Jehovan Todistajat ja armeija

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

Seuraaja kirjoitti:22 Hänen [ Jeesus Kristus ] yhteydessään tekin rakennutte yhdessä paikaksi, jossa Jumala asuu hengen välityksellä. Efesolaiskirjeestä...
- sopiiko sitten sotimisen ja aseiden käytön opettelu tähän henkeen,
Paavali puhuu pappisluokasta, he eivät koskaan kantaneet asetta vaan torvea jolla sota aloitetaan.
16 [ Roomalaiset ]Sotilaat veivät hänet [ Jeesuksen ] nyt pois sisäpihaan, toisin sanoen käskynhaltijan palatsiin, ja he kutsuivat koko joukko-osaston koolle,... Ja he veivät hänet ulos pannakseen hänet paaluun.
Siis tarvittiin kuusisataa sotilasta Jeesuksen kiinnisaamiseen?
Kuitenkaan kukaan Raamatun ulkopuolinen historioitsija ei tuntenut koko miestä, eikä edes Paavali?
21 He myös pakottivat palvelukseen erään ohikulkijan, erään kyreneläisen Simonin, joka oli tulossa maaseudulta, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, jotta tämä kantaisi hänen kidutuspaaluaan.
Paalun kantaminen oli sotilaiden tehtävä, poikkipuu rikollisen. Eli tässä on esillä roomalaisen lain noudattaminen.
te olitte juuri tuohon aikaan ilman Kristusta,+ vieraantuneita+ Israelin valtiosta ja vieraita lupauksen liittoihin nähden..
Ymmärrätköhän itse olleenkaan mitä ja miksi lainailet noita Raamatun kohtia.
Armeijaan liittyen katsoisin Korinttolaiskirjeiden olevan jotain, jos sieltä löytyisi aiheeseen liittyvää, koska se oli varuskuntakaupunki, Efesos ei liittynyt armeijaan milläin lailla.
Seuraaja

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Seuraaja »

Mietin aiemmin jatkanko vastinetta tähän ketjuun jossa on esitetty paljolti esm. nm. Harmuksen toimittamana jo sitä minkä perusteella näkemys sotapalveluksesta/armeijan käynnistä voisi aluksi alkaa muodostumaan lopullisen kannan vaatiessa lisää raamatun sanan sisäistämistä näissä sanoissa: Miika 4:4 Ja on tapahtuva päivien lopulla,+ että Jehovan huoneen+ vuori+ tulee lujasti perustetuksi vuorten huipun yläpuolelle, ja se korotetaan kukkuloita korkeammalle,+ ja sinne on virtaava kansoja.+ 2 Ja monet kansakunnat todellakin menevät ja sanovat: ”Tulkaa,+ ja nouskaamme Jehovan vuorelle ja Jaakobin Jumalan huoneeseen;+ ja hän opettaa meille teitään,+ ja me tahdomme vaeltaa* hänen polkujaan.”+ Sillä Siionista lähtee laki ja Jerusalemista Jehovan sana.+ 3 Ja hän on tuomitseva monien kansojen keskuudessa+ ja oikaiseva+ kaukana olevien mahtavien kansakuntien asiat.+ Ja heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi.+ He eivät nosta miekkaa, kansakunta kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.+ 4 Ja he istuvat* todella kukin* viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla,+ eikä kukaan saata heitä vapisemaan,+ sillä niin on puhunut armeijoiden Jehovan* suu.+

Ariadnalle huomauttaisin etteivät alkukristityt kantaneet torvea, he eivät olleet kristittyinä temppelipapistoa, monet tosin olivat pappisluokkaa juutalaisina.
Efesolais epistola todellakin kertoo hengellisestä sotavarustuksesta, siksi tämä raamatunlainaus tässä yhteydessä joten konteksti on olemassaoleva, Efesolaiskirje ikäänkuin valottaa sitä miten vastakkainasettautuminen eri kansakuntiin on ohi kristityitten keskuudessa joista on muodostunut uusi kansa ilman erottavia elementtejä kuten esim. Laki ( ja se mikä siihen kuuluu ).

- ei ole olemassa sellaista argumenttia joka ylittäisi raamatun arvovallan ratkaistaessa sitä "mikä kuuluu keisarille" mukaanlukien sotilaspalvelus ja siihen liittyvä, myös vihollisen surmaaminen sotatilanteessa koska juuri kuten Efesolaisille kirjoitetaan Jumalan kansa on hengellinen ilman valtiorajoja, ilman "juutalaista tai kreikkalaista" ( Gal.3:28 Rom.10:12 ), ilman erottavaa Lakia jota tulisi puolustaa kirjaimellisin asein sillä Kristus on nyt Laki. Myöskään Russell tai hänen aikanaan esittämät ajatukset sotilaspalveluksesta tai urasta ei ole tässä auktoriteetti, varhaiset kirkkoisätkään eivät ole auktoriteetti, oma omatunto ei ole auktoriteetti vaan auktoriteetti on ollut Mooseksen Laki ja edelleen voimassa oleva Jumalan Laki joka toteutuu solmitussa Uudessa-Liitossa ja joka on auktoriteetti.
Sanan välittäjinä ja tulkitsijoina toimivat apostolit kuten Efesolaiskirjeen kirjoittaja ja tämän sanan välityksellä on tehtävä päätös "tarttuakko miekkaan siihen kaatuakseen"?

Se että Kristusta Jeesusta tarvittiin kiinniottamiseen roomalaisten "koko joukko-osasto" ( olipa nyt kyse koko 600 kohortista tai sen osasta manipulista? ) kertoo siitä millainen taula Jerusalem ja juuda tuolloin olivat, pienenkin liikhdinnän vire saattoi toimia kipinänä roihauttaen tuleen juutalaisten pääkaupungin...eikä hallitsematon tilanne ollut rooman tai Herodeksen etu...

Kun nyt tarkastelemme Efesolais-kirjettä niin on syytä kysyä: hyväksyisikö Jumala että kristityiksi tunustautuvat ja samaa Jumalaa palvelevat saattaisivat murhata toisiaan ollessaan kansallisvaltioiden kansallisten armeijoiden alaisessa sotilaspalveluksessa vihollisuustilanteessa ja silti ajatella olevansa Jumalan uudenkansan hengellinen sotilas? - ja asetetaanpa tässä pohdinnassa "vastatusten" vaikkapa Saksalainen ja Ranskalainen Jehovan-todistaja...
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Kun Sinulta, oi Seuraaja, tuo englanninkielikin näyttää hyvin taipuvan, niin ihan huvin vuoksi voisit lukaista myös tämän pikku tarinan. Kelaa toki juttu ihan alkuun.

Näet Jehovan todistajat eivät koskaan sovittele, eiväthän. He ovat aina olleet ehdottoman puolueettomia ja pahimmissakin paikoissa säilyttäneet tämän puolueettomuutensa. He ovat olleet valmiit menemään, vaikka kuolemaan vakaumuksensa puolesta, eikö niin! Tässä heitä auttoi tuomari Rutherfordin esimerkki. Mikä rohkea mies hän olikaan!
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

Seuraaja kirjoitti:Ariadnalle huomauttaisin etteivät alkukristityt kantaneet torvea, he eivät olleet kristittyinä temppelipapistoa, monet tosin olivat pappisluokkaa juutalaisina.
Hyvänen aika sentään, mikä se sellainen hengellinenkään pappi on jolla ei ole torvea!!
"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." (1 Piet.2:9).
Efesolais epistola todellakin kertoo hengellisestä sotavarustuksesta, siksi tämä raamatunlainaus tässä yhteydessä joten konteksti on olemassaoleva, Efesolaiskirje ikäänkuin valottaa sitä miten vastakkainasettautuminen eri kansakuntiin on ohi kristityitten keskuudessa joista on muodostunut uusi kansa ilman erottavia elementtejä kuten esim. Laki ( ja se mikä siihen kuuluu ).
Papin asu vaihdettu roomalaisen sotilaan asuun, torvi aseisiin ?? Johtuneeko Paavalin omasta armeijataustastaan, rooman kansalaisena hän on ollut asepalvelusta suorittamassa vähintään sen pakollisen kaksivuotta.
ei ole olemassa sellaista argumenttia joka ylittäisi raamatun arvovallan ratkaistaessa sitä "mikä kuuluu keisarille" mukaanlukien sotilaspalvelus
Niin, riittää kun siitä lukee esim. vain nämä muutamat kohdat..Uuden testamentin mukaan Jeesus ei kieltänyt tai edes paheksunut sotilasuraa:
Luukkaan 3:14 mukaan tämä tulee jo selväksi."Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne."

Apostolien teoissa 10:22- kerrotaan kristityksi tulleesta upseerista, eikä siinäkään Pietari esitä mitään kieltoa jatkaa sotilasammattiaan.
ja siihen liittyvä, myös vihollisen surmaaminen sotatilanteessa koska juuri kuten Efesolaisille kirjoitetaan Jumalan kansa on hengellinen ilman valtiorajoja, ilman "juutalaista tai kreikkalaista" ( Gal.3:28 Rom.10:12 ),


Efesoksessa eli 20 000 juutalaista joiden ei tarvinnut osallistua asepalvelukseen, mutta siirrytäämpä Korinthiin.

Silloinen Korinthin kaupunki oli uusi,(ei muinainen) roomalaisia sotilaita varten perustettu alue, kaupunki koostui siis sotilaista ja ilontalonpitäjistä, portoista ja joitain rahaa rakastavista liikemiehistä, juutalaisiakin siellä oli.

Paavalin seurakuntalaiset siis koostuivat tuonkaltaisista ammattiaan harjoittavista ihmisistä ja mitä Paavali sanokaan pikaista loppua odottavalle seurakunnalle.

"Veljet, jokainen pysyköön Jumalan edessä siinä osassa, jossa oli kutsun saadessaan. ... Sen ahdingon ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään. ... Sanon teille, veljet:
aika on käymässä vähiin. ... Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.1. Kor. 7:20, 24, 26, 29, 31

ilman erottavaa Lakia jota tulisi puolustaa kirjaimellisin asein sillä Kristus on nyt Laki. Myöskään Russell tai hänen aikanaan esittämät ajatukset sotilaspalveluksesta tai urasta ei ole tässä auktoriteetti, varhaiset kirkkoisätkään eivät ole auktoriteetti, oma omatunto ei ole auktoriteetti vaan auktoriteetti on ollut Mooseksen Laki ja edelleen voimassa oleva Jumalan Laki joka toteutuu solmitussa Uudessa-Liitossa ja joka on auktoriteetti.
Ja jatkoa auktoriteetista, siis korinttolaisille ja heidän ymmärrettävällä kielellä. : Olemmeko minä ja Barnabas ainoat, joiden on tehtävä ansiotyötä? Ei kai kukaan palvele sotilaana omalla kustannuksellaan? 1. Kor. 9:5-
Sanan välittäjinä ja tulkitsijoina toimivat apostolit kuten Efesolaiskirjeen kirjoittaja ja tämän sanan välityksellä on tehtävä päätös "tarttuakko miekkaan siihen kaatuakseen"?
Niin, Pietarikin oli yksi heistä: Apostolien teoissa 10:22- kerrotaan kristityksi tulleesta upseerista, eikä siinäkään Pietari esitä mitään kieltoa jatkaa sotilasammattiaan.

Ja lisää Paavalia hänelle tutusta sotilaselämästä: Kärsi sinäkin vaivaa niin kuin Kristuksen Jeesuksen kelpo sotilas. Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu jokapäiväisen elämän toimiin, jos haluaa, että päällikkö on häneen tyytyväinen. 2. Tim. 2:3-4.

Todistajat väittävät vakavissaan alkukristittyjen kieltäytyneen asepalveluksesta, todellisuudessa tilanne oli päinvastainen, sotilasammattia kunnioitettiin, sitä ei voida kiistää edes Raamatun perusteella, eikä kirjoitetun historian.

Ongelmia syntyi vasta myöhemmin, syystä kun Jeesus petti seuraajansa, eikä pikaista jälleen näkemistä tapahtunut..

Vuonna 212 keisari Caracallan ediktin mukaan kaikki Rooman valtakunnanalusmaiden asukkaat saivat Rooman kansalaisuuden ja siitä seuraten myös kansalaisen lailliset velvollisuudet.

Vuosisadan loppuun mennessä tilanne oli jo käynyt todella surkeaksi, kun vuonna 297 keisari Diocletianuksen hallitessa muodostettiin Rooman hallinto neljän hallitsijan kesken ja säädettiin niin sanottu tetrarkien edikti, jossa kaikki valtakunnan asukkaat määrättiin uhrien suorittamiseen roomalaisille jumalille. Tämä soti kristittyjen omaatuntoa vastaan ja näin pakotettiin kristityt sotilaat lähtemään armeijasta, koska he eivät suorittaneet kyseisiä uhreja. Samalla periaatteella lopputilin saivat silloiset virkamiesasemassa olevat kristityt.

Tämä tilanne taas korjautui seuraavalla vuosisadalla kun keisari Konstantinus puolsi kristittyjen uskoa ja näin armeija avasi heille ovensa uudestaan.
Kun nyt tarkastelemme Efesolais-kirjettä niin on syytä kysyä: hyväksyisikö Jumala että kristityiksi tunustautuvat ja samaa Jumalaa palvelevat saattaisivat murhata toisiaan ollessaan kansallisvaltioiden kansallisten armeijoiden alaisessa sotilaspalveluksessa vihollisuustilanteessa ja silti ajatella olevansa Jumalan uudenkansan hengellinen sotilas? - ja asetetaanpa tässä pohdinnassa "vastatusten" vaikkapa Saksalainen ja Ranskalainen Jehovan-todistaja...
Näköjään hyväksyy, muutenhan siellä olisi ollut selvä kielto, kuten verensyönnistä, ylensyönnistä, aviorikoksesta jne. Nyt sen sijaan sotilasta käytetään hyvänä esimerkkinä palveluksesta, joka jatkuu ja jatkuu, kun Jeesuksen paluuseen uskoavia tulee olemaan loputtomasti jokaisessa uudessa sukupolvessa..

Lisäys:
kertoo siitä millainen taula Jerusalem ja juuda tuolloin olivat, pienenkin liikhdinnän vire saattoi toimia kipinänä roihauttaen tuleen juutalaisten pääkaupungin...eikä hallitsematon tilanne ollut rooman tai Herodeksen etu...
Kaarmiksen maininta on tosi aiheellinen, ethän tunne edes tärkeimpää historian tosiasiaa.
Voitaisiin sanoa sinun käyvän Veljeseuran teokraatista koulua, kun sinua saa jatkuvasti olla opettamassa.

Juudeassa EI ollut tuolloin Herodes hallitsijaa vaan alue oli täysin roomalaisten vallassa.
Galileaa ja Pereaa hallitsi Herodeksen poika Antipas, mutta Juudeassa/Jerusalemissa hänella ei ollut mitään tekemistä Jeesuksen aikana..Keisarin "sijaishallitsijana" Juudeassa toimi Pontius Pilatus.
Seuraaja

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Seuraaja »

kirjoitin: kertoo siitä millainen taula Jerusalem ja juuda tuolloin olivat, pienenkin liikhdinnän vire saattoi toimia kipinänä roihauttaen tuleen juutalaisten pääkaupungin...eikä hallitsematon tilanne ollut rooman tai Herodeksen etu...
Ariadna kirjoittaa: Kaarmiksen maininta on tosi aiheellinen, ethän tunne edes tärkeimpää historian tosiasiaa.
Voitaisiin sanoa sinun käyvän Veljeseuran teokraatista koulua, kun sinua saa jatkuvasti olla opettamassa.

Juudeassa EI ollut tuolloin Herodes hallitsijaa vaan alue oli täysin roomalaisten vallassa.
Galileaa ja Pereaa hallitsi Herodeksen poika Antipas, mutta Juudeassa/Jerusalemissa hänella ei ollut mitään tekemistä Jeesuksen aikana..Keisarin "sijaishallitsijana" Juudeassa toimi Pontius Pilatus.
En muistanut asiaa, myönnetään, historialliset seikat tuppaavat myös unohtumaan vaikka niistä olisi joskus lukenutkin ja kuten tästä Herodes Antipaan asemasta lähdeaineisto selvästi kertookin:
Keisari Tiberiuksen* viidentenätoista hallitusvuonna, kun Pontius Pilatus oli Juudean käskynhaltijana ja Herodes*+ Galilean piirihallitsijana*, mutta hänen veljensä Filippos Iturean ja Trakonitiksen maan piirihallitsijana, ja Lysanias Abilenen piirihallitsijana, 2 ylipappi Hannaan ja Kaifaan päivinä...Luuk 3 ja Jeesuksen viimeisen päivän tapahtumista: Mutta he alkoivat olla itsepintaisia ja sanoivat: ”Hän kiihottaa kansaa opettamalla kautta koko Juudean, jopa Galileasta alkaen tänne asti.” 6 Sen kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen, 7 ja saatuaan tietää, että hän oli Herodeksen* hallintoalueelta,+ hän lähetti hänet Herodeksen luo, joka hänkin oli Jerusalemissa niinä päivinä. Luuk.23
...tietolähteet ja lainaukset on aina hyvä mainita jotta asiat pystyy tarkistamaan täsmällisellä tarkkuudella.

- Pontius Pilatus oli siis Juudean prefekti ja Herodes Antipas hallinnoi Galileaa joten voitaisiin oikeastaan päätellä että ongelmat juudeassa ja Jerusalemissa olisivat olleetkin Herodeksen kannalta toivottavia, en halua kuitenkaan spekuloida tällä enempää, sitäpaitsi Luukas kertoo että Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli jonkinlaisia ystävyksiä Jeesuksen päivien tapahtumien jälkeen.
Seuraaja

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Seuraaja »

Enpä tiedä mitä V.Ahvenaisen ehdotus luettavaksi kirjaksi J.Rutherfordin rohkeudesta kertoo ja mitä näkemystä edistää, internetin käännösohjelmilla kokonaisten kirjojen yksityiskohtainen tarkastelu on hankalaa, sen sijaan historian kertomasta alkukristittyjen toimintatavoista ja pyrkimyksistä ja kuinka heidän keskuudessaan toteutuivat Efesolaiskirjeessäkin mainitut henkeytetyt sanat: 23 Olkoon veljillä rauha ja rakkaus sekä usko Jumalalta, Isältä, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. 24 Ansaitsematon hyvyys+ olkoon kaikilla niillä, jotka rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta turmeltumattomuudessa.
voidaan lukea mm. seuraavaa:
Mitä maallinen historia paljastaa siitä, miten varhaiskristityt suhtautuivat sotajoukoissa palvelemiseen?
”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisarina v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.” (E. W. Barnes, The Rise of Christianity, Lontoo 1947, s. 333.)
”Toisen vuosisadan lopulla – – tuli asepalveluskysymys päivänpolttavaksi kirkon piirissä. Kaikuna näistä vaikeuksista tulee vastaamme tältä ajalta P. Juventius Celsuksen hyökkäyskirjoituksen syytös kristittyjä vastaan siitä, että he olivat haluttomia palvelemaan sotaväessä, ja kehotus heille isänmaallisina kansalaisina auttamaan valtakuntaa sen ahdingoissa. Samalta ajalta kajahtaa vastaamme Tertullianuksen rigoristinen, kielteinen vastaus. Kristityn hänen ajatuksensa mukaan ei ollut lupa palvella sotilaana, koska hän siten joutui palvelemaan epäjumalia ja myöskin käyttämään asetta. – – [Justinus Marttyyrin mukaan] kristityt olivat hyljänneet murha-aseet ja sen sijaan että olisivat vihanneet lähimmäisiänsä, elivät vanhurskaudessa, jumalanpelossa ja ihmisystävällisyydessä. Sodat Justinus julisti demoonien työksi.” (Matti A. Mustonen, Varhaiskirkon apologeettien ja kirkon isien käsitys valtiosta ja esivallasta I, Helsinki 1948, s. 176, 177.)
”Kristityt asennoituivat usein kielteisesti valtioelämään, he pysyttelivät poissa viroista ja julkisista toimista, joihin näet aina liittyi pakanallisia uskonnollisia menoja; he välttivät sotapalvelusta – samasta syystä, mutta myös siksi, että he eivät halunneet osallistua sotaan; – – sanottiin, että he olivat ’hyödyttömiä julkisessa elämässä’; heidän kansallisuutensa ei ollut maan päällä vaan taivaassa.” (Hal Koch, Apostoleista atomiaikaan – kristillisen kirkon historia, Pieksämäki 1966, s. 58.)

Varhaiskristittyinä tunnettujen näkemys.
Varhaiskristityt kieltäytyivät palvelemasta Rooman armeijassa, sekä legioonissa että auxilioissa, koska he katsoivat tuon palveluksen olevan täysin ristiriidassa kristillisten opetusten kanssa. Toisella vuosisadalla elänyt Justinus Marttyyri sanoo: ”Me, jotka olimme täynnä sotaa, murhaa ja kaikenlaista pahuutta, olemme jokainen kautta maailman vaihtaneet sota-aseemme – miekkamme auranteriksi ja keihäämme maanviljelysvälineiksi.” (The Ante-Nicene Fathers, I osa, s. 254, ”Dialogue With Trypho, a Jew”, CX.) Käsitellessään sitä, ”onko sodankäynti lainkaan sopivaa kristitylle”, Tertullianus (n. v. 200) väitti Raamatun perusteella, että itse sotilaselämäkin oli lainvastaista, ja totesi lopuksi tutkielmassaan: ”Kiellän meiltä sotilaselämän.” (The Ante-Nicene Fathers, 1957, III osa, s. 99, 100, ”The Chaplet, or De Corona”, XI; ks. myös Matti A. Mustonen, Varhaiskirkon apologeettien ja kirkon isien käsitys valtiosta ja esivallasta I, 1948, s. 176, 177.)
”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen aikaan mennessä [v. 121–180] ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.” (E. W. Barnes, The Rise of Christianity, 1947, s. 333.) ”Tällä hetkellä voidaan nähdä, että todisteet edes yhden kristityn sotilaan olemassaolosta vuoden 60 ja noin vuoden 165 välisenä aikana ovat äärimmäisen vähäiset; – – ainakaan Marcus Aureliuksen hallituskauteen mennessä ei kukaan kristitty ryhtynyt sotilaaksi kasteensa jälkeen.” (C. J. Cadoux, The Early Church and the World, 1955, s. 275, 276.) ”Toisellakin vuosisadalla oli kristillisyys vakuuttanut, – – että sotapalvelus ja kristillisyys olivat yhteensopimattomia.” (G. Ferrero ja C. Barbagallo, A Short History of Rome, 1919, s. 382.) ”Kristittyjen käytös poikkesi suuresti roomalaisten käytöksestä. – – Koska Kristus oli saarnannut rauhaa, he kieltäytyivät ryhtymästä sotilaiksi.” (N. Platt ja M. J. Drummond, Our World Through the Ages, 1961, s. 125.) ”Ensimmäiset kristityt pitivät taistelemista vääränä eivätkä palvelleet armeijassa silloinkaan, kun imperiumi tarvitsi sotilaita.” (R. ja W. M. West, The New World’s Foundations in the Old, 1929, s. 131.) ”Kristityt – – karttoivat julkisia virkoja ja sotapalvelusta.” (The Great Events by Famous Historians, toimituksen johdanto jaksoon ”Persecution of the Christians in Gaul, A.D. 177”, toim. R. Johnson, 1905, III osa, s. 246.) ”Vaikka he [kristityt] tähdensivät passiivisen kuuliaisuuden periaatteita, he kieltäytyivät osallistumasta aktiivisesti imperiumin siviilihallintoon tai sen sotilaalliseen puolustamiseen. – – Oli mahdotonta, että kristityt olisivat voineet omaksua sotilaiden, hallitusviranomaisten tai ruhtinaiden osan luopumatta pyhemmästä velvollisuudesta.” (Edward Gibbon, The Decline and Fall of the Roman Empire, I osa, s. 416.) aineisto: vartiotornin verkkokirjasto.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Seuraaja kirjoitti:Enpä tiedä mitä V.Ahvenaisen ehdotus luettavaksi kirjaksi J.Rutherfordin rohkeudesta kertoo ja mitä näkemystä edistää, internetin käännösohjelmilla kokonaisten kirjojen yksityiskohtainen tarkastelu on hankalaa,
En minäkään tiedä, mitä V Ahvenainen tarkoittaa. Aivan hyvin kirjan esittelyn voi suoraan linkistä lukea. Ei siihen google-kääntäjää tarvita. Sehän kertoo Jehovan todistajista ja kolmannesta valtakunnasta sekä siitä, millä innolla Rutherford todistajia puolusti.

Ai niin, "Seuraaja"! Et ole vieläkään ilmoittanut näkemystäsi tämän vähäisen tekstin "ἐὰν δὲ ὁ ὀφθαλμός σου πονηρὸς ᾖ, ὅλον τὸ σῶμά σου σκοτεινὸν ἔσται. εἰ οὖν τὸ φῶς τὸ ἐν σοὶ σκότος ἐστίν, τὸ σκότος πόσον", johdosta, kuten niin toivoin.
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

Seuraaja kirjoitti:”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisarina v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.” (E. W. Barnes, The Rise of Christianity, Lontoo 1947, s. 333.)
Seuraaja on hyvä ja lukee Raamattunsa ja ketjun perustelut uudestaan.
Kaikkeen löytyy vastakkainen mielipide, mutta onko se oikea jää lukijan vastuulle.

Apostolien tekojen pakanoille annetut ohjeet eivät anna pienintäkään viittausta heidän armeijan palveluksesta kieltäytymiseen, päin vastoin sotilaista ja Jeesuksen uskovista sadanpäämiehistä olleet maininnat ovat UT:ssa kunnioittavia.
Fūsui tai paremmin tunnettu fengshui sopii tosiaan todistajien puutarhaan yhtä hyvin kuin Vartiotorni Raamatun tulkitsemiseen.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Seuraaja kirjoitti:”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisarina v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.” (E. W. Barnes, The Rise of Christianity, Lontoo 1947, s. 333.)
Aika vahva väite Barnesilta, vain sillä perusteella pääteltynä ettei ole löytänyt asiasta kirjallista dokumenttia. Rooman aikaiset dokumentit kun eivät rekisteröineet sotilaiden uskontoa millään lailla.

Kun vielä raamattu itse puhuu päinvastaista...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Harmus
Viestit: 146
Liittynyt: 10.05.2013 10:58

Re: Jehovan Todistajat ja armeija

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Ariadna kirjoitti: Totta toki, mutta Ut-henki on lähtöisin Vt-hengestä, Jeesus sanoi Matt 15: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten ...
...
Olen aiemmin kirjoittanut tänne Markuksen13- luvun, eli pienen apokalypsin, mutta nyt 14-luvun jae 62 sopii aiheeseen ja todistajuuteen sodan käynnistä.
Jeesuksen sanotaan sanoneen ja todistajat mielellään korostavatkin tätä liittyen nykyiseen sotimiseen, joka heidän puolestaan suoritetaan yläilmoissa..mm. näin:
Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte (Sak 12:10) nähdä Ihmisen Pojan(Dan: 7:13) istuvan Voiman oikealla puolella(Ps.110:1) ja tulevan taivaan pilvissä (Dan./13)."

'Näin helppoa oli uuden testamentin kirjoittaminen Markuksen mukaan, siis lainata vain Septuagintaa ja koota siitä ennustuksia.

Tähän Jeesus puuttui ja yritti ryhdistää alaspainettuja armeijan antamin esimerkein. Kun roomalaiset sotilaat lähettivät kaksittain sotilaita etsimään sicaareja, tikarimiehiä, jotka väentungoksesa surmasivat roomalaismielisiä, niin vastaavasti Jeesus lähetti opetuslapsiaan kaksittain julistamaan taivasten valtakunnan pikaista voimaan astumista.
Hän kehotti tuota syrjittyä "rupusakkia" menemään ihmisten ilmoille rohkeasti, aivan kuin sotilaat, vaikka heidän seuransa oli ollut paheksuttavaa uskonnollisten johtajien näkökulmasta katsoen.

Armeijamainen meininki korostuu myös näissä Jeesuksen sanoissa :Luuk. 16:13
"Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

Eihän kyseessä voi olla suora vertaus palvelijaan, kuka palvelija halveksisi naapuriaan, ei kukaan, vaan kyseessä on sota jota käydään "Israelin isäntien kesken".
UT on hankala tapaus, se tuolla jo todettiinkin.

Silti UT:sta ei kyllä helposti löydy kuvaa sellaisesta Jeesuksesta, joka olisi lahjoittanut seuraajilleen armeijaan valmistavaa henkeä. Yhtä vähän sellaista henkeä levittävää Jeesusta löytyy UT:sta kuin sitäkin Jeesusta jolle valtionkirkko tai kansalaisuuden myötä tuleva puoliautomaattinen kristillisyys olisi tavoitetila. Enemminkin sieltä löytyy kuva Jeesuksesta, joka edusti kovin radikaalia negatiivisuutta suhteessa vallitsevaan järjestykseen, vaikka ei asettunut suoraan kumoamaan sitä. Kovasti oli tämä Jeesus radikaali ja omasta mielestään tuonpuoleisesta käsin ohjattu ja sellainen, josta vasta myöhemmin on taivuteltu vallitsevan järjestyksen tuki, koska elämähän meni eteenpäin ja opetuslapset vanhenivat ja sukupolvia tuli ja meni jne. Vallitseva järjestys säilyi, Jeesusta ei enää näkynyt. Hänen opetuksensa piti sovittaa yhteen vallitsevan järjestyksen hallitseman peruselämän realiteettien kanssa.

Jeesukselta oli peräisin ajatus "joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi". Tuo lause on usein takana niissä väitteissä, joissa hänen sanotaan tukeneen myös armeijaa. Sotilaaksi ryhtyminen tuskin oli Jeesuksella mielessä.

Jeesuksen tarinoista löytyy kyllä kehotusta aktiiviseen oman elämän haltuun ottamiseen, mutta kun otetaan huomioon tämä kaverin yhteiskunnallinen radikaalisuus, ei hänen mielipiteiden pohjalta kyllä heti kannata sotilaaksi ryhtyä valtiolliseen armeijaan. Perustelut siihen saa hakea muualta.

Jehovan todistajien puolustukset armeijasta pois jäämiselle ovat eri asia.
Vastaa Viestiin