Iltasatuja lapsille ja aikuisille

[Ellen]

Näitä veljes-ja sisarseuran huumorinpilkkeisiä ja varsin osaavasti näppäiltyjä juttuja lueskellessani mietin millaisia iltasatuja tai iltarukouksia JT-vanhemmat jälkikasvulleen lukivat,opettivat tai sallivat.
Täällä on ketjuja musiikista ja peleistä meneillään. Ne taisivat minut innoittaa tähän satumaailmaan. Voipi olla ,että olette jo tämänsuuntaista jutustelleet aiemmin.
Tulivatko Pekka Töpöhännät,Maija Maitoparrat,Pillit ja Pullat,Uppo-nallet,Nalle-Puh:n viisastelut tai Muumipeikon seikkailut tutuiksi ? Luettiinko rakkaudellisen kodin sängynlaidoilla Andersenin Rumaa ankanpoikasta tai Grimmin Hannua ja Kerttua ? Entä päästettiinkö yöuniin kansansatujen lapsia syövät verenhimoiset noita-akat, kristittyjä paistelevat syöjättäret , koukkunenäiset hallavilla hevosilla ratsastavat umpikierot velhot ja vuorenpeikot ?
Kuuluivatko komea Prinssi Uljas ja suloinen prinsessa Ruusunen tai Tuhkimo valittuihin lempisatuihin ?
Kyselen lähinnä klassisen lastenkirjallisuuden hahmojen löytymistä JT-lasten ,-nuorten mielikuvitusmaailmasta . Aikuisen JT:n mielikuvagalleria on melko hyvin hahmottunut.
Oliko kenties kuitenkin niin,että peikkosaduiksi riittivät WT-seuran hiukset pystyyn nostattavat Harmageddon-maalailut? Entä korvattinko prinssi ja ruusushahmot Paratiisi-kirjan unelmakuvituksilla ja äänitteillä ? Mites on ?

[Istuva Härkä]

VT-seuralla on ihan oma satukirja lapsille, sen nimi on 'Kirjani raamatun kertomuksista'. Erittäin tärkeä ja suosittu iltasatukirja.
Tiukkapipoisimmat vanhemmat eivät muuta kirjaa juuri lapsille avaakaan, mutta omassa perheessäni Aku Ankka oli suosittu lehti, ja siinä oli enemmän kuvia ja hauskemmat tarinat kuin tuossa WTF-seuran, eikun siis VT-seuran keltaisessa kirjassa. Siksiköhän minä sitten ajelehdin pois totuuden tieltä... liikaa Aku Ankkaa?

[Ellen]

VT-seuralla on ihan oma satukirja lapsille, sen nimi on 'Kirjani raamatun kertomuksista'. Erittäin tärkeä ja suosittu iltasatukirja.

Juuh,tiedän tuon kertomuskirjan ja erehdyinkin joskus lukemaankin sitä veljenpojille. Niin ja kirjaanhan oli myös äänitteet saatavilla. Mutta tarkoittaako vastauksesi sitä,että nuo mainitsemani satuhahmot ja niihin liityvät tarinat ovat JT-lapselle tuntemattomia ? En nyt ihan vielä ole mitään tutkimusta tekemässä asian tiimoilta ,mutta pieni kartoitus kiinnostaa.

[Jakke]

Mulle ei iltasatuja luettu (oudohkoa?), mutta opin itse lukemaan jo viisivuotiaana ja niinpä lapsuudessa ja nuoruudessa tuli kyllä luettua kaikkea mahdollista sarjakuvista klassisiin nuortenromaaneihin. Ei ollut mitään rajoituksia, ihme kyllä!

Siinä sivussa tuli luettua Kirjani Raamatun kertomuksistakin.

edit: niin ja oli meillä jotain satukirjoja, mm. pelottava Hannu ja Kerttu -tarina tuli luettua moneen kertaan.

[Istuva Härkä]

Mutta tarkoittaako vastauksesi sitä,että nuo mainitsemani satuhahmot ja niihin liityvät tarinat ovat JT-lapselle tuntemattomia ? En nyt ihan vielä ole mitään tutkimusta tekemässä asian tiimoilta ,mutta pieni kartoitus kiinnostaa.

No toki satukirjoja luetaan myös todistajalapsille, itsellenikin kyllä tuli, vakavemmin puhuen, tutuiksi kirjakerhon disneykirjat. Mutta toisaalta kyllä jos ajattelee sitä kuinka paljon lasten kanssa tutkitaan vartiotornia ja tuota keltaista kirjaa, plus tietysti kirjantutkistelukirjoja hutkitaan, voisi olla oletettavaa että aikaa ja tarvetta kaiken maailman satukirjoille ei riitä niin paljon. Omalla kohdallani ainoita olivat kirjakerhon kirjat.

[Ellen]

Mulle ei iltasatuja luettu (oudohkoa?), mutta opin itse lukemaan jo viisivuotiaana ja niinpä lapsuudessa ja nuoruudessa tuli kyllä luettua kaikkea mahdollista sarjakuvista klassisiin nuortenromaaneihin. Ei ollut mitään rajoituksia, ihme kyllä!

Noh,Jakke sinun vanhempasi ovat olleet melkomoisen vapaamielisiä . Onneksesi! Ja sitten tuo varhaislahjakkuutesi lukemisen taidossa on tuonut elämääsi moninaisia ulottuvuuksia.Miten muistelet lukemistasi, minkä puolen kirjat kiinnostivat mahdollisesti enemmän ?

Entrattu - MM

[Lehtiveli]

Kirjani Käännytyskertomuksista tuli tutuksi. Myös luettiin nallepuhia ja muuta mukavaa.

[Istuva Härkä]

Tiedänpä kuitenkin yhden vanhan veljen joka puheessa toi esille kuinka kaikkien satueläinhahmojen taustalla on Saatana, sillä on suorastaan naurettavaa että eläimet puhuvat ja käyttäytyvät kuin ihminen, veli kysyikin, kuinka normaalia on että esimerkiksi ankalla on paita päällä ja elää omakotitalossa, ja kaikki se pyritään tuomaan vakuuttavasti lasten mieliin, eikö se olekin lasten mielikuvien muovaamista juuri siten kuin Saatana haluaa, johdattaa heidät harhaan.

Onko kukaan muu kuullut vastaavaa puhetta veljen suusta, todennäköisesti juuri vanhat jäärät vain näin saattavat ajatella, mutta koita nyt sitten tuossa olla vanhinten ohjailtavana kun satuhahmotkin kielletään...

[Jakke]

Miten muistelet lukemistasi, minkä puolen kirjat kiinnostivat mahdollisesti enemmän ?

No tietenkin Viisikot ja SOS -sarja piti lukea läpi. Ja vähän isompana aika paljon scifiä... Sarjakuvista tietenkin perinteiset Aku Ankat ja Asterixit, Lucky Luket ymt.

Mutta kaikkein eniten luin lehtiä. Tekniikka kun kiinnosti jo lapsena, niin Tekniikan Maailmat tuli tavattua hyvin tarkkaan jo pienenä, vaikken läheskään kaikkea niistä ymmärtänyt.

[Nezumi]

Mulle on kuuleman mukaan aika paljon luettu kaikkea (satuja ihan) silloin kun olin pieni, joskin nyt myöhemmin on sit saanut kuunnella sitä et olis pitänyt lukea vähemmän niitä kun ovat 'aiheuttaneet' liian vilkasta mielikuvitusta ja sekalaisen valikoiman kaikea muuta ikävää..tuo muu ikävä lähinnä siksi, että mie olen ollut aika kova lukemaan koko pienen ikäni lähti sieltä satukirjoista päätyen nykyisin vähän kaikkeen sekalaiseen fantasiasta dekkareihin jnejne. Mikä vaan vaikuttaa vähänkään kiinnostavalta..^^ Ei silti, kyllähän noita tuli kasetteina kuunneltua noita todistaja juttuja siinä missä sitten ihan ns. tavallisia satuja.

Tosin nyt on sitten taas potkittu kovasti, et omalle muksulle pitäis lukea tuota keltaista kirjaa (tm) ja kaikkia noita muita vastaavia..ja jättää siis nuo satukirjat vähemmälle.

[Ninth]

Tiedänpä kuitenkin yhden vanhan veljen joka puheessa toi esille kuinka kaikkien satueläinhahmojen taustalla on Saatana, sillä on suorastaan naurettavaa että eläimet puhuvat ja käyttäytyvät kuin ihminen, veli kysyikin, kuinka normaalia on että esimerkiksi ankalla on paita päällä ja elää omakotitalossa, ja kaikki se pyritään tuomaan vakuuttavasti lasten mieliin, eikö se olekin lasten mielikuvien muovaamista juuri siten kuin Saatana haluaa, johdattaa heidät harhaan.

Ei luoja.

Ehkäpä hän ajatteli, että kaikkien antropomorfisten eläinhahmojen esi-isä on Raamatusta tuttu puhuva ja viekasteleva kärmes. Niin, ja löytyyhän toki muinaisen Egyptin mytologiasta paljon ihmisen ja eläimen sekoituksia epäjumalina. Saatana on todella ovela; pehmittää nyt lasten aivot pienestä pitäen hyväksymään nuo pakanalliset ja saatanalliset hahmot satu- ja sarjakuvaeläinten avulla!

Kyllähän nuo perinteiset satuhahmot tulivat lapsena tutuiksi, joskin enemmän lueskelin juuri noita jo mainittuja Asterixeja ja Lucky Lukeja ja Tenavia, siinä missä akkareita ja taskareitakin. Esimerkiksi Grimmin veljesten saduista olen kiinnostunut vasta vanhemmalla iällä.

Kummitusjutuista kiinnostuneena olisin halunnut lukea "kauhukirjallisuutta" kuten Noidan käsikirjan ja jotain Goosebumpseja, mutta eiväthän sellaiset käyneet päinsä. Sen ei pitäisi olla kellekään yllätys. Hirviökerhonkin lappusia hävitettiin kun äiti katsoi tarujen hirviöiden olevan saatanallista kamaa. Siitä olen yhä katkera.

[Viljo]

Jaa, mitähän sitä muistaisi. Muistan kyllä äidin lukeneen mulle illalla, mutten kunnolla että mitä mahtoi lukea. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin muistan ainakin sen, että hän luki satuja eräästä isosta kirjasta (sukulainen oli ostanut meille kokonaisen satukirjasarjan). Opin lukemaan 5-vuotiaana, ja sitten luinkin satukirjoja itsekseni, joskin pyysin äitiä kuitenkin lukemaan aina välillä, mihin hän armollisesti suostui.

Tuossa satukirjasarjassa oli erimaalaisia satuja omissa kirjoissaan, ja niissä oli tietysti erilaisia lampun- ja pullonhenkiä, taruolentoja jne. Voi olla, että niistä joskus jotain puhuttiin, mutta ei niitä kielletty.

Kutakuinkin kaikki aloituksessa mainitut tulivat tutuiksi, Vt-seuran kirjallisuutta meillä ei onneksi illalla luettu. Paratiisi-kirja (se vanha) tutkittiin päiväsaikaan. Meillä oli myös sukulaisen ostama Suomen kansan seikkailusatuja -niminen kirja, jossa oli pelottavia peikko-, noita- ja menninkäissatuja, mutta nekin tuli luettua kun kirja oli olemassa. Herra Huu ja Peppi Pitkätossu myös.

Vähän vanhempana luin ahkerasti erilaisia seikkailukirjoja (Nuorten toivekirjasto - isän nuoruudesta), Viisikot, 3 etsivää, Etsiväkaksoset, tavallisimmat sarjikset (Disney-hahmot, Tintti, Lucky Luke, Asterix, Tenaviakin, Hopeanuoli, Hevoshullu, Mustanaamio, Teräsmies, Hämähäkkimies, Tarzan sekä sarjiksena että kirjoina, erilaisia Korkeajännityksiä), Susikoira Roi -opuksia tuli myös luettua. Täytyy mainita myös Karzan, joskin sitä en lukenut kovin avoimesti.

Yleisesti ottaen en muista, että multa olisi kielletty mitään lukemista. No jaa, taitaa olla niin että Korkkarit olivat kiellettyjen listalla, sillä niitä piti joskus palauttaa kaverille kesken kaiken. Sen jälkeen luin niitä illan tultua peiton alla. Jerry Cotton ei pudonnut.

[Marilyn]

Meillä luettiin myös kirjakerhon Disney satukirjoja... Tuttuja on Tuhkimot, Lumikit, Ruususet ja muut rinsessat. Toki aina muistutettiin siitä, kuinka ne eivät oikeasti ole totta ja kuinka niistä voi tulla demoneita, jos ei ole varovainen, että olepas kuule 3-vuotias tarkkana nyt ja mieti tämän sadun sisältöä filosofisesti sekä uskonnollisesti!

Eli toki se Höpinäni Aivopesun AaBeeCeestä oli se ykkönen. Tietenkin. Kuinkas muutenkaan.

[wolframium]

Tiukkapipoisimmat vanhemmat eivät muuta kirjaa juuri lapsille avaakaan, mutta omassa perheessäni Aku Ankka oli suosittu lehti, ja siinä oli enemmän kuvia ja hauskemmat tarinat kuin tuossa WTF-seuran, eikun siis VT-seuran keltaisessa kirjassa.

Myös meidän perheen pienimmillä olivat läsnä vain nämä kaksi instituutiota. Näin jälkeenpäin olen ihmetellyt syytä siihen, että Aku Ankan lisäksi ei ostettu tai kelpuutettu muuta "pakanakirjallisuutta" lapsille. Ja kun ei varsinaisesti kasvanut missään sivistyskodissa, niin eihän sitä lapsikaan osaa ihmeempiä vaatia.

Toisaalta Aku Ankassa on jotain hyvin tuttua amerikkalaista mallia. Lehdistä ja taskukirjoista voi kerätä lähes samanlaisia loppumattomia kirjahyllyrivejä kuin Vt-seuran tuotteista. Sieltä löytyy omat pyhät miehensä Carl Barkseineen ja Don Rosineen kaikkineen. Voi kokea kuuluvansa johonkin rajat ylittävään (monikansalliseen?) yhteisöön.

Vitsinä (jossa toki vähintään puolet on totuutta) olen joskus kertonut, että meidän perhettä hallitsi pyhä amerikkalainen kolmiyhteisyys: äidille Vartiotorni, isälle Valitut Palat ja lapsille Aku Ankka.

[PoterO]

Minulle luettiin jonkin verran satuja pienenä, kuten Grimmin satuja, eläinsatuja, Hipsuvarvas-juttuja ja muuta sellaista. Lukemisen opittuani lueskelin Aku Ankkoja, Asterixeja, Lucky Luckeja, Non Stoppeja ja Tintti-sarjakuvia. Kirjoista mieleen olivat mm. Kolme etsivää, Herra Huu, Pekka Töpöhäntä ja lapsille suunnattu sci-fi. Sain oman kirjastokortin muistaakseni 8-vuotiaana.