Elät vain kerran

[ajoulupukisti]

Mietiskelyn uskonnollisessa versiossa saatetaan keskittää mieli kaiken maailman taikasanoihin tai jopa hokea näitä ääneen.

Tätä muuten taitaa osa JT:stakin tehdä. Itse aikoinaan mietiskelin jotain isoa-J:tä ja pikku-J:tä ja itseasiassa siihenhän vartiotorni korporaatio kannustaakin; Lue taikasanoja vartiotorni-lehdestä (ehkä jopa ääneen) ja mietiskele, pyöritä mantraa päässä (tämä on totuus tämä on totuus tämä on totuus tämä on totuus oi kuinka ihanaa totuus on totuus on totuus on totuus tekee bisseä mieli totuus)

Varsin moniin uskontoihin ja filosofioihin kuuluu jonkinmoinen kuolemanmeditaatio. Millä nimellä sitä kukakin kutsuukin, kyse on sen oivaltamisesta, että isommassa mittakaavassa jokainen meistä on suhteellisen vähäpätöinen osa maailmankaikkeutta. Toisinsanoen elävät tietävät, että heidän on kuoltava.

Hyvä huomio. Kun miettii omaa pienuuttaan, sitä kuin sulautuu universumiin... ei olemattomana, vaan hyvin pienenä osana siitä.

Oli itselleni aika iso ahaa elämys, kun tajusi, että ei olekaan osa jotain suurimerkityksistä kosmista Jehova vs. Saatana, hyvä vs. paha eeppistä kamppailua, jossa oli omalla käytöksellään todistettava Suatana valehtelijaksi. Tai menossa johonkin paratiisiin elämään ikuista elämää. Molemmat ed. mainitut mielestäni ovat hieman egoa pullistavia lupauksia: sinä olet niin isomerkityksinen, että maailmankaikkeuden luoja ja hänen arkkivihollisensa ovat erittäin kiinnostuneita sinusta ja palvonnastasi. Samoin ikuinen elämä... mitään niin erikoista ei ole allekirjoittaneessa, että siitä pitäisi mitään jäädä ikuisesti elämään... tai oikeammiin nautiskelemaan (siitähän paratiisissa on kyse, ihmisen omasta henkilökohtaisesta nautiskelusta). Jehovantodistajuudessa mielestäni pidetään normaalia ihmiselämää - vaikka eläisi ihmisarvoisen elämän riittävässä kylläisyydessä ja toimisi eettisesti - lohduttomana ja merkityksettömänä.

Mindfullnesista taisikin joku mainita sen, että ollaan tietoisesti läsnä tässä hetkessä. Jehovantodistajuudessa ollaan tietoisesti läsnä tulemattomassa paratiisissa.

[Vieraas]

Mietiskelyn uskonnollisessa versiossa saatetaan keskittää mieli kaiken maailman taikasanoihin tai jopa hokea näitä ääneen.

Tätä muuten taitaa osa JT:stakin tehdä. Itse aikoinaan mietiskelin jotain isoa-J:tä ja pikku-J:tä ja itseasiassa siihenhän vartiotorni korporaatio kannustaakin; Lue taikasanoja vartiotorni-lehdestä (ehkä jopa ääneen) ja mietiskele, pyöritä mantraa päässä (tämä on totuus tämä on totuus tämä on totuus tämä on totuus oi kuinka ihanaa totuus on totuus on totuus on totuus tekee bisseä mieli totuus)

Vartiotorni-seura halveksii valtakirkkojen muotomenoja, mutta ei ole itsekään niistä vapaa. Muistan joskus miettineeni miksi rukous pitää aina päättää samoihin sanoihin. Eikö se mene perille jos ei muista lähettää sitä "Jeesuksen Kristuksen kautta" ja lausu perään hepreankielistä taikasanaa?

[Kivikko]

Eikö se mene perille jos ei muista lähettää sitä "Jeesuksen Kristuksen kautta" ja lausu perään hepreankielistä taikasanaa?

Vähän lipsuu OT:ksi, mutta SuvereeniHerraJehova on niin iso kiho ettei sille saa puhua suoraan. Tai, ensin puhutaan kuin Hänelle, mutta perään pitää muistuttaa että vaikka on Jumalan hyvä ystävä, ihminen on niin mitätön rääpäle että pitää jutella kuitenkin vähäpätöisemmän Jeesuksen kautta. Jehova jättää sitten vastaamatta, ja ihminen jatkaa tätä rutiiniaan ymmärtämättä että rukouksen perille menolla ei ole mitään todellista merkitystäkään.

Aamenen merkitys on käsittääkseni kuulijoiden tapa ilmaista että ovat samaa mieltä, "olkoon niin"(tai etteivät ole kuunnelleet sanaakaan ja hymähtävät samaan aikaan kuin muutkin koska "niin kuuluu tehdä").

Loppusanat ennen aamenta voivat olla myös vaihtelevuuden tuomiseksi "Rakkaan Poikasi kautta, aamen".

[HannaJo]

Mindfulness (läsnäolo, tarkkaavaisuus) ei ole kaupallinen termi vaan se on otettu suoraan itämaisista filosofioista.

No, tässä se taas nähdään, että sitä kun ajattelee asiat täysin omista lähtökohdista, mikä mulle on se, että mä luen suomenkilelellä, niin asiat näyttäytyy siitä juuri omasta lähtökohdasta.
Mä siis olen törmänny tuohon sanaan maindfulness vasta ehkä 3 vuotta sitten ja aluksi suhtauduin siihen perin ennakkoluuloisesti -kunnes huomasin että kyse oli vaan pyörän nimeämisestä uudestaan.
Jos ehtis pysähtyä miettimään, niin tokihan se sana on ollu englanninkielellä käytössä jo ennen kun siitä on tehty oma metodinsa Ja jos lukis engalnnin kielellä niin juu, pakkohan siihen olis ollu törmätä jo aiemmin

[SuurinBabylon]

Lähden siitä olettamasta, että vakavassa kriisissä kansakuntaa puhuteltaessa voisi jättää taruolennot sivuun ja keskittyä oleelliseen. Mulla tulee saman sarjan tunne pakottamisesta kuin ajatuksesta mormonien suorittamasta vainajan jälkikäteiskostutuksesta.

Taruilla, tai tarinoilla, on ollut ihmiskunnalle tärkeä merkitys kautta aikojen. Eikä vähiten kriisin hetkellä. Tunnettuihin taruihin ja tarinoihin viittaamisella voi olla myös kansakuntaa yhdistävä vaikutus. Tarut muuttuvat vahingollisiksi vasta silloin, kun niitä aletaan pitämään totena.

Niinistön lausauhdus, "Jumalan siunausta", ei jäänyt minua häiritsemään. Ymmärrän sen nykyään eri merkityksessä kuin lahkolaisaikana. Ehkä jopa jonkinlaisena toivon ilmaisuna silloin, kun toivoa ei ole. Uskontoa Niinistö tuskin halusi puheessaan kenellekään pakottaa.