Veljesseura.org

Nezumi kirjoitti:Välillä on kyllä miettinyt, että olisiko se 'mummottomuus' silti muksulle niin paha, kun nykyisin aina jotain pientä uskontoon liittyvää on aina..milloin rukousta, kirjan selailua ja vastaavia eikä toisaalta jaksaisi huomautella yleisen sotatilan uhan vuoksi joka siitä olisi tiedossa. Toisaalta on ihan kiva, että on nyt jonkunlaiset välit, mutta aika näyttää miten käy. Joko itseltä napsahtaa ja lähtee ulos -> ei yhteyttä enää tai sitten jotain muuta. Se on kuitenkin selväksi tullut, ettei asiaa ole sen jälkeen jos lähtee. Eniten harmittaa piilevä 'kiristäminen' sekä syyllistäminen jota oman jälkikasvun varjolla nyttemmin harrastetaan. ~on ehkä vähän turhan pehmeä tietyssä mielessä edelleen~

Mun kämppään ei tule kyllä kukaan eikä mikään tuputtamaan uskontoa saatikka rukoilemaan. Minun mielestäni sen pitäis olla itsestäänselvyys ja ne harvat vierailukerrat mitä joku JT-sukulainen on meille eksynyt on menneet kyllä ihan uskonnottomissa merkeissä. Jos minulle jotain "kannustavaa" sanoisikin, niin ei siinä mitään, mutta jos mun lapsille joku alkais uskonnosta horisemaan, niin se olis jo törkeyden huippu ja kämpästä lähtis silloin ulos joku muu kuin minä!

Minun vanhemmille eivät "uskonnottomat" vierailut sovi. Heidän mielestään ei ole enää mitään keskusteltavaa, jos ei uskonnosta saa keskustella. Aika köyhä ajatusmaailma taitaa olla jos keskustelunaiheet ovat noin rajoittuneet?

Lehtiveli kirjoitti:... jos keskustelunaiheet ovat noin rajoittuneet?

Täysin järjestöjohtoista ajattelua. Forumeilla leegio jt-mielisiä selittää kuinka jt:t ovat aivan normaaleja ihmisiä, juttelevat normaalisti jne. Mistä hitosta tuollainen rajoitus kumpuaa, ellei halusta käännyttää? Eihän tuo ole nk. normaalia käytöstä vaan uskonnon pakkosyöttöä.

No siis, ihan tuikituntemattomien ihmisten kanssa löytyy useita keskustelunaiheita:
mm. Sää, uutiset, paikalliset tapahtumat tms, ja vähän tutumpien kanssa esimerkiksi työkuulumiset, perhekuulumiset tai vaikka mitä hyvää safkaa on syönyt viimeaikoina.

Näköjään JT:t näkevät ainoastaan uskonnon.. ?

Meillä tuo enemmän tai vähemmän vaivihkainen asian mainostus tapahtuu niillä , toistaiseksi valitettavan useilla, vierailuilla allekirjoittaneen omien vanhempien luona. Muita sukulaisia ei erinäisistä syistä ole pahemmin tullut edes nähtyä viime aikoina pahemmin..harmi sinänsä.

Kyllähän noita keskustelunaiheita löytyy, joskin suurimman osan joutuu vetämään listalta yli jos vastapuoli edustaa tiettyä näkökantaa.. Mie vaan ihmettelen edelleen niitä 'kun oli niin hienoa ja tosi hengellistä' milloin missäkin kyläpaikassa mistä on kuullut niitä kuulumisia, siis muuten ei välttämättä käy ilmi mitä tutuille tai puolitutuille kuuluu..vain sitä kuinka oli hienoja ruokarukouksia/puheita/mitä milloinkin. Hankalinta on pysyä perässä silloin jos ei ole aavistustakaan kenestä oikein on kyse, mutta kertoja selittää jokseenkin onnellisen (ellei jopa hurmokselliseen taipuvan?) näköisenä jostakin esim. perheestä joka asuu toisella puolen Suomea nimineen kaikkineen. Kärryiltä voi pudottautua toki helpomminkin..

Oma lukunsa on se enemmän tai vähemmän selvä ei-todistajien mollaus tai jotkut ihan omaan korvaan arkipäiväisetkin asia...se sävy millä välillä on kuullut kerrottavan asioita saa aikaan edelleen jokseenkin omituisen olon.

Minuakin hieman jopa harmittaa tuo kurittomuus tuossa tervehtimisasiassa. Olin jo tottunut siihen, ettei kukaan sano tai ilmoita itsestään mitään. Nyt kun olen onnistunut löytämään ihmisen joka jostain käsittämättömästä syystä haluaa asua kanssani, on noita jepukoita käynyt jopa kylässä. Tilanne aika hassu sinänsä, mutta kuitenkin odotin lähinnä sitä että vieraat lähtisivät. Aiomme kyllä mennä vastavierailulle, olihan kyse kuitenkin velipojasta ja hänen "nuorikostaan" (37v).

Kolmas jt soitteli oikein perään kun lupasin hänelle tiskikoneen. Minusta hänellä oli oikea asenne hölmöihin sääntöihin. Hän naurahti ja sanoi ettei häntä moiset typeryydet ole koskaan sitoneet. Toisaalta ihmetyttää mikä hänet sitten sitoo lahkoon, jos ei säännöt? Veikkaan sukulaisia.

Lehtiveli kirjoitti:Minun vanhemmille eivät "uskonnottomat" vierailut sovi. Heidän mielestään ei ole enää mitään keskusteltavaa, jos ei uskonnosta saa keskustella. Aika köyhä ajatusmaailma taitaa olla jos keskustelunaiheet ovat noin rajoittuneet?

Minä kun olen käsittänyt asian niin, että tällainen "hengellinen yhteydenpito" olisi juuri sitä jyrkimmin kiellettyä yhteydenpitoa tavallisille rivi-jeppuloille?

Niin minäkin olen ajatellut... Ilmeisesti ei kuitenkaan?

Olen miettinytkin kun ei isästä ole kuulunut pitkään aikaan mitään...? Vaikka toisaalta se saattaa johtua siitäkin että olen kieltänyt häntä soittamasta mulle kännipäissään. Eli ennemminkin se taitaa todistaa selvien päivien vähyydestä kuin kuuliaisuudesta VT-seuraa kohtaan...

Täällä päin seurakunnan aktiiviset jäsenet osaavat kyllä siirtää katseensa toisaalle kohdattuamme, ja osaavat hyvinkin tehokkaasti olla tervehtimättä. Lähisuvun karttamiseen en onnekseni ole törmännyt. johtuisiko osittain siitä, etteivät hekään kovin kybällä mukana ole..? Syytän karttamatta jättämisestä myös sitä, että lähisuvullani näyttäisi olevan tuon asian kohdalla sekä aivot, että sydän paikallaan. Joka on vt-seuralle myrkkyä joka suhteessa.

Itse laittaisin rahani sen puolesta, että aivot ovat se VT-seuran kannalta vaarallinen osa ihmisessä

Jakke kirjoitti:

Witless kirjoitti:
Nyt kuitenkin tuntuu että kukaan ei noudata tätä uutta (luonnonvastaista, kyllä) sääntöä. Olen huolestunut.

Äläs vielä huolestu. Esim. mun äitini ei ole ottanut mitään yhteyksiä kevään 2006 jälkeen. Eli kyllä aivopultti on paikoillaan vielä joillakin. Mutsi on mennyt jopa niin pitkälle, ettei halua pitää yhteyksiä minun lapsiinikaan. Isien teot kostetaan tulevillekin polville, näemmä

Harmi että näin on sun kohdallasi käynyt, sairasta touhua. Näitä jyrkkää siipeä edustaviakin näyttää olevan. Mutta jos siis mykkyys on alkanut jo 2006, niin ilmeisesti hänen valintansa ei perustu tämän vuoden VT:n tai konventin synkkiin tarkennuksiin?

Nezumi kirjoitti:Välillä on kyllä miettinyt, että olisiko se 'mummottomuus' silti muksulle niin paha, kun nykyisin aina jotain pientä uskontoon liittyvää on aina..milloin rukousta, kirjan selailua ja vastaavia eikä toisaalta jaksaisi huomautella yleisen sotatilan uhan vuoksi joka siitä olisi tiedossa. Toisaalta on ihan kiva, että on nyt jonkunlaiset välit, mutta aika näyttää miten käy. Joko itseltä napsahtaa ja lähtee ulos -> ei yhteyttä enää tai sitten jotain muuta. Se on kuitenkin selväksi tullut, ettei asiaa ole sen jälkeen jos lähtee. Eniten harmittaa piilevä 'kiristäminen' sekä syyllistäminen jota oman jälkikasvun varjolla nyttemmin harrastetaan. ~on ehkä vähän turhan pehmeä tietyssä mielessä edelleen~

Itse sanoisin että täyspäiset vanhemmat (tai vanhempi) ovat lapselle selkeästi tärkeämpiä kuin uskovaiset mummot. Omillani lapsillani mummot ja vaarit ovat näkyneet vaihtelevasti (ei varsinaista karttamista, mutta muista käytännön syistä isovanhempia ei ole tavattu kovin usein). Lapset ovat kyllä ajan kuluessa arvostaneet suuresti omien vanhempiensa selkeää päätöstä irtautua järjestöstä, siitä huolimatta että olemme eronneet. (EDIT: toisistamme siis, sen lisäksi että Järjestöstä) Ja osaavat nyt myös suhtautua "uskovaisiin" isovanhempiinsa. Suosittelen selkeää päätöstä ainakin omiin kokemuksiini perustuen.

Pakkohan se päätös on jossain vaiheessa tehdä mitä sitten tekee, kun tuo syö itseltä voimia yrittää olla enemmän tai vähemmän sekä että..vaikka tietysti sitä toivoo, että löytyisi joku helppo ratkaisu, mutta 'joko tai' - suuntaisen kanssa on vähän vaikeaa hakea sellaista.

Nezumi kirjoitti:Pakkohan se päätös on jossain vaiheessa tehdä mitä sitten tekee, kun tuo syö itseltä voimia yrittää olla enemmän tai vähemmän sekä että..vaikka tietysti sitä toivoo, että löytyisi joku helppo ratkaisu, mutta 'joko tai' - suuntaisen kanssa on vähän vaikeaa hakea sellaista.

Niinpä. Jehovan todistajien ollessa kyseessä ratkaisu ei ole ikinä helppo, koska kyseinen järjestö rakentuu mustavalkoiselle maailmankuvalle. Ratkaisun vaikeus ei johdu sinusta, vaan Vartiotorniseurasta.