Parasta / pahinta erottamisessa?

[SuurinBabylon]

Joutuessaan (vai pitäisikö sanoa päästessään) ulos Jehovan rakkaudellisestä järjestöstä, on ihminen aivan uudenlaisessa tilanteessa. Moni kokee tilanteen hankalana, mutta harva kuitenkaan haikailee takaisin järjestöön.

Ajattelinkin tehdä gallupia, ja kysyä, mikä on ollut järjestön jättämisessä a) pahinta b) parasta?

[Mievaan]

Ajattelin vastata, vaikka vielä roikun nimellisesti järjestössä. Parasta edottomasti vapaus siitä kaikesta ja vapaus päättää omista asioista. Ymmärtää mitä oikea rakkaus ja ystävyys tarkoittaa. Ahdistus ja pahaolo on kadonnut. On vastuussa vain ja ainostaan itselle, ei vanhimmille, järjestölle tai jehovalle. Ei tarvitse välittää kyttääjistä eikä juoruista.
Pahinta on karttaminen. Se julminta, mitä seura on keksinyt. Siitä rakkaus on kaukana. Pahimmassa tapauksessa se voi olla osasyynä itsemurhaan.

[Lothar II]

a) monien ystävyyssuhteiden menetys
b) ei ole tarvinnut olla joka kiesuksen kokousipäivinä rättisulkeisissa. Eikä ministerinsalkun kanssa hortoilla rappukäytävissä.

Paluuta ei ole käynyt pienesmieles.

[avartunut]

Nyt kyllä Lothar vei jalat suustani, vai miten se menikään? Eli A) Minulle jäi muutama hyvä ystävä järjestöön. Satunnaisesti pidän heihin yhteyttä, mutta Se Todellinen Ystävyys on mennyt. B) Ne kokoukset ja kenttäilyt. Joskus torstai-iltaisin duunipäivän ja kaiken härdellin jälkeen mietin, että nyt sitten entisen mukaan salille hymyilemään ja kuuntelemaan saman toistoa 2 tuntia.. Ei kiitos.

[Mir]

Joutuessaan (vai pitäisikö sanoa päästessään) ulos Jehovan rakkaudellisestä järjestöstä, on ihminen aivan uudenlaisessa tilanteessa. Moni kokee tilanteen hankalana, mutta harva kuitenkaan haikailee takaisin järjestöön.

Ajattelinkin tehdä gallupia, ja kysyä, mikä on ollut järjestön jättämisessä a) pahinta b) parasta?

En ole koskaan ollut pulahdusasteella, mutta vastaan siitä huolimatta, kerran näin herkullinen syötti tarjottiin.

a)

Vuosia minua vainosi asia, että teenköhän nyt oikein. Ajattelin, että entä jos järjestöllä sittenkin oli totuus, jonka vain lakaisin maton alle saaden kärsiä. Verikysymys omalla kohdallani meni kaikkein eniten veriin.

b) Hyviä puolia on niin paljon, etten jaksa edes alkaa listaamaan niitä. Yritän olla huomaavainen. Lyhyitä ja ytimekkäitä kirjoituksia on myös kanssaluopioden mukavampi lukea

Kaikkein parasta oli omalla kohdallani se, ettei tarvinnut enää tasapainoilla kahden maailman välillä. Siellä totuuspuolella oli pidemmän päälle todella raskasta näytellä ja pitää korttitaloa kasassa.

[SisarHento]

Vuosia minua vainosi asia, että teenköhän nyt oikein. Ajattelin, että entä jos järjestöllä sittenkin oli totuus, jonka vain lakaisin maton alle saaden kärsiä. Verikysymys omalla kohdallani meni kaikkein eniten veriin.

Joskus toistakymmentä vuotta sitten tuli tv:stä dokumentti, joka kertoi entisistä mormooneista.Siinä eräskin mies mietti aivan samoin kuin sinä, että jospa niillä on sittenkin totuus. Arvelisin, että samoin ajattelevat myös esimerkiksi entiset lestadiolaiset ym. jotka toitottavat, että vain heidän yhteydessään on se ainut ja oikea totuus.

[Bergerac]

Tm Seuran säännöt voivat myös tarjoilla vaihtoehtoja, mikäli vilpitön Jehovan Todistaja hoksaa niitä hyödyntää.

1. Mikäli viisaat veli vanhimmat hyväksyvät niin voi ottaa avioeron.
2. Avioeron jälkeen voi seurustella ja mennä avioliittoon saatanan vallassa olevan maailmallisen kanssa.
3. Tästä seuraa automaaginen monotus veli viisainten vanhimmien osalta.
4. Ko entinen todistaja käy salilla aikaa x ja häntä kohdellaan kuin oksennuskuppia. <-Seuran säännöt
5. Kunnes veli viisaat vanhimmat toteavat että rangaistusaika on päättynyt ja otetaaan takaisin.
6. Ko entinen todistaja onkin sitten jälleen todistaja ja saa ystävät takaisin sekä kenties onnitteluja salilla.

7. Vilpitön Jehovan Todistaja voi tarkoituksella kuvainnollisen lahkon sääntöjen puitteissa tehdä edellä mainitut ; ja oltuaan sylkykuppina aikaa x niin kaikki onkin taas OK.

Kätevää eikö totta

[Mir]

Vuosia minua vainosi asia, että teenköhän nyt oikein. Ajattelin, että entä jos järjestöllä sittenkin oli totuus, jonka vain lakaisin maton alle saaden kärsiä. Verikysymys omalla kohdallani meni kaikkein eniten veriin.

Joskus toistakymmentä vuotta sitten tuli tv:stä dokumentti, joka kertoi entisistä mormooneista.Siinä eräskin mies mietti aivan samoin kuin sinä, että jospa niillä on sittenkin totuus. Arvelisin, että samoin ajattelevat myös esimerkiksi entiset lestadiolaiset ym. jotka toitottavat, että vain heidän yhteydessään on se ainut ja oikea totuus.

Vaikka lahkosta lähtisi ovet paukkuen ja suoranainen p:n maku suussa, niin varmasti siitäkin huolimatta valtaosalle eronneista jää niitä entä jos -ajatuksia. Eikä ihme, jos vuosikaudet on iskostunut päähän propagandaa ainoasta oikeasta totuudesta. Lahkot ohjelmoivat ihmiset uskomaan vain heidän totuuteensa.

[loikkarisusi]

Erosin itse. Pahinta oli ehdottomasti pettymyksen tuottaminen vanhemmalleni, jonka halusin olevan onnellinen. Jälkeenpäin olen usein ajatellut, että olisi silti pitänyt erota jo paljon aiemmin - reaktio ei ainakaan näin kaukaa katsottuna ollut lainkaan niin paha kuin olisi voinut kuvitella.

Hyviä puolia onkin sitten valtavasti. Nimimerkki Mievaan listasikin jo tärkeimmät:

--Parasta edottomasti vapaus siitä kaikesta ja vapaus päättää omista asioista. Ymmärtää mitä oikea rakkaus ja ystävyys tarkoittaa. Ahdistus ja pahaolo on kadonnut. On vastuussa vain ja ainostaan itselle, ei vanhimmille, järjestölle tai jehovalle.

On ihanaa, kun ei tarvitse enää olla suljettuna todistajuuden "hyvän ihmisen" määritelmän ahtaaseen laatikkoon. Voi olla avoimesti suvaitsevainen ja kertoa todelliset mielipiteensä, eikä tarvitse teeskennellä mitään, mitä ei ole (minua esimerkiksi ahdisti aina, jos oli vaikka vain omalla vaitiolollaan myötäiltävä kielteistä puhetta seksuaalivähemmistöistä, "maailmallisista" ja muista uskonnoista). Saa näyttää miltä huvittaa, kokeilla erilaisia tyylejä, osallistua avoimesti moniin aiemmin kiellettyihin tapahtumiin ja juhliin, pitää ristikoruja. Kukaan ei ole mittailemassa hameenhelman pituutta tai etsimässä merkkejä "flirtistä" kun keskustelee jonkun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa...onhan näitä.

Ja totta kai on ihan mahtavaa, ettei tarvitse rampata vastenmielisissä hengellisissä toimissa! Niitä olen vihannut pikkulapsesta asti. Puisevien puheiden valmistaminen ja esittäminen, vaikken edes uskonut mitä muille opetin, oli varmasti kamalinta. Tosin kyhäsin nekin lopulta vartissa enkä harjoitellut kertaakaan (palautteeksi tietenkin sain kiittäviä "näkyy kyllä, että olet harjoitellut paljon!" -kommentteja).

[Pehmoluopio]

Ajattelinkin tehdä gallupia, ja kysyä, mikä on ollut järjestön jättämisessä a) pahinta b) parasta?

a) menetin duunit ja kuviot noin muutenkin
b) vasta järjestöstä lähtemisen jälkeen on ollut ylipäätään mahkuja totuuden etsimiselle

[Tony]

Ketjussa onkin jo lueteltu lukuisia hyviä puolia, joita eroaminen toi elämään. Lyhyesti todettuna eroaminen mahdollistaa elämisen sanan varsinaisessa merkityksessä. Pehmoluopion allekirjoitus tiivistää omalla tavallaan asian erinomaisesti. Miljoonat Jehovan todistajat eivät elä(neet) koskaan.

Pahinta erottamisessa -osioon minulla ei ole juurikaan kirjattavaa. On tietysti valitettavaa ja turhauttavaa että joidenkin ihmisten suhtautuminen myötäilee Vt-seuran sääntöjä, mutta se on kohdallani pieni hinta vapauden rinnalla.

[Veli-Hopea]

Parasta: Alistuminen vt-seuralle,vanhimmille ja muille paremman luokan *jyrääjäveljille ja sisarille loppuu kuin seinään. Käytännössä voi rumasti jopa käskeä painua vittuun, jos sanovat jotakin loukkaavaa tai yrittävät kontrolloida tekemisiä.


Pahinta : Täysin turha ja vääristynyt kuva eroavasta/erotetusta, missä tämä mustamaalataan jopa raamattua siteeraten sellaiseksi, mitä ei todellisuudessa edes ole. Lisäksi osakseen saa halveksuntaa, ilkeitä katseita, karttamista ja liikkeelle saattaa lähteä mitä ilkeimpiä juoruja, mitkä eivät vähimmässäkään pidä paikkaansa.

Ns. Demonisointi..

Esimerkki:

(1. Korinttilaisille 5:11-13) 11 Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.

-Kuka teistä on haureellinen,ahne, epäjumalanpalvelija,herjaaja ,juoppo tai kiristäjä?
Minä en ainakaan ole näistä mitään ja jos olisin, en olisi sitä yhdessäkään yhtään enempää kuin kukaan muukaan mukana oleva todistaja, eikä kukaan sellaiseksi muutu vain sen perusteella, että ei enään usko vt-seuran edustavan totuutta.

*Jyrääjä= Veli tai sisar, joka paremman luokan ihmisenä kommentoi, kritisoi ja nuhtelee joka asiasta.(Melkeinpä jopa siitä, että on kravatti liian löysällä) [Jyrääjät, joilla asenne on niin voimakas, ettei auta kuin kiristää silmukkaa kaulan ympärillä, eikä ole munaa antaa loukkaaviinkaan kommendaareihin äksyä palautetta]

[Kaarmis]

(1. Korinttilaisille 5:11-13) 11 Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.

Sen lisäksi, että harvaa meistä on lueteltu tuossa listassa, ketään meitä ei enää "kutsuta veljeksi" (huom preesens!), joten kohtaa ei pitäisi pystyä käyttämään meistä!

[Veli-Hopea]

(1. Korinttilaisille 5:11-13) 11 Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.

Sen lisäksi, että harvaa meistä on lueteltu tuossa listassa, ketään meitä ei enää "kutsuta veljeksi" (huom preesens!), joten kohtaa ei pitäisi pystyä käyttämään meistä!

No näinhän se on. Lisäksi, jos joku tuollainen edeltämainittu on,sellaista tulee välteltyä ihan luonnostaankin. Siksipä kai Pave tuon kirjoittikin, kun sellaiset tyypit oli "vastenmielisiä".


En ainakaan itse pidä kaveripiirissä ahneita ja huorahtavia herjaaja-kiristäjä-juoppoja, mutta en minä siihen raamattua tarvi.



Lisäys : Mitä tuohon jakeeseen tulee, niin eihän tuossa ohjeessa ole mitään sen taivaallisempaa taikaa taikka tähtipölyä. Ihan peruskauraa ja perusohje. Pave oli fiksu mies ja päätti kirjeessään tuollaisesta mainita, kun oli sitä mieltä, ettei tuollaisten kanssa tulisi olla. Tuskimpa tuossa sen kummemmasta on kyse ja se oli kirjoitettu sen aikalaisille, eikä mikään taika-ohje tänne tulevaisuuteen. (IMO)