Hallintoelin: lapsia pitää painostaa herran työhön

[SuurinBabylon]

Hallintoelimen jäsen David Splane selittää puheessaa, että lapsia voi ja pitääkin painostaa, kun on kyse kokouksista ja kenttäpalveluksesta. Kastamattomaksi julistajaksi olisi hyvä listautua jo 7 vuoden iässä, ja kasteelle viimeistään 11-13-vuotiaana. Jos tämä ei toteudu, se kertoo vanhempien heikosta opetustaidosta.

Katso video YouTubesta.

[Peeveli]

Sairasta. Muistan kun aikoinaan ylpeiltiin että me emme harrasta "lapsikasteita". Jt lapsille annetaan näennäisesti valinnanvapaus uskontoonsa nähden ja samalla painostusta jatketaan yhä raivokkaammin.
Jos minulta kysytään pitäisi olla jo tänä päivänä jokin laki mikä ei salli alle 20.vuotiaden edes listautua minkään maan uskontokuntaan joka sallii nuorien nähdä edes hiukan maailmaa ennenkuin valitsee sen uskontonsa.

[ajoulupukisti]

Nuoret lapset pitää saada kastettua (eli sitovaan sopimukseen) ennen kuin aivoissa alkavat kehittyä kriittiset ajattelutaidot. Parasta vielä on estää pääsy sellaiseen koulutukseen, jossa kriittinen ajattelu on tarpeellista. Tämä mahdollistaa kiristämisen erottamis- / merkitsemisprosessilla ja antaa sosiaalisen painostuskeinon, jota voidaan käyttää estämään jäsenen lähtimen, jos nyt sitten myöhemmin onnistuu ajattelemaan kriittisesti myös uskonnostaan.

On myös järjestön kannalta erittäin tärkeää sitouttaa nuoret jäsenet myös "uuden persoonan" luomiseksi. Identiteetti käy murrosiässä myllerrystä siinä, missä kehokin fyysisesti.

Itse touhusta vetäytyneenä ja asiaa 'ulkopuolisen silmin' seuranneena voi muuta sanoa kun aivopesua.

[loikkarisusi]

Sinänsä huvittavaa, että kun itse olin lapsi, painotettiin aina yksilön valinnanvapautta näissä asioissa. Esim. "jos lapsesi päättääkin jättää Totuuden, se ei ole kristityn vanhemman vika, jos hän on yrittänyt kaikkensa" ja "loppujen lopuksi kaikki ovat henkilökohtaisesti tilivelvollisia Jehovalle omista päätöksistään". Toki nuo iät ja asiat, jotka niihin mennessä "kuuluu" tehdä, ovat olleet aikalailla samat (itsekin noudatin tuota kaavaa juuri siksi, että sitä minulta odotettiin), mutta mistään painostuksesta ei todellakaan suoraan puhuttu - pikemminkin hoettiin aina tuosta omasta valinnasta, vaikkei se käytännössä toteutunutkaan. Sama juttu siinäkin, että kenttäpalveluksessa olevat lapset opetettiin sanomaan ovenavaajalle, että he saarnaavat omasta vapaasta tahdostaan...

[sinner74]

Sinänsä huvittavaa, että kun itse olin lapsi, painotettiin aina yksilön valinnanvapautta näissä asioissa. Esim. "jos lapsesi päättääkin jättää Totuuden, se ei ole kristityn vanhemman vika, jos hän on yrittänyt kaikkensa" ja "loppujen lopuksi kaikki ovat henkilökohtaisesti tilivelvollisia Jehovalle omista päätöksistään".

Ei minuakaan painostettu, ja muistan kuulleeni myös nuo mainitsemasi fraasit. Jännä juttu, että kuitenkin käytännössä ainoa vaihtoehto tuntui olevan kasteella käynti, koska halusin miellyttää seurakuntayhteisöä ja "edistyä". Ajattelin myös että "pahat tapani" (tupakointi, tyttöjen kans vehtaaminen jne.) kaikkoaisivat, kun käyn kasteella Syyllisyys painoi kohtalokkaasti nuoren miehen mieltä.

Olen monta kertaa kadehtinut syvästi lapsuudentovereitani, jotka jättivät uikkarikeikan väliin. Oman kasteeni pyhän hengen humalassa leimasin heidät luusereiksi, mutta tosiasiahan on, että he toimivat erittäin järkevästi.

Tällä hetkellä näyttää, että Brooklynin sedillä on hätä kädessä, ja kaikki mahdolliset kivet käännetään epätoivon vimmalla. Internetin myötävaikuttama tiedon saatavuuden ja sosiaalisen elämän vallankumous syö aivopesuun perustuvilta hullutuksilta markkinat.

[YksinäinenSusi]

Ei minuakaan painostettu, ja muistan kuulleeni myös nuo mainitsemasi fraasit.[ Jännä juttu, että kuitenkin käytännössä ainoa vaihtoehto tuntui olevan kasteella käynti, koska halusin miellyttää seurakuntayhteisöä ja "edistyä". Ajattelin myös että "pahat tapani" (tupakointi, tyttöjen kans vehtaaminen jne.) kaikkoaisivat, kun käyn kasteella Syyllisyys painoi kohtalokkaasti nuoren miehen mieltä.

Minulla myöskin näin kävi, paitsi että skitso-täti painosti kyllä että tieto tuo vastuun,eli rivienvälisesti - jos et mene kasteelle - kuolet.

Mutta minulla oli kyllä myöskin halu edistyä ja juuri siksi että ajattelin kasteen vapauttavan minut pahoista tavoistani - inhottavista tavoistani -hirveistä vastenmielisistä tavoistani - järkyttävistä sairaista tavoistani, minä syntinen ja kurja ihminen, miksi minun piti syntyä?

Eli kaste oli väärästä syystä - pelosta hirmuista jehovaa kohtaan ja hätää siitä että tulisin pian kuolemaan Hänen vihastansa.

Kamalaa - hirveää ...

Olen monta kertaa kadehtinut syvästi lapsuudentovereitani, jotka jättivät uikkarikeikan väliin. Oman kasteeni pyhän hengen humalassa leimasin heidät luusereiksi, mutta tosiasiahan on, että he toimivat erittäin järkevästi.

Minäkin olen suorastaan ajatuksissani palvonut niiden nuorten viisautta, jotka jättivät typerän kasteen vouhotuksineen väliin, he olivat rentoja ja ajattelivat kai, että eipä tässä turhaan kannata hötkyillä, kun ei tunnu olevat oikeasti suhdetta jehovaan, että mennään sitten kasteelle jos tuo suhde oikeasti muodostuu, eihän usko lie kaikkien omaisuutta.
Näillä nuorilla menee varmastikin hyvin elämässään, ja naureskelevat että kannatti venata, eipä se suuri ahdistus puhjennutkaan harmiksesta puhumattakaan.

Tällä hetkellä näyttää, että Brooklynin sedillä on hätä kädessä, ja kaikki mahdolliset kivet käännetään epätoivon vimmalla. Internetin myötävaikuttama tiedon saatavuuden ja sosiaalisen elämän vallankumous syö aivopesuun perustuvilta hullutuksilta markkinat.

Kyllä - aivopesuun tarvitaan eristäminen ja eristää on vaikea murrosikäistä, joka kavereiden luona pelaa pelejä tietsikalla ja roikkuu sosiaalisissa medioissa

[Kivikko]

90-luvun ympärillä lapsuuttani viettäneenä minutkin on kasvatettu niin, etten ehtisi valmistua ammatillisesta koulutuksesta. Sen sijaan olisi pitänyt käyttää elinvuodet vieraiden ihmisten ovenpielissä notkuen. Hyvin ehdin kuitenkin, ja työmaatakin olen ehtinyt kyntää erilaisissa paikoissa.

7-8-v aloin kastamattomaksi julistajaksi, jolloin aloin saada puhemääräyksiä, onneksi alkuun vain kirjaston puolella "pikkukoulussa", ja vasta myöhemmin päädyin koko srk:n eteen lavalle.
Tämä vaati myös 1h/kk kenttäraporttia, ja voi sitä lapsen häpeää ja epäonnistumisen tunnetta jos en käynytkään kentällä. Jopa se, etten saanut aina lehtiä menemään hävetti. Joskus olin ollut 3h kentällä, 0 lehteä, ja oloni oli surkea, koin olevani itse huono lehtiesityksissäni, vaikka olin 7-10v lapsi, jolla ei pitäisi olla minkäänlaista vastuuta muiden ihmisten uskonnollisuudesta (ei sillä että vanhempanakaan oikeasti olisi, mutta varsinkaan lapsena).

Koin toisinaan syyllisyyttä siitä etten saanut ketään kiinostumaan, koska he kuolisivat sen seurauksena. Toisinaan myös koin kateutta niitä perheitä kohtaan jotka kielsivät ettei heidän lapsilleen saa antaa luettavaa, ja että heillä oli joko "oma uskonto" tai olivat ateisteja. Nämä saivat jäädä pihalleen leikkimään kun minä jo suuntasin seuraavaa taloa kohti, jonka ovella jännitys sai unohtamaan tällaiset ajatuksen siemenet.

En tiedä menikö off-topiciksi, mutta ajattelin vain ettei tuo opetuksen suuntaus ole järisyttävästi muuttunut, vaikka korostusta (lue: painostusta) on saatettu toki lisätä.