Mitä jäi käteen?

[Tony]

Valtaosa meistä on ollut Jehovan todistaja hyvin pitkään. Useat kymmeniä vuosia. Koska me aina jossain määrin olemme menneisyytemme summa, niin miten koette, millä tavalla elämänne Jehovan todistajina on vaikuttanut siihen, mitä te olette tänään?

Itselle kolme päällimmäisenä mieleen tulevaa asiaa ovat

1. Kriittisyys. Jehovantodistajuus oli sen luokan kokonaisuus, että kun siitä pääsi eroon, niin ihan helposti ei enää niele erinäisiä asioita pureksimatta.

2. Subjektiivisuuden ymmärtäminen. Sitä kun on joskus ollut jyrkästi jotain mieltä, ja kuvitellut tietävänsä suunnilleen kaikesta kaiken, ja sittemmin havahtunut siitä, pystyy hahmottamaan vastaavia totuuksia julistavien mielenmaailmaa. Pystyy siis ymmärtämään kuinka syvällä ihminen voi omassa subjektiivisuudessaan olla, ja että omia käsityksiä todellisuudesta voi pitää totuutena, vaikka ne poikkeaisivat siitä merkittävästikin.

3. Ihmismielen ja pelon voiman ymmärtäminen. Ihmismieli on jossain määrin kuin avoin kirja. Jos olosuhteet ovat otolliset, sitä voi muokata hyvin radikaalisti. Ihminen voidaan saada uskomaan miltei mihin vain. Näistä uskomuksista myös tulee ihmismielen vaikutuksesta henkilölle täysin todellisia, riippumatta siitä kuinka vähän niissä on - tai ollenkaan - todellisuuspohjaa.

Ihminen voidaan esimerkiksi saada pelkäämään henkimaailman voimia ja näkemään niiden vaikutuksia kaikkialla. Ihminen voidaan saada pelkäämään demoneita niin voimakkaasti, että joutuu ympärivuorokautiseen hoitoon. Tämä kaikki pelkästään sen ansiosta, että ihmismieleen on istutettu ajatus jostain, jota ei edes ole (todistetusti) olemassa. Ihminen voidaan saada pelkäämään mitä tahansa muutakin irrationaalista asiaa tai objektia.

[Kaarmis]

Lähes kaikki ystäväni ovat ex-jehovantodistajia, joten voisi päätellä, että koko elämäni on rakentunut jollain tapaa sen ympärille.

[p0ter0]

Uskon olevani melko kriittinen, jokseenkin ymmärtäväni subjektiivista mielenmaailmaa, sekä ihmismieltä ja pelon voimaa, mutta minulla ei ole aavistustakaan kuinka paljon se juontaa jehovantodistajuuteen liittyvästä taustastani. Voihan olla, että edellisiin ominaisuuksiin taipuvaiset ihmiset ovat alttiimpia luopumaan jehovantodistajuudesta.

Oikeastaan ainoa mieleeni tuleva varma asia on, että olipa kokemus.

[SuurinBabylon]

Ainakin jehovantodistajuus on opettanut sosiaalisen paineen ja yhteisöllisyyden voiman niin hyvässä kuin pahassakin.

[Pehmoluopio]

1. Kriittisyys. Jehovantodistajuus oli sen luokan kokonaisuus, että kun siitä pääsi eroon, niin ihan helposti ei enää niele erinäisiä asioita pureksimatta.

Tämä ilmenee minulla yhteiskuntakriittisyytenä, mutta ei pelkkänä polaarisuutena niin, että koska yhteiskunta on niin kuin uskonlahko, kaikki sitä kritisoivat ovat hyviksiä, vaan kritisoin myös kritisoijia, mikä tekee minusta aika hankalan individualistin. Samalla tavoin en ex-JT:nä ajattele myöskään, että koska JT = väärin, luopio = oikeassa. Minusta ei myöskään saa enää raamattufundamentalistia, eikä ilmoitususkonnon jäsentä. Minä en myöskään pidä ateismin ehdottomuudesta.

2. Subjektiivisuuden ymmärtäminen. Sitä kun on joskus ollut jyrkästi jotain mieltä, ja kuvitellut tietävänsä suunnilleen kaikesta kaiken, ja sittemmin havahtunut siitä, pystyy hahmottamaan vastaavia totuuksia julistavien mielenmaailmaa. Pystyy siis ymmärtämään kuinka syvällä ihminen voi omassa subjektiivisuudessaan olla, ja että omia käsityksiä todellisuudesta voi pitää totuutena, vaikka ne poikkeaisivat siitä merkittävästikin.

Niin, minulle itse asiassa fundamentalistien ajatusmaailma on aivan itsestään selvä. Vaikea on itse päästä pois oikeassaolemisen tarpeesta.

3. Ihmismielen ja pelon voiman ymmärtäminen. Ihmismieli on jossain määrin kuin avoin kirja. Jos olosuhteet ovat otolliset, sitä voi muokata hyvin radikaalisti. Ihminen voidaan saada uskomaan miltei mihin vain. Näistä uskomuksista myös tulee ihmismielen vaikutuksesta henkilölle täysin todellisia, riippumatta siitä kuinka vähän niissä on - tai ollenkaan - todellisuuspohjaa

Kaikki ilmoitususkonnot pohjautuvat pelkoon. Tämä valtio pohjautuu pelkoon. Työnteko pohjautuu pelkoon. Masennus johtuu pelosta. Parisuhteessa ollaan pelossa. Fear makes the world go round.

Chickenshit conformist like you parents

So eager to please
Peer pressure decrees
So eager to please
Peer pressure decrees

Make the same old mistakes
Again and again,
Chickenshit conformist
Like your parent


Walk tall, act small
Only as tough as gang approval
Unity is bullshit
When it's under someone's fat boot
Where's the common cause
Too many factions
Safely sulk in their shells
Agree with us on everything
Or we won't help with anythng
That kind of attitude
Just makes a split grow wider
Guess who's laughing while the world explodes
When we're all crybabies
Who fight best among ouselves

[sinner74]

1. Kriittisyys.
2. Subjektiivisuuden ymmärtäminen.
3. Ihmismielen ja pelon voiman ymmärtäminen.

Hyviä "läksiäislahjoja" olet bongannut, jotain tuollaista minullakin tulee mieleen. Voimakkaana on jäänyt elämään tunne, että enpä taida enää kailotella kylillä totuutena yhtään mitään asiaa. Vaikka perusteluita olisi enemmänkin, kuin tällä kyseisellä Totuudella.

Minullakin tulee mieleen, että ehkä minussa on ollut lähtökohtaisesti hieman taipumusta pohtia (muunmuassa nuita mainittuja) asioita, ja yhteentörmäys Firman kanssa on ollut ikään kuin väistämätön? Mene ja tiedä.

Kyllä kai tämä elämä yleensäkin koittaa opettaa koko ajan, ja koulutus on vielä pahasti kesken. Ehkä sitä "valmistuu" ennen lopullista oikaisua?

[Veli-Hopea]

1. Kriittisyys. Jehovantodistajuus oli sen luokan kokonaisuus, että kun siitä pääsi eroon, niin ihan helposti ei enää niele erinäisiä asioita pureksimatta.

Joo ainakin itse olen huomannut että elämässä ihan muutkin asiat ja väitteet uskaltaa kyseenalaistaa.
Töissäkin uskaltaa pistää hanttiin jos joku mölisee ihan humpuukia ilman minkäänlaisia perusteita koneiden toiminnasta ym.. no.. mistä vaan. Tosin tämä ei jäänyt käteen todistaja ajalta, vaan irtaantumisvaiheiden seurauksena. Elämästä tuntuu löytyvän yllättävän paljon asioita ja väitteitä, mitkä on vedetty kanin hatusta.

3. Ihmismielen ja pelon voiman ymmärtäminen. Ihmismieli on jossain määrin kuin avoin kirja. Jos olosuhteet ovat otolliset, sitä voi muokata hyvin radikaalisti. Ihminen voidaan saada uskomaan miltei mihin vain. Näistä uskomuksista myös tulee ihmismielen vaikutuksesta henkilölle täysin todellisia, riippumatta siitä kuinka vähän niissä on - tai ollenkaan - todellisuuspohjaa.

Totta. Varsinkin nyt huomaa minkälaisessa otteessa todistajat ovat. Hyvin sokeaa uskoa ja vallan yksinkertaista sellaista.

2. Subjektiivisuuden ymmärtäminen. Sitä kun on joskus ollut jyrkästi jotain mieltä, ja kuvitellut tietävänsä

On tämä hieman sellainen juttu, että sitä on raamatun suhteen ollut todistaja aikana aikamoinen keltanokka. Kyllä minä tiesin kaiken, mutta vain sen mitä seura saneli. Sitä mitä raamatussa sanotaan, en tiennyt ollenkaan. Voin kertoa, että joudun häpeämään tietämättömyyttäni ja sitä, mitä kaikkea sitä onkaan ihmisille faktana julistanut.

Omalla kohdallani eniten tuntui jäävän käteen irtautumisen aikana, ei niinkään todistaja ajalta.Siltä ajalta kun en osaa nimetä yhtäkään positiivista asiaa.. en ainakaan mitään sellaista, jota ei olisi ollut olemassa myös ei-todistaja lapsena.

[Kaarmis]

Avioliitossa jäi pitkälti käteen, sen jälkeen on ollutkin parempi jako. Akkaparilla on joskus myös tullut mentyä tämä elämän suuri Texas Hold'em.

[Bergerac]

Ihminen voidaan esimerkiksi saada pelkäämään henkimaailman voimia ja näkemään niiden vaikutuksia kaikkialla. Ihminen voidaan saada pelkäämään demoneita niin voimakkaasti, että joutuu ympärivuorokautiseen hoitoon. Tämä kaikki pelkästään sen ansiosta, että ihmismieleen on istutettu ajatus jostain, jota ei edes ole (todistetusti) olemassa. Ihminen voidaan saada pelkäämään mitä tahansa muutakin irrationaalista asiaa tai objektia.

Samoin vilpitön Jehovan Todistaja, kuin myös kinnostunut, voidaan saada luottamaan kaikkia Seuran opetuksia oppien siihen että niitä ei saa kyseenalaistaa. (mukaanlukien demonit esineissä jne).
Tätä voidaan mielestäni syystä kutsua "Seuran asentamaksi kuvainnolliseksi aivopultiksi". Unohtamatta Seuran vaatimia/omantunnonmukaisia veri-itsemurhia ja muuta vastaavaa aivopulttipaskaa.

Ns syntymä-jehovat (etenkin lapset) eivät voi tälle aivopultille mitään. He kasvavat Seuran muottiin vilpittömien Jehovan Todistaja -vanhempiensa mukana. Osaltaan sama asia on aikuisiällä mukaan tulleille ; heille asennetaan "Seuran kuvainnollinen aivopultti" heti ensimmäisestä käynnistä lähtien.

Jos vilpittömille Jehovan Todistajille esittää perustellen liian kiusallisia kysymyksiä esim. pohjautuen vain ja ainoastaan Seuran kirjottamaan tosi tm Jehovan totuuteen joka tullut itse tm Seuran Jehovalta ; luvataan palata myöhemmin tai voi tulla maininnat luopio-jutuista.

Toistan itseäni, onneksi jotkut harvat/tai ehkä useammatkin mm liberaalisimmat sekä kulttuuritodistajat pitävät vastoin Seuran ohjeita edelleen yhteyttä " ns saatanan vallassa oleviin" eronneisiin tai jopa "ns saatanan vallassa oleviin erotettuihin"...Seuran sanktioidenkin uhalla.

[Tony]

Akkaparilla on joskus myös tullut mentyä tämä elämän suuri Texas Hold'em.

(Myös) Texas Hold'emissa ko. kädellä on iso odotusarvo, mutta sen voi toisaalta pelata erinäisissä tilanteissa todella väärin ja maksimoida negatiivinen odotusarvo.

[Kaarmis]

Niih, akkaparilla pitäis nostaa "no limit"-panos niin isoksi että voittaa paljastamatta kättään.

Tavoite mulla kuitenkin on ollut että sen toisen akan kanssa vois olla herttavärikäsi...

[Tony]

Niih, akkaparilla pitäis nostaa "no limit"-panos niin isoksi että voittaa paljastamatta kättään.

Itseasiassa odotusarvon kannalta juuri päinvastoin. Tai siis ainakin siinä tapauksessa että edelleen puhumme korttipelistä.

Tavoite mulla kuitenkin on ollut että sen toisen akan kanssa vois olla herttavärikäsi...

Ihmissuhteissa juuri näin. Yhden kanssa pärjää parhaiten. Jos on pärjätäkseen.

[Mievaan]

Aika paljon negatiivista, oppi esittämään, jotain mitä ei ole. Oppi myö suorastaan valehtelemaan ja kaunistelemaan asioita. Vihaamaan miesten valtaa ja erityisesti voideltujen erikoisasemaa. Sulkemaan suunsa ja olemaan valittamatta tai kyseinalaistamatta mitään. Huomaamaan, ettei rakkautta juurikaan ole seurakunnassa, vaan kaikki on ryhmittynyt omiin pikku ryhmiinsä ja muiden kanssa ei juurikaan vietetä aikaa. Huomaamaan miten pelolla saa pidettyä ihmiset aisoissa. Miten puheet sisälsivät pelkkää syyllistämistä ja harmagedonin pelottelua. Huomaamaan miten juoruaminen on kansanhuvi ja miten vanhimpiin ei voi luottaa, edes arkaluontoisissa asioissa. Huomasin myös ettei kaikki ole tasa-arvoisia, vaan jos isä on huomattavassa asemassa seurakunnassa, monet asiat lakaistiin maton alle, toisin oli jolla ei ollut. Huomaamaan miten paskasti erotettuja kohdeltiin aina siihen päivään asti, kun heidät otettiin takaisin ja naps kaikki oli niinkuin enne. tässä muutamia, JT ajalta...positiiviset asiat on tapahtunut jt-ajan jälkeen