Lasten kenttäilyn vapaaehtoisuus

[p0ter0]

Veli Leinosen vakuutuksista huolimatta on kovin naiivia puhua lasten kohdalla yleisestä kenttäilyn vapaaehtoisuudesta, johtuen lasten miellyttämishalusta ja alttiudesta vaikutuksille. Esimerkiksi kysymyksen asettelu, "Haluatko lähteä kentälle?", on ympäristöstä johtuen johdatteleva koska eihän siihen voi kunniallisesti vastata kieltävästi. Kysymys, "Mennäänkö jätskille vai kentälle?", kertoisi enemmän vapaaehtoisesta tekemisestä, vaikka tietysti JT-lapsi tuolloinkin ymmärtää mihin sitä tulisi mennä.

Olipa toiminta vapaaehtoista tai ei, niin itseäni yököttää lasten käyttäminen uskonnolliseen ja poliittiseen työhön.

[Drontti82]

Lapseen kohdistuva sosiaalinen paine on tuossa varmasti korkea, joten tuskin voidaan rehellisesti puhua vapaaehtoisuudesta. Mitkä olisivat seuraukset, jos lapsi kieltäytyisikin? Kaipa se riippuu lapsen iästä. Joka tapauksessa kyllä lasten pitää saada olla lapsia.

[mymmeli]

Itse kun muistelen omaa lapsuuttani niin ainakin ihan pienenä tosiaan kapinoin kotitutkistelua ym. teokraattista toimintaa vastaan , mutta ólihan se niin, että aikuisten uskonnollisen kasvatuksen seurauksena oli pakko taipua kaikkeen hengelliseen toimintaan. Heidän mielestäänhän se oli minulle parhaaksi. En siis ainakaan itse voi puhua vapaaehtoisuudesta, koska omasta mielestäni en voinut valita vapaasti. Tosin en koskaan kuulunut niihin pikkuaikuisiin, jotka osasivat raamatunkohtia ulkoa jo ennen kouluikää. Näen kenttäilyn enemmänkin velvollisuutena kuin vapaaehtoisuutena ainakin omalla kohdallani. Ja onhan se niinkin, että lapsi on riippuvainen vanhempiensa rakkaudesta ja jos vanhemmat edellyttävät, että kentällä pitää käydä niin toimiihan lapsi niin. Yhteisön paine myös siihen on kova. Jt- opin mukaan lasten velvollisuushan oli myös kunnioittaa vanhempiaan.

[Mievaan]

Drotti, mä sain tukkapöllyn tai selkäsaunan, ja siitä huolimatta piti lähtee. Kyyneleet vaan pyyhittiin ja kohti kenttäkokousta. Vapaaehtosta ei todellakaan.

[p0ter0]

Niin, onhan Vartiotorni tosin myös kyseenalaistanut valinnanvapauden antamisen järkevyyden lapsille ja nuorille. Eihän sen inhimillisyyttä tai strategista järkevyyttä tule kyseenalaistaa.

[mymmeli]

Muutenkin kenttäily on hyvin keskeinen osa jt-oppia eli mä näkisin sen enemmän velvollisuutena kuin vapaaehtoisuutena. Tällainen arvo sille milelestäni annetaan järjestössä ja siihen kasvatetaan jo lapsia. Se on ikäänkuin työtä, josta ei makseta palkkaa, mutta ei kuitenkaan vapaaehtoistyötä. Tarkoitushan on kalastella ihmisiä järjestön yhteyteen ennen noita " lopun aikoja". Koin itse myös, että saarnaaminen, kokoukset ym. toimintaa pidettiin asioina, jotka lisäävät kristityn onnellisuutta. Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka joskus satunnaisesti kenttäilystä aikuisempana pidinkin. Lapsena pelkäsin ja jännitín ovilla käymistä ja harjoittelin aina hyvin ( lähes ulkoa) etukäteen, mitä sanon ovella. Olihan se pelottavaa, kun ei koskaan tiennyt, ketä ovella tulee vastaan. Esittääkö hankalia kysymyksiä, ym. Tosin pienenä lapsena ei tarvinnut vastata hankaliin kysymyksiin, mutta oli se vielä aikuisenakin pelottavaa, että jos joku kriittinen ja asioihin perehtynyt henkilö avaa oven mun vuorolla.

[rippeli]

Nykyään taidetaan painottaa sitä, että palvelukseen pitää mennä perheenä, eli vanhemmat raahaavat lapset mukanaan kentälle.
Omassa lapsuudessani me lapset kävimme keskenämme kentällä.
Välillä tuli touhuttua kaikenlaista luvatonta kerrostalon rapussa, kun ei huvittanut kokoajan rimputella ovikelloja. Heiteltiin tavaroita kaiteitten välistä alakertaan, taikka vaan istuttiin ja syötiin irtokarkkeja.
Homma oli periaatteessa vapaa-ehtoista, mutta silti pakko, koska vanhemmat halusivat, että joka kuukausi on jotain raportoitavaa.

[Tony]

Hallintoelimen David Splane kertoi Malmössa pitämässään puheessa aikaisemmin tänä vuonna, että ei ole viisasta olla pakottamatta lapsia kentälle.

Taas joskus nuoret tuntetevat, että he eivät haluaisi seurata totuutta niin kovin. Heistä ei ehkä tunnu lauantaiaamuisin siltä, että he haluaisivat lähteä kenttäpalvelukseen tai osallistua kokouksiin. Ja vanhemmat sanovat: "No, tiedätkö, en halua pakottaa lapsiani tekemään jotain, mitä he eivät halua. Haluan että se tulee heidän sydämestään." Mutta, onko tämä todella viisasta?

Samassa puheessa paljastettiin ihanne lasten edistymisvauhdille - ja Jt-lasten todellinen asema uskonnonvapautta ajatellen.

Joissain maissa on havaittavissa, että 10-, 11- ja 12-vuotiaat nuoret eivät ole vielä edes kastamattomia julistajia. Ja sitten havaitsemme, että 13-, 14- ja 15-vuotiaat eivät ole edes kastettuja. Ja silti heidän vanhempansa ovat tutkineet heidän kanssaan syntymästä saakka! Se saa meidät joskus miettimään, onko opetusohjelmamme todella tehokas?

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_u25.html

http://www.youtube.com/watch?v=rsQMOSgJ710

[p0ter0]

Joissain maissa on havaittavissa, että 10-, 11- ja 12-vuotiaat nuoret eivät ole vielä edes kastamattomia julistajia. Ja sitten havaitsemme, että 13-, 14- ja 15-vuotiaat eivät ole edes kastettuja. Ja silti heidän vanhempansa ovat tutkineet heidän kanssaan syntymästä saakka! Se saa meidät joskus miettimään, onko opetusohjelmamme todella tehokas?

Tuon perusteella lasten tulisi tosiaan olla kastettuja ennen kuin lapsista tulee nuoria. Eikä kyse tietenkään ole lapsikasteesta.

[Viljo]

Jehovantodistajat hyvin mieluusti kertovat kuinka mieluusti lapset käyvät ovelta ovelle -työssä, mutta jos ajatellaan Jeesuksen Raamatun mukaan antamaa ns. lähetyskäskyä, niin mielestäni voidaan perustellusti kysyä keille käsky oikein annettiin.

16 Mutta ne yksitoista opetuslasta menivät Galileaan sille vuorelle, josta Jeesus oli sopinut heidän kanssaan. (Matteus 28 UMK)

Lähetyskäsky annettaessa läsnä oli siis vain Jeesuksen yksitoista opetuslasta, joiden voidaan katsoa olleen suhteellisen kypsiä ihmisiä, joten katsoisin että tuota kohtaa ei ainakaan voitane käyttää lasten usuttamiseen kenttäpalvelukseen.

20 samalla en pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon. (Ap. 20 UMK)

Edellisessä kohdassa on syytä ottaa huomioon, että 17. jakeen mukaan Paavali oli kutsunut tilaisuuteen Efesoksen vanhimmat ja käsittääkseni muut läsnäolijat olivat Jeesukselle läheiset opetuslapset. Gillsin ansiokkaan selitysteoksen mukaan Paavali ei suinkaan kiertänyt talosta talooon tai ovelta ovelle niin kuin jehovantodistajat haluavat sen nähdä, vaan hän kiersi opettamassa vanhimpia (presbyteroi) yksityisesti heidän kodeissaan. Ja muu olisikin ollut täysin järjetöntä, koska kiinnostuneita tuskin oli kovin paljoa ja heidät hän jo oli oletettavasti tavoittanut julkisilla puheillaan.

Eli jehovantodistajien hellimä yleinen talosta taloon -työ näyttää olevan aika heikoilla kantimilla. Kun lisäksi otetaan huomion Paavalin kirje efesolaisille, missä hän toteaa Jeesuksesta:

11 Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi (Ef. 4 UMK)

voitaneen tehdä päätelmä, että evankelioiminen annettiin Raamatun mukaan verrattain harvalukuiselle seurakunnan osalle, ja he lienevät olleen jo pidempään noihin asioihin uppoutuneita - ei siis mitään lapsia eikä seurakunnan rivijäseniä.

[Jaakko Ahvenainen]

Viljo! Olet tehnyt mainion oivalluksen.

[Kaarmis]

Lasten kenttäily on tasan yhtä vapaaehtoista kuin rapujen osallistuminen rapukesteihin.

[Veli-Hopea]

*Muoks

Ei sittenkään mitään :p

[Kivikko]

Viljo! Olet tehnyt mainion oivalluksen.

Samaa mieltä! Minulle taas pitkästä aikaa täysin uusi huomio ja näkökulma asiaan. Tosiaan, "jotkut evankelistoiksi"!

[loikkarisusi]

"Mennäänkö jätskille vai kentälle?"

Tuohon kyllä vastasin aina rehellisesti että jäätelölle! Vahinko vain, ettei minulta koskaan kysytty edes halusta (olisin kyllä sanonutkin että en halua, ja äitini varmaan tiesi sen) vaan vain "Mennäänkö kentälle tänään vai huomenna?"

Ja silti heidän vanhempansa ovat tutkineet heidän kanssaan syntymästä saakka! Se saa meidät joskus miettimään, onko opetusohjelmamme todella tehokas?

Tuota asiaa Vt-seuran kannattaisikin pohtia, sekä niitä taustatekijöitä, joiden vuoksi haluttua edistystä EI tapahdu. Esimerkiksi sitä, että mainitut tavoitteet koetaan vastenmielisinä siksi, että niissä vain ei "ilmeisesti" ole mitään tavoittelemisen arvoista eivätkä ne tuota iloa.

-- voitaneen tehdä päätelmä, että evankelioiminen annettiin Raamatun mukaan verrattain harvalukuiselle seurakunnan osalle, ja he lienevät olleen jo pidempään noihin asioihin uppoutuneita - ei siis mitään lapsia eikä seurakunnan rivijäseniä.

Totta. Lisäksi en ole koskaan saanut kunnollista vastausta siihen, miksi naisten tulee vaieta seurakunnassa mutta kentällä heidän täytyykin opettaa suuna päänä.