Tuleeko se olemaan haikeaa?

[tosiuskomaton]

VT-seura kohtaa loppunsa ennemmin tai myöhemmin. Kun niin käy, oikeasta elämästä ja tästä maailmasta vieraantunut yhteisö joutuu todelliseen testiin, eikä surullisilta ihmiskohtaloilta voida välttyä. Tapahtuipa vartiotornin tuho nopeasti tai hitaasti, ainakin minä olen siitä sydämeni pohjia myöten iloinen. Mutta miten käy esimerkiksi tämän loistavan palstan? Miten käy kun vihollinen jota rakastaa vihata, katoaa?

Mistä me sitten jutellaan ?

[Markku Meilo]

Mutta miten käy esimerkiksi tämän loistavan palstan?

Täyttyy entisistä jehovantodistajista, jotka ovat ihmeissään tilanteestaan.

[Mag Mell]

Mutta miten käy esimerkiksi tämän loistavan palstan?

No eihän ihmisten historia mihinkään katoa.
Tuleepa vt-seura joskus loppuunsa tai ei, niin eihän se poista sitä tosiasiaa, että on olemassa ko. uskonnon loukkaamia/vammauttamia/lamaannuttamia ihmisiä. Ei pelkkä järjestön (potentiaalinen) kaatuminen ihmeparanna ketään.

[SuurinBabylon]

Mutta miten käy esimerkiksi tämän loistavan palstan? Miten käy kun vihollinen jota rakastaa vihata, katoaa?

Mielestäni nostit esiin hyvän pointin. Jos alkaa elämään ja hengittämään VT-seurasta, ja sen virheistä, on tosiaan vaara jäädä uudestaan tyhjän päälle, jos oletettu VT-seuran hajoaminen tapahtuisi. Tämän takia on tärkeää, että elämässä on muutakin kuin tällä palstalla kirjoittelu. Jotkut jäävät helposti kiinni siihen, että ovat entisiä jehovantodistajia. Siitä tulee heille identiteetti. Silloin ollaan samassa tilanteessa kuin lahkossa.

Moni tälläkin palstalla käyvä kirjoittelee ahkerasti vuoden tai kaksi, ja sitten katoaa maisemista. Vertaistukitoiminta on parhaiten onnistunutta silloin, kun ihminen jatkaa elämäänsä kohti uusia haasteita.

Mutta miten käy esimerkiksi tämän loistavan palstan?

Täyttyy entisistä jehovantodistajista, jotka ovat ihmeissään tilanteestaan.

Mutta aikanaan apua tarvitsevien määrä laskee, kun uutta sukupolvea ei järjestön tuhon seurauksena ole tulossa. Parissakymmenessä vuodessa avun tarvitsijoita ei enää käytännössä olisi.

[tosiuskomaton]

Mutta miten käy esimerkiksi tämän loistavan palstan?

No eihän ihmisten historia mihinkään katoa.
Tuleepa vt-seura joskus loppuunsa tai ei, niin eihän se poista sitä tosiasiaa, että on olemassa ko. uskonnon loukkaamia/vammauttamia/lamaannuttamia ihmisiä. Ei pelkkä järjestön (potentiaalinen) kaatuminen ihmeparanna ketään.

Ei poistakaan, enkä varsinaisesti tarkoittanut että tämänkaltainen foorumi tai tarve sille katoaisi. Mutta keskustelu varmasti muuttuisi luonteeltaan erilaiseksi, ja kirjoittajia tulisi melkoisesti lisää.

Mikäli järjestö hajoaisi äkillisesti, en tiedä pystyisinkö vastustamaan kiusausta harjoittaa hieman "mitäs minä sanoin"-tyyppistä viisastelua esimerkiksi kanssani jt-loppuaikoinani väitelleiden vanhinten kanssa.

[Markku Meilo]

Mutta aikanaan apua tarvitsevien määrä laskee, kun uutta sukupolvea ei järjestön tuhon seurauksena ole tulossa. Parissakymmenessä vuodessa avun tarvitsijoita ei enää käytännössä olisi.

Oletan, ettei jehovantodistajuus tyystin katoa, Vt-seurakin on jakaantumisen tulos ja juuret johtavat Euroopan uskonnollisiin vainoihin. Vt-seura on itsekin ajan saatossa jakaantunut ja jakaantunee jatkossakin. Jonkin sortin ydin tai ytimiä jäänee eloon, näin tällä alalla pakkaa käymään, esimerkiksi valdolaisuus on edelleen elossa.

[SuurinBabylon]

Mutta aikanaan apua tarvitsevien määrä laskee, kun uutta sukupolvea ei järjestön tuhon seurauksena ole tulossa. Parissakymmenessä vuodessa avun tarvitsijoita ei enää käytännössä olisi.

Oletan, ettei jehovantodistajuus tyystin katoa, Vt-seurakin on jakaantumisen tulos ja juuret johtavat Euroopan uskonnollisiin vainoihin. Vt-seura on itsekin ajan saatossa jakaantunut ja jakaantunee jatkossakin. Jonkin sortin ydin tai ytimiä jäänee eloon, näin tällä alalla pakkaa käymään, esimerkiksi valdolaisuus on edelleen elossa.

Jos ja kun Vt-seura hajoaa, jehovantodistajat varmasti karkaavat paheksumiinsa kristikunnan kirkkoihin ja spiristisiin itämaiden uskontoihin. Jonkinlainen mainitsemasi ydinryhmä saattaisi jäädä jäljelle jatkamaan jehovantodistajuutta.

[Markku Meilo]

Jos ja kun Vt-seura hajoaa, jehovantodistajat varmasti karkaavat paheksumiinsa kristikunnan kirkkoihin ja spiristisiin itämaiden uskontoihin.

Tämä onkin jännä aihe, mulle on syntynyt sellainen näppituntuma, että esimerkiksi pohjoismaissa uskonto hylätään huomattavasti useammin täysin kuin USA:ssa. Oletan saman koskevan myös voittopuolisesti katolisia alueita ja perusteena mulla on vuoden 1995 oppimuutoksen aiheuttaman jäsenkadon paikkautuminen huomattavasti nopeammin katolisissa kuin luterilaisissa maissa. Suomessahan jäsenmäärä on edelleen 1995 tasossa.

Jonkinlainen mainitsemasi ydinryhmä saattaisi jäädä jäljelle jatkamaan jehovantodistajuutta.

Oletan tämän tulevan ydinryhmän asustavan pääosin USA:ssa, siellä raamatuntutkijatkin ovat, plus sitten muualla englantia puhuvilla alueilla. Kyseessähän on 1800-luvun uususkonnollinen liike, joka puhkesi kukkaan nimenomaan USA:ssa. Ja vaikka tämä uususkonnollinen liike lepäsi Euroopasta vainoja paenneiden jälkeläisten harteilla, niin millerismi ei kuitenkaan saanut jalansijaa Euroopassa.

[Vieraas]

Mutta miten käy esimerkiksi tämän loistavan palstan? Miten käy kun vihollinen jota rakastaa vihata, katoaa?

Hyviä pointteja tässä tulikin, eipä voi kuin kompata.

Historian osoittama skenaario olisi tosiaan ennemminkin jakautuminen kuin häviäminen maailmankartalta. Organisaatio ei häipyne aivan kertarysäyksellä. "Not with a bang but a whimper", sanoo englantilainen.

Kuten Make totesi, loppua kohti on tuleva suuri ahdistus sille suurelle joukolle joka järjestöstä lähtee. Osa jää uskomaan, vaikka ei juuri olisi mitään uskottavaa (kahdessakin mielessä) jäljellä. Nämä pakon edessä uskostaan luopuneet taitavat tarvita vielä enemmän tukea kuin jo aikaisemmin lähteneet. Mutta kuten sanoit, SB, veikkaan monen myös valitsevan toisen kokonaisedullisen uskontopaketin itseään tukemaan. Jotkut vaan tarvitsevat uskomista, kohteella ei aina ole niin väliä.

Magin pointti on myös hyvä: exän oma historia ei häivy mihinkään. En muuten tiedä onko pelkkään ex-jehovantodistajuuteen kiinni jääneitä todellisuudessa olemassa. Vai ovatko he samanlainen myyttinen ryhmä kuin ne kuuluisat "heikot", joita piti varoa kompastuttamasta? Itse itseni otannaksi ottaen: vaikka paljon kirjoitan, niin kyllä muutakin viiteryhmää ja harrastetta riittää välillä liiaksikin asti.

Onneksi suurimmalla osalla pointti täällä on itsensä ja muiden terapointi, ei niinkään lämpimikseen kirjoittelu, vaikka tuleehan mistä tahansa yhteisöstä myös arvo sinänsä, ihminen kun on kovastikin laumaeläin.

[Vieraas]

Oletan tämän tulevan ydinryhmän asustavan pääosin USA:ssa, siellä raamatuntutkijatkin ovat, plus sitten muualla englantia puhuvilla alueilla. Kyseessähän on 1800-luvun uususkonnollinen liike, joka puhkesi kukkaan nimenomaan USA:ssa.

Tämä on muuten hyvä pointti. Sadoille kielille hyvää uutistaan levittävää organisaatiota ei polkaista puhtaalta pöydältä käyntiin kovin äkkiä. Ainahan voi syntyä myös jotain paikalliskielellä toimivia hartevalaisia. Onhan näitä uskomattoman pieniäkin lahkoja olemassa: http://bit.ly/WQBSAe.

[Markku Meilo]

Sadoille kielille hyvää uutistaan levittävää organisaatiota ei polkaista puhtaalta pöydältä käyntiin kovin äkkiä.

Eikä läheskään yhtä helposti kuin 1800-luvulla, perusteltu tieto ja sen saanti on nykyään suurempi haaste uutta uskontoa värkkäävälle kuin pari vuosisataa sitten.

Ainahan voi syntyä myös jotain paikalliskielellä toimivia hartevalaisia. Onhan näitä uskomattoman pieniäkin lahkoja olemassa: http://bit.ly/WQBSAe.

Paikallisia kuppikuntia on kautta maapallon, sitä tiheämmässä, mitä lähempänä on jonkin sortin viidakko. Eikä aina tarvita kuusimetsääkään kummallisempaa. Mulle nämä meidän uudelleenlämmitetyt perinteet näyttäytyvät lähinnä hiljentymis- ja miettimisharjoituksina, lapsiaan ei tarvitse surmauttaa, eikä kuleksia ovilla vaikka kertomassa kuinka jaloa ja ylistettävää on surmautella omia lapsia ja samalla huomauttaa, että kuulija kuolee pian ennenaikaisesti, ellei kannata ajatusta ihan käytännön pakkoliikkeillä.

[tosiuskomaton]

Jos ja kun Vt-seura hajoaa, jehovantodistajat varmasti karkaavat paheksumiinsa kristikunnan kirkkoihin ja spiristisiin itämaiden uskontoihin.

Tämä onkin jännä aihe, mulle on syntynyt sellainen näppituntuma, että esimerkiksi pohjoismaissa uskonto hylätään huomattavasti useammin täysin kuin USA:ssa. Oletan saman koskevan myös voittopuolisesti katolisia alueita ja perusteena mulla on vuoden 1995 oppimuutoksen aiheuttaman jäsenkadon paikkautuminen huomattavasti nopeammin katolisissa kuin luterilaisissa maissa. Suomessahan jäsenmäärä on edelleen 1995 tasossa.

En ole tutkinut tilastoja (eikä niitä aiheesta ole helposti saatavillakaan), mutta omaan henkilökohtaiseen kokemukseen perustuen epäilen, että ex-jt, joka ei enää usko järjestön oppeihin / järjestöön / jumalaan, ei ole kovinkaan taipuvainen ottamaan vastaan mitään muutakaan avaimet käteen -uskontopakettia. Ihmiset toki ovat yksilöitä, mutta itse olen eronnut jo lähes pari vuotta sitten enkä ole vieläkään avannut raamattua kertaakaan sen jälkeen. Koko ajatus kuvottaa.

[YksinäinenSusi]

... itse olen eronnut jo lähes pari vuotta sitten enkä ole vieläkään avannut raamattua kertaakaan sen jälkeen. Koko ajatus kuvottaa.

Ei minuakaan ole kauheasti haluttanut lukea raamattua, vaikka olen jopa yrittänyt lukea sitä sillä silmällä että saisin huomautella sen v-mäisistä elämänohjeista täällä palstoilla.

Tahtoo nääs olla muutakin tekemistä elämässä, kuin lukea mustaa kirjaa, näkökin on heikentynyt niin että silmiä pakottaa lukeminen, ja kaksia silmälasejalaseja yrittää pitää päässä että jotain näkis.

Ei se sovi nykyaikaan tuo raamattu, lähinnä pelkohan se on, joka ihmisen jt:ksi ajaa - harmagedonin pelko. Pelkohan se on se käyttövoima jt-usootsie-uskonnolla ja ei varmasti kukaan ajattele että tulisi olemaan jotenkin haikeaa päästä hullusta idioottihömpötyksestä eroon.

Kirkolla on jo helvetillä pelottelu jätetty pois, kun se ei enää kansaan uppoa, jossain vaiheessa täytyy harmagedon kuopata, sitten kun se ei enää jehovantodistajiin uppoa.

Täytyy keksiä joku muu pelote, mutta voipi olla että internet aikaan soluttautuneet jehovantodistajat alkavat nostella siinä vaiheessa viimeistänsä, sanoen että " ei jaksa enää, morjensta vaan, mulla onkin treffit - moikka - pitää mennä".

[Vieraas]

Sellainenkin skenaario tuli mieleen, että hallintoelimen uskottavuus voi kärsiä merkittävästi jo yhden jäsenen eroamisesta, mikäli sitä ei peitellä välittömästi valheilla. Ensimmäinen reaktio olisi tietysti hiljentää tyyppi jollain ja toinen demonisoida rankasti. JT-kansan siirtyessä nettiin tieto saattaisi helposti levitä tyyliin Ray Franz x 100. Franzin nimen taisin kuulla vasta pari vuotta eroamisen jälkeen, mutta nyt on järjestö tukevasti netissä ja "luopionappi" lähempänä kuin ikinä. Eronneen hallintoelimen jäsenen ei tarvitsisi enää edes kirjoittaa kirjaa, esim. blogi riittäisi.

Kuinkahan moni suomalainen rivijäsen nykyään tietää kuka oli Raymond Franz?

[Markku Meilo]

En ole tutkinut tilastoja (eikä niitä aiheesta ole helposti saatavillakaan), mutta omaan henkilökohtaiseen kokemukseen perustuen epäilen, että ex-jt, joka ei enää usko järjestön oppeihin / järjestöön / jumalaan, ei ole kovinkaan taipuvainen ottamaan vastaan mitään muutakaan avaimet käteen -uskontopakettia.

Tunnettuihin uskonnollisiin liikkeisiin liittyneitä lienee meillä melko vähän, mutta myös henkilökohtainen usko saa jalansijaa, mitä nyt olen huomioinut.

Ihmiset toki ovat yksilöitä, mutta itse olen eronnut jo lähes pari vuotta sitten enkä ole vieläkään avannut raamattua kertaakaan sen jälkeen. Koko ajatus kuvottaa.

Enemmän minä tutkin Raamattua nyt kuin koskaan jt-aikana, silloinhan tutkittiin Vt-seuran materiaalia, ei Raamattua.