ovilla ramppaaminen itsekästä

[Carrie81]

Kiinnostais tietää, että kun aikoinaan kävitte kentällä niin olitteko aidosti kiinnostuneita käännytettävän "pelastumisesta" , vai kävittekö kentällä vain sen takia että itse pelastuisitte ja pääsisitte paratiisiin? Minä oon sen aina nähny jotenki niin että loppujen lopuks kentällä käydään vain oman edun takia. Itehän en oo kenttäilly paitsi muutaman kerran pakosti lapsena. Äidin kans jos tulee maailmanloppu puheeksi niin nykyään tokasen siihen vain että saa tulla mun puolesta vaikka heti, jos todellakin sillon kaikki paha häviää maailmasta ja hyvä jää jäljelle, vaikka se merkitsisi sitä että minäkin kuolisin. Pääasia että muilla on silloin hyvin ja kukaan ei kärsi. Tähän epäitsekkääseen ajatukseen ei äitikään osaa oikein kommentoida mitään vaikka hyvin vannoutunu todistaja onkin

[Peeveli]

Minua kun penskana riepoteltiin kentällä niin ei siinä muuta ollut mielessäkuin että lehtiä pitäisi saada menemään mahd.paljon. jotenkin pienen lapsen luulo oli silloin että pelastus ja lehdet kulkevat käsikädessä, niimpä lehtiä jaettiin sitten kilokaupalla.
vanhempana sitä sitten huomasikin että ei helkatti tässä touhussa ole mitään järkeä

[YksinäinenSusi]

hmm ...
minä kävin kentällä monestakin eri syystä

1. halusin huomiota ja kehuja toisilta jt:ltä
2. pelkäsin verivelkaiseksi tulemista ja siksi kävin
3. pelkäsin kuolemaa harmagedonissa
4. vaikka en halunnut kentälle, niin ristiriitaiset tunteet pakottivat minut kentälle, esim vaikka edellinen kenttäkokemus oli kauhea, niin velvollisuudentunto pakotti sopimaan pian jo uusia lähtöjä kentälle, tätä voisi sanoa myös satimeksi,

olin satimessa, jossa kenttätyötä ei halunnut tehdä, mutta velvollisuudentunto ja pelko pakottivat tekemään ...
...tähän vielä lisäksi se että olin kroonisesti masentunut ja en ollut puhelias muutenkaan luonteeltani ja häpesin hyvää uutista. koska en oikein kunnolla itsekään uskonut siihen...
...lisäksi vihasin itseäni luonnottomasti,sairaasti, ja oikeastaan toimin tavallaan eräänlaisena painvastaisena voimana, ihmiset ovilla oikeastaan kokivat läsnäoloni niin vastenmieliseksi, että eivät halunneet kuulla jt:istä mitään, koska näkivät kärsimykseni niin selvästi...

oikeastaan oli anti-jt kaikenaikaan, jos näin jälkeenpäin asiaa miettii, ja sehän ei enää tunnu pahalta asialta, koska tietää nyt koko asian huuhaaksi...
... kuinka kauan ihminen, joka ei halua jotain,mutta on pakko - jaksaa oikeasti tällaista toistuvaa järjettömyyttä?

[SisarHento]

Tulin ns. maailmasta mukaan jäjestön yhteyteen ja koin heti alkajaisiksi kenttätyön ihmisten kiusaamiseksi. Mutta kun kerran olin kasteella käynyt, pitihän minunkin osallistua "hyvän uutisen saarnaamiseen". Minua ei pakottanut tähän työhön edes paratiisiin pääseminen, vaan jumalan tahdon täyttäminen. Itse asiassa en juuri koskaan ajatellut pääseväni peratiisiin, koska koin, etten osallistu tarpeeksi jumalan tahdon täyttämiseen. Jehovan todistajana oleminenhahan on jatkuvaa syyllisyyden kantamista.

[Veli-Hopea]

Kentällä käyminen oli pakko ihan yleisen vapaaehtois-pakotteen takia. Pakkohan se oli ja siihen painostettiin.
Yksi painostuksen metodi oli velvollisuus ja mainittu verivelka joten minun kohdallani.., En käynyt julistamassa tuntemattomille heidän yleisen edun ja pelastuksen kannalta. Minä en tykännyt kenttäilystä. tunteja piti saada raporttiin ja thats it.

Kuitenkin läheisiä rakkaita ja "maailmassa" olevia hyviä ystäviä pelastelin rakkaudella yhteisinä iltoina.niitä ei tullut edes laskettua kenttätunteihin. Heille kun omaa opittua näkemystä tuli esitettyä totuutena. Silloin ainoastaan tuo julistus oli rakkauteen perustuvaa, ei muuten. Jos ei siihen, niin pelkoon että he kuolevat harmagedonissa. Pitihän nyt parhaat kaverit saada messiin, jos sattus itekin pääsemään.

Tosin myöhemmin surettaa kun on huomannut puhuvansa noille hyville ystäville täyttä tuubaa, vaikkakin se tuli tehtyä kaikella rakkaudella. Onneksi eivät kuunnelleet.

[Kivikko]

Siihen häiriön määrään nähden ovelta ovelle saarnaaminen ei ole kovinkaan rakkaudellista hommaa, kummallekaan osapuolelle. Eikä n. 7,7 miestyövuotta yhtä kastettua kohti ole kovin tuloksekastakaan (v.2011).

Itse kävin kentällä ollakseni hyväksytty srk:ssa, enkä kertaakaan, koskaan ikinä milloinkaan, yrittänyt ovensuussa saada aikaan tutkistelua. Onneksi sellaisia ei kohdalleni osunutkaan. Omien kasvojen säilyttämiseksi sitä tein, en kenenkään muun takia, ja sen vuoksi ne hommat lopetinkin kun ei mitään mieltä siitä löytynyt. Jumalan tahdolla ei kohdallani ollut vaikutusta, vaan äidin, vanhimpien ja muiden julistajien painostuksella.

[Kaarmis]

Minä myös kävin kentällä pelkästään tullaksen hyväksytyksi seurakunnassa. Sitten jossain vaiheessa älysin, että siihen riittää myös pelkät kynällä tehdyt tunnit.

[Natsku]

Pakko oli käydä, muuten olisi saanut remmistä (ja sai silti joskus kuitenkin... ). Inhosin yli kaiken kentällä ja kokouksissa käymistä. Täysin turhaa, vahingollista ja älytöntä hommaa kumpikin!

[Veli-Hopea]

Pakko oli käydä, muuten olisi saanut remmistä (ja sai silti joskus kuitenkin... ). Inhosin yli kaiken kentällä ja kokouksissa käymistä. Täysin turhaa, vahingollista ja älytöntä hommaa kumpikin!

Joo! Nämä on niitä ensimmäisiä kyseenalaistamisiani jo siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä .. Se :

Miksi ihmeessä jumala haluaisi , että tuota täysin älytöntä rivi-istumista pitäisi harrastaa kaikkine muine touhuineen? Missään siinä ei ole järkeä, hauskuutta eikä ihan aina tuntunut, että siihen toistoon olisi ollut mielenkiintoakaan.
tuskinnmeitä luotiin istumaan saleissa toistamassa johonkin oikeeseen tai väärään perustuvaa tulkintaa.

Näettekö kuinka luopumus todistajuudesta voi tehdä ihmisestä pahan , kuten minusta? Olenhan oppinut rakastamaan kaikkia, hyväksymään heidät puutteineen ja ihan ilman ehtoja. Asia, mitä en pystynyt todistajana tekemään, koska minähän halveksin suurinta osaa ihmisistä tekojen tai "väärän" uskonvalinnan perusteella.

Nyt en tee niin ja NYT olen paha...


Vapaus ja rakkaus. Hyvinvointi, ystävällisyys ja ennen kaikkea se rakkaus keskuudessamme.. IHAN jokaiselle ihmiselle.. Ihan kaikia kohtaan. Sellaiseksi meidät "luotiin". (jos)

Ja näin..

Tämä tulee normi-ihmisellä esille ihan luonnostaan.. Ei siihen tarvita mitään jatkuvaa vitun jeesustelua monta kertaa viikossa.. Sen näkee ihan jo siitä, jos menee julkiseen tilaisuuteen missä on eri uskovaisia perheineen ja lapsineen. He eivät ole pahoja tai teennäisiä.. He ovat hyviä ja rakastavat toinen toista ihmisenä ilman ehtoja. Näin jumala ajattelee jos ajattelee ja ellei, voi vetää vatun päähänsä ja hypätä järveen.


Ehkä ihminen ei tykkää jt touhuista, koska se ei tunnu oikealta.. Kai ne on ne kilikellit jotka käskee toimimaan oikein..


* kilikellot * ( en kyllä korjaa alkup. Vahinkoa)

[Suurenmoinen etu]

Koska olin muksusta asti JT ja uskoin touhuun, kenttäily oli mulle Raamatun käskyn täyttämistä ja hyvään pyrkimistä parhaimmillaan. Eri tilanne oli sitten kun alkoivat epäilykset joskus 20 ikävuoden korvilla ja sen jälkeen. Aloin samastua liikaa ovenavaajaan ja pohtia esitettyjä vastaväitteitä. Ei siinä sitten enää kauan mennyt kun tajusin, että ovilta oville ramppaaminen on vain sosiaalisen koheesion ylläpitämisen väline seurakunnassa: sitä tehdään koska sitä pitää seurakuntalaisen tehdä. Pysyy äiti tyytyväisenä ym. Ilmoittauduin osa-aikaseksi vielä joskus 24-vuotiaana ihan vain siksi, että sopisin paremmin porukkaan. Siinä vaiheessa olin jo sisäisesti aivan omilla teilläni ja harrastin kaikenlaista typerää kuten juomista ja salatupakoimista. Eli siis aika säälittävä tilanne.

[Kaarmis]

Menee vähän OT:ksi mutta kirjoitanpa kuitenkin. Siellä sisällä ollessa ei paljon ajateelut sitä kuinka saman toistoa kokouksissa oli. Johtui ehkä siitä ettei edes paljon kuunnellu? Mut mulle oli silmiä avaava tieto, että esitelmäkäsiksiä tais olla 76kpl tai jotakin. Eli toisin sanoen saman puheen kuuli kerran puolessatoista vuodessa! Joten itse tuli kuultua joka vitun puheen keskimäärin noin 18 kertaa, ei ihme että fiilis oli välillä että "mä oon tainnu kuulla nää jutut jo"...

[Voimantorni]

Kiinnostais tietää, että kun aikoinaan kävitte kentällä niin olitteko aidosti kiinnostuneita käännytettävän "pelastumisesta" , vai kävittekö kentällä vain sen takia että itse pelastuisitte ja pääsisitte paratiisiin?

Kyllähän sitä silloin kun itse vielä uskoi tuohon oppiin, ajatteli kenttäillessä, että hienoahan se olisi jos julkaisujen vastaanottajakin joskus tajuaisi totuuden ja pääsisi paratiisiin. Ajattelin kuitenkin aina, että se on jokaisen omalla vastuulla, ja että itse olin tehnyt oman osani kun olin vienyt sanoman ihmiselle. Mutta olihan siinä joka tapauksessa se omakin pelastuminen aina vaakalaudalla, aivan kuten järjestö meille oli opettanut: Jehovan todistaja on lähtökohtaisesti "verivelkainen", ellei levitä Vt-seuran julkaisuja ja varoita ihmisiä maailmanlopusta. Aina oli sellainen fiilis, että olisi täytynyt tehdä vielä vähän enemmän.

[Kivikko]

Jehovan todistaja on lähtökohtaisesti "verivelkainen", ellei levitä Vt-seuran julkaisuja ja varoita ihmisiä maailmanlopusta.

Tämä on muutes yksi merkittävimpiä seikkoja painostettaessa saarnaamistyöhön. Nyt tuntuu käsittämättömältä, kuinka järjestö on onnistunut sälyttämään Jumalan vastuun ihmisparoille, varsinkin kun ihmiset eivät asialle juurikaan voi mitään (edellyttäen että tällainen henkimaailman touhuilu olisi todellista).
Lapsen opettaminen verivelkaiseksi on jotain nin järkyttävää ja järjetöntä näin jälkikäteen ajateltuna, ettei mitään rajaa.

[Vieraas]

Tämä on muutes yksi merkittävimpiä seikkoja painostettaessa saarnaamistyöhön. Nyt tuntuu käsittämättömältä, kuinka järjestö on onnistunut sälyttämään Jumalan vastuun ihmisparoille, varsinkin kun ihmiset eivät asialle juurikaan voi mitään (edellyttäen että tällainen henkimaailman touhuilu olisi todellista).

Tässä vastuussahan on sellainenkin ongelma, että suurelle osalle maailman väestöstä ei päästä koskaan saarnaamaan Hyvää Uutista.

Muistan pienenä kuulleeni jonkun kysyneen ihan ääneen, että miten näiden sosialististen maiden ja Kiinan ja tällaisten saarnaamistyön kanssa sitten. Virallinen vastaus oli kutakuinkin, että kyllä sinne vielä päästään, odotamme Jehovaa ja että _emme me tiedä kuinka paljon todistajia on jo näissä maissa_. Nyt tiedämme paljonko oli: eipä paljon paskaakaan. Venäjälle päästiin, mutta onhan tuossa vielä miljardi ja rapiat kiinalaisia ja jokunen sata miljoonaa arabia, joiden kaikkien ovella ei ole käyty.

Nykyoppihan menee kai niin, että konkreettisesti joka yksilölle ei tarvitsekaan saarnata. Asiasta tietämättömiä ei ymmärtääkseni tapeta Harmagedonissa, joten suurin osa kiinalaisista ja arabeista pääsee jokerikortilla paratiisiin. Mutta jos suomalaisen ovelle tullut lusmu tuntienkeräilijä ei saa kyvyttömyyttään tutkistelua aloitettua, niin sen ovenavaajan saumat menivät sitten siinä. Sori.

[Veli-Hopea]

Tämä on muutes yksi merkittävimpiä seikkoja painostettaessa saarnaamistyöhön. Nyt tuntuu käsittämättömältä, kuinka järjestö on onnistunut sälyttämään Jumalan vastuun ihmisparoille, varsinkin kun ihmiset eivät asialle juurikaan voi mitään (edellyttäen että tällainen henkimaailman touhuilu olisi todellista).

Tässä vastuussahan on sellainenkin ongelma, että suurelle osalle maailman väestöstä ei päästä koskaan saarnaamaan Hyvää Uutista.

Muistan pienenä kuulleeni jonkun kysyneen ihan ääneen, että miten näiden sosialististen maiden ja Kiinan ja tällaisten saarnaamistyön kanssa sitten. Virallinen vastaus oli kutakuinkin, että kyllä sinne vielä päästään, odotamme Jehovaa ja että _emme me tiedä kuinka paljon todistajia on jo näissä maissa_. Nyt tiedämme paljonko oli: eipä paljon paskaakaan. Venäjälle päästiin, mutta onhan tuossa vielä miljardi ja rapiat kiinalaisia ja jokunen sata miljoonaa arabia, joiden kaikkien ovella ei ole käyty.

Nykyoppihan menee kai niin, että konkreettisesti joka yksilölle ei tarvitsekaan saarnata. Asiasta tietämättömiä ei ymmärtääkseni tapeta Harmagedonissa, joten suurin osa kiinalaisista ja arabeista pääsee jokerikortilla paratiisiin. Mutta jos suomalaisen ovelle tullut lusmu tuntienkeräilijä ei saa kyvyttömyyttään tutkistelua aloitettua, niin sen ovenavaajan saumat menivät sitten siinä. Sori.

Jokerikortista pointsit. Selkeä esitys ja hieman vituttaa.. Enään ei auta muuttaa edes kiinaan.
Jospa kuitenkin muuttaisin ja juoksisin siellä seinään toivoen totaalista muistinmenetystä, niin ei välttämättä jokerikortin lunastukselle ole enään estettä. Adios fuckers! Me goto china!
Me nyy neim is : Velioki-Hopiyakiii san san fakifakiii

( kaikella kunnioituksella. En tunne oikeata kieltä)