Veljesseura.org

En voi tietää mitä Jeesus tarkoitti, jos tarkoitti mitään.

Mutta jos tuosta jonkun järjellisen ajatuksen yrittää kaivaa, niin kai se on se että kun itsepintaisesti ja -päisesti toteuttaa omaa linjaansa, niin vähitellen se opponentti väsyy läpsimään. Kun on ilman vaatteita kävelty kaksi kilometriä, niin uskoohan se että olet tosissasi.

Aaron Hannu kirjoitti:Sinä ja minä saamme valintojemme vuoksi juuri sellaista kohtelua kuin ansaitsemme.

Jälleen eräs käsityskykyni ylittävä maailmanparannuslausahdus. Jos ajattelen laitonta ukausta, niin sellaisen annan viranomainen käsiteltäväksi, tietoisesti laittomuutta viljelevän ymmärtäminen lisää ennemmin kuin vähentää väkivaltaa.

Lausahduksesi ei kerro kuka määrittää kyseisen ansainnan ja millä kriteereillä? Voisin nimittäin alkuun kysäistä ko. taholta miten abot, inkkarit, juutalaiset ja muut vastaavat ovat kohtelunsa ansainneet.

Markku Meilo kirjoitti:

Aaron Hannu kirjoitti:Sinä ja minä saamme valintojemme vuoksi juuri sellaista kohtelua kuin ansaitsemme.

Jälleen eräs käsityskykyni ylittävä maailmanparannuslausahdus. Jos ajattelen laitonta ukausta, niin sellaisen annan viranomainen käsiteltäväksi, tietoisesti laittomuutta viljelevän ymmärtäminen lisää ennemmin kuin vähentää väkivaltaa.

Lausahduksesi ei kerro kuka määrittää kyseisen ansainnan ja millä kriteereillä? Voisin nimittäin alkuun kysäistä ko. taholta miten abot, inkkarit, juutalaiset ja muut vastaavat ovat kohtelunsa ansainneet.

Ota huomioon, että silloin kun saamme kohtelua jota emme ansaitse sen antaja saa sen minkä ansaitsee. Ei ehkä heti, mutta myöhemmin kyllä. Nykyajan tietoisuus on jo sitä luokkaa, että monet tutkijat sanovat meidän valloituksillamme todellisuudessa menetetyn paljon sellaista viisautta alkuperäiskulttuureista, jota emme käyttäytymisemme perusteella ansaitsekkaan.

" saamme kohtelua jota emme ansaitse sen antaja saa sen minkä ansaitsee. "

Ja kirjoittajallako on paljon huoellisesti kirjattuja tosielämäntapauksia tukemassa tuota (uskonnollista ?) "kohtalosääntöä" ?

Aaron Hannu kirjoitti:Ota huomioon, että silloin kun saamme kohtelua jota emme ansaitse sen antaja saa sen minkä ansaitsee.

Häiritseekö sinua keskustelussa koskaan sellainen, että et vastaa esitettyihin kysymyksiin? Ellet huomannut kysymystä, niin kysyin kuka määrittää kyseisen ansainnan ja millä kriteereillä?

Ei ehkä heti, mutta myöhemmin kyllä. Nykyajan tietoisuus on jo sitä luokkaa, että monet tutkijat sanovat meidän valloituksillamme todellisuudessa menetetyn paljon sellaista viisautta alkuperäiskulttuureista, jota emme käyttäytymisemme perusteella ansaitsekkaan.

Saivatko kyseisiä alkuperäiskulttuureja edustaneet kansat valintojensa vuoksi juuri sellaista kohtelua kuin ansaitsivat?

Häiritseekö sinua keskustelussa koskaan sellainen, että et vastaa esitettyihin kysymyksiin? Ellet huomannut kysymystä, niin kysyin kuka määrittää kyseisen ansainnan ja millä kriteereillä?

No jos ajatellaan keskusteluketjujen pituutta, niin mielestäni ne osoittavat, että koitan vastata hyvikin paljon niihin kysymyksiin. Tietenkään vastaukseni ja tapani keskustella ei ehkä miellytä sellaista, joka haluaa ohjata keskustelua tiettyyn suuntaan. Minusta keskustelu on vuorovaikutteista ajatusten vaihtoa. Mitä ansaitsemiseen tulee ja kuka sen määrittelee, niin hyvin paljon sinä itse ja sitten sinua voi suojella laki. Tosin lain varjollakin joskus tehdään vääryyttä tai siitä ei piitata - silloin yleishyödyllinen neuvo on koittaa kohdella kaikkia ihmisiä kuten haluaisi itseään kohdeltavan.

Saivatko kyseisiä alkuperäiskulttuureja edustaneet kansat valintojensa vuoksi juuri sellaista kohtelua kuin ansaitsivat?

Eivät varmaankaan. Tosin jos ajatellaan lopputulosta tai myöhempää kehitystä niin olisiko esim. intiaanien tullut omistaa kokonaan Ameriikka? Esim asteekeilla ja mayoilla oli myös vahingollisia tapoja itselleen uhrata miljoonia kanssa ihmisiään eikä tule mustamaalata kaikkia uudisasukkaitakaan vaan useinkin heidän julmia johtajia, jotka oikeuttivat tappamisen ja riiston.

Arska. En ole oikein viitsinyt tuolla toisella palstalla kommentoida ajatuksiasi, mutta tällä on pakko. Johdonmukaisuutesi on kuin juopon askeleet. Kun niitä koittaa seurata, ei koskaan tiedä mihin suuntaan seuraavat vievät. Sinulla on hassuja hypoteeseja fiksujen ajatusten seassa ja yhdistelet niitä surutta ajattelematta lainkaan, voiko niillä olla mitään tekemistä keskenään. Fiktio ja fakta lyövät jutuissasi surutta kättä toisilleen, mutta minä en pidä sitä kovinkaan hyvänä asiana.

Pitäisikö toisen mielipide olla ennalta arvattavissa. Olisiko se antoisaa keskustelua mielestäsi? Vai haluatko, että keskutelukumppani etenee sinun tavallasi ja kykenee keskustelemaan vain tavalla joka mielyttää sinua? Minä en ainakaan tieten tahtoen pyri mielyttämään ketään mielipiteilläni, sanon vain oman kantani sillä ominaisella tavalla, jonka minä osaan parhaiten. Jos se on jollekkin ongelma, on se yksin hänen sellainen.

.

Ei kenenkään miellyttäminen saa olla keskustelun pääasia vaan perusteltujen ja järkevien mielipiteiden esittäminen ainakin silloin, kun kyseessä on asiapitoinen keskustelu. Tämä on juuri se ongelma joka on hieman ollut hajallaan jutuissasi.

Keskustelua jotta ymmärretään kumppaniaan.

" yleishyödyllinen neuvo on koittaa kohdella kaikkia ihmisiä kuten haluaisi itseään kohdeltavan. "
Näin. Mutta seuraukset ovat sattumanvaraisia. Voihan selityksiä antaa tutkimuksen jälkeen, kulttuuriympäristö ja reagoiva yksilö sekä tarjolla olevat keinot, mutta eri paikoissa ja aikoina eri tavoin. Moraalinen yleispätevä normi ei toteudu.

Ei kenenkään miellyttäminen saa olla keskustelun pääasia vaan perusteltujen ja järkevien mielipiteiden esittäminen ainakin silloin, kun kyseessä on asiapitoinen keskustelu. Tämä on juuri se ongelma joka on hieman ollut hajallaan jutuissasi

Asian laajuuden vuoksi ymmärrän, että jotkin asiat ja tavat sanoa jotakin kaipaa vielä hiontaa ja yksinkertaistamista. Minulle itselle asia on päivän selvää, muuten en kokeilisi julkaissa täällä asioita, missä tiedän asioihin enemmän perehtyneiden majailevan.

Voihan selityksiä antaa tutkimuksen jälkeen, kulttuuriympäristö ja reagoiva yksilö sekä tarjolla olevat keinot, mutta eri paikoissa ja aikoina eri tavoin. Moraalinen yleispätevä normi ei toteudu.

johtynee paljon siitä, että olemme erilaisia ja jotkin tahot eivät kestä todellisen valinnan vapauden kanssa vaan heidän ajattelunsa on hyvin kulttuurisidonnaista ja joustamatonta.

Aaron Hannu kirjoitti:No jos ajatellaan keskusteluketjujen pituutta, niin mielestäni ne osoittavat, että koitan vastata hyvikin paljon niihin kysymyksiin.

Kysymysten vierestä vastaaminen aiheuttaa uuden kysymyksen ja/tai toiston, joten pituus voi kasvaa muistakin syistä.

Tietenkään vastaukseni ja tapani keskustella ei ehkä miellytä sellaista, joka haluaa ohjata keskustelua tiettyyn suuntaan.

Minä en ohjaa keskustelua vaan yritän pysyä perässäsi esittämällä kysymyksiä.

Minusta keskustelu on vuorovaikutteista ajatusten vaihtoa.

Kyllä vaan, mutta esitetyille väitteille on oikeus pyytää perusteet.

Mitä ansaitsemiseen tulee ja kuka sen määrittelee, niin hyvin paljon sinä itse ja sitten sinua voi suojella laki.

Olen jälleen umpikujassa kun yritän yhdistää tuohon tämän aiemman väitteesi siitä, että "sinä ja minä saamme valintojemme vuoksi juuri sellaista kohtelua kuin ansaitsemme?" Jos jokainen voi määrittää tuon ansainnan "hyvin paljon", niin mitä tuo käytännössä merkiksee? Minulle se avautuu sanojen sekamelskana, ilman johdonmukaisuutta.

Tosin lain varjollakin joskus tehdään vääryyttä tai siitä ei piitata - silloin yleishyödyllinen neuvo on koittaa kohdella kaikkia ihmisiä kuten haluaisi itseään kohdeltavan.

Joopa joo, menee taas tuohon puolivillaiseen toiveajatteluun, jolla on hyvin vähän yhtymäkohtia todelliseen elämään. Otetaan esimerkiksi virkamies, joka tekee säädösten vastaisen päätöksen ja penee sen voimaan. Kärsinyt osapuoli tietenkin haluaa itselleen oikeuden saattaa asia uuteen käsittelyyn ja tulla kuulluksi. Tottahan perusteetonta etua saaneelle tulee myös sallia sama oikeus tulla kuulluksi, mutta riita on avattava ja käsiteltävä uudelleen. Tässä maassa ei rajariitoja niihin liittyviä rasitteita ratkota vastapuolta ymmärtämällä, vaan riitauttamalla asia uudelleen kuten tässä todellisessa tapauksessa autoin naapuria tekemään ja lopulta naapuri sai maaoikeuden päätöksellä lain hänelle suoman oikeuden.

Tottahan tässä suotiin vastapuolelle myös puheoikeus, mutta riitelemällä asia oli ratkaistava, ei korkealentoisia ajattelemalla.

Saivatko kyseisiä alkuperäiskulttuureja edustaneet kansat valintojensa vuoksi juuri sellaista kohtelua kuin ansaitsivat?

Eivät varmaankaan.

Milloin, miten ja mistä syystä syntyi tilanne, että nykyään "sinä ja minä saamme valintojemme vuoksi juuri sellaista kohtelua kuin ansaitsemme?"

Tosin jos ajatellaan lopputulosta tai myöhempää kehitystä niin olisiko esim. intiaanien tullut omistaa kokonaan Ameriikka?

Jos nyt ajatellaan ensin jonkinlaiseen loppuun se mitä haluat kertoa valintojen ja ansainnan suhteesta.

Jaa en voi sanoa, että olet väärässäkään, mutta itse olen mielelläni niin naiivi, että uskon ihmissuhteiden syntyvän keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja jos kunnioittaa todella itseään ei koskaan itsestään ajaudu tilanteeseen, jossa toinen alkaa uhkailla -

Kaukokatsoisuudesta on tietenkin hyötyä ja tosiasiassa emme voi vaikuttaa muuta kuin itseemme ja omaan asenteeseemme, joka saattaa olla ratkaiseva myös mahdollisen uhkailijan asennetta kohtaan ja hän päättää luopua uhkauksen toteuttamisesta. Itse me ihmissuhteemme luomme.