Lapsikasteesta

[Voimantorni]

Jehovan todistajat rehentelevät sillä, että heidän uskonnossaan ei toteuteta lapsikastetta. Sellainen olisi epäraamatullista ja ainoastaan väärän uskonnon kirkot menettelevät siten, koska pelkäävät jäsenkadon muuten uhkaavan noita huojuvia epäjumalan temppeleitään. Mutta miten on, toimitaanko Jt-järjestössä sen raamatullisemmin? Kastetaanko tässä ainoassa "tosi uskonnossa" vain täysi-ikäisiä ihmisiä, kuten Jeesus oli omassa kulttuurissaan täysi-ikäinen menneessään kasteelle 30-vuotiaana.

Uudessa Vartiotornissa käsitellään aihetta, ja siinä painotus on erityisesti sellainen, että lasten vanhempia varoitetaan viivyttelemästä lastensa kasteelle menemisen kanssa. Perusteeksi kiirehtimiselle esitetään mielenkiintoisesti, että "Jumalan sana ei aseta kastettaville ikärajaa". Vertailun vuoksi on hyvä muistaa, mikä onkaan Vartiotorni-seuran antama perustelu sille, että Jehovan todistajat eivät voi viettää edes pienten lastensa syntymäpäiviä. Syy on se, että Jumalan sanassa ei missään kerrota Jeesuksen tai tämän seuraajien viettäneen omia syntymäpäiviään ja että tässäkin asiassa halutaan vain noudattaa tarkasti alkukristillistä mallia. Samalla logiikalla on kysyttävä, että missä kohtaa Uutta testamenttia kerrotaan kastetun lapsia? Eikö Jeesus itse nimenomaan asettanut mallin siitä, missä vaiheessa ihmisen tuli kasteelle mennä?

Ettei vain Jt-järjestökin pelkää kirkkojen lailla jäsenkadon uhkaavan omaa liikettään ja siksi kiirehdi jäsentensä lapsia liittymään lahkoon mahdollisimman pian; nykyiset kasvuprosentit järjestön jäsenmäärässä kun ovat mitä ovat. Huoli asiasta muotoillaan Vartiotornin lukijoille tällä tavalla:

"Eräs kokenut vanhin sanoi nuorista, jotka ovat kelvollisia kastettaviksi mutta joiden vanhemmat estelevät heitä:" Nuoren kieltäminen menemästä kasteelle voi pysäyttää hänen edistymisensä totuudessa ja lannistaa häntä." Eräs matkavalvoja kirjoitti: "Nuori voi alkaa tuntea epävarmuutta tai huonommuutta hengellisten asioiden suhteen. Hän saattaisi lähteä etsimään onnistumisen tunnetta maailmasta." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 6)

Järjestön johtajat ovat pistäneet merkille, että monet vanhemmat luonnollisesti arastelevat nuorten lastensa varhaista kasteelle menemistä, koska lapsen tulevaisuuden suunnitelmat saattavat helposti muuttua. Vähän toisella kymmenellä olevalla kun ei ole vielä riittävästi asioista kokemusta eikä häneltä voi oikeutetusti lopullisia ja sitovia elämänratkaisuja vielä odottaakaan. Jehovantodistajuudessa kaste merkitsee kuitenkin tiukkaa sitoutumista lahkolle, eikä sen jälkeen kivutonta poistumistietä ole enää olemassa. Jehovan todistaja-vanhemmat tietävät varsin hyvin, että mikäli heidän kastettu lapsensa erotetaan, heidän tulee karttaa näitä, jos nämä eivät asu enää samassa taloudessa. Joten lasten kasteelle menemisen toppuutteleminen on aivan luonnollinen reaktio monille sellaisillekin vanhemmille, jotka itse uskovat Jt-oppiin. Lahko haluaa kuitenkin tukahduttaa tällaisen varovaisuuden, koska sellainen ei hyödytä lahkon etuja, päinvastoin hidastaa toimintaa. Niinpä jäsenten ajattelua on tässäkin asiassa muokattava:

"Vaikka lapset olisivat kelvollisia kastettaviksi, heidän vanhempansa saattavat käskeä heitä siirtämään kastetta. Mitä syitä he mahdollisesti esittävät? Pelkään, että jos lapseni menee kasteelle, hän saattaa myöhemmin langeta vakavaan syntiin ja tulla erotetuksi." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 6)

Sitten seuraa järjestölle tyypillistä kiertoselittelyä ja asian järkeistämistä, jossa sivuutetaan täysin itse asia/pelonaihe:

"Onko järkevää ajatella, että kastettaan lykkäävä nuori ei olisi teoistaan tilivelvollinen Jumalalle? - - Niin kastetut kuin kastamattomatkin Jumalan palvojat ovat hänelle tilivelvollisia. Älä unohda, että Jehova suojelee palvelijoitaan eikä anna kiusata heitä yli heidän kestokykynsä." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 6)

Tässä kohtaa kirjoitusta oli nätisti jo unohdettu se, mitä kasteen ratkaisevasta merkityksestä myönnettiin artikkelisarjan alussa:

"Kristityillä vanhemmilla on syytä mielihyvään, kun heidän lapsensa menevät kasteelle, mutta joskus he tuntevat myös levottomuutta. "Olin hyvin onnellinen ja hyvin huolestunut", sanoi eräs äiti. Mistä näin ristiriitaiset tunteet johtuivat? "Ymmärsin, että poikani oli nyt tilivelvollinen Jehovalle." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 3)

Tässäkin lainauksessa sanan "Jehovalle" voi hyvin korvata sanalla "Järjestölle". Toinen yleinen kasteelle menemisen jarru, jonka hallintoelin haluaa kitkeä Jt-vanhempien mielistä, on esitetty seuraavassa:

"Haluaisin lapseni saavuttavan ensin joitakin tavoitteita. Nuorten täytyy oppia tekemään työtä, niin että he tulevat aikanaan toimeen omillaan. Mutta on vaarallista kannustaa heitä elämäntapaan, joka keskittyy tosi palvonnan sijasta koulutuksen ja taloudellisen turvallisuuden hankkimiseen." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 6)

Tarkoitus on todellakin sitouttaa ihminen tehokkaasti jo nuorena osaksi lahko-koneistoa, ja huomattavan useat Jehovan todistaja -vanhemmat valitettavasti ymmärtävät asian lahkojohtajien toivomalla tavalla ja ohjaavat määrätietoisesti lapsiaan kohti lahkon täysjäsenyyttä:

"Eräs kristitty äiti kirjoitti: "Kastetuilla lapsilla on enemmän syitä pysyä erossa maailman pahuudesta. Poikani, joka kävi kasteell 15-vuotiaana, ajattelee kasteen olevan suojaksi. Hän sanoi, että kastettuna ei suunnittele sellaisen tekemistä, mikä on Jehovan lain vastaista. Kaste antaa voimakkaan motivaation toimia oikein." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 6)

"Eräs kreikkalainen veli sanoi: "Kävin kasteella 12-vuotiaana, enkä ole katunut päätöstäni." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 5)

[tosiuskomaton]

Eipä vt-seuran kiertely ja kaartelu tässäkään asiassa yllätä.
Kun asiaa tutkii, huomaa saman kiemurtelun koskevan jokaista vts:lle arkaa aihetta.

[Aaac]

VT on aiemminkin kirjoittanut samasta aiheesta: "Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?". Kehotettiin tekemään ratkaisu, eikä lykkäämään sitä. Nuoret pitää saada sitoutettua ennen kuin heille kehittyy analyyttistä ajattelua.

[RaM]

"Kristityillä vanhemmilla on syytä mielihyvään, kun heidän LAPSENSA menevät kasteelle, mutta joskus he tuntevat myös levottomuutta. "Olin hyvin onnellinen ja hyvin huolestunut", sanoi eräs äiti. Mistä näin ristiriitaiset tunteet johtuivat? "Ymmärsin, että poikani oli nyt tilivelvollinen Jehovalle." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 3)

Kuten todistajat itse tunnustaa, niin kyse on heidän omasta LAPSI kasteesta. Koska tätä lasten kastamista ei voida raamatulla perustella, niin miten Jehovan todistajat sen tekevät?
Heidän selityksensä ja sankarinsa asiassa on Tertullianus. Vt 06 kirjoittaa näin:

”TULKOON heistä kristittyjä vasta sitten, kun he kykenevät tuntemaan Kristuksen.” Kirjoittaessaan nuo sanat 100-luvun lopulla Tertullianus viittasi lapsiin. Hän vastusti pikkulasten kastamista, mikä tapa alkoi saada jalansijaa hänen aikansa luopiokristillisyydessä. Kirkkoisä Augustinus oli eri mieltä Tertullianuksen ja Raamatun kanssa: hän väitti, että kaste poistaa perisynnin tahran ja että kastamattomina kuolevat pikkulapset joutuvat kadotukseen. Tämän käsityksen vuoksi tuli vähitellen tavaksi kastaa lapset mahdollisimman nopeasti heidän syntymänsä jälkeen.

Sitten vt 86:

Jumalasta vai ihmisistä lähtöisin oleva tapa?
Koska roomalaiskatolinen kirkko ei pysty osoittamaan Raamatusta mitään ennakkotapausta, se sanoo: ”Tapaa kastaa lapsia pidetään ikivanhana traditiona.” Mutta paniko Jeesus Kristus tämän tradition alulle? Ei pannut, sillä lapsikaste yleistyi vasta paljon apostolien kuoleman jälkeen. Toisen vuosisadan lopussa kirkkoisä Tertullianus esitti: ”Tulkoon [lapsista] kristittyjä vasta sitten, kun he kykenevät tuntemaan Kristuksen”.

Tertullianukseen vedotaan joissain muissakin kohdissa, kuten verta ja sotimista koskevissa, kun halutaan todistella lahkon näkemysten puolesta. Tässä esimerkkinä vt 83:

Kristitty kirjailija Tertullianus, joka syntyi yli 100 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen, auttaa meitä näkemään, mitä monet varhaiskristityt ajattelivat sotimisesta ja siihen osallistumisesta: ”Luulen, että meidän täytyy ensin tiedustella, onko sodankäynti lainkaan sopivaa kristitylle. – – Onko laillista pitää hallussaan miekkaa, kun Herra julistaa, että se, joka miekkaan tarttuu, miekkaan hukkuu? Ja osallistuuko rauhan lapsi taisteluun, vaikkei hänen ole sopivaa edes nostaa oikeusjuttua?”

Mutta mitä muuta lahko opettaa tästä Tertullianuksesta. Katsotaan.

Tertullianus tunnettiin kenties parhaiten paradoksaalisista eli näennäisesti järjenvastaisista toteamuksistaan, esimerkiksi tällaisista: ”Jumala on erityisen suuri ollessaan pieni.” ”Jumalan Poika on kuollut; se on kerrassaan uskottavaa, koska se on järjenvastaista.” ”[Jeesus] haudattiin, ja hän nousi ylös; se on varmaa, koska se on mahdotonta.”

Tertullianukseen liittyy muutakin paradoksaalista kuin hänen toteamuksensa. Vaikka hän halusi kirjoituksillaan puolustaa totuutta, vahvistaa kirkon nuhteettomuutta ja tukea sen oppeja, hän todellisuudessa vääristeli totuuksia.

Tertullianus sanoi filosofiaa ” ’demonien’ ja ihmisten ’opeiksi’ ” ja kritisoi avoimesti filosofian käyttöä kristillisten totuuksien tukena. ”Pois kaikki yritykset luoda tahrattu kristillisyys, jossa on stoalaisia, platonistisia ja dialektisia aineksia”, hän sanoi. Kaikesta huolimatta Tertullianus itse käytti filosofiaa vapaasti hyväkseen, kun se sopi hänen omiin ajatuksiinsa. (Kolossalaisille 2:8.)

Tertullianus syytti toisia siitä, että he vääristivät totuutta yrittäessään puolustaa sitä. Ironista kyllä hän lankesi itse samaan ansaan, kun hän sekoitti toisiinsa Jumalan henkeyttämää Raamatun totuutta ja ihmisfilosofiaa. Uskokaamme siis Raamattua, kun se varoittaa kiinnittämästä ”huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin.”

Mihin lahko uskoo ja millaisia puntareita se kuljettaa matkassaan?

[Vieras]

Kaarelan seurakunnassa minut lapseni huoltajana ohitettiin kastettaessa alaikäistä lastani lahkoon. Juu juu: lapsen "oma" tahto ja äidin seuraaminen uskonnossa. Lainsäädännössä puhutaan silti selvästi molempien huoltajien kanssa keskustelemisesta lasta koskevia tärkeitä päätöksiä tehtäessä ja usk.vap.laki puhuu myös yhteisestä päätöksestä.

En silloin nostanut asiasta meteliä, vaikka olisin voinut.

Oma syy.

Kaarelan srk poti jäsenkatoa, kun osa salin penkeistäkin jo eristettiin narulla tyhjäksi, jotta olisi täydemmältä näyttänyt. Esivalvoja yritti saada sinne lisää kävijöitä Betelistä, vaikka heitä siellä jo tavallista enmmän olikin. Eräs korkea-arvoisempi todistaja oli mieheltä kysynyt, että "Betelistäkö sinun pitää niitä sinne saada".

[Aamu]

Mua alko itkettää kun luin tätä. Muistin elävästi kuinka mua alettiin suunnilleen 10-vuotiaana painostaa menemään kasteelle. Olin tosi innokas saarnaamaan, eli tärkeilevä pikkuvanha tyttö, joka sai vanhempien tärkeiden ihmisten hyväksyntää tällä toiminnallaan. Itselleni kuitenkin myönsin, etten ymmärtänyt asiaa oikeasti, ja tajusin myös juuri tuon seikan, että käytyäni kasteella olisin tilivelvollinen Jehovalle. Jehova sitten (siis lapsenmieleni mukaan vasta sitten) näkisi sieluuni ja huomaisi, etten oikeasti ymmärräkään mitään ja rankaisisi minua. Järjestöstä en ymmärtänyt vielä tuolloin paljoakaan, mutta minua pelotti ajatus, että sitoutuisin jonkin jumalolennon palvojaksi. Se tuntui tuolloin avioliittoakin isommalta sitoumukselta, ja miettikäähän, onko 10-vuotias kypsä avioliittoon? No ei tietenkään, mutta vielä suurempaan sitoumukseen pitäisi olla?! Onneksi äiti ei pakottanut kasteelle, vaikka vanhimmat sitä yrittivät.

[Markku Meilo]

"Eräs kreikkalainen veli sanoi: "Kävin kasteella 12-vuotiaana, enkä ole katunut päätöstäni." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2011 s. 5)

Todella vastaansanomattomin peruste Vt-seuran omaamasta Ainoasta Oikeasta Totuudesta - eikun salille joka iikka.

[nabander]

Tähän kastamiseen liittyy varmaan kaikenlaisia asioita, osalle nuorista se on tärkeä asia, eräänlainen merkki heidän kasvustaan. Osa tekee tämän muiden miellyttämiseksi ja osa sitten taas painostettuna. Jos joku haluaa uskonsa osoittaa tällä tavoin näkyvällä tavalla niin sallisin sen kyllä jatkuvan. Mutta, mielestäni lapsena kastetuille pitäisi tarjota toisaalta mahdollisuus aikuistumisen yhteydessä, vaikka jossain 20-vuoden tienoilla, arvioida tilanteensa uudelleen. Tavallaan mahdollisuus irrottautua lapsena tehdystä päätöksestä tai pitää siitä kiinni, aikuisen oikeesti.

Mutta eipä sillä taitaisi olla loppupelissä mitään väliä, kun tuon tilivelvollisuuden katsotaan olevan statuksesta riippumatta ja totuuden parissa kasvaneisiin kastamattomana uskostaan luopuneisiin kuitenkin kalkkiviivoilla suhtaudutaan kuten eronneisiin/erotettuihin. Näin olen asian pääasiassa kokenut.

Vanhemmat uskovat tuolla kasteen viivyttelyllä helpottavansa lapsensa elämää, en näe että kauheasti sitä tuossa tapahtuisi, mutta he voivat toisaalta "puhtaalla omallatunnolla" jatkaa perhe-elämäänsä jos tuota kastetta ei tapahdu. Harhaa kaikki ja porsaanreikien etsimistä loppupelissä, mielestäni. Kunhan jokainen osaisi sinne kasteelle löytää tai siitä luopua siinä vaiheessa kun on itse aivan varma että mitä haluaa elämältään ja mihin aikoo uskoa. Näin miettii kaikennäköistä kokeneena

Kunnioittavasti teidän
Nabander

[Vieras]

Liittyminen järjestön ulkojäseneksi koskee joitakin aikuisia, mutta suurin osa uusista ulkojäsenistä syntyy Jehovan todistaja –perheeseen eikä lapsilla ole mahdollisuuksia valita uskontoaan. Kastetta edellytetään opetuksessa itsestäänselvyytenä, koska muu menettely sotisi Jehovan tahtoa vastaan. Lapset sitoutuvat seuran opetuksiin Jehovan todistajien kasteessa. Jehovan todistaja -lapsella ei ole koskaan uskonnonvapautta erota järjestöstä ilman sosiaalista painetta ja hankalia karttamisseurauksia, sillä niin erotettuja kuin itse eronneitakin koskevat nuo samaiset karttamissäännökset oman todistajaperheen, todistajasukulaisten ja seurakunnan ”ystävien” taholta. Erotilannetta monet ovat kuvanneet niin, että tuntuu siltä kuin kaikki sukulaiset ja ystävät kuolisivat samanaikaisesti. Erotilanteessa yksilö jää tyhjän päälle.

Kaste voi tapahtua varhain, jo seitsemänvuotiaankin ja kastettava lapsi sitoutuu silloin asioihin, joita ei voi ymmärtää – esimerkiksi välttämään esiaviollista seksiä, olemaan äänestämättä vaaleissa tai päättää verikiellolla (vanhempiensa päätöksellä lapsena tai aikuisiällään lapsena tehdyin päätöksin) Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesta oikeudestaan elämään. Asia on yksilön kannalta tärkeä, sillä seura rajoittaa jäsentensä puolisonvalintaa, osallistumista siviilipalvelukseen tai politiikkaan, seuralla on kielteinen kanta koulutukseen ja lapsia eristetään sosiaalisesti esimerkiksi hyväksymällä lapsen ystäviksi vain toisten todistajaperheiden lapsia. Aikuisena moni on kohdallaan käsittänyt, että lapsena ei ole voinut vapaasti ja aikuisen ymmärryksellä aikoinaan päättää, haluaako sitoutua tällaiseen järjestöön oppeineen lopullisesti.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät asianmukaisiin toimiin varmistaakseen, että kaikki lapset saavat välttämättömän lääkärin- ja terveydenhoidon, mikä verenottamiskysymyksissä Suomessa ilmeisesti on usein järjestetty väliaikaisin huostaanotoin. Esimerkiksi seitsemänvuotias lapsi ei varmaankaan näitä asioita kypsänäkään voi käsittää.

[Vieras]

Vartiotorni 15.12.2010 s.19
Paavali kannustaa nuoria odottamaan ainakin siihen saakka, kun he ovat sivuuttaneet "nuoruuden kukoistuksen" eli ajan, jolloin sukupuoliset halut ovat voimakkaimmillaan (1.Kor.7:36). Vie aikaa oppia ymmärtämään itseään ja hankkia elämänkokemusta, jota sopivan kumppanin valitseminen vaatii. Avioliittolupauksen antaminen on vakava päätös, ja siitä tulisi pitää kiinni lopun elämää. (Saarn.5:2-5.)

Jos avioliittolupaus on näin vakava asia, joka tulisi tehdä vasta kypsänä aikuisena, kunka paljon vakavampi asia onkaan vihkiytyminen Jumalalle. Vikiytymislupauksen antaminen on vakava päätös, ja siitä tulisi pitää kiinni lopun elämää, joten alaikäinen lapsi ei voi tehdä tällaista lupausta. Jos tekee, se ei voi olla häntä koko elämän ajan sitova.
Miksi ei noudateta Jeesuksen antamaa esimerkkiä? Hän meni kastettavaksi vasta täysi-ikäisenä 30v.

[Vieras]

Jeesusta ei kastettu VT-seuraan, joka hamuaa jäseniä.

[Vieras]

JT lapset on pienestä pitäen ylikypsiä ja innokkaita vapaaehtoisia viemään eteenpäin sanomaa kristikunnan papiston ylittävin tiedoin!

[Aaac]

Miksi ei noudateta Jeesuksen antamaa esimerkkiä? Hän meni kastettavaksi vasta täysi-ikäisenä 30v.

Koska kyseessä on kultti, joka haluaa sitouttaa lapset mahdollisimman varhain. Raamatulla ei ole Vartiotorni-seuralle edes vessapaperin arvoa.

[Voimantorni]

Muistin elävästi kuinka mua alettiin suunnilleen 10-vuotiaana menemään kasteelle. Olin tosi innokas saarnaamaan, eli tärkeilevä pikkuvanha tyttö, joka sai vanhempien tärkeiden ihmisten hyväksyntää tällä toiminnallaan.

Itselläni ei ole kokemuksia jehovantodistaja-lapsuudesta, joten voin kuvitella kuvion toimivan jotenkin tuohon tapaan. Kiitos omakohtaisen näkökulmasi jakamisesta.

Kuten hyvin kuvailit, lapsen luonnolliset ominaisuudet ja tarpeet käännetään lahkon voimavaraksi. Lapsi oppii lahko-ympäristöstä kaiken sen, mikä on hyväksyttävää, kiitettävää ja palkittavaa ja oppii tavoittelemaan myönteistä palautetta ja suorittamaan asioita. Samoin Jt-perheen lapselle tietenkin tehdään selväksi sekin, mikä kaikki on pahaa ja kartettavaa, ja varsinkin tällä alueella kuvittelisin Jt-kasvatuksen ohjaavan lasta/nuorta sivuraiteelle, pois yhteiskunnan yleisistä normeista ja elämästä.

Lapsen luonnollinen miellyttämisentarve ja eloisuus valjastetaan lahkon etujen ajamiseen, kuten tässäkin "Haluatko jonkun käyvän luonasi" -mainoksessa: http://www.watchtower.org/fi/index.html

Lapset ovat luonnostaan kritiikittömiä, ja mitä ilmeisimmin järjestö pyrkii hallitsemaan myös sen aikuisia jäseniä pitkälle samalla tavalla kuin lapsia ohjataan; pitämään nämä tottelevaisina, lapsenmielisinä ja uskotellen heille, ettei heidän kannata ajatella omilla aivoillaan raamatullisia asioita. Siksi tällainen teksti menee järjestöönsä uskovalle Jehovan todistajalle läpi vuosikymmenestä toiseen:

"Odotimme innokkaasti Jumalan valtakunnan tulemista. Kun saimme vuoden 1935 Vuosikirjan ja eräs veli näki päivän tekstit koko tuota vuotta varten, muistan hänen kysyneen: ”Merkitseekö tämä sitä, että elämme vielä kokonaisen vuoden ennen kuin Harmagedon tulee?”
Tutkistelua johtava veli vastasi: ”Luuletko, veli, että lopetamme Vuosikirjan lukemisen, jos Harmagedon tulee huomenna?” Kun tuo veli vastasi kieltävästi, ryhmän johtaja sanoi: ”Miksi sitten olet huolissasi?” Odotimme ja odotamme yhä innokkaasti Jehovan päivää." (Vartiotorni 1. syyskuuta 1995)

"veli Knorr, joka toimi puheenjohtajana sitä seuranneessa kokouksessa, sanoi: ’Tiedän, että tilanne näyttää työn kannalta huonolta. Mutta me kaikki täällä haluamme muistaa yhden asian: Jos Harmagedon tulee huomenna, me haluamme ensi yönä pitää painon toiminnassa koko yön." (Vuosikirja 1980 s. 197)

"Isällä oli tapana sanoa, että meidän pitäisi tehdä tulevaisuudensuunnitelmia ikään kuin Harmagedon ei tulisi meidän elinaikanamme mutta elää niin kuin se tulisi huomenna" (Vartiotorni 1. joulukuuta 2004)

[Vieras]

Minun lapseni äitinsä pelotteli pian koittavalla Jehovan päivällä. Nyt on jo peruskoulut käyty ja ammattiopinnot meneillään ja yhä odotellaan sitä pikaista Jehovan päivää. Onneksi maailmalliset sukulaiset saivat lapsen kiinnostumaan tavallisista opinnoista, joista on hyötyä.

Kerran maalla lapsi paljasti mulle, että sillä on ajatuksia yliluonnollisesta, mutta ei ole kenellekään niistä kertonut. No, tietyn ikäisillä lapsillahan on esim. mielikuvituskavereita ja demonipetukset lastenkirjakuvituksineen ajavat omaa asiaansa.