Veljesseura.org

Epäilempä suuresti sellaisen uskonnon olemassa oloa joka ei astu itsensä varpaille puhumalla totuudestaan joka ei lopulta kuitenkaan kestä päivän valoa. Raamattu kehoittaa lukijaansa kriittiseen ajatteluun koska sen mukaan totuus kestää koetuksen. Voisko sen sitten yksinkertaistaa ajatukseen jossa hakataan jäätä niin kauan että sisältä tulee metalli jonka ympärille jää on kirinyt.

Jos nyt mennään vaikkapa filosofian kautta (tai järjenkykyinne) miettimään totuuden absoluuttista muotoa, voidaan sanoa sen olevan erittäin vaikeasti kuvailtavissa. Se johtunee totuuden muuttuvasta luonteesta. Tähän vaikuttanee kulttuurit ynnä muut eri näkökulmiin asettelevat tekijät. Tämän voidaan tarkoittaa merkitsevän sitä että kauneus on katsojan silmässä.

Jos on näin että usko ja totuudellisuus ovat riippuvaisia yksilön näkökulmista (onko näin?) voidaanko ajatella millään muotoa järkevää uskontoa jossa tuo totuus esitellään samanlaisena kaikille? Tämä vain henkilökohtainen perstuntumani mutta uskoisin että jotain tämän kaltaista piilee käärmeen valheessa; "Tulette tietämään hyvän ja pahan kuin Jumala". Joku korjatkoot lainaukseni sanatarkalleen. (Raamatunkäännöksellä niin väliä)