Onko ateismi teismin vastakohta?

[HannaJo]

Uskonto on hallinnan väline ja yksi tehokkaimpia työkaluja on ihmisen seksuaalisuuden hallinta.


Joten tässä suhteessa henkilökohtaisen jumaluskon omaava toimii samalla tavalla kuin sellainen, jolla ei ko. jumaluskoa ole. Yleisen moraalin kannalta katsoen he ovat samalla viivalla.

Niimpä, uskonto on tosiaan vallankäytön välineistä parhaimpia! Paavilla on valtaa melkein kun USAn presidentillä -kenties ei edes melkein, vaan ihan. Sitä vaan on (kumpaakaan paavin tai USAn pressan valtaa) vaikea ymmärtää kun elää suomalaisessa yhteiskunnassa, missä valta ei ole oikein kenelläkään -paitsi lahkoissa!

Lopulta on ihan sama, uskooko ihminen jumalaan vai ei; hartaasti uskontoonsa ja uskontonsa jumalaan uskova voi tehdä ihan pöyristyttäviä asioita yleisen moraalikäsityksen kannalta ja viellä selittää sen uskonnollaan eli kertoa että se oli jumalan tahto.
Ihmistä, joka ei usko jumalaan voi ohjata rakkaus.
JOs Jumala on, hän ei taatusti tarvitse yhdenkään ihmisen palvontaa, eihän täydellinen rakkaus tarvitse tai vaadi ja jos jumalaa ei ole, niin mitäpä väliä silläkään on minun elämäni kannalta?
Jos jumala on, hän taatusti haluaa ihmisten olevan onnellinen ja jos ei ole, voin edelleen elää niin, että olen onnellinen. Ja jos jumala on ja minä olen elänyt täyden ja onnellisen elämän se on jumalalle mieleen uskoin minä jumalaan tai en.
Ja nyt menikin ajatus sivuraiteelle; onko jyrkkä uskonnollinen jumalaan uskominen yksi narsismin muoto? MInun jumalani tekee minusta paremman kun te muut, kun olen lähellä jumalaa, se tekee minusta melkein jumalan! Näinhän narsistit ihmissuhteissakin toimivat; hakeutuvat lähelle The Henkilöitä, jos heillä ei itsellä ole mahdollisuutta The Henkilöksi ja korottavat itseään sillä, kenen kavereita ovat.

Lopulta kuitenkin, ihminen tarvitsee jumalaa, jumala ei tarvitse ihmistä ja Raamatun lausunto siitä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen taitaa olla toisinpäin; ihminen rakentaa jumalakuvansa oman moraalikäsityksensä perusteella. Empä ole tavannut ihmistä, joka itse on suvaitsevainen homoja kohtaan, mutta jonka jumala tuomitsisi homot

[sinner74]

Lopulta kuitenkin, ihminen tarvitsee jumalaa, jumala ei tarvitse ihmistä ja Raamatun lausunto siitä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen taitaa olla toisinpäin; ihminen rakentaa jumalakuvansa oman moraalikäsityksensä perusteella.

Ollaan syvillä vesillä, mutta nuinhan se menee. Jumalaa ei ole olemassa, mutta vaikka olisikin, asian voisi miettiä normi-ihmissuhteiden kannalta: Jos se ei välitä minusta paskan vertaa, miksi itse vaivautuisin?

[theos]

Teismi ja ateismi ovat vastakohtia. Teismi on väite jota ateismi ei ole.
Teisti ajattelee että on olemassa yliluonnollista alkuperää olevia kenties ikuisia persoonallisia olentoja jotka hallitsevat ihmisten kohtaloa.
Ateisti ajattelee, ettei sellaisia ole olemassa.

Agnostikoksi itsensä esittelevä useinmiten olettaa olevansa laajakatseinen muttei uskonnollinen ihminen. Todellisuudessa hän on kaikkein hölmöin ja yksinkertaisin. Uskovaiset uskovat vain omiin jumaluuksiinsa, mutta agnostikko uskoo kaikkien jumaluuksien olemassaolon mahdollisuuteen vaikka ne ovatkin opillisesti toisensa pois sulkevia.

Myös uskonnoton, jota alkuun pidin itsekin hyvänä terminä, on huono. Kuten viisas Jaakko totesi, niin se pitää kuitenkin sisällään edelleen jumaluuksiin uskomisen mahdollisuuden joka ajatus omalta kohdaltani ei toimi lainkaan.

Ateismi ei suinkaan liity missään määrin kvanttifysiikkaan tai mihinkään muuhunkaan nykytieteen tietojen ulkopuoliseen asiaan. Ajatus sellaisesta on absurdi. Luonnontieteelliset uudet löydökset ovat aina osa luonnollista - uusia tieteen löytämiä asioita.

Teismi on tunneperäistä ja yleensä perittyä tietämättömyyteen pohjautuvaa luulemista. Sitä vahvistaa toisten teistin luuleminen. Kyse on siis ihmisen tiedollisesta epävarmuudesta jota toiveet hallitsevat. Ateismi taas pohjautuu puhtaasi tieteelliseen logiikkaan.

Minä olen itse ateisti ja uskallan sanoa, etten usko mihinkään yliluonnolliseen. En jumaluuksiin, en pakkasukkoon, en maahisiin, en hammaskeijuihin, en teräsmieheen enkä spagettihirviöihin. Jos joku esittää minulle vaateen todistaa, ettei sellaisia ole olemassa, pidän tuon vaateen esittäjää lähinnä vähäjärkisenä ihmisenä joka ei kuulu keskustelukumppaneihini.

Toivottavasti kukaan ei tästä omasta rehellisestä käsityksestäni ota itseensä tai pahoita mieltään. Jokainen uskokoon mihin haluaa kunhan ei työnnä sitä 'totuutena' toisille.

[theos]

... tuntuu ihan päättömältä sanoa, että Dalai Lama olisi ateisti

Tarkennuksena vielä tähän avauksen mietteeseen. Ei siinä ole mitään päätöntä. Dalai Lama ei usko maailmaa hallitsevaan persoonalliseen jumaluuteen. Buddhalaisuudessa uskotaan inhimmillisiin, ei yliluonnollisiin voimiin.

[Tony]

Uskovaiset uskovat vain omiin jumaluuksiinsa, mutta agnostikko uskoo kaikkien jumaluuksien olemassaolon mahdollisuuteen vaikka ne ovatkin opillisesti toisensa pois sulkevia.

Mielestäni agnostisismissa ei ole kyse tästä, vaan siitä että kun ei voida varmuudella tietää, niin ei voi varmuudella vetää lopullista johtopäätöstä. Vaikka äkkiä ajateltuna voisikin olla sitä mieltä, että se on sama kuin uskoa kaikkien jumaluuksien olemassaolon mahdollisuuteen, niin ei sitä kyllä ihan näin suoraviivaisesti pysty määrittelemään. Se että ei esitä absoluuttista mielipidettä, ei tarkoita että ottaisi kantaa suuntaan tai toiseen. Tavallisimmin agnostikko lienee henkilö, jota koko kysymys jumaluuksista ei yksinkertaisesti kiinnosta, tai jolle jumaluuksien olettaminen on yhdentekevää. Agnostikko ei siis aktiivisesti usko kaikkien jumaluuksien olemassaolemisen mahdollisuuteen, jolloin tätä väitettä ei mielestäni ole mielekästä esittää - etenkään näin leimallisesti.

Tiedostan toki että asia on esitetty esittämälläsi tavalla muissakin yhteyksissä, mutta omasta mielestäni esitys on turhan yksioikoinen.

Sitten on sekin näkökulma, että vaikka päälinjat ateismille, teismille ja agnostisismille onkin olemassa, niin rajat näiden kesken saattavat olla varsin häilyvät. Ei ehkä ateismin ja teismin välillä, mutta kaikki variaatiot siinä välissä ovat kovin subjektiivisia ja vaikeasti yleistettävissä.

[theos]

Agnostismi ei edes oikeasti ole teismin ja ateismin välissä eikä liity niihin. Niissä on kyse vain siitä uskooko vai eikö usko persoonallisen jumaluuden olemassaoloon.
Sana gnosis esitti muinaisessa kreikkalaisessa filosofiassa väittämän siitä, että on olemassa erityinen TIETO jumaluuksien olemassaolosta. Gnostikot edustivat tuota suuntausta. Kun tuolle väittämälle haluttiin myöhemmin ottaa käyttöön sana, joka vastusti tuon tiedon olemassaoloa, muodostui termi a'gnosis eli gnostilaisten vastakkaista käsitystä edustavat ihmiset - agnostikot.
ELI
Kreikankielisistä sanoista a'gnosis - ei tietoa - kehiteltiin 1860-luvulla termi agnostismi, joka vastusi tuota uskonnollista jumaloppikäsitystä (luoja) tietoon perustuvana ja korosti sitä (keksijänsä biologi Thomas Huxleyn käsityksen mukaisesti), ette mikään olemassa oleva tieto edellytä luojajumaluutta. Hän itse uskoi vahvasti ensimmäiseen vaihtoehtoon. Jumaluuksista ei ollut tietoa mutta evoluutiosta oli. Tuohon aikaan aihe oli Darwinin johdolla kuuma peruna ja keskustelujen kohde.

Agnostismi ei siis edes todellisuudessa ole mikään teismin ja ateismin välimuoto.

[theos]

Uskovaiset uskovat vain omiin jumaluuksiinsa, mutta agnostikko uskoo kaikkien jumaluuksien olemassaolon mahdollisuuteen vaikka ne ovatkin opillisesti toisensa pois sulkevia.

Mielestäni agnostisismissa ei ole kyse tästä, vaan siitä että kun ei voida varmuudella tietää, niin ei voi varmuudella vetää lopullista johtopäätöstä. Vaikka äkkiä ajateltuna voisikin olla sitä mieltä, että se on sama kuin uskoa kaikkien jumaluuksien olemassaolon mahdollisuuteen, niin ei sitä kyllä ihan näin suoraviivaisesti pysty määrittelemään.

No tyydyn siihen että Esko Valtaoja ymmärsi pointin ja oli kanssani samaa mieltä.

[Jaakko Ahvenainen]

Jaha, theos. Minä odotan kvanttifyysikoiden, kuten Serge Harochen ja David J. Winelandin sekä kumppaneittensa "ylösnousemusta". Heidät on jo pantu merkille. Tämä ei ole Valtaojan laji, mutta tulevaisuuden laji siinä, missä Valtaojankin. Kiva kuullla Valtaojan olleen kanssasi samaa mieltä. Minun kanssanihan taas ei voi olla mitään mieltä. Näin keskustelu kanssani osoittautuu mielettömäksi.

[p0ter0]

Teismi ja ateismi ovat vastakohtia. Teismi on väite jota ateismi ei ole.
Teisti ajattelee että on olemassa yliluonnollista alkuperää olevia kenties ikuisia persoonallisia olentoja jotka hallitsevat ihmisten kohtaloa.
Ateisti ajattelee, ettei sellaisia ole olemassa.

Agnostikoksi itsensä esittelevä useinmiten olettaa olevansa laajakatseinen muttei uskonnollinen ihminen. Todellisuudessa hän on kaikkein hölmöin ja yksinkertaisin. Uskovaiset uskovat vain omiin jumaluuksiinsa, mutta agnostikko uskoo kaikkien jumaluuksien olemassaolon mahdollisuuteen vaikka ne ovatkin opillisesti toisensa pois sulkevia.

Myös uskonnoton, jota alkuun pidin itsekin hyvänä terminä, on huono. Kuten viisas Jaakko totesi, niin se pitää kuitenkin sisällään edelleen jumaluuksiin uskomisen mahdollisuuden joka ajatus omalta kohdaltani ei toimi lainkaan.

Ateismi ei suinkaan liity missään määrin kvanttifysiikkaan tai mihinkään muuhunkaan nykytieteen tietojen ulkopuoliseen asiaan. Ajatus sellaisesta on absurdi. Luonnontieteelliset uudet löydökset ovat aina osa luonnollista - uusia tieteen löytämiä asioita.

Teismi on tunneperäistä ja yleensä perittyä tietämättömyyteen pohjautuvaa luulemista. Sitä vahvistaa toisten teistin luuleminen. Kyse on siis ihmisen tiedollisesta epävarmuudesta jota toiveet hallitsevat. Ateismi taas pohjautuu puhtaasi tieteelliseen logiikkaan.

Minä olen itse ateisti ja uskallan sanoa, etten usko mihinkään yliluonnolliseen. En jumaluuksiin, en pakkasukkoon, en maahisiin, en hammaskeijuihin, en teräsmieheen enkä spagettihirviöihin. Jos joku esittää minulle vaateen todistaa, ettei sellaisia ole olemassa, pidän tuon vaateen esittäjää lähinnä vähäjärkisenä ihmisenä joka ei kuulu keskustelukumppaneihini.

Toivottavasti kukaan ei tästä omasta rehellisestä käsityksestäni ota itseensä tai pahoita mieltään. Jokainen uskokoon mihin haluaa kunhan ei työnnä sitä 'totuutena' toisille.

Olen toista mieltä. Agnostismi perustuu puhtaasti tieteelliseen logiikkaan, koska agnostikko ymmärtää, ettei olemattoman tai määrittelemättömän todistaminen olemattomaksi ole tieteellisesti mahdollista. Toisin sanoen, Jumalasta ei ole todisteita tai tietoa. Ilman tietoa ei voi myöskään tehdä loogisia johtopäätöksiä. Aivan sama kuin yrittäisi suorittaa matemaattisen tehtävän ilman lukuarvoja tai deduktiivisen päätelmän ilman premissejä. Tietysti joku voinee olla agnostikko pelkästään sen perusteella, että ei ole milloinkaan tullut ajatelleeksi Jumalan olemassoloa. Agnostikko voi olla uskonsa perustella teisti, mutta nähtävästi yleisemmin kuitenkin uskonsa puutteen vuoksi ateisti. Arkikielessä käsitteiden määrittely vaihtelee valitettavalla tavalla, ettei aina tiedä mistä ihmeestä ihmiset oikein haastavat.

Itseni katson agnostikoksi, minkä perusteella olen myös ateisti. En usko jumaluuksiin tai yliluonnolliseen, vaikka tietoteoreettisesti ei näitä ole mahdollista sulkea täysin poiskaan. Niitä ei ole perusteltua myöskään ottaa huomioon ilman todisteita, mikä on ehkäpä vielä karumpi kohtalo verrattuna olemattomuuden todistamiseen. Jumaluuksien olemassaoloon uskon vakaasti, kuin lentävien lehmienkin; kumpaistenkaan olemassoloa kun ei pysty tieteellisellä menetelmällä eliminoimaan. Mikäli joku kysyy uskontoani, niin yleensä vastaan, että en ole uskonnollinen, koska ateismi tai agnostismi eivät ole uskontoja.

[Jaakko Ahvenainen]

Itseni katson agnostikoksi, minkä perusteella olen myös ateisti.

Hupsis nyt pOtero. Tarkistahannterminologiaasi. Et voi olla samaan aikaan agnostikko ja ateisti. Tämä on loogisesti mahdotonta. On joko niin, että pidät jumaluuksia mahdollisina, mutta ei toteennäytettyinä tai hylkäät jumaluudet tyystin.

Sanot olevasi agnostikko, mutta samalla ateisti. Moinen ei mene minun jakeluuni. Tässä tulee looginen virhe. Kysymys ei ole sekä että, vaan joko tai. Pelkkä ATK-matematiikka totuuslaskelmineen osoittaa tämän, kokeile vaikka, ellet usko.

[Viljo]

Jos joku ei usko jumalan olemassaoloon (on sitä mieltä ettei jumalaa ole) muttei sulje sitä täysin pois koska hänellä ei ole varmaa tietoa siitä, niin eikö tuolloin voitaisi käyttää hänestä molempia nimityksiä? Toki ateismi täytyy tässä tulkita laveasti.

[Kaarmis]

Jos joku ei usko jumalan olemassaoloon (on sitä mieltä ettei jumalaa ole) muttei sulje sitä täysin pois koska hänellä ei ole varmaa tietoa siitä, niin eikö tuolloin voitaisi käyttää hänestä molempia nimityksiä? Toki ateismi täytyy tässä tulkita laveasti.

Juuri näin. Tämän pulman takia olen kutsunut itseäni välillä ateistiksi, välillä agnostikoksi. Jos se ei ole muuten mahdollista, täytyypi sitten vissiin tunnustautua myös jakautuneeksi persoonallisuudeksi?

[Markku Meilo]

Olemme jo samalla tasolla kuin uskovaiset, riitelemässä siitä kenellä on oikeaoppisin termi, siis totuus. Hämmennän lisää: Uusimmassa kirjassaan Kari Enqvist käyttää uskonnottomuus-termiä ja esittää, etteivät uskonnollisuus ja uskonnottomuus ole samalla janalla. Perusteena on se, ettei uskonnollisten kokemusten puute muodosta uskontoa. Hänen mielestään uskonnottomuus ei ole vakaumus eikä vakaumus ole sama kuin identiteetti, jonka osa uskonnottomuus on. (s. 11, 12)

Pari sivua myöhemmin KE viittaa ateisti-sanan negatiiviseen lataukseen ja katsoo ettei ateismissa ole harmaan sävyjä, viitaten samalla Esko Valtaojan vihjanneen olevansa eri mieltä.

Sitten myöhemmin KE katsoo, ettei halua puhua ateismista, vaan suosii netraalimmaksi katsomaansa termiä "uskonnoton", jonka katsoo olevan käsitteenäkin kattavampi.

[Tony]

No tyydyn siihen että Esko Valtaoja ymmärsi pointin ja oli kanssani samaa mieltä.

Valtaojahan pitää muuten itseäänkin agnostikkona.

[p0ter0]

Itseni katson agnostikoksi, minkä perusteella olen myös ateisti.

Hupsis nyt pOtero. Tarkistahannterminologiaasi. Et voi olla samaan aikaan agnostikko ja ateisti. Tämä on loogisesti mahdotonta. On joko niin, että pidät jumaluuksia mahdollisina, mutta ei toteennäytettyinä tai hylkäät jumaluudet tyystin.

Sanot olevasi agnostikko, mutta samalla ateisti. Moinen ei mene minun jakeluuni. Tässä tulee looginen virhe. Kysymys ei ole sekä että, vaan joko tai. Pelkkä ATK-matematiikka totuuslaskelmineen osoittaa tämän, kokeile vaikka, ellet usko.

Agnostisismia ja ateismia on yritetty määritellä monella eri tavoilla, mutta mielestäni johdonmukaisin agnostisismin määritelmä perustuu sen etymologiaan; a-gnosis, ei tietoa. Se on filosofinen oppi, minkä mukaan yliaistillisesta ei voi saada tietoa. Paino siis sanalla tieto.

"Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Agnostisismi

"[ agn-] (taivutus: agnostisismi/a, -lla jne.) (Filosofia) oppi jonka mukaan yliaistillisesta ei voida saada mitään tietoa."

http://suomisanakirja.fi/agnostisismi


Teismi taas on helposti käännettävissä jumaluskoksi, minkä vastakohta on ateismi, jonka voisi hieman kapulakielellä kääntää jumalepäuskoksi tai epä-jumaluskoksi. Teismi ja ateismi ovat samalla tavalla verranollisia, kuin vaikkapa symmetria ja epäsymmetria. Paino tällä kertaa sanalla usko.

Minulla ei siis ole tietoa jumaluuksista, eikä yliaistillisesta voi nähdäkseni saada tietoa, joten olen tämän perustella siis agnostikko. Hyvin pitkälti edellisestä johtuen en usko jumaluuksiin, joten olen ateisti. Joillakin agnostikoilla voi toki olla muita, kuin tietoon liittyviä syitä uskoa.