Eipä tässä juuri enempää pohdintaa tällä erää tarvita. Riittää, kun todetaan Plotinoksen Sielun olevan dualistinen, josta osa suuntautuu kohti nuusia ja osa luo / synnyttää kaiken, mitä näemme: taivaankappaleet, ihmisen, Luonnon ja aistimaailman. Luonto ja aistimaailma ei ole luonto eikä aistiemme mailma, kuten sen käsitämme, vaan niistä syntyvä Sielun kuva. Näin hyvin yleistäen sanottuna.Ariadna kirjoitti:Jätän nyt Sinut sielun pohdintaan, ajattelin lopettaa tämän filofisoinnin tähän, mietin vain jotain yhteenvetoa loppuun.
Se taas, miten ihminen voi lähestyä / löytää Yhden, on oma juttunsa. Antaa senkin olla. Olemme kuitenkin melko paljon tuoneet esiin filosofiasta, sen yhtedestä uskontoinin ja uskonnollisiin käsityksiin (metafysiikka). Plotinoksen aika oli varsin taikauskoinen. Tämä taikauskoisuuden keskellä olen ymmärtänyt hänen olleen vähiten taikauskoisen ja varsin korkean moraalin omaava.
Mitä taas moraaliin tulee, kirkkoisät pyrkivät soveltamaan filosofiaa kristinuskoon, mutta kirkko saadessa lisää valtaa sekin moraali, mikä oli saavutettu, kärvistyi. Kirkolle oli tärkeää sovittaa uskonto filosofiaan ja seuraukset olivat moraalin kannalta mitä olivat aina renessanssiin asti. Filosofia salli ajattelun vapauden, kirkko ei. Ja näin meni keskiaika.
Edit. poistin viimeisen lauseen aiheettomana. Ehkä jatkamme joskus. Vaikeat pohdinnat ja niiden analysointi tekevät pään raskaaksi.
