Vuosi 1914 kollektiivinen trauma.

[lavanpalvelija]

Vuosi 1914 vaikuttaa olevan kollektiivinen trauma koko jehovantodistajuudelle. Asia josta avoin dialogi on ehdottomasti kielletty. Hallintoelimellä on aivan patologinen salaliittoon perustuva vainoharhainen suhtautuminen keskusteluun jota käydään ex.jehovantodsitajien kesken. Monelle myös ex. jehovantodistajalle vuosi 1914 on tunneperäinen trauma jonka työstäminen on yhä tarpeellista.

Virhe mikä virhe- sitä ei voi perua. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös siinä, että hallintoelin hyväksyisi ensimmäisenä itselleen armoa, kollektiivisen anteeksiannon myötä hallintoelimen oma syyllisyys ja häpeän tunne helpottuisi. Dialogi avaisi patoutuneen epätietoisuuden ja sisäinen tuska julistajien keskuudessa vähenisi.

[Vieraas]

Vuosi 1914 vaikuttaa olevan kollektiivinen trauma koko jehovantodistajuudelle.

Totta puhut, mutta vaikea liike tämä hallintoelimelle olisi, ellei mahdoton.

U & yo -opetus oli jo lähtökohtaisesti niin hähmäinen, että sitä oli suhteellisen helppo säätää. Väittäisin, että 1914 on psykologisesti selvästi hankalampi väänneltävä, koska se on konkreettinen numero.

Lisäksi sitä on hoettu väsymiseen asti: verkkokirjaston mukaan vuosiluku on mainittu VT-kirjallisuudessa yli 300 kertaa vuodesta 2000 eteenpäin. Kiivaimpien Harmagedon-ennustelujen aikana taatusti paljon isommalla frekvenssillä. Siitä ei tosiaan pääse peruuttamaan kuin toteamalla, että väärässä oltiin. Taitaa tussit loppua jos jokainen maininta pitää kodin "teokraattisesta kirjastosta" poistaa?

[Markku Meilo]

Virhe mikä virhe- sitä ei voi perua. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös siinä, että hallintoelin hyväksyisi ensimmäisenä itselleen armoa, kollektiivisen anteeksiannon myötä hallintoelimen oma syyllisyys ja häpeän tunne helpottuisi. Dialogi avaisi patoutuneen epätietoisuuden ja sisäinen tuska julistajien keskuudessa vähenisi.

1925-1927 osoitti mitä tapahtuu kun ennustus ei pidä paikkaansa ja samanaikaisesti tehdään merkittäviä oppi- sekä käytäntömuutoksia, noin 80 % lähti lätkimään. Tuosta viisastuneena oppimuutoksia tehdään pienin askelin, josta heinäkuun hutkittava vipunen on viimeisin esimerkki.

Vuosi 1914 sisältää niin paljon Vt-seuran oppihistoriaa, että vuosiluvun hylkääminen ei ole tämän päivän asia, sen sijaan tuohon vuoteen liitettyjä asioita todennäköisemmin muokataan ja karsitaan tavalla, joka ei kerralla tee vuotta 1914 tarpeettomaksi. Ilkikurisesti voisi odottaa, että sukupolvia voidaan laittaa uskottavasti peräkkäin enintään kolme, neljännen asemesta voisi ajatella vuoden 1914 merkityksen siirtämistä osastolle, jossa ovat jo 1799, 1874 ja 1878.

[lavanpalvelija]

Ajatukseni hyväksynnästä ja armosta itseaään kohtaan on utopiaa. Syyllistä vuoden 1914 traumaan on turha hakea.

Ymmärrys aukeaa Charles T. Russselin persoonallisuusprofiilin kautta. Hallintoelimen on ilmeisesti mahdoton ajatella, että Russell pohdiskeli ja kehitteli omaa mielikuvaansa Jumalasta ihmiseksikasvamisprosessissaan ja persoonallisuutena Russelista kypsyii narsisimiin taipuvainen egoisti. Grandiositeetti oli tyypillinen luonteenpiirre hänen seuraajillaan. Pitkällinen grandiositeetti kehittää psykoottisia luonteenpiireteitä kun illuuusiot karisevat ja tilan valtaa etenevä patologinen paranoidi.

Mitäään maanpäällistä erityismandaatteja Jumalata ei kenelläkään Seuran
presidentillä todistettavissa ole ollut.