lähteminen jehovan todistajista.

[KN1]

.

[KN1]

.

[sinner74]

Luen säälien tuonkaltaista ideologista asioihin suhtautumista? Olet löytänyt palstalle, jossa lähtemistä tullaan suosittelemaan, vaikka mitä olisi edessä. Ideologinen suhtautuminen asioihin ilmenee siinä, että sinulle todistellaan sitä, että koska opin vuosiluvut ja muu oppi on väärässä, niin poistuminen kannattaa oli vastassa sitten mitä tahansa.

Minulle ei aukene, miten tällä palstalla voisi olla jostain ideologiasta kysymys. Nähdäkseni täällä pyörii paljon ihmisiä, jotka ovat jättäneet lahkon ja todenneet sen omalla kohdallaan hyväksi ratkaisuksi. Eikö omista kokemuksistaan saa kertoa toiselle vastaavantyyppisen ongelmavyyhden kanssa painivalle? Myös sellaisia löytyy, jotka ovat jääneet lahkoon sosiaalisista syistä. En ole havainnut sellaiseen ratkaisuun päätyneiden henkilöiden syyllistämistä ideologisin perustein.

Kun ideologia ja todellisuus kohtaavat, niin todellisuus on väärässä he ajattelevat.

Ketkä "he"?

Palstalaisten ideologinen todellisuus ei hyväksy sitä tosiasiaa, että sukulaissuhteet, työsuhteet, ystävyyssuhteet ja tunneside kuulumisesta johonkin, voi ylittää sen, että ihminen voi sivuuttaa opin puutteet ja aivan hyvällä omallatunnolla kuulua yhteisöön.

Ainakaan minulla ei ole minkäänlaista havaintoa selviönä pitämästäsi "palstalaisten ideologisesta todellisuudesta". Mistä se löytyy? Miksi ei voisi kuulua hyvällä omallatunnolla jehovantodistajien yhteisöön? Jos perse kestää kokouksissa istumisen ja muun kyykyttämisen, niin kuka on moittimassa?

Exien ja myös VT-seuran vihollinen numero yksi on pragmatismi. Käytännöllinen välinpitämmättömyys ideologiasta VT-seuran lopulta kataa, sillä mikään ei lannista himotodistajan mieltä pahemmin, kuin toinen larvaava todistaja.

VT-seuran osalta varmasti pitää paikkansa. Exät näyt käsittävän yhtenäisenä, samalla tavoin ajattelevien organisaationa, mikä ei mielestäni pidä paikkaansa.

[p0ter0]

Eikö Jehovan todistajista lähteminen ole myös mahdollisesti hyvinkin pragmaattinen lähestymistapa ongelmallisena pidettyyn tilanteeseen?

[erasmios36]

Omalta osaltani olen todennut elämän vaikeaksi lähtemisen jälkeen. Kun on lapsesta saakka ollut mukana tietyssä ajatusmaailmassa ja ulkopuolella olevat ihmiset demonisoitu, niin kestää aikansa havaita asioiden todellinen laita. Itse elin myös sitä aikaa, kun mm.koulutusta pidettiin turhana-ja on kyllä jälkeenpäin harmittanut todella paljon. Joten ainakin minulla se on vaikuttanut koko elämään monella eri tavalla ja varmasti vielä pitkään.

[KN1]

.

[KN1]

.

[KN1]

.

[erasmios36]

Niinpä niin. Ymmärtäkööt kukin miten haluaa tuon kirjoitukseni. Onneksi nykyään on kuitenkin ajattelun vapaus.

[Tony]

Sinun tulee pikimmiten korjata todellisuutesi ideologian mukaiseksi ja alkaa kirjoitella elämästäsi hieman toiseen sävyyn, siis siitä kuinka hunajaa on valunut osallesi, kun lahkon jätit.

Minäkin olen muutaman vuoden osallistunut näiden foorumien kirjoitteluun ja lueskeluun. Esityksesi tuntuu siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) erityisen vääristyneeltä. Lahkon jättämisestähän on usein tarjolla aika tavalla paskaa erinäisissä muodoissa. Ihmettelen todella jos tämä on jollekin jonkinlainen yllätys.

[HannaJo]

Eikö Jehovan todistajista lähteminen ole myös mahdollisesti hyvinkin pragmaattinen lähestymistapa ongelmallisena pidettyyn tilanteeseen?

Näin on.

Tällä palstalla meil.......t pitävät ratkaisua ainoana vaihtoehtona, joka tekee siitä ideologisen suhtautumisen yksilön ongelmiin jehovantodistajissa.

Mä nukuin viimeyönä kovin vähän ja oon tänään shoppaillu kokopäivän, joten lienee ymmärrettävää, että mä en nyt ymmärrä mistä tässä puhutaan.
Eikö pragmaattinen lähestymistapa yleensä ole ainoa keino muuttaa konkreettisesti asioita ja korjata niitä? Henkilökohtaisella tasolla siis yhteisöstä lähteminen lienee usein se ainoa mahdollinen tapa pelastaa itsensä ja ratkaista omat ongelmansa.
JOs joku yhteisö tai henkilö aiheuttaa minulle ongelmia, minä ymmärrän, etten voi muuttaa muita kuin itseäni. JOten minun pitää valita; pystynkö muutammalla omaa käytöstäni ja suhtautumistani sietämään tuon toisen tavan ajatella/toimia, vai suojelenko itseäni ottamalla etäisyyttä.
Jos en voi sietää todistajien tapaa ajatella ja se aiheuttaa minulle ongelmia, lienee selvää, että tarvitaan käytännöllinen ratkaisu; minä pelastan itseni ottamalla etäisyyttä. Muut saavat sitten tehdä omat valintansa -ihan samoin kuin minä.
Ei siinä ole mitään ideologista, vaan se on todellisuuden hyväksymistä, että ainoa jota oikeasti voimme muuttaa on minä itse. Muille voimme kyllä kertoa ja perustella valintamme, mutta turha odottaa, että heidän mielipiteensä muutuisi siitä yhtään mihinkään.
"Suotakoon minulle tyyneyttä hyväksyä ihmiset joita en voi muuttaa, rohkeuttaa muutta se yksi jota voin voin ja viisautta ymmärtää että se olen minä itse"

[theos]

vaikein asia on se,että tuntee paljon väkeä.ei ole helppo lähteä,mutta jos ei usko,niin täytyy vaan lähteä.kyllä uusia kavereita voi saada nopeastikkin.turhaa niistä on kirjoittaa pahaa,kun on lähtenyt.

Luen säälien tuonkaltaista ideologista asioihin suhtautumista. Olet löytänyt palstalle, jossa lähtemistä tullaan suosittelemaan, vaikka mitä olisi edessä. Ideologinen suhtautuminen asioihin ilmenee siinä, että sinulle todistellaan sitä, että koska opin vuosiluvut ja muu oppi on väärässä, niin poistuminen kannattaa oli vastassa sitten mitä tahansa.

Kun ideologia ja todellisuus kohtaavat, niin todellisuus on väärässä he ajattelevat.

Palstalaisten ideologinen todellisuus ei hyväksy sitä tosiasiaa, että sukulaissuhteet, työsuhteet, ystävyyssuhteet ja tunneside kuulumisesta johonkin, voi ylittää sen, että ihminen voi sivuuttaa opin puutteet ja aivan hyvällä omallatunnolla kuulua yhteisöön.

Pragmaattinen lähestymistapa on tällä palstalla ja aikaisemmilla keskustelupalstoilla ollut myrkkyä. Pahimmillaan idologinen suhtautumistapa on ollut tämänkaltaista

>>jokainen joka ei eroa jehovantodistajista on osallinen jehovantodistajien pediofiiliongelmaan<<

Tie helvettiin, on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Olen itse lukenut palstalta h20, jossa varsin tunnetut ex nimimerkit tarjoilivat jt-ongelman ratkaisuksi keskitysleiriä (Achan Beroean) ja riviin saunan taakse armeija-asiassa (pehmoluopio) Ongelma ei ollut näissä ratkaisun tarjoajissa, vaan siinä, ettei ratkaisumallit tuottaneet tässä ex yhteisössä soraääniä.

Ideologinen suhtautumien asioihin on osa jehovantodistajuutta. Ex todistajuus ei ole ääripää jehovantodistajuudelle, vaan toimintamalli, joka on jt-ideologian mukainen. Joko olet tai et ole täysillä jt, näinhän meille kokouksissa paasataan. Olen nimennyt tuon exien rinnakkaisajattelun mei....suudeksi sana, jonka palstan ideologinen ylläpito on kieltänyt.

Exien ja myös VT-seuran vihollinen numero yksi on pragmatismi. Käytännöllinen välinpitämmättömyys ideologiasta VT-seuran lopulta kataa, sillä mikään ei lannista himotodistajan mieltä pahemmin, kuin toinen larvaava todistaja.

Näen jostain syystä asian niin, että edustat itse samanlaista ideologista äärisuhtautumista.
Kiellät enemmistön erottamiseen tai eroamiseen liittyvät kokemukset vaikka itselläsi ei siitä ole käytännön kokemusta. Vaihtoehdoksi tarjoat omasta mielestäsi kaikille toimivaa vaihtoehtoa, mutta todellisuudessa esimerkiksi itseni kohdalla tuollainen malli ei olisi toiminut lainkaan. Toki ajat ovat lahkonkin sisällä muuttuneet, mutta kuulemani mukaan edelleenkään tuo ei onnistuisi missä seurakunnassa tahansa.
En myöskään oman kokemukseni pohjalta ole samaa mieltä viimeisestä lauseestasi. *Larvaajia' (jos ymmärrämme sanan samalla lailla) on ollut aina, eikä heidän asenteellaan lahkon toimintaan ole ollut muuta merkitystä kuin että heidät on aina leimattu reppanoiksi joista supistaan takanapäin.

Kysymys: miksi nuoren, jolla on koko elämä edessään, pitäisi pilata se roikkumalla sairaassa lahkossa esittämällä ulkokultaista teatteria sen sijaan, että eläisi avointa ja rehellistä elämää?
Millaisessa ympäristössä ihminen helpommin sairastuu henkisesti - ahdistavassa lahkolaiskaksoiselämässä vai omaa tahtoa toteuttavassa ympäristössä?

[KN1]

.

[Voimantorni]

Vuosia sitten huomasin, että oli selkeä tyyppi exiä, jotka vaalivat puhdasoppisuutta jehovantodistajuudessa.

Ne meistä jotka lähtivät siksi, etteivät enää voineet vetää kulissia ja esittää muille uskovansa tuohon Ainoaan Oikeaan oppi-dogmaan, ovat siis mielestäsi niitä jotka "vaalivat puhdasoppisuutta jehovantodistajuudessa"? No, ehkä me sitten aikanamme uskoimme tuohon Oppiin jotenkin enemmän kuin te? Olimme enemmän tosissamme sen kanssa kuin te?

Olet varmasti tietoinen siitä, että yhdellekään Jehovan todistajalle jehovantodistajuutta ei esitetä ehdollisena vaihtoehtona. Se on joko-tai -tyyppinen valinta, ja se on sitä siitäkin huolimatta että yksittäisen todistajan 24-7 -valvonta ei voisikaan koskaan olla todellisuutta. Todistajien yksityisyydestä huolimatta järjestö kuitenkin vaatii tiettyjä asioita jäseniltään, ja vastaavasti myös syyllistää heidät tietyistä asioista. Lisäksi on tämä "käräytyssääntö", jonka mukaan se lahkolainen, joka pidättyy kertomasta vanhimmille toverinsa todistetusta synnistä, on itse osallinen tuohon syntiin.

Itse ymmärrän kyllä sen, että joku Jt-oppiin uskomaton ihminen voi päättää pysytellä järjestön kirjoilla tässä uskonnossa kavereidensa, läheistensä, sukulaistensa vuoksi. Ettei menettäisi heitä. Mutta olen tainnut jossain aiemminkin todeta sen mitä on vaikeampi ymmärtää: että joku asiaan uskomaton esittää kunnollista Jehovan todistajaa käyden säännöllisesti kokouksissa, kentällä ja pitäen puheita.

[KN1]

.