-, psykologi- ja psykiatri-järjestöt suosittelevat yhdenvertaisia adoptio-oikeuksia homopareille. Tämä tietysti usein kuitataan, että homojen tutkimukset eivät kelpaa, mutta sitten astutaankin jo salaliittojen maailmaan, vaikkakin usein tahattomasti. Mikäli asia vaatii vielä lisätutkimusta, niin mitä pitäisi sitten sanoa vaikkapa vanhusten laitos- tai kotihoidon suhteen, mistä ei ole juurikaan ole julkaistu tutkimuksia? Odotelkaapa vielä muutama vuosikymmen, niin perehdytään asiaan. Niin, ja iäkkäiden ihmisten tekemät tutkimukset eivät sitten kelpaa. Tässä sarjassa vedotaan usein myös adoptiolasten mahdolliseen kiusaamiseen, mutta samalla unohdetaan miten lapsia voidaan kiusata vaikka kuinka monesta muustakin mahdollisien adoptiovanhempien olemukseen liittyvästä syystä. Näiden seikkojen perusteella ei kuitenkaan haluttaisi olevan vaikutusta adoption hakemiseen.
