Oltiin hakemassa muksua mun vanhemmilta ja pappa totes että osaapa se jo lukea hyvin. Lapsi sitten innostui näyttämään vanhemmillekkin miten hyvin lukee ja haki Kirjani Raamatun kertomuksista kirjan (mikä järkytys, se ei enää ollukkaan keltanen) ja alkoi lukea "Joonaa ja suurta kalaa" ja mä huomasin että jestas, mähän osaan sen viellä ulkoa vaikka en oo pitäny kirjaa kädessä yli 20 vuoteen!
Täytyy muuten sanoa, että olipa yllättävän kiusallinen tilanne! Oikeastaan aika yllättävää, että se ei ollukaan ihan sama mitä se muksu lukee, vaan oli jotenkin outo olo sen lukuvalinnan takia.
Ja sikälikin toi lapsen kirjavalinta oli outo, että saatiin tässä taas muksulta eilen valistusta aiheesta "ei Jehovaa oo olemassa, jotkut vaan uskoo niin" kun se oli ollu kokouksessa isovanhempien kanssa
Mutta tarina Joonasta ja isosta kalasta on kiva, vaikka Jehovaa ei ookkaan olemassa 