Kuinkahan pitkiä olivatkaan luomispäivän illat ja aamut jo silloin kun Vt-seura opetti perimätietoon perustunutta 7000-vuotista luomispäivää? Ei sen suurempia siinä vaiheessa kun Jahve askarteli yksinään, mutta varsinainen riemu alkoi myöhemmin:
”Sapattipäivää muistaen, pitääksesi sen pyhänä, sinun tulee suorittaa palvelusta ja sinun on tehtävä kaikkea työtäsi kuusi päivää. Mutta seitsemäs päivä on sapatti Jehovan, sinun Jumalasi, kunniaksi. Et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä poikasi eikä tyttäresi, ei orjasi eikä orjattaresi eikä kotieläimesi eikä muukalaisasukkaasi, joka on porttiesi sisäpuolella. Sillä kuutena päivänä Jehova teki taivaat ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, ja ryhtyi lepäämään seitsemäntenä päivänä. Siksi Jehova siunasi sapattipäivän ja ryhtyi pyhittämään sitä.” (2.Moos. 20:8-11 UMK)
On siinä ollut illat ja aamut pitkiä porukalla silloin kun päivän pituus oli 7000 vuotta. Ei se vielä mitään, mutta 7000-vuotiseen lepopäivään varautuminen olisi ollut näkemisen arvoinen kun muonaa ja tarvikkeita varastoitiin urakalla ja laskuun, koska työnteko ei ollut sallittua tuhansiin vuosiin.
Noissa yllä lainatuissa jakeissa on se sama yowm-sana, jota käytetään myös luomiskertomuksissa (<= Jaska, mä alan oppimaan). Ei siinä sanassa sen suurempia, paitsi sellainen ihan pikku asia, että kyseinen sana esiintyy esiintymistiheyteensä nähden esimerkiksi Mooseksenkirjoissa aniharvoin muussa merkityksessä kuin viittauksena 24-tuntiseen vuorokauteen.
Luomiskertomuksen muiden hauskuuksien rinnalla 7000-vuotinen vapaapäivä on tietysti pikkuasia ja hyvin ymmärrettävissä kun ottaa huomioon tekstin sorvanneen muinaisen kansan lähtökohdat. Mutta heti kun asia esitetään jumalan henkeyttämäksi ja vielä hyödylliseksi, niin ollaan uudessa tilanteessa. Jos ovilla väitetään kyseessä olevan jumalan virheetöntä ja tieteellisesti pätevää tekstiä, niin eipä siinä jumalasta kovin korkeita ajatella.
Oon ollut huomaavinani.
Hurskaana miehenä voinen vastata Palmin 119: 130 sanoin.
"Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.". On vain niin, että joille kuille tämä avatuminen ei tapahdu sanojen muodossa, vaan kirkastuvan valon. Kenties tästä syystä yksinkertaisemmankin sanan käsittely saattaa tehdä siitä ylen kiemuraisen, kuten esitit.
Olen pähkäillyt, missä raamatunkohdassa sanotaan Mooseksen kirjoittaneen nimeään kantavat kirjat. En ole juurikaan tässä edistynyt. Tätä sεikkaa en ole löytänyt heprealaisista raamatun teksteistä, enkä liioin muistakaan vanhoista tai nuoremmista teksteistä. Olen kyllä kuullut tästä eksiilinjälkeisen fariseusten hauskan tarinan, mikä sittemin on periytynyt katoliseen kirkkoon ja sieltä sieltä edelleen rakastamamme lahkon viralliseksi totuudeksi.
Kyllä sanalla on merkityksensä, mutta tulkinnat ovat, ootas nyt, joo, Jehovan. Äh, meni pieleen. Toihan sanotaankin unista.
Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kenties tästä syystä yksinkertaisemmankin sanan käsittely saattaa tehdä siitä ylen kiemuraisen, kuten esitit.
Jehovantodistajana ei kykene näkemään niitä loputtomia ongelmia, mitä Raamatun teksti sisältää. Minusta nuo ristiriidat ja paikkansapitämättömyydet ovat luonnollisia kun ajattelee menneen ajan tarustokirjureita.
Tässä 24 h vs. tuhansia vuosia -kisassa olen jo ainakin vuosikymmen sitten kallistunut kannattamaan ensinmainittua. En enää muista sitä JWD:n heprean kielinikkarin nimmaria, joka kirjoitti, että jokaisella, joka yrittää esittää luomiskertomuksen yom-sanojen tarkoittavan jotain muuta kuin 24-tuntista vuorokautta, on edessään loputon työmaa. Se pani silloin tutkimaan aihetta. Kun nyt noiden parin vitjan tiimoilta oli taas mietittävä asiaa, niin muljahti mieleen tarkistaa miten se sapattikäsky annettiinkaan.
Vt-seuran 7000-vuotinen (tai nykyään pitempi) luomispäiväperinne nojaa pakkoon sijoittaa jotain merkittävää ajallemme, muutos tehtiin 1975-fiaskon pakottamana. Russell meni niin pitkälle, että peukaloi Raamatun tekstiä vuosisadalla, jotta sai maailmanlopun osumaan odotettuun elinaikaansa. Fred Franz teki saman korjaamalla Russelin raamatunpeukaloinnin, jonka jälkeen olikin pakko kasvattaa luomispäivän pituutta. Siis VT:n kirjallisuudesta otetaan asia, jolle keksitään hatusta pituus ja sitä kasvatetaan kaiken aikaa, jotta UT:n kirjoituksista kehitettyä maailmanlopun odotusta saadaan kerta kerran jälkeen työnnettyä tulevaisuuteen.
Olen pähkäillyt, missä raamatunkohdassa sanotaan Mooseksen kirjoittaneen nimeään kantavat kirjat. En ole juurikaan tässä edistynyt.
Eihän niitä kaikkialla edes nimitetä Mooseksen mukaan ja toisaalta lienee niin, ettei kyse ole edes yhden miehen urakasta.
Itse pähkäilen enemmän sitä miksi Raamatun jumalaan uskovat eivät koe jonkin sortin jumalanpilkkana sitä, että raamatunkirjoittajien epätäsmällisyydet ja mokat laitetaan jumalan piikkiin.
Kyllä sanalla on merkityksensä, mutta tulkinnat ovat, ootas nyt, joo, Jehovan.
Luomis- ja lepopäivien pituuden kohdalla en itse toistaiseksi näe edes syytä tulkintaan. Jeesuksen katteeton paluulupaus ei siitä realisoidu, vaikka luomispäivää venytettäisiin alta pois sitä mukaa kun uusia maailmanloppuja tarvitaan pelotteeksi.
Multa meni Usko näihin luomispäiviin jo 16-17 vuotiaana niitten fundisten toimesta, jotka puolestaan väittivät luomispäivän piduudeksi 1000 vuotta. Näin edes todistajien kirkastuva valo tässä suhteessa ei oikein pure.
Olin tavoilleni uskollisena hiukka ilkikurinen ottaesani puheeksi Mooseksen kirjoittajana. Tämä käsitys perustuu vanhaan synagogataruun ja on sitä kautta siirtynyt eteenpäin, kuten hauska tarina LXX:n kääntämisestä. Lutherin saksannos taas oli se opus, mistä käsite "Mooseksen kirjat" siirtyivät meidän kulttuuriimme.
Voimme vain kuvitella minkä prosessin esmes. Toora on käynyt, kun ajattelemme ensimmäisten tekstien syntyneen muinaisseemiläisin kirjaimin about 1000 eKr ja kootun vasta noin 400 eKr neliökirjoituksella. Tähän väliin mahtuu useampiakin kätösiä tekstejä muokkaamaan virheineen kaikkineen, mistä edellä otin esimerkin.
Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Multa meni Usko näihin luomispäiviin jo 16-17 vuotiaana niitten fundisten toimesta, jotka puolestaan väittivät luomispäivän piduudeksi 1000 vuotta. Näin edes todistajien kirkastuva valo tässä suhteessa ei oikein pure.
Tossa iässä mä olin mistään mitään tietämätön jehovantodistaja ja uskoin sokeasti silloiseen Vt-opetukseen luomispäivien pituudesta.
Tuskin 7000-vuotisia luomispäiviä olisi käytetty 1800-luvulla, ellei olisi ollut pakonomaista tarvetta elää lopun aikaa Ilmestyskirjan mukaan. Sen maininta tuhatvuotishallituksesta innoitti aikalaisia. Vt-seuran nykynäkemys on hyvä osoitus asiasta, Kristuksen milleniumi on edelleen oppivalikoimassa se maailmanloppua seuraava ajanjakso, luomispäivän pituus venyy sitä mukaa kun maailmanloppu viipyy. Siis pakon sanelemaa kun todellisuutta ei voida katsoa silmiin.
Voimme vain kuvitella minkä prosessin esmes. Toora on käynyt, kun ajattelemme ensimmäisten tekstien syntyneen muinaisseemiläisin kirjaimin about 1000 eKr ja kootun vasta noin 400 eKr neliökirjoituksella. Tähän väliin mahtuu useampiakin kätösiä tekstejä muokkaamaan virheineen kaikkineen, mistä edellä otin esimerkin.
Fundikset laittavat jumalansa piikkiin noi virheet, joka sitten edellyttä jos jonkinlaista selittelyä ja aika ajoin valehteluakin.
Raamattu on samaa sarjaa kuin Kalevalamme - kokoomateos.
Markku Meilo kirjoitti:Itse pähkäilen enemmän sitä miksi Raamatun jumalaan uskovat eivät koe jonkin sortin jumalanpilkkana sitä, että raamatunkirjoittajien epätäsmällisyydet ja mokat laitetaan jumalan piikkiin.
Hupsis. Jätin tähän vastaamatta, vaikka oikeus ja kohtuus sitä edellyttävät. Otan näiltä osin uusiksi ja totean heti kättelyssä pähkäilysi olevan enemmän kuin pähkäilyn arvoinen.
Kohdallani se, että olen niinkin monta kymmentä vuotta Raamattua tutkinut milloin suuremmalla, milloin pienemmällä harrastuksella, olen vähin erin oppinut ihmisten laittaneen Jumalan suuhun milloin mitäkin, kaikkia kauheuksia myöten. Tällainen tekee verityöt jotenkin oikeutetuiksi, kuten edelleenkin on.
Häpeäkseni on tunnustettava, etten tunne suomalais-ugrilaista mytologiaa, mutta käsittääkseni Ukko-ylijumala ukonilmalla (mistä nimityskin) ajaa kolisteli vaunuillaan halki taivaankantta. Tämä ei ole kaukana siitä Raamatun esittämästä, missä Jumala puhuu mahtavassa jylinässä Siinain vuorelta.
Tällaista taustaa vasten on vaikea sanoa aivan kaikkea Jumalan sanaksi. Leppoisampaakin hölmöilyä on, kuten: "Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt." (1. Joh. 4:12a, KR33/38), mutta toisaalta "Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista." (2.Moos. 33:11a) ja niin edelleen.
Mitä taas itseeni tulee, uskon Jumalaan, en kuitenkaan niin, kuten Raamattu sanasta sanaan esittää. Minulle tämä jumalusko on jonkinlaista toivon pohjalta nousevaa luottamusta johonkin itseäni korkeampaan, jota kutsun Jumalaksi. En kiellä, etteikö omalla taustallani olisi tähän merkittävää vaikutusta.
Siunatuksi lopuksi: Mielestäni todistajuuden fantasiat ylittävät mennen tullen kaiken edelläsanotun ja vielä paljon muuta lisäksi.
J.A. kirjoittaa: >>Voimme vain kuvitella minkä prosessin esmes. Toora on käynyt, kun ajattelemme ensimmäisten tekstien syntyneen muinaisseemiläisin kirjaimin about 1000 eKr ja kootun vasta noin 400 eKr neliökirjoituksella. Tähän väliin mahtuu useampiakin kätösiä tekstejä muokkaamaan virheineen kaikkineen, mistä edellä otin esimerkin. <<
Otetaanpa esimerkki 'Käskyistä';
Exodus 2Mos.20:
8 Sapattipäivää muistaen*, pitääksesi sen pyhänä,+ 9 sinun tulee suorittaa palvelusta* ja sinun on tehtävä kaikkea työtäsi kuusi päivää.+ 10 Mutta seitsemäs päivä on sapatti* Jehovan, sinun Jumalasi, kunniaksi.+ Et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä poikasi eikä tyttäresi, ei orjasi eikä orjattaresi eikä kotieläimesi eikä muukalaisasukkaasi, joka on porttiesi sisäpuolella.+ 11 Sillä kuutena päivänä Jehova teki taivaat ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on,+ ja ryhtyi lepäämään* seitsemäntenä päivänä.+ Siksi Jehova siunasi sapattipäivän ja ryhtyi pyhittämään sitä.*+
Deutoronium 5Mos.5:
12 Sapattipäivää pitäen*, pitääksesi sen pyhänä, niin kuin Jehova, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt,+ 13 sinun tulee suorittaa palvelusta* ja sinun on tehtävä kaikkea työtäsi kuusi päivää.+ 14 Mutta seitsemäs päivä on sapatti Jehovan, sinun Jumalasi, kunniaksi.+ Et saa tehdä mitään työtä,+ et sinä eikä poikasi eikä tyttäresi eikä orjasi eikä orjattaresi eikä sonnisi eikä aasisi eikä mikään kotieläimesi eikä muukalaisasukkaasi, joka on porttiesi sisäpuolella,+ jotta orjasi ja orjattaresi saisivat levätä kuten sinäkin.+ 15 Ja sinun on muistettava, että sinusta tuli orja Egyptin maassa+ ja että Jehova, sinun Jumalasi, toi sinut sitten sieltä pois voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella.+ Siksi Jehova, sinun Jumalasi, käski sinun viettää sapattipäivää.+
- teksteistä löytyy eroavaisuutta ilman etsimistä, osoittaako tämä eroavaisuus tekstin "korruptoituneisuutta" ja sitämyötä virheellisyyttä joka johtaisi väärään tulkintaan?
Eipä kylläkään:
5:Mos.6:4 Kuuntele, oi Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.*+ 5 Ja sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi+ ja kaikella sielullasi+ ja kaikella elinvoimallasi.+ 6 Ja näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi,+ 7 ja sinun on teroitettava niitä pojillesi*+ ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi+ ja ylös noustessasi. 8 Ja sinun on sidottava ne merkiksi käteesi,+ ja niiden on oltava otsanauhana silmiesi välissä,*+ 9 ja sinun on kirjoitettava ne talosi ovenpieliin* ja portteihisi.+
10 Ja on tapahduttava, että kun Jehova, sinun Jumalasi, vie sinut siihen maahan, jonka hän esi-isillesi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille vannoi antavansa sinulle,+ suuret ja kauniit kaupungit, joita et ole rakentanut,+ 11 ja talot, jotka ovat täynnä kaikkia hyvyyksiä ja joita et ole täyttänyt, sekä hakatut vesisäiliöt, joita et ole hakannut, viinitarhat ja oliivipuut, joita et ole istuttanut, ja kun olet todella syönyt ja tullut kylläiseksi,+ 12 varo, ettet unohda+ Jehovaa, joka toi sinut pois Egyptin maasta, orjahuoneesta. 13 Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee pelätä+ ja häntä sinun tulee palvella*+ ja hänen nimeensä sinun tulee vannoa.+ 14 Ette saa kulkea muiden jumalien perässä, ette minkään kaikkialla ympärillänne olevien kansojen jumalien perässä+ 15 (sillä Jehova, sinun Jumalasi, joka on keskelläsi, on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala),+ jottei Jehovan, sinun Jumalasi, suuttumus syttyisi sinua kohtaan+ ja jottei hänen ole tuhottava sinua pois maan pinnalta.+
- Pentateukin kirjoittajat ja kirjaajat tekevät työtään tarkasti, ei ole syytä olettaa heidän "kertoneen omiaan" ja muokanneen tekstiä mielivaltaisesti, en ymmärrä miksi; - nykyinen muotitermi "ajanmukaistaminen" on otettu käyttöön osoittamaan Tanakhin epäluotettavuutta kun tästä ei ole muuta osoittaa kuin arvailuja, muutoin kuin vähentämään Raamatun arvoa Jumalan muuttumattomana sanana.
On aivan varma että myös Deutoroniumin kirjoittaja on lukenut ja tietää että "Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä" ( Genesis 1Mos.2:2-3 / Exodus 2Mos.31:17 ) ja ettei hänen välttämättä tarvitse toistaa tätä itsestäänselvyyttä vaan hän voi Jumalan hengen ohjauksessa muistuttaa Israelia tässä yhteydessä "päästöstä".
- tämä on selvää myös Hebrealaiskirjeen kirjoittajalle kun hän kirjoittaa:
Hebr.4:4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä seuraavasti: ”Ja Jumala* lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan".
1. Luku.
Taivas, maa ja kaikki mitä niissä on, kuutena päivänä luodaan.
Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
3. I. Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.
4. Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestä:
5. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden kutsui hän yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimäinen päivä.
6. II. Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus (a) vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä.
7. Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.
8. Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.
9. III. Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin että kuiva näkyy. Ja tapahtui niin.
10. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki sen hyväksi.
11. Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka hedelmän kantavat lajinsa jälkeen, jossa sen siemen on maan päällä. Ja tapahtui niin.
12. Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jälkeen, ja hedelmälliset puut, joiden siemen oli itsessänsä lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.
13. Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä.
14. IV. Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan päivää ja yötä: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja päiviksi ja vuosiksi.
15. Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan päälle. Ja tapahtui niin.
16. Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden päivää hallitsemaan, ja vähemmän valkeuden yötä hallitsemaan, ja tähdet.
17. Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle.
18. Ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttä. Ja Jumala näki sen hyväksi.
19. Ja tuli ehtoosta ja aamusta neljäs päivä.
20. V. Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltäkyllä liikkuvaisia eläimiä, ja linnut lentäköön maan päällä taivaan avaruudessa.
21. Ja Jumala loi suuret valaskalat*, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka vedet kuohuttivat yltäkyllä kunkin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.
22. Ja Jumala siunasi heitä, ja sanoi: olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät, ja täyttäkäät meren vedet, ja linnut lisääntyköön maan päällä.
23. Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.
24. VI. Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa eläimet lajinsa jälkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jälkeen. Ja tapahtui niin.
25. Ja Jumala teki pedot maalle lajinsa jälkeen, ja karjan lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.
26. Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.
27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi*: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä+.
28. Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat (a) ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.
29. Ja Jumala sanoi: katso, minä annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan päällä, ja kaikkinaiset hedelmälliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi
30. Ja kaikille eläimille maan päällä, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan päällä, joissa elävä henki on, kaikkinaiset viheriäiset ruohot syötäväksi. Ja tapahtui niin.
31. Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät*. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes päivä.
2. Luku.
I. Sabbati pyhitetään. II. Luomisen työtä muistutetaan. III. Paradisi istutetaan ja Adam pannaan siihen. IV. Kielletään syömästä tiedon puusta, ja nimet annetaan kaikille. V. Heva luodaan ja aviokäsky asetetaan.
I. Ja niin taivas ja maa päätettiin, ja kaikki heidän joukkonsa.
2. Ja Jumala oli päättänyt seitsemänteen päivään (asti) työnsä, kuin hän tehnyt oli, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa, kuin hän tehnyt oli.
3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen; että hän lepäsi hänessä kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (täydellisesti) teki.
4. II. Ja näin on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillä ajalla jolla Herra Jumala teki maan ja taivaan.
5. Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan päällä, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. Sillä ei Herra Jumala antanut vielä sataa maan päälle, eikä ollut ihmistä, joka maata viljeli;
6. Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan.
7. Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta*, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi+.
8. III. Ja Herra Jumala istutti Paradisin Edenissä itään päin, ja pani siihen ihmisen, jonka hän tehnyt oli.
9. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset nähdä ja hyvät syödä, ja elämän puun keskelle Paradisia*, niin myös hyvän ja pahan tiedon puun.
10. Ja Edenistä kävi virta kastamaan Paradisia, ja jakoi sieltä itsensä neljäksi päävirraksi.
11. Ensimäinen kutsutaan Pison: se juoksee koko Hevilan maan ympärinsä, ja siellä on kultaa.
12. Ja sen maan kulta on kallis, ja siellä myös löytään Bedellion, ja kallis kivi Oniks.
13. Toinen virta kutsutaan Gihon: se juoksee koko Etiopian ympärinsä.
14. Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, ja juoksee Assyrian editse. Ja neljäs virta on Phrat.
15. Ja Herra Jumala otti ihmisen, ja pani Edenissä Paradisiin, viljelemään ja varjelemaan sitä.
16. IV. Ja Herra Jumala käski ihmistä, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa;
17. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta älä syö: sillä jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.
18. Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää.
19. Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.
20. Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hänen tykönänsä olisi.
21. V. Ja Herra Jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistansa, ja täytti sen paikan lihalla.
22. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän Adamista otti, ja toi sen hänen eteensä.
23. Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä.
24. Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.
25. Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hänen emäntänsä, ja ei hävenneet.
3. Luku.
I. Heva ja Adam lankeevat, ja pakenevat Jumalaa. II. Jumala kutsuu ja kuultelee heitä. III. Kärme kirotaan ja Kristus luvataan. IV. Hevan ja Adamin ruumiillinen rangaistus. V. Adam ja Heva saavat vaatteet ja ajetaan ulos Paradisista.
1. Ja kärme oli kavalin kaikkia eläimiä maan päällä, jotka Herra Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, älkäät syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?
2. Niin vaimo sanoi kärmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistä, jotka ovat Paradisissa;
3. Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä Paradisia, on Jumala sanonut: älkäät syökö siitä, ja älkäät ruvetko siihen, ettette kuolis.
4. Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.
5. Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.
6. Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi miehellensä siitä, ja hän söi.
7. Silloin aukenivat molempain heidän silmänsä, ja äkkäsivät, että he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiä, ja tekivät heillensä peitteitä.
8. Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.
9. II. Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?
10. Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymyin.
11. Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?
12. Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.
13. Silloin sanoi Herra Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kärme petti minut, ja minä söin.
14. III. Ja Herra Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän maata kaiken elinaikas.
15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs*, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.
16. IV. Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.
17. Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua, sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.
18. Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.
19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää*, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.
20. V. Ja Adam kutsui emäntänsä nimen Heva, että hän on kaikkein elävitten äiti.
21. Ja Herra Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahoista hameet, ja puetti heidän yllensä.
22. Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistä, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:
23. Niin Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään, josta hän otettu oli.
24. Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idän puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyöväisellä miekalla elämän puun tietä vartioitsemaan.
4. Luku.
I. Kain ja Habel syntyvät ja uhraavat. II. Kain tappaa Habelin, kirotaan ja pakenee. III. Kainin lapset ja Lamekin naiminen. IV. Set ja Enos syntyvät.
1. Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies Herra.
2. Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi , mutta Kain peltomieheksi.
3. Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.
4. Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.
5. Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut*: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muuttui.
6. Niin sanoi Herra Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?
7. Eikö se niin ole? jos hyvin teet (a) niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.
8. II. Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen.
9. Niin Herra sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? hän vastasi: en minä tiedä: olenko minä veljeni vartia?
10. Ja hän sanoi: mitäs tehnyt olet? veljes veren ääni huutaa minun tyköni maasta.
11. Ja nyt kirottu ole sinä; (kirottu) maan päältä, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kädestäs.
12. Koskas maata viljelet, niin ei pidä sen tästedes sinulle väkeänsä antaman; kulkian ja pakenevaisen pitää sinun oleman maan päällä.
13. Ja Kain sanoi Herralle: minun rangaistukseni on suurempi, kuin että se on kannettava.
14. Katsos, sinä ajat minun pois tänäpäivänä maalta, ja minun pitää sinun kasvois edestä lymymän ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan päällä. Ja niin minun käy, kuka ikänänsä minun löytää, se tappaa minun.
15. Mutta Herra sanoi hänelle: Sentähden, kuka ikänänsä Kainin tappaa, se pitää seitsemän kertaisesti kostettaman. Ja Herra pani merkin Kainiin, ettei kenkään häntä tappaisi, joka hänen löytäisi.
16. Ja niin Kain läksi Herran kasvoin edestä, ja asui Nodin maalla, itään päin Edenistä.
17. III. Ja Kain tunsi emäntänsä, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin, jonka hän kutsui poikansa nimellä Hanok.
18. Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.
19. Mutta Lamek otti kaksi emäntää, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.
20. Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden isä, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.
21. Ja hänen veljensä nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.
22. Zilla myös synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski- ja rautatöissä, ja Tubalkainin sisar oli Naema.
23. Ja Lamek sanoi emännillensä, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emännät, kuulkaat minun ääntäni, ja vaari ottakaat siitä kuin minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:
24. Kain kostetaan seitsemän kertaisesti, mutta Lamek seitsemän ja seitsemänkymmenen kertaisesti.
25. IV. Ja Adam taas tunsi emäntänsä, ja hän synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edestä, jonka Kain tappoi.
26. Ja Set myös siitti pojan, ja kutsui hänen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan Herran nimestä.
5. Luku.
Kymmenen Esi-isäin, ennen vedenpaisumista, järjestys ja ikä.
Tämä on ihmisen sukukunnan kirja, siihen aikaan, koska Jumala loi ihmisen, ja teki hänen Jumalan muotoiseksi.
2. Mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät ja siunasi heitä, ja kutsui heidän nimensä ihminen, sinä päivänä jona he luotiin.
3. I. Ja Adam oli sadan ja kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti pojan, joka hänen kuvansa kaltainen oli, ja kutsui hänen nimensä Set.
4. Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
5. Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja kuoli.
6. II. Set oli sadan ja viiden ajastajan vanha, ja siitti Enoksen.
7. Ja eli sitte kahdeksansataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
8. Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksitoistakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.
9. III. Enos oli yhdeksänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Kenanin.
10. Ja eli sitte kahdeksansataa ja viisitoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
11. Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.
12. IV. Kenan oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Mahalaleelin.
13. Ja eli sitte kahdeksansataa ja neljäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
14. Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kymmenen ajastaikaa, ja kuoli.
15. V. Mahalaleel oli viiden ajastajan seitsemättäkymmentä vanha, ja siitti Jaredin.
16. Ja eli sitte kahdeksansataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
17. Ja koko hänen ikänsä oli kahdeksansataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.
18. VI. Jared oli sadan ja kahdenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Henokin.
19. Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
20. Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksiseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.
21. VII. Henok oli viidenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Metusalan.
22. Ja sitte kuin hän oli Metusalan siittänyt, pysyi hän jumalisessa elämässä kolmesataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
23. Ja koko hänen ikänsä oli kolmesataa ja viisiseitsemättäkymmentä ajastaikaa.
24. Ja hän eli jumalisesti: ja ei enää ollut; sillä Jumala otti hänen pois.
25. VIII. Metusala oli sadan ja seitsemän ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti Lamekin.
26. Ja eli sitte seitsemänsataa ja kaksiyhdeksättäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
27. Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja yhdeksänseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.
28. IX. Lamek oli sadan ja kahden ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti pojan.
29. Ja kutsui hänen nimensä Noa, sanoen: tämä on lohduttava meitä meidän vaivassamme ja töissämme maan päällä, jonka Herra kironnut on.
30. Sitte eli hän viisisataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
31. Ja koko hänen ikänsä oli seitsemänsataa ja seitsemänkahdeksattakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.
32. X. Noa oli viidensadan ajastajan vanha, ja siitti Semin, Hamin ja Japhetin.
6. Luku.
I. Ihmisen pahuus tulee suureksi. II. Jumala katuu ihmisen luoneensa, ja uhkaa vedenpaisumisella. III. Arkin rakennus ja muoto. IV. Jumalan liitto Noan kanssa.
I. Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä;
2. Niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat.
3. Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sentähden olkoon hänelle aikaa, sata ja kaksikymmentä ajastaikaa.
4. Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille (lapsia): nämät olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.
5. II. Mutta Herra näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
6. Ja Herra katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä.
7. Ja Herra sanoi: Minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti, matoihin, ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen.
8. Mutta Noa löysi armon Herran edessä.
9. Tämä on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:
10. Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin.
11. Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessä, ja täynnänsä väkivaltaa.
12. Silloin katsahti Jumala maan päälle, ja katso, se oli turmeltu: sillä kaikki liha oli turmellut tiensä maan päällä.
13. Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillä maa on heistä täynnänsä väkivaltaa, ja katso, minä hukutan heitä ynnä maan kanssa.
14. III. Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisälle olinsijat, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.
15. Ja tee häntä näin: Kolmesataa kyynärää pitää oleman arkin pituuden, viisikymmentä kyynärää hänen leveytensä ja kolmekymmentä kyynärää korkeutensa.
16. Arkin akkunan sinun pitää tekemän, ja kyynärällä päättämän sen ylhäältä: Ja arkin oven pitää sinun paneman sivuun. Ja hänellä pitää oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellä ja kolmas ylinnä.
17. Ja minä, katso, minä annan tulla vedenpaisumisen maan päälle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elävä henki on taivaan alla, ja kaikki, mitä maan päällä on, pitää hukkuman.
18. IV. Mutta sinun kanssas minä minun liittoni teen, ja sinun pitää arkkiin sisälle menemän, sinun ja sinun poikas, ja sinun emäntäs, ja poikais emännät sinun kanssas.
19. Ja sinun pitää saattaman arkkiin kaikkinaiset eläimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jäämään elämään kanssas.
20. Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä lajistansa. Kaikista näistä pitää kaksittain sinun tykös käymän, jäämän elämään.
21. Ja sinun pitää ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödään, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.
22. Ja Noa teki sen: kaikki mitä Jumala hänen käski, niin hän teki.
7. Luku.
I. Noa menee Jumalan käskyn jälkeen arkkiin. II. Vedenpaisumus tulee, jossa Noa, ja jotka hänen kanssansa olivat, pelastetaan.
I. Ja Herra sanoi Noalle: mene sinä ja koko sinun huonees arkkiin: sillä sinun minä olen nähnyt hurskaaksi minun edessäni tällä ajalla.
2. Kaikista puhtaista eläimistä ota tykös seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, mutta saastaisista eläimistä kaksin, koiras ja naaras.
3. Niin myös taivaan linnuista seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, että siemen jäis elämään koko maan päällä.
4. Sillä vielä seitsemän päivän perästä annan minä sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja hukutan maan päältä kaikki elävät luontokappaleet, jotka minä tehnyt olen.
5. Ja Noa teki kaiken sen jälkeen kuin Herra hänelle käski.
6. Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle.
7. Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emäntinensä, ja hänen poikainsa emännät hänen kanssansa, vedenpaisumisen edestä.
8. Puhtaista eläimistä ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan päällä,
9. Menivät Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle käskenyt oli.
10. Ja tapahtui, koska seitsemän päivää kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan päälle.
11. II. Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijästä, toisella kuukaudella, seitsemäntenätoista kymmenentenä päivänä kuusta, sinä päivänä kuohuivat kaikki syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.
12. Ja maan päälle satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.
13. Juuri sinä päivänä meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emäntä, ja kolme hänen poikainsa emäntää hänen kanssansa arkkiin.
14. He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan päällä, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentäväiset, joilla siivet olivat.
15. Ja menivät Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elävä henki oli.
16. Ja ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivät sisälle niinkuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja Herra sulki hänen jälkeensä.
17. Silloin tuli vedenpaisumus neljäkymmentä päivää maan päälle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivät korkialle maasta.
18. Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan päälle, niin että arkki oli vesiajolla.
19. Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enänivät niin suuresti maan päälle, että kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.
20. Viisitoistakymmentä kyynärää korkialla olivat vedet vuorten päällä, jotka he peittivät.
21. Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan päällä liikkuvat, ja kaikki ihmiset.
22. Ja kaikki, joilla elävä henki oli kuivan maan päällä, ne kuolivat.
23. Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan päällä olivat, ihmisestä niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan päältä, ainoastansa Noa jäi, ja ne jotka hänen kanssansa olivat arkissa.
24. Ja vedet seisoivat valtiasna maan päällä sata ja viisikymmentä päivää.
8. Luku.
I. Vedenpaisumus vähenee. II. Noa lähtee arkista ja uhraa. III. Jumala lupaa maan voimassa pitää.
I. Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia eläviä, ja kaikkea karjaa, kuin hänen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan päälle, ja vedet seisahtivat.
2. Ja syvyyden lähteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.
3. Ja vedet maan päältä enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja vähenivät sadan ja viidenkymmenen päivän perästä.
4. Ja seitsemäntenätoistakymmenentenä päivänä, seitsemännessä kuukaudessa jäi arkki Araratin vuorelle.
5. Mutta vedet juoksivat pois, ja vähenivät hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. Ensimäisnä päivänä kymmenentenä kuukautena näkyivät vuorten kukkulat.
6. Neljänkymmenen päivän perästä avasi Noa arkin akkunan, jonka hän tehnyt oli.
7. Ja antoi kaarneen lentää ulos, joka lensi kahtiapäin, siihen asti kuin vedet maan päältä kuivuivat.
8. Sitte lähetti hän kyhkyisen tyköänsä, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan päältä.
9. Koska ei kyhkyinen löytänyt kussa hän sai jalkansa levätä, palasi hän hänen tykönsä arkkiin: sillä vedet olivat vielä koko maan päällä, niin hän ojensi kätensä, otti hänen ja toi arkkiin.
10. Ja odotti vielä toiset seitsemän päivää, ja antoi taas kyhkyisen lentää arkista.
11. Se palasi hänen tykönsä, ehtoopuolella, ja katso, hän toi suussansa öljypuun lehden, jonka hän murtanut oli. Niin Noa ymmärsi vedet maan päältä juosseeksi pois.
12. Mutta hän odotti vielä seitsemän päivää, ja antoi kyhkyisen lentää ulos, joka ei enää palannut.
13. Ja kuudennella sadalla ja ensimäisellä ajastajalla (Noan ijästä) ensimäisnä päivänä ensimäisessä kuukaudessa, kuivuivat vedet maan päältä. Niin avasi Noa arkin katon, ja näki, ja katso, maa oli kuivunut.
14. Niin maa tuli peräti kuivaksi seitsemäntenäkolmattakymmenentenä päivänä toisessa kuukaudessa.
15. II. Niin Jumala puhui Noalle sanoen:
16. Lähde arkista, sinä ja sinun emäntäs, ja sinun poikas, ja sinun poikais emännät sinun kanssas.
17. Kaikkinaiset eläimet, jotka sinun tykönäs ovat, kaikkinaisesta lihasta, sekä linnuista että karjasta, ja kaikista matelevaisista maan päällä, johdata ne ulos kanssas: ja kävelköön ne maan päällä, ja olkoon hedelmälliset ja lisääntyköön maan päällä.
18. Niin Noa meni ulos poikinensa, ja emäntinensä, ja poikainsa emännät hänen kanssansa.
19. Kaikkinaiset eläimet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: läksivät arkista, jokainen kaltaisensa tykö.
20. Ja Noa rakensi Herralle alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla.
21. III. Ja Herra haisti lepytyshajun, ja Herra sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta*: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen+.
22. Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidä kylväminen ja niittäminen, vilu ja helle, suvi ja talvi, päivä ja yö lakkaaman.
9. Luku.
I. Jumala siunaa Noan, ja uhkaa ihmisen veren kostaa. II. Tekee liiton Noan kanssa ja panee taivaan kaaren liiton merkiksi. III. Noa istuttaa viinamäen, juopuu, kiroo Kanaanin, ja kuolee.
I. Ja Jumala siunasi Noan ja hänen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maata.
2. Ja teidän pelkonne ja hämmästyksenne olkoon kaikissa eläimissä maan päällä, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressä: ne ovat teidän käsiinne annetut.
3. Kaikki, jotka liikkuvat ja elävät, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriäisen ruohon, olen minä kaikki teille antanut.
4. Ainoastansa älkäät syökö lihaa, jossa vielä on veri itsessänsä:
5. Ja totisesti minä tahdon vaatia teidän ruumiinne veren, kaikilta eläimiltä minä sen tahdon vaatia: ja ihmisen kädestä, ja myös itsekunkin hänen veljensä kädestä tahdon minä vaatia ihmisen hengen.
6. Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä pitää ihmisen kautta vuodatettaman*: sillä Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.
7. Olkaat siis hedelmälliset, lisääntykäät ja enentäkäät teitänne maassa, ja tulkaat siinä moneksi.
8. II. Ja Jumala puhui Noalle ja hänen pojillensa hänen kanssansa, sanoen:
9. Ja minä, katso, minä teen teidän kanssanne minun liittoni, ja teidän siemenenne kanssa teidän jälkeenne.
10. Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä maan päällä, jotka teidän tykönänne ovat, kaikissa niissä, jotka arkista läksivät, mikä ikänänsä eläin se maassa on.
11. Ja teen minun liittoni teidän kanssanne: ettei tästedes enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidä tästedes enää vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan.
12. Ja Jumala sanoi: tämä on sen liiton merkki, jonka minä annan minun ja teidän välillenne, ja joka elävän hengen välille teidän tykönänne, tästedes ijankaikkiseen.
13. Minun kaareni minä olen pannut pilviin: sen pitää oleman liiton merkki, minun ja maan välillä.
14. Ja koska niin tapahtuu, että minä tuotan pilven maan ylitse: niin pitää kaari pilvissä nähtämän.
15. Ja niin minä muistan minun liittoni, minun ja teidän välillänne, ja joka elävän hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enää vedenpaisumus pidä tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.
16. Sentäden pitää kaaren pilvissä oleman, että minä katson sitä, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan välillä ja joka elävän hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan päällä on.
17. Ja Jumala sanoi Noalle: tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt minun ja kaiken lihan välille maan päällä.
18. Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.
19. Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.
20. III. Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.
21. Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.
22. Koska Ham, Kanaanin Isä, näki isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.
23. Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.
24. Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:
25. Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.
26. Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon Herra Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
27. Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
28. Ja Noa eli, vedenpaisumisen jälkeen, kolmesataa ja viisikymmentä ajastaikaa.
29. Ja koko Noan ikä oli yhdeksänsataa ja viisikymmentä ajastaikaa, ja kuoli.
10. Luku.
Noan poikain I. Japhetin lapset ja heidän asuntonsa. II. Hamin lapset ja heidän asuinpaikkansa rajat. III Semin lapset ja asumus.
I. Tämä on Noan lasten sukukunta: Semin, Hamin ja Japhetin*: ja heille syntyi lapsia vedenpaisumisen jälkeen.
2. Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal: Mesek ja Tiras.
3. Mutta Gomerin lapset: Askenas, Riphad ja Togarma.
4. Javanin lapset: Elisa ja Tarsis: Kittim ja Dodanim.
5. Näistä ovat hajoitetut pakanain luodot, heidän maakunnissansa, itsekukin oman kielensä jälkeen: heidän sukukuntainsa jälkeen, heidän kansoissansa.
6. II. Hamin lapset: Kus, Misraim, Put ja Kanaan.
7. Kuksen lapset: Seba, Hevila, Sabta, Naema ja Sabteka. Naeman lapset: Skepa ja Dedan.
8. Mutta Kus siitti Nimrodin: hän rupesi olemaan valtias maalla.
9. Ja hän oli jalo metsämies Herran edessä. Siitä on sananlasku: se on jalo metsämies Herran edessä, niinkuin Nimrod.
10. Ja hänen valtakuntansa alku oli Babel, Erek, Akad ja Kalne, Sinearin maalla.
11. Siitä maakunnasta tuli hän Assyriaan: ja rakensi Niniven, ja Rehobotin kaupungin, ja Kalan.
12. Ja myös Ressen, Niniven ja Kalan vaiheelle: joka on suuri kaupunki.
13. Misraim siitti Ludimin, Anamimin, Leabimin, Naphtuhimin.
14. Patrusimin ja Kasluhimin; joista tulleet ovat Philistim, ja Kaphtorim.
15. Mutta Kanaan siitti esikoisensa Sidonin ja Hetin.
16. Ja Jebusin, Emorin, Girgosin.
17. Hivin, Arkin, Sinin,
18. Ja Arvadin, Semarin ja Hamatin. Sitten ovat hajoitetut Kanaanealaisten suvut.
19. Ja Kanaanealaisten rajat olivat Sidonista Gerarin kautta hamaan Gatsaan: Sodomaan, ja Gomorraan, ja Adamaan, Seboimiin päin, Lasaan asti.
20. Nämät ovat Hamin lapset heidän sukukuntainsa ja kieltensä jälkeen: heidän maakunnissansa ja kansoissansa.
21. III. Mutta myös itse Semille syntyi lapsia: hän oli kaikkein Eberin lasten isä: Japhetin sen vanhimman veli.
22. (Ja nämät ovat) Semin lapset: Elam ja Assur: Arphaksad, Lud ja Aram.
23. Ja Aramin lapset: Uts, Hul, Geter ja Mas.
24. Mutta Arphaksad siitti Salan: Sala siitti Eberin.
25. Eberille syntyi kaksi poikaa: yksi kutsuttiin Peleg, että hänen aikanansa maailma jaettiin: hänen veljensä kutsuttiin Joktan.
26. Joktan siitti Almodadin ja Salephin: Hasarmavetin ja Jaran.
27. Hadoramin, Usalin, Dikelan.
28. Obalin, Abimaelin, Seban.
29. Ophirin, Hevilan ja Jobabin. Kaikki nämät ovat Joktanin pojat.
30. Ja heidän asumasiansa oli Mesasta: siihen asti kuin Sephariin tullaan, vuoren tykö, itään päin.
31. Nämät ovat Semin lapset, sukukuntainsa ja kieltensä jälkeen: heidän maakunnissansa, kansainsa jälkeen.
32. Nämät ovat Noan lasten sukukunnat, heidän heimokuntainsa jälkeen, heidän kansoissansa. Ja näistä ovat kansat jaetut maan päälle vedenpaisumisen jälkeen.
11. Luku.
I. Babelin tornin rakennus, jonka Jumala häiritsee puheenparren sekoituksella ja kansain hajoittamisella. II. Esi-isäin, vedenpaisumisen jälkeen, järjestys ja ikä Abramiin asti. III. Tara, Abram ja Lot vaeltavat Uurista Haraniin.
I. Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.
2. Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.
3. Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.
4. Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaasen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.
5. Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.
6. Ja Herra sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.
7. Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.
8. Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.
9. Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä Herra sekoitti koko maan kielen: ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.
10. II. Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin*, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.
11. Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
12. Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.
13. Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
14. Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.
15. Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
16. Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.
17. Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
18. Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.
19. Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
20. Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.
21. Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
22. Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Nahorin.
23. Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
24. Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.
25. Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
26. Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.
27. Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin*. Haran siitti Lotin.
28. Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.
29. Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.
30. Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.
31. III. Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle*, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.
32. Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.
12. Luku.
I. Abram kutsutaan ulos isänsä maalta, ja saa lupauksen Kristuksesta: vaeltaa Kanaanin maalle, jonka omistamisesta hän myös saa lupauksen, ja saarnaa siellä Herran nimestä. II. Menee kovan ajan tähden Egyptiin, jossa Sarai otetaan Pharaon huoneesen, mutta sieltä taas pelastetaan.
I. Ja Herra oli sanonut Abramille: Lähde maaltas, ja suvustas, ja isäs huoneesta: sille maalle, jonka minä sinulle osoitan.
2. Ja minä teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren nimen, ja sinä olet siunaus.
3. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitä, jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi tuleman.
4. Niin Abram läksi, niinkuin Herra hänelle sanonut oli, ja Lot meni hänen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentä ajastajan vanha Haranista lähteissänsä.
5. Niin otti Abram emäntänsä Sarain, ja Lotin, veljensä pojan, tavaroinensa, jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa, ja läksivät matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat myös Kanaanin maalle.
6. Ja Abram vaelsi sen maakunnan lävitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla.
7. Silloin näkyi Herra Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan minä tämän maan*. Ja hän rakensi siinä alttarin Herralle, joka hänelle näkynyt oli.
8. Sitte siirsi hän itsensä edemmä vuoren tykö, BetElistä itään päin, ja pani siihen majansa, niin että BetEl oli lännen puolella ja Ai idän puolella, ja rakensi siinä alttarin Herralle, ja saarnasi Herran nimestä.
9. Ja Abram läksi sieltä edemmä, ja vaelsi etelään päin.
10. II. Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna siellä: sillä sangen kova aika oli maalla.
11. Ja tapahtui, koska hän lähestyi Egyptiä, puhui hän emännällensä Saraille: katso armaani, minä tiedän sinun ihanaksi vaimoksi nähdä.
12. Koska Egyptiläiset saavat sinun nähdä, niin he sanovat: tämä on hänen emäntänsä, ja tappavat minun, ja antavat sinun elää.
13. Sanos siis itses minun sisarekseni; että minulle hyvin olis sinun tähtes, ja minä eläisin sinun vuokses.
14. Koska Abram tuli Egyptiin, näkivät Egyptiläiset vaimon juuri ihanaksi.
15. Ja Pharaon ruhtinaat näkivät hänen, ja ylistivät häntä Pharaon edessä: silloin vietiin vaimo Pharaon huoneesen.
16. Ja Abramille tehtiin hyvin hänen tähtensä. Ja hänellä oli lampaita ja karjaa, ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.
17. Mutta Herra vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja hänen huonettansa, Sarain Abramin emännän tähden.
18. Silloin kutsui Pharao Abramin tykönsä, ja sanoi: miksis tämän minulle teit? miksi et ilmoittanut minulle häntä emännäkses?
19. Miksis sanoit, hän on sisareni? että minä ottaisin hänen emännäkseni? katso tässä on sinun emäntäs, ota häntä ja mene.
20. Ja Pharao antoi käskyn hänestä miehillensä: ja he saattoivat hänen ulos ja hänen emäntänsä, ja kaikki kuin hänellä oli.
13. Luku.
I. Abram palajaa Lotin kanssa Egyptistä taas Kanaanin maalle, ja saarnaa siellä jälleen Herran nimestä. II. Sopii Lotin kanssa ja eriää hänestä. III. Saa taas lupauksen Kanaanin maan perimisestä.
I. Niin Abram vaelsi ylös Egyptistä emäntänsä ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot hänen kanssansa, etelään päin.
2. Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.
3. Ja hän matkusti edespäin etelästä BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa hänen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:
4. Juuri siihen paikkaan, johon hän ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinä Herran nimestä.
5. II. Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli myös lampaita, ja karjaa, ja majoja.
6. Ja ei heitä vetänyt maa yhdessä asumaan; sillä heillä oli paljo tavaraa, eikä taitaneet yhdessä asua.
7. Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien välillä: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanealaiset ja Pheresiläiset maalla.
8. Niin Abram sanoi Lotille: älkään olko riita minun ja sinun välilläs, ja minun ja sinun paimentes välillä: sillä me olemme miehet veljekset.
9. Eikö koko maa ole edessäs altis? eroita sinus minusta, jos sinä menet vasemmalle puolelle, minä menen oikialle, eli jos sinä menet oikialle, minä menen vasemmalle.
10. Niin Lot nosti silmänsä, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sillä se oli vedestä viljainen: ennen kuin Herra Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin Herran yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.
11. Ja Lot valitsi itsellensä koko sen lakeuden Jordanin tykönä, ja matkusti itään päin: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:
12. Että Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.
13. Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin Herraa vastaan.
14. III. Ja Herra sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsensä Abramista: nosta nyt silmäs ja katso siitä, kussas asut, pohjan puoleen, etelän puoleen, idän puoleen ja lännen puoleen.
15. Sillä kaiken sen maan, minkä sinä näet, annan minä sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.
16. Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan päällä: että jos joku taitaa lukea tomun maan päällä, niin hän myös taitaa sinun siemenes lukea.
17. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sillä sinulle minä sen annan.
18. Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siinä alttarin Herralle.
14. Luku.
I. Neljän kuninkaan sota viittä vastaan; jossa ne viisi voitetaan ja Lot otetaan vangiksi. II. Abram ajaa takaa vihollisia ja pelastaa Lotin. III. Melkisedek siunaa Abramia, ja Abram antaa hänelle kymmenykset; mutta Sodoman kuninkaalta ei hän ota mitään pelastetusta tavarasta.
I. Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:
2. Että he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja Semeberiä Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan.
3. Nämät kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:
4. Sillä he olivat olleet kaksitoistakymmentä ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenä ajastaikana olivat he hänestä luopuneet.
5. Neljäntenätoistakymmenentenä ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hänen kanssansa olivat, ja löivät ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:
6. Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.
7. Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteen tykö, se on Kades, ja löivät koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.
8. Niin läksivät Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitä vastaan Siddimin laaksossa:
9. Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tidealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljä kuningasta viittä vastaan.
10. Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinä pakoon ja maahan lyötiin, ja jääneet pakenivat vuorille.
11. Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidän elatuksensa, ja menivät matkaansa.
12. Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hänen tavaransa, ja menivät matkaansa, sillä hän asui Sodomassa.
13. II. Silloin tuli yksi joka päässyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. Nämät olivat liitossa Abramin kanssa.
14. Koska Abram kuuli veljensä otetuksi kiini, varusti hän omaa kotona syntynyttä palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentä, ja ajoi takaa heitä Daniin asti.
15. Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi heitä: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.
16. Ja toi jällensä kaiken tavaran: ja myös veljensä Lotin ja hänen tavaransa toi hän jällensä, niin myös vaimot ja väen.
17. III. Silloin meni Sodoman kuningas häntä vastaan, koska hän palasi lyömästä Kedorlaomeria, ja niitä kuninkaita hänen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.
18. Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivän ja viinan: ja hän oli ylimmäisen Jumalan pappi.
19. Ja siunasi häntä, ja sanoi: siunattu ole sinä Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.
20. Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun käsiis. Ja (Abram) antoi hänelle kymmenykset kaikista.
21. Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle väki, ja pidä itse tavara.
22. Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Minä nostan minun käteni Herran kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:
23. Etten minä ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengän rihmaa, ettes sanoisi: minä olen Abramin äveriääksi tehnyt:
24. Ei suinkaan, paitsi sitä kuin nämät nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.
15. Luku.
I. Abramille luvataan poika, ja hän uskoo ja tulee vanhurskaaksi. II. Vahvistetaan lupaus Kanaanin maasta. III. Ilmoitetaan Egyptin orjuus, sieltä vapahdus ja palajaminen Kanaanin maalle.
I. Kuin nämät olivat niin tapahtuneet, tuli Herran sana Abramin tykö näyssä, sanoen: älä pelkää Abram, minä olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.
2. Mutta Abram sanoi: Herra, Herra, mitäs minulle annat? minä lähden lapsetoinna täältä, ja minun huoneeni haltia on tämä Eleasari Damaskusta.
3. Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinä antanut siementä. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.
4. Ja katso, Herran sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.
5. Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaasen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva.
6. (Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi.
7. II. Ja sanoi hänelle: minä se Herra olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omakses.
8. Ja hän sanoi: Herra, Herra, mistä minä tietäisin sen omistavani?
9. Ja hän sanoi hänelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin myös mettinen, ja nuori kyhkyläinen.
10. Ja hän otti hänelle nämät kaikki, ja jakoi keskeltä kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei hän jakanut.
11. Niin linnut tulivat lihain päälle; ja Abram karkotti ne.
12. III. Ja tapahtui auringon laskeissa, että raskas uni lankesi Abramin päälle: ja katso, hämmästys ja synkkä pimeys tuli hänen päällensä.
13. Niin hän sanoi Abramille: sinun pitää totisesti tietämän, että sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heidän omansa ole, ja he saattavat heitä orjaksi, ja vaivaavat heitä neljäsataa ajastaikaa.
14. Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan minä: ja sitte he lähtevät ulos suurella tavaralla.
15. Ja sinä menet isäis tykö rauhassa, ja haudataan hyvässä ijässä.
16. Vaan neljännessä miespolvessa he tänne palajavat: sillä Amorilaisten pahuus ei ole vielä täytetty.
17. Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, pätsi suitsi, ja liekki kävi kappaleitten keskeltä.
18. Sinä päivänä teki Herra liiton Abramin kanssa, sanoen: sinun siemenelles annan minä tämän maan*, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phratiin asti.
19. Keniläiset, ja Kenitsiläiset, ja Kadmonilaiset.
20. Ja Hetiläiset, ja Pheresiläiset, ja Kalevan pojat.
21. Ja Amorilaiset, ja Kanaanealaiset, ja Gergesiläiset, ja Jebusilaiset.
16. Luku.
I. Sarai antaa Hagarin emännäksi Abramille; joka tulee raskaaksi ja siitä ylpiäksi. II. Hagar pakenee Sarain tyköä: vaan enkeliltä varoitettu palajaa takaperin ja synnyttää Ismaelin.
I. Ja Sarai Abramin emäntä ei synnyttänyt hänelle. Mutta hänellä oli Egyptiläinen piika, jonka nimi oli Hagar.
2. Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; Herra on minun sulkenut synnyttämästä, menes siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä. Ja Abram otti Sarain sanan.
3. Ja Sarai Abramin emäntä otti Egyptiläisen piikansa Hagarin, sitte kun Abram kymmenen ajastaikaa oli asunut Kanaanin maalla: ja antoi sen miehellensä Abramille emännäksi.
4. Ja hän makasi Hagarin tykönä, joka tuli raskaaksi. Koska hän tunsi itsensä raskaaksi, tuli hänen emäntänsä halvaksi hänen silmissänsä.
5. Niin sanoi Sarai Abramille: minulle tapahtunut vääryys lankee sinun päälles; minä annoin minun piikani sinun sivuus; ja että hän tunsi itsensä raskaaksi, halpenin minä hänen edessänsä: Herra tuomitkoon minun ja sinun välilläs.
6. II. Mutta Abram sanoi Saraille: katso, sinun piikas on sinun käsissäs, tee hänen kanssansa mitäs tahdot: Niin Sarai kuritti häntä, ja hän pakeni hänen tyköänsä.
7. Mutta Herran enkeli löysi hänen vesilähteen tykönä korvessa: lähteen tykönä, Surrin tiellä.
8. Ja sanoi: Hagar, Sarain piika, mistäs tulet? ja kuhunkas menet? hän sanoi: minä pakenin emäntääni Saraita.
9. Ja Herran enkeli sanoi hänelle: palaja emäntäs tykö, ja nöyryytä itses hänen kätensä alle.
10. Ja Herran enkeli sanoi hänelle: minä lisään suuresti sinun siemenes, niin ettei sitä taideta luettaa paljouden tähden.
11. Ja Herran enkeli sanoi (vielä) hänelle: katso, sinä olet raskas, ja synnytät pojan: ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Ismael: sillä Herra on kuullut sinun vaivas.
12. Hän tulee tylyksi mieheksi, ja hänen kätensä jokaista vastaan, ja jokaisen käsi häntä vastaan, ja hän on asuva kaikkein veljeinsä edessä.
13. Ja hän kutsui Herran nimen, joka häntä puhutteli, sinä Jumala, joka näet minun, sillä hän sanoi: enkö minä ole katsonut hänen peräänsä, joka minun näkee?
14. Sentähden nimitti hän sen kaivon, sen elävän kaivoksi, joka minun näkee*, joka on Kadeksen ja Baredin välillä.
15. Ja Hagar synnytti Abramille pojan: ja Abram kutsui poikansa nimen, jonka Hagar synnytti, Ismael.
16. Ja Abram oli kuudenyhdeksättäkymmentä ajastajan vanha, koska Hagar synnytti Ismaelin Abramille.
17. Luku.
I. Jumala tekee liiton Abramin kanssa ja muuttaa hänen nimen Abrahamiksi, ja vakuuttaa vielä Kanaanin maan perimisestä. II. Säätää ympärileikkaamisen. III. Sarain nimi muutetaan ja kerrotaan lupaus pojasta. IV. Abraham tulee kaiken miehisen perheensä kanssa ympärileikatuksi.
I. Koska Abram oli yhdeksänkymmenen ja yhdeksän ajastaikainen, näkyi Herra Abramille ja sanoi hänelle: Minä olen Jumala kaikkivaltias: vaella minun edessäni, ja ole vakaa.
2. Ja minä teen liittoni minun ja sinun välilles, ja lisään sinun sangen suuresti.
3. Ja Abram lankesi kasvoillensa: Ja Jumala puhui hänen kanssansa, sanoen:
4. Katso, Minä olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sinä tulet paljon kansan isäksi.
5. Sentähden ei sinua pidä enää kutsuttaman Abram; mutta Abrahamin pitää oleman sinun nimes: sillä minä olen tehnyt sinun paljon kansan isäksi.
6. Ja teen sinun sangen suuresti hedelmälliseksi, ja asetan sinun kansoiksi: ja kuninkaat tulevat sinusta.
7. Ja minä teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa ijankaikkiseksi liitoksi: että minä olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun jälkees.
8. Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jälkees, sen maan, jossa sinä muukalainen olet; koko Kanaanin maan ijäiseksi omaisuudeksi: ja olen heidän Jumalansa.
9. II. Ja Jumala sanoi Abrahamille: pidä siis minun liittoni, sinä ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa.
10. Ja tämä on liitto, jonka teidän pitämän pitää, minun vaiheellani ja teidän, ja sinun siemenes vaiheella sinun jälkees: kaikki miehenpuoli pitää teidän seassanne ympärileikattaman.
11. Ja teidän pitää ympärileikkaaman teidän esinahkanne lihan: sen pitää oleman liiton merkiksi minun ja teidän vaiheellanne.
12. Kahdeksan päiväinen poikalapsi pitää ympärileikattaman teidän seassanne, kaikki miehenpuoli teidän suvuissanne: kotona syntynyt, eli kaikkinaiselta muukalaiselta rahalla ostettu, joka ei ole sinun siemenestäs.
13. Kaiketi pitää ympärileikattaman sekä kotonas syntynyt, että rahallas ostettu; ja niin minun liittoni on oleva teidän lihassanne ijankaikkiseksi liitoksi.
14. Ja jonka esinahallisen miehenpuolen esinahan liha ei ympärileikata, se sielu pitää hukutettaman kansastansa: hän on minun liittoni rikkonut.
15. III. Ja Jumala sanoi Abrahamille: Saraita sinun emäntääs ei pidä sinun enää kutsuman Sarai; vaan Saara pitää oleman hänen nimensä:
16. Sillä minä siunaan häntä, ja annan myös hänestä sinulle pojan; sillä minä siunaan hänen (a), ja hän on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat hänestä.
17. Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi sydämessänsä: syntyneekö sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeksänkymmenen ajastaikainen synnyttäneekö?
18. Ja Abraham sanoi Jumalalle: josko Ismael sais elää sinun edessäs!
19. Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun emäntäs synnyttää sinulle pojan ja sinun pitää hänen nimensä kutsuman Isaak: ja minä teen minun liittoni hänen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, hänen siemenellensä hänen jälkeensä.
20. Ismaelista olen minä myös sinun rukoukses kuullut, katso, minä olen siunannut häntä, ja teen hänen hedelmälliseksi, ja lisään hänen sangen suuresti: kaksitoistakymmentä ruhtinasta pitää hänen siittämän, ja minä teen hänen suureksi kansaksi.
21. Mutta minun liittoni teen minä Isaakin kanssa*; jonka Saara on sinulle synnyttävä, tähän aikaan tulevana vuonna.
22. Ja kuin puhe oli päätetty hänen kanssansa, meni Jumala ylös Abrahamin tyköä.
23. IV. Ja Abraham otti poikansa Ismaelin, ja kaikki kotona syntyneet, ja kaikki ostetut: kaiken miehenpuolen Abrahamin huoneessa: ja ympärileikkasi heidän esinahkansa lihan, kohta sinä päivänä kuin Jumala oli puhunut hänen kanssansa.
24. Ja Abraham oli yhdeksän ja yhdeksänkymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.
25. Mutta Ismael hänen poikansa oli kolmentoistakymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.
26. Yhtenä päivänä ympärileikattiin Abraham, ja Ismael hänen poikansa.
27. Ja kaikki miehenpuoli hänen huoneessansa, kotona syntyneet ja muukalaisilta ostetut, ympärileikattiin hänen kanssansa.
18. Luku.
I. Herra tulee kahden enkelin kanssa Abrahamin tykö, joka vierastaa heitä. II. Saaralle kerrotaan vasta-uudesta lupaus pojasta. III. Abrahamille ilmoitetaan Sodoman hävitys, ja hän rukoilee kuusin kerroin sen säästämisestä.
I. Ja Herra näkyi hänelle Mamren lakeudella; jossa hän istui majan ovella, koska päivä oli palavimmallansa.
2. Koska hän silmänsä nosti ja näki, katso kolme miestä seisoivat hänen edessänsä: ja kuin hän näki heidät, juoksi hän heitä vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensä maahan.
3. Ja sanoi: Herra, jos minä olen armon löytänyt sinun edessäs, niin älä mene palvelias ohitse.
4. Ja sallikaat tuotaa vähä vettä pestäksenne teidän jalkanne, ja levätkäät teitänne puun alla.
5. Ja minä tuon teidän eteenne kappaleen leipää, virvottaaksenne teidän sydäntänne, ja sitte menkäät: sillä sentähden te poikkesitte teidän palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinä olet puhunut.
6. Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennä sinuas ja tuo kolme mittaa sämpyläjauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.
7. Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitä.
8. Ja hän toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hän valmistanut oli, ja pani heidän eteensä: ja hän seisoi heidän edessänsä puun alla ja he söivät.
9. II. Niin sanoivat he hänelle: kussa on Saara sinun emäntäs? hän vastasi: täällä majassa.
10. Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika*. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa.
11. Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijälliseksi joutuneet; niin että Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.
12. Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha olen, antanenko minä itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.
13. Ja Herra sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitäneeköstä todellakin minun synnyttämän, joka olen vanhaksi tullut?
14. Onko Herralle jotakin mahdotointa*? Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykös, tällä vuoden ajalla, niin Saaralla on poika+.
15. Niin Saara kielsi, sanoen: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole niin, sinä nauroit.
16. III. Silloin nousivat miehet sieltä, ja käänsivät heitänsä Sodomaan päin: ja Abraham meni heidän kanssansa, saattamaan heitä.
17. Ja Herra sanoi: kuinka minä salaan Abrahamilta, jota minä teen?
18. Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi, ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman.
19. Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä Herran tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.
20. Ja Herra sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.
21. Minä astun nyt alas ja katson, jos he täydellisesti tehneet ovat huudon jälkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, että minä sen tietäisin.
22. Ja miehet käänsivät itsensä sieltä, ja menivät Sodomaan päin. Mutta Abraham jäi seisomaan vielä Herran eteen.
23. Ja Abraham astui hänen tykönsä, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?
24. Jos kaupungissa olisi viisikymmentä vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et säästäisi sitä siaa viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka siellä olisivat?
25. Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja että vanhurskaalle kävis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?
26. Herra sanoi: jos minä löydän viisikymmentä vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minä säästän kaiken sen paikan heidän tähtensä.
27. Abraham vastasi ja sanoi: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkä minä tomu ja tuhka olen.
28. Mitämaks, jos olis vailla viisi niistä viidestäkymmenestä vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tähden koko kaupungin? ja hän sanoi: en kadota, jos minä löydän siellä viisiviidettäkymmentä.
29. Ja hän puhui vielä hänelle, ja sanoi: mitämaks, siinä löyttäisiin neljäkymmentä? ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.
30. Abraham sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, että minä vielä puhun: mitämaks, löyttäisiin siellä kolmekymmentä? ja hän sanoi: en minä tee, jos minä löydän siellä kolmekymmentä.
31. Ja hän sanoi taas: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitämaks, löyttäisiin siellä kaksikymmentä? ja hän sanoi: en kadota heitä kahdenkymmenen tähden.
32. Ja hän vielä sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastansa tällä erällä puhun: mitämaks, siellä löyttäisiin kymmenen? ja hän sanoi: en kadota heitä kymmenen tähden.
33. Ja Herra meni pois sitte kuin hän oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.
Tarvittaessa voin siteerata lisää. Se on hyvin yksinkertaista. Otaksuttavasti tämä riittää alkuun ja kenties ymmärtänet, miksi tämä siteeraus. Eiköhän näiltä osin lähdetä sapatin viettoon, mutta tätä et ymmärtne, mitä tarkoitan.
Viimeksi muokannut Jaakko Ahvenainen, 02.11.2012 21:00. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jaakko Ahvenainen kirjoitti:...olen vähin erin oppinut ihmisten laittaneen Jumalan suuhun milloin mitäkin, kaikkia kauheuksia myöten. Tällainen tekee verityöt jotenkin oikeutetuiksi, kuten edelleenkin on.
Jehovantodistajuudessa siirretään vastuu maailmanlopun silmittömästä tappamisesta Jehovalle, jolloin silmitöntä teurastusta innokkaastikin odoteleva voi omassa mielessään tuudittautua pasifistiksi.
Ukko-ylijumala ukonilmalla (mistä nimityskin) ajaa kolisteli vaunuillaan halki taivaankantta. Tämä ei ole kaukana siitä Raamatun esittämästä, missä Jumala puhuu mahtavassa jylinässä Siinain vuorelta.
Vastaavilla tiedon tasoilla syntyy vastaavia ajatuksia. Sen kyllä vielä jotenkin käsitän, että esimerkiksi katovuodet ovat olleet jumalan mielenilmauksia niin Raamatussa kuin vaikka 1600-luvun lopulla Suomessakin. Mutta se menee jo yli ymmärrykseni, että nykyaikana fanaatikko esittää vaikka 9/11-tapahtumaa ja 2004-tsunamia jumalan kostona. Tosin ei se eroa Vt-seuran perussanomasta muuten kuin siinä, että jehovantodistajat vielä odottavat jumalansa tarttuvan toimeen kun Fred Phelpsin jumala jo toimi.
Tällaista taustaa vasten on vaikea sanoa aivan kaikkea Jumalan sanaksi. Leppoisampaakin hölmöilyä on, kuten: "Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt." (1. Joh. 4:12a, KR33/38), mutta toisaalta "Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista." (2.Moos. 33:11a) ja niin edelleen.
Mä ajattelen noista ristiriitaisista ja paikkansapitämättömistä jutuista, että kyse on 1. Kor. 4. luvussa mainitun teatterinäytelmän ihmistekoisesta kässäristä.
Ristiriitainen asennoituminen näkyy fundiksilla siinä, että ihannoimaansa jumalkuvaa joudutaan ylläpitämään valheellisuudella ja asioiden käsittelyä karttamalla. Siinä fundikset suojelevat jumalaansa tietoisesti valehtelemalla Raamatun "rosoisuudesta", asialla ei olisi merkitystä jos se jäisi vain henkilökohtaiseksi psyykkaamiseksi. Mutta kun tuota lähestymistapaa on pitkälti toistasataa vuotta julkisesti kaupattu susi, susi -huudolla Vt-seurankin taholta ainoaksi keinoksi välttyä ennenaikaiselta kuolemalta siitäkin huolimatta, että noita H-hetkiä on ollut lukuisia ja pian on ollut päällä väliajat.
Minulle tämä jumalusko on jonkinlaista toivon pohjalta nousevaa luottamusta johonkin itseäni korkeampaan, jota kutsun Jumalaksi. En kiellä, etteikö omalla taustallani olisi tähän merkittävää vaikutusta.
Raamatun tosiasiat tunnustavan jumalusko rakentuukin aivan eri pohjalle, jossa esimerkiksi erilaisista näkemyksistä voidaan vakavasti keskustella, eikä eri tavalla ajattelevien tuhoontuominta ole tarpeen.
Siunatuksi lopuksi: Mielestäni todistajuuden fantasiat ylittävät mennen tullen kaiken edelläsanotun ja vielä paljon muuta lisäksi.
Jos uskonnollisia näkemyksiä on ylläpidettävä valehtelemalla jäsenistölle, niin ei siinä liike jumalaansa arvosta sentinkään vertaa. Liikkeen tarkoitusperät ovat hyvin kaukana siitä mitä liike juhlapuheissaan väittää.
Jos Vt-seura olisikin ainoa laatuaan, mutta ei, samaa sarjaa on etenkin USA:ssa siinnyt oikein kiitettävästi. Kotoisen kirkkommekin helmoissa pyörii vastaavaa fundisporukkaa.
Seuraaja kirjoitti:
- Pentateukin kirjoittajat ja kirjaajat tekevät työtään tarkasti, ei ole syytä olettaa heidän "kertoneen omiaan" ja muokanneen tekstiä mielivaltaisesti, en ymmärrä miksi; - nykyinen muotitermi "ajanmukaistaminen" on otettu käyttöön osoittamaan Tanakhin epäluotettavuutta kun tästä ei ole muuta osoittaa kuin arvailuja, muutoin kuin vähentämään Raamatun arvoa Jumalan muuttumattomana sanana.
Vartiotorni on jostakin kumman syystä kategorisesti unohtanut mainita nykyisen Vanhan Testamentin perustuvan keskiajalla vaikuttaneeseen masoreettisen koulukunnan työhön. Ennen masoreettien työtä hepreankielisen Raamatun kopioijat tekivät niin tarkkaa työtä, että kopioivat kaikki kieli- ja kirjoitusvirheetkin. Aivan viime aikoihin asti katoliset ja ortodoksiset käännökset ovat pohjautuneet septuagintaan, mikä jossakin määrin eroaa masoreettisesta tekstistä. Joissakin osissa, kuten Pentateukissa erot ovat vähäisempiä, mutta myöhemmissä kirjoissa ero on jopa kokonaisten lukujen uupuminen. Vanhimmat VT:n kirjojen kopiot ovat Qumranista, mitkä usein yhtenevät septuagintan kanssa. Aloitusta sivuava Raamatullinen kronologiakin eroaa sadoilla vuosilla versioista riippuen. Että semmoisia ongelmia kanonisoitujenkin tekstien kanssa, vaikka aina kanonisoinnin jälkeen kaikki poikkeavat versiot pyrittiin hävittämään. Tutkijoiden työtä tuo tekstien tarkoituksellinen hävittäminen vaikeuttaa melkoisesti, mutta fundamentalisteille se tietysti tarjoaa illuusion täydellisestä muuttumattomuudesta.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä näistä versioista on sitä muuttumatonta Jumalan Hengen inspiroimaa tekstiä. Ortodoksien mielestä se on LXX, koska sitä käytettiin Jeesuksen aikaan ja Uuden Testamentin lainaukset Vanhasta Testamentista ovat peräisin siitä. Miksi Vartiotorni seura on valinnut juuri masoreettisen tekstin ja protestanttisen kaanonin? Toimiko katolinen kirkko Jumalan henkeyttämänä valitessaan kaanonin tai toimiko Luther henkeyttämänä luodessaan uuden kaanonin? Entäpä toimivatko juutalaiset masoreetit henkeyttäminä muokatessaan oman tekstinsä? Jos toimivat, niin miksi?
Seuraaja kirjoitti:- Pentateukin kirjoittajat ja kirjaajat tekevät työtään tarkasti, ei ole syytä olettaa heidän "kertoneen omiaan" ja muokanneen tekstiä mielivaltaisesti, en ymmärrä miksi; - nykyinen muotitermi "ajanmukaistaminen" on otettu käyttöön osoittamaan Tanakhin epäluotettavuutta kun tästä ei ole muuta osoittaa kuin arvailuja, muutoin kuin vähentämään Raamatun arvoa Jumalan muuttumattomana sanana.
Vaikka lähtisi siitä teoreettisesta olettamasta, että kirjallinen kopiointi olisi ollut täysin virheetöntä, niin jäljelle jää se ajanjakso, jolloin ihmisten kehittämät tarinat siirtyivät suusta suuhun, värittyen kaiken aikaa. Jos näkee tarpeen, niin jumalallisuuteen kannatta palata sen jälkeen kun on ensin vaikka selittänyt miksi jumala sepitteli puutaheinää luomisesta, vedenpaisumuksesta, kieltensekoittamisesta ja ylipitkistä elinkaarista.
On aivan varma että myös Deutoroniumin kirjoittaja on lukenut ja tietää että "Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä" ( Genesis 1Mos.2:2-3 / Exodus 2Mos.31:17 ) ja ettei hänen välttämättä tarvitse toistaa tätä itsestäänselvyyttä vaan hän voi Jumalan hengen ohjauksessa muistuttaa Israelia tässä yhteydessä "päästöstä".
Mihin perustat tällaisen varmuuden?
- tämä on selvää myös Hebrealaiskirjeen kirjoittajalle kun hän kirjoittaa:
Hebr.4:4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä seuraavasti: ”Ja Jumala* lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan".
Raamatun arvovallan pönkitys Raamatulla on kehäpäättelyä, jolla vaikka Koraani, Kalevala ja Mormonin kirja voidaan nostaa Raamatun rinnalle samanveroisiksi. Sen ohella todistelu myös kaatuu omaan näppäryyteensä kun lainataan UT:n puolelta henkilöitä, jotka uskoivat luomiseen ja vaikka vedenpaisumukseen, kuten suurimmaksi koskaan eläneeksi tituleerattu Jeesuskin teki.
Varminta Raamatun suhteen on valtava epävarmuus, josta on osoituksena lukematon määrä uskonnollisia tulkintoja, joissa ei kaihdeta epärehellisyyttä.
Markku Meilo kirjoitti:Jos uskonnollisia näkemyksiä on ylläpidettävä valehtelemalla jäsenistölle, niin ei siinä liike jumalaansa arvosta sentinkään vertaa. Liikkeen tarkoitusperät ovat hyvin kaukana siitä mitä liike juhlapuheissaan väittää.
Jos Vt-seura olisikin ainoa laatuaan, mutta ei, samaa sarjaa on etenkin USA:ssa siinnyt oikein kiitettävästi. Kotoisen kirkkommekin helmoissa pyörii vastaavaa fundisporukkaa.
Otin tämän tiivistelmäsi sanoakseni sen, että olet täysin oikeassa. Suomessa tämä systeemi nosti varsinaisesti kirkon puitteissa päätään 1900-luvulla ennen ja jälkeen II maailmansodan Uuspietismin tai tutummin viidesläisyyden puitteissa, oppi-isänään Urho Muroma.
Olen kovin onnellinen vierastaessani tätä suuntausta nuoruudestani asti, mikä luonnollisesti aiheutti närää esim. silloisen seurakuntani papistossa, joka oli viidesläisyyteen hurahtanutta jalat tukevasti irti maasta olevaa. Valitettavasti lisää nousee kaiken aikaa, ei tosin samaa vauhtia kuin jenkkilässä.
Biblia 1776
Ja Jumala sanoi: tulkoon wahvuus (a) wetten waiheelle, eroittamaan wesiä wesistä.
a) " Hebrean jälkeen avaruus."
>><><< Tähti ampuu hurjia määriä vettä avaruuteen
Tiistai 21.6.2011 klo 15.15 Iltasanomat
750 valovuoden päässä Maasta sijaitseva prototähti sylkee navoiltaan eeppisiä määriä vettä avaruuteen, kertoo National Geographic:
Hollantilaisryhmän löydöksen perusteella vastaavat prototähdet voivat toimia eräänlaisina universumin kastelujärjestelminä. Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Astronomy & Astrophysics -julkaisussa.
Prototähti on yhä kehitysvaiheessa oleva tähti, joka pyörii hyvin kovalla nopeudella ja kiinteytyy samalla ympäröivästä valtavasta kaasupilvestä. Kyseinen tähti on nyt vaiheessa, jossa se suihkuttaa navoiltaan ainetta vieläkin hurjemmalla vauhdilla.
- Jos ajattelemme näitä suihkuja jättimäisinä letkuina ja pisaroita luoteina, veden määrä on sata miljoonaa kertaa sen mitä Amazon-joessa virtaa sekunnissa, Leidenin yliopiston tutkija Lars Kristensen sanoo.
- Pisaroiden nopeus on parhaimmillaan 200 000 km/t, joka on 80 kertaa kovempi kuin konekivääristä ammuttujen luotien nopeus, Kristensen vertaa.
Aurinko teki samoin?
Kristensenin ryhmän löytämä tähti on vain 100 000 vuotta vanha ja yhä kaasupilven ympäröimä. Vertailun vuoksi Aurinko syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten.
Löydetty tähti sijaitsee Perseuksen tähdistössä. Löydös tehtiin Euroopan avaruusjärjestö ESA:n infrapunalaitteilla.
Mittaustulosten perusteella tutkijat päättelivät, että vettä muodostuu happi- ja vetyatomeista tähden pinnalla, jossa lämpötila on joitakin tuhansia celsiusasteita. Kun pisarat osuvat navoilta ulospäin suuntautuviin kaasusuihkuihin, joiden lämpötila on noin 100 000 celsiusta, vesi kaasuuntuu. Päästyään viileämmälle alueelle (noin 5000 kertaa Auringon ja Maan väliselle matkalle tähdestä) kaasut jäähtyvät nopeasti, tiivistyvät ja muuttuvat takaisin vedeksi.
Kristensenin mukaan Perseuksessa havaittu vesivaihe on suhteellisen lyhyt ja hän uskoo, että kaikki prototähdet käyvät sen läpi.
- Alamme nyt ymmärtää, että luultavasti kaikki auringonkaltaiset tähdet käyvät nuorina läpi hyvin aktiivisen vaiheen. Tässä vaiheessa ne syytävät ulos paljon ainetta, josta osa on siis vettä. >><><<
- kyllä me osaamme J.A.:n tavoin "siteerata" myös 1776 Bibliaa...
Seuraaja, tuo tekstien sanasta sanaan kopiointi palstalle ei ole kovin mielekäs keskustelutapa, kuten Jaakon äärimmilleen viety esimerkki varmasti osoitti.
Käytä linkkejä, jonka jälkeen/ennen laitat tiivistelmän omasta ajatuksestasi siihen liittyen. Tai referoi muuten mielekkäästi, kuitenkaan lähteitä ei tule tänne kopioida muuta kuin ytimekkäässä lainausmielessä. Copypastekisailut saavat nyt riittää.
(Jos tarvit ohjeistusta miten linkkejä tehdään, ota YV:llä yhteyttä meihin moderaattoreihin.)
