Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Kerran maalla lapsi paljasti mulle, että sillä on ajatuksia yliluonnollisesta, mutta ei ole kenellekään niistä kertonut. No, tietyn ikäisillä lapsillahan on esim. mielikuvituskavereita ja demonipetukset lastenkirjakuvituksineen ajavat omaa asiaansa.

Jos lapsi rohkenee kertoa tuollaisia, tulee kertomustaan kuunnella aikuisen ymmärryksellä (jos sitä suotu on) ja lasta kunnioittaen. Näin voidaan siirtyä keskustelemaan mahdollisista peloistakin. Ei tee pahaa, jos aikuinen myöntää itsekin lapsena/nuorena pelänneensä ja kertoa, mistä se hänen kohdlaallan johtui.

Huon +a

Voimantorni kirjoitti: Lapsi oppii lahko-ympäristöstä kaiken sen, mikä on hyväksyttävää, kiitettävää ja palkittavaa ja oppii tavoittelemaan myönteistä palautetta ja suorittamaan asioita.

Tähän liittyen jatkan vielä kertoen omakohtaisen kokemuksen nykyhetkestä; olen lähtenyt todistajista kymmenisen vuotta sitten, mutta juuri parhaillaan käyn terapiassa, ja terapeuttini mukaan olen "ahdistunut supersuorittaja, jonka on mahdotonta rentoutua ja olla tyytyväinen itseensä". Osaltaan syytän tästä jt-lapsuuttani, johon liittyi jo esiin tulleen lisäksi myös ahdistava jatkuva valvonta ("paimennuskäynnit" ja henkilökohtaiset tutkistelut vanhemman kokeneen tienraivaajasisaren kanssa, joka voisi poistaa kaikki epäilyni), raportointivelvollisuus ja julkinen arvostelu (lavalta harjoituspuheiden jälkeen). Syvät arvet jäi, tai eivät taida olla vielä edes kunnolla arpeutuneet.

Mun systeri kysi aikoinaan, haluaako lapseni oikeesti käydä siellä kentällä, vai tekeeks se sitä vaan siks ku muutkin ja Harmagedonin pelossa. Lapsi oli aika innokas kyllä - äidin ja pojan yhteinen asia. Isä aina sivussa kummallisine "maailmallisuuksineen". Yritin viedä poikaa kaikenlaisiin museoihin ja näyttämään maailmaa Valtakunnansalin ulkopuolella. Avioliitto päättyi tylysti. Kaarelan seurakunnassa sanottiin vain, että "eroja tulee, mutta järjestöllä menee hyvin". Betelissä kysyttiin, sanoiko srk:n sihteeri todella noin? Mutta hänhän oli viisas vanhin.

Vaikka lapsi pääsääntöisesti seuraa äitinsä uskontoa, Jehovan todistajaksi liittyminen edellyttää edellä mainitusti, kastetta yhdyskuntaan (yhdyskuntajärjestys) ja lain mukaista ilmoitusta siitä väestörekisterijärjestelmään (ilmoitusvelvollisuus uskonnollisella yhdyskunnalla, uskonnonvapauslaki). Jehovan todistajaksi voi tulla vasta kasteen kautta, kastetta ennen kysymyksin vieläpä tarkastetaan, onko henkilö ”omaksunut Totuuden” eli on selvillä Jehovan todistajien pääopetuksista. Lapsen liittäminen lapsena Jehovan todistajiin väestörekisteritiedoissa ei vielä merkitse lapsen henkilökohtaista tai yhdyskunnan sisäisten kastesääntöjen mukaista liittymistään järjestöön, vaikka olisikin seurannut rekisterissä äitinsä uskontoa. Kastamaton julistajakaan ei ole Jehovan todistajat –yhdyskunnan (ulko)jäsen.

Lapseni kastettiin Jehovan todistajaksi minulta salaa, vaikka olin lapsen toinen huoltaja ja huoltajuuteni oli yhdyskunnan tiedossa. Minulta ei kysytty lupaa eikä edes mielipidettä lapseni liittämisestä Jehovan todistajiin, vaikka uskonnonvapauslain 3 § sitä edellyttäisi huoltajien yhteistä päätöstä.

Kaksitoista vuotta täyttäneen alle viisitoistavuotiaan oma kirjallinen suostumus tarkoittanee turvata sitä, etteivät vanhemmat voi lasta vastoin tahtoaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan. Viisitoistavuotias voi tietysti itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan, mutta silloinkin huoltajien – laki puhuu tässäkin kohdassa monikossa − kirjallisella suostumuksella.

Lapseni kohdalla on asiassa toimittu uskonnonvapauslain 3 §:n vastaisesti, kun ei ole kysytty molempien huoltajien päätöstä. Olen havainnut tässäkin, kuinka järjestö säännöillään ohittaa Suomen lain seuraamisen, mutta en ole kääntynyt viranomaisten puoleen selvittääkseni, miksei päätöstäni lapseni asiassa edes kysytty ja että onko lapsi näin ollen sittenkään edelleen alaikäisenä edes Jehovan todistajien jäsen, koska liittäminen yhdyskuntaan on ollut koskien lupaani tai edes mielipidettäni tai tietoani asiasta puutteellinen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus 18 artiklassaan julistaa, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa. Koska en ole turvautunut asiassa viranomaisiin, olen antanut kasteelle jälkeenpäin konkludentttisen hyväksymiseni kuultuani kasteesta, minulla ei ole väitettyä ”hanketta” estää lapsen uskonnonvapaus. Tosin en pimittele Jehovan todistajien omien sanktioiden pelossa näkemysteni esiin tuomista.

Lapseni kastettiin, kuten sanottua, uskonnonvapauslain vastaisesti, ilman lapsen molempien huoltajien päätöstä Jehovan todistajiin eikä silloin otettu huomioon lapsenhuoltolain 4 §:n mukaisia huoltajan tehtäviä. Laki edellyttää, että ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa, hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista (Jehovan todistajat pitivät lasta ”kypsänä”). Asiaan soveltunee myös lain 5 § ”asiasta, jolla on huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta, voivat huoltajat kuitenkin päättää vain yhdessä [---]”.

Mikä olisikaan huomattavampi merkitys kuin lapsen sitominen eliniäkseen Jehovan todistajien uskonnolliseen yhdyskuntaan, koska siitä ei ole vapaata eromahdollisuutta?

Aamu kirjoitti:terapeuttini mukaan olen "ahdistunut supersuorittaja, jonka on mahdotonta rentoutua ja olla tyytyväinen itseensä"

Tällaista jälkeä saa aikaan lahko, joka itse tarvitsee suoritteita. Lahko, joka painostaa jäsenensä juoksemaan puolestaan koko elämänsä, joka mittaa yksilön rakkautta Jumalaa kohtaan kuukausittaisilla raporteilla ja lahkojohdolta tulevan uuden materiaalin omaksumisnopeudella sekä yksilön kritiikittömyydellä. Minulle on jäänyt yhä edelleen epäselväksi, mikä merkitys tälläkin on Jt-bisnekselle:

"Ja Jehova on Henki, ja missä Jehovan henki on, siellä on vapaus" - 2. Kor. 3:17 (UMK)

Tietysti tämäkin ote oli ainoastaan Raamatusta, ei ylimmältä auktoriteetilta Vartiotornista.

Aamu kirjoitti:Osaltaan syytän tästä jt-lapsuuttani, johon liittyi jo esiin tulleen lisäksi myös ahdistava jatkuva valvonta ("paimennuskäynnit" ja henkilökohtaiset tutkistelut vanhemman kokeneen tienraivaajasisaren kanssa, joka voisi poistaa kaikki epäilyni), raportointivelvollisuus ja julkinen arvostelu (lavalta harjoituspuheiden jälkeen)

Jep, rakkaudelle ja vapaaehtoisuudelle perustuvaa toimintaa P-Korean tyyliin. Jt-liikkeessä vallitsevan tarkan valtahierarkian lisäksi tällaisen menon mahdollistaa tämä "orja valvoo toista orjaa" -mentaliteetti. Tähän liittyen tuskaisia muistoja nousee mieleeni muistellessani, kuinka itsekin "rohkaisin" muutamia veljiä, jotka eivät osallistuneet lahkotyöhön järjestön mielestä riittävällä tavalla (koska olivat masentuneet, mutta mitäpä siitä!!), pyysin heitä osallistumaan kokouksien osiin, maanittelin heitä kentälle ja vastaanotin vanhimmilta tästä olalle taputteluja. Kaiken tämän kuvittelin olevan jotenkin rakkaudellista. Kaikki se oli kuitenkin lahkon pyörästössä juoksemista ja ihmisten palvontaa.

Kiitokset muuuten edelleen kokemuksesi avaamisesta.

Aamu kirjoitti:Syvät arvet jäi, tai eivät taida olla vielä edes kunnolla arpeutuneet.

Enpä yhtään ihmettele. Onneksi apua/tukea on tarjolla, ja elämällä on taipumus mennä hiljalleen eteenpäin.

Voimantorni kirjoitti:
Kiitokset muuuten edelleen kokemuksesi avaamisesta.

Onneksi apua/tukea on tarjolla, ja elämällä on taipumus mennä hiljalleen eteenpäin.

Eipä mitään. Itselleni on ollut avuksi nimenomaan toisten kirjoittajien henkilökohtaisten kokemusten lukeminen, joten vuoroin vieraissa... Vasta nyt vuosien jälkeen sitä uskaltaa avautua ja myöntää itselleen, että henkiset ongelmat voivat johtua lahkolapsuudesta. Se on hullua miten pitkälle aikuisikään nuo lapsuuskokemukset seuraavat, ja saattavat pulpahtaa esiin vaikka on jo luullut olevansa niistä vapaa.

-

Eilen Suomessa pidetyssä vyöhykevalvojan puheessa sivuttiin tämänkin ketjun teemaa. Vaikka Jehovan todistajat mainostavat kovasti, ettei heidän uskonnossaan kasteta pikkuvauvoja, niin kyllä he silti lapsikastetta aivan surutta käyttävät. Tässä puheessa puhuttiin jopa 6- ja 7-vuotiaista lahkoon liittyjistä:

Ote John Kikottin* puheesta "Arvostamme suurta opettajaamme":

"We have examples, for instance, there was this young girl Anarus who came to Bethel in United States. And Anarus was four and half years old, she could already read. At five years she expressed her desire to her parents to be an unbaptized publisher. When she turned six she wanted to get baptized. But her mother said, no you've gotta wait. But then last year she got the 2011 yearbook, and she read about Paolo in Mexico who was baptized when he was seven. So Anarus said to her mother: if he could get baptized, well how come I can't get baptized? So this past summer Anarus got baptized."

* John Kikott toimii Brooklynin päätoimistossa, tarkemmin sanottuna Yhdysvaltain haaratoimistokomiteassa ja kansainvälisen painoryhmän puheenjohtajana.

Tuoki tyttö syyttää sitten vanhempana äitiää, kun hän ei suojellut tyttöä tuhoisalta päätökseltään.

Voimantorni kirjoitti:

"We have examples, for instance, there was this young girl Anarus who came to Bethel in United States. And Anarus was four and half years old, she could already read. At five years she expressed her desire to her parents to be an unbaptized publisher. When she turned six she wanted to get baptized. But her mother said, no you've gotta wait. But then last year she got the 2011 yearbook, and she read about Paolo in Mexico who was baptized when he was seven. So Anarus said to her mother: if he could get baptized, well how come I can't get baptized? So this past summer Anarus got baptized."

Voi Anarus-ressukkaa. Minulle on periaatteellisella tasolla aivan sama, vaikka kätilö kastaa lapset jt-uskoon, mikäli kasteen edellyttämä sitoumus on lapsen kantokyvyn mukainen, tyyliin evlut. kirkon kaste. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan lapsen päähän isketään orjantappurakruunu, josta ei voi luopua ilman vakavia seurauksia.

Homma on todella härskiä. Kyllä tästä nyt pitäisi saada jotenkin kiinni tavalla, joka poikisi mahdollisimman laajan julkisen keskustelun. Aikuiset eläköön haluamissaan harhoissa, mutta lapsia täytyy suojella!

sinner74 kirjoitti:Homma on todella härskiä. Kyllä tästä nyt pitäisi saada jotenkin kiinni tavalla, joka poikisi mahdollisimman laajan julkisen keskustelun. Aikuiset eläköön haluamissaan harhoissa, mutta lapsia täytyy suojella!

Samaa mieltä.
Pitäisi laittaa näille sivuille etsintäkuulutus lapsena kastetuista todistajista ja heidän kokemuksistaan siitä miten se on vaikuttanut heidän myöhempään elämäänsä.

Samaa mieltä.
Yrittänyt keksiä kuinka sitten lahkon vankina olevaa voisi auttaa ulos pimeydestä valoon.

Yksi juttu on että lahkosysteemit eivät saisi toimia ollenkaan. Esim. jos lahkolainen loukkaa eronnutta jäsentä kohtelemalla kuin ilmaa, tulisi ottaa sillä tavoin huomautetuksi toivottavasti läsnäoleville kanssaihmisille ettei lahkolaiselle jäisi mielihyvää suoritetusta lahkotoimenpiteestä vaan asiaankuuluva häpeä loukkaavasta käytöksestä. Kai avoin lyhyt huomautus että lahkolaisena hän X vuotta sanoi meillä olleen rakkauden keskuudessamme, kun huomasin lahkon valehtelevan ja erosin niin hän ei lahkon määräyksestä edes tervehdi.

Vieras kirjoitti:Esim. jos lahkolainen loukkaa eronnutta jäsentä kohtelemalla kuin ilmaa, tulisi ottaa sillä tavoin huomautetuksi toivottavasti läsnäoleville kanssaihmisille ettei lahkolaiselle jäisi mielihyvää suoritetusta lahkotoimenpiteestä vaan asiaankuuluva häpeä loukkaavasta käytöksestä. Kai avoin lyhyt huomautus että lahkolaisena hän X vuotta sanoi meillä olleen rakkauden keskuudessamme, kun huomasin lahkon valehtelevan ja erosin niin hän ei lahkon määräyksestä edes tervehdi.

Vähän OT, mutta kerrohan toki kokemuksia miten tuo toimii käytännössä? Alkavatko läsnäolevat kanssaihmiset peräti taputtamaan käsiään?

Eivät.
Tuo on juttumiehen taitoja. Harvoinhan niitä uppo-oudoilta semmoisia uutisia kuulee että oikein siinä kiinnostuisi.
Tulisiko sitten kanssaihmisille myös valistaa että tunnen hänet ja hän periaatteessa minut, en minä hullu ole joka tuntemattomia pitäisin tunteminani, eikä hänkään hullu ole, mutta sellainen ote lahkolla on, että se määrää, ketä hän saa tervehtiä. Sanon tämän vain koska se lahko on perkeleellinen...

Ariadna kirjoitti:

sinner74 kirjoitti:Homma on todella härskiä. Kyllä tästä nyt pitäisi saada jotenkin kiinni tavalla, joka poikisi mahdollisimman laajan julkisen keskustelun. Aikuiset eläköön haluamissaan harhoissa, mutta lapsia täytyy suojella!

Samaa mieltä.
Pitäisi laittaa näille sivuille etsintäkuulutus lapsena kastetuista todistajista ja heidän kokemuksistaan siitä miten se on vaikuttanut heidän myöhempään elämäänsä.

Hei,

Mieleeni nousi muutamia ajatuksia Ariadnan kommentista. Kirjani hengellisestä väkivallasta on parhaillaan viimeistelyvaiheessa. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, kirja ilmestyy reilun kuukauden päästä toukokuun lopulla.

Koska aihepiiri on hyvin laaja eikä kustantaja halua käsitellä oppikysymyksiä niin laajasti kuin olin suunnitellut, jatkan kirjoitustyötä toisessa kirjassa. Kakkososan keskeisenä elementtinä ovat uskonnollisten yhteisöjen auktoriteetit ja opit.

Yhdeksi kirjan keskeisistä aiheista (luvuksi) voisin nostaa kastekysymyksen. Se liittyy läheisesti sekä oppiin että auktoriteetteihin. Jouduin karsimaan tästä tulevasta kirjasta pitkän pätkän jt-kastekulttuuriin liittyvää materiaalia. Siinäkin mielessä kasteopin perusteellisempi käsittely puoltaisi paikkaansa uuden kirjan lukuna.

Tulen etsimään informantteja myös tätä uutta kirjaa varten. Jos jotakuta kiinnostaa omien kokemustensa jakaminen tai mietityttää joku auktoriteetteihin tai uskonnollisten yhteisöjen oppirakenteisiin liittyvä aihe, joka tulisi ehdottomasti nostaa otsikoihin, niin otan mielelläni vastaan ideoita ja kommentteja jo tässä vaiheessa yv:llä.

t. Kletos (A.R.)